Oletko miettinyt etupotkijuutta? Potkua tukemalla pääset etupotkijoiden omalle alueelle, jossa asiantuntijat vastaavat kysymyksiin. Lisäksi etupotkijana voit selata Potkua näkemättä yhtään mainosta. Tutustu ja mieti. :)

Entisajan taistelutaidot ja sotilaskoulutus

Historialliset eurooppalaiset lajit eli HEMA, Buhurt, historiallinen ratsastus, elävöitystaistelu jne.

Valvoja: Valvoja

Kuvake
Antti
etupotkija
Viestit tässä aiheessa: 15
Viestit: 2954
Lauteille: Tammikuu 2005
Paikkakunta: Helsinki
Etulaji: Liikuntafilologia
Yhteystiedot:

Keskiaikaiset taistelutaidot ja sotilaskoulutus

#16

Viesti Antti »

Kaksintaisteluun ja muuhun temppuiluun suunnitellut piikit tuntuvat olleen lyhyempiä. Ohessa jotain aihetta sivuavia ajatuksia:

https://martcult.hypotheses.org/917
Antti Ijäs
Studia dimicatoria (blogi), Zotero-profiili (julkaisuja)
"Öyh, öyh, öyh, karjasi sika ja ryntäsi pimeässä Eenokin ylitse ovelle." (Tuulispää 28.9.1928.)
Kuvake
Jussi Ekholm
etupotkija
Viestit tässä aiheessa: 4
Viestit: 590
Lauteille: Maaliskuu 2008
Paikkakunta: Tampere
Etulaji: Japanilaisten miekkojen tutkiminen
Sivulajit: Miekkojen keräily

Keskiaikaiset taistelutaidot ja sotilaskoulutus

#17

Viesti Jussi Ekholm »

Noille piikeille on kai jotain aika laveita pituuksia, en kyllä osaa äkkiseltään sanoa mitään keskiarvoa. Olen nähnyt jossain esim. 4-5,5 m, wikipedia heittää niinkin valtavan välin kuin 3-7,5 m ja wikin mukaan paino heittelee 2,5-6 kg.

Tässä vähän tutkittua dataa 1400-1500-lukujen nykypäivään säilyneistä piikeistä. Ash on kai saarni suomeksi.
Müller-Hickler described in 1906 that the extant pikes he saw were all made of ash, often impregnated, and that an average pike weighed about 5 pounds, so 2,5 kilograms. Their lengths varied between 3,85 and 5,15 meter, but longer than 5 meters was really scarce and the average length of the twenty pikes he measured into detail was 4,65 m
Noita vastaan saattoi sitten etulinjassa olla aikansa erikoisjoukkoja, saksankielessä Doppelsöldner. Nämä olivat esim. Landsknecht-joukkojen etulinjan eliittimiehiä, joiden tehtävänä oli hajoittaa noita piikkimuodostelmia. Nimi juontaa tuplapalkasta, jota nämä sotilaat nauttivat. Näitä oli noin 1/4 Landsknechtista. Yleisimmin näillä joukoilla oli arkebuuseja, varsijousia tai iso kahdenkäden miekka / halberdi. Alla kuva miekanreplikasta.
IMG_20190806_093256 (2).jpg
Sinulla ei ole tarvittavia oikeuksia nähdäksesi tämän viestin liitetiedostoja. Ole hyvä ja rekisteröidy tai kirjaudu sisään.
Jussi Ekholm
Kuvake
Mänzy
etupotkija
Viestit tässä aiheessa: 2
Viestit: 4951
Lauteille: Maaliskuu 2005
Paikkakunta: Helsinki
Etulaji: Bujinkan Budo Taijutsu, HEMA
Takalajit: Brasilialainen jujutsu, historiallinen miekkailu (italialainen tyyli)

Keskiaikaiset taistelutaidot ja sotilaskoulutus

#18

Viesti Mänzy »

Doppelsöldnerin tuplapalkka taisi itseasiassa olla jonkinlainen tulkintaerehdys, muistelen näin jostain lukeneeni. Voin koettaa huomenna kaivaa lähdettä, jos joku muu ei aiemmin ehdi. Doppel-nimitys ilmeisesti tuli ihan siitä miekasta.
Mikko Mänttäri

In the game of thrones you win, fanat ad patolg, or you die.
Kuvake
Jussi Häkkinen
päähänpotkija
Viestit tässä aiheessa: 3
Viestit: 19092
Lauteille: Helmikuu 2005

Keskiaikaiset taistelutaidot ja sotilaskoulutus

#19

Viesti Jussi Häkkinen »

Mänzy kirjoitti: helmi 17, 2021, 21.51 Doppelsöldnerin tuplapalkka taisi itseasiassa olla jonkinlainen tulkintaerehdys, muistelen näin jostain lukeneeni. Voin koettaa huomenna kaivaa lähdettä, jos joku muu ei aiemmin ehdi. Doppel-nimitys ilmeisesti tuli ihan siitä miekasta.
Clements & Richards väittävät kyllä tuplapalkkaa todeksi, samoin tietenkin tuo nimen suora käännös. Arkebuuseja ja zweihanderia käyttivät ja se, että oli koulutettu k.o. aseiden käytössä, oikeutti Doppelin paikkaan ja tuplapalkkaan.

Sinällään ei kummastutakaan, Landsknechtin elämä saattoi olla lyhyt ja räikeä.
Jussi Häkkinen

"Karate ei ole tapa kamppailla. Karate on tapa opettaa kamppailua. Nämä ovat kaksi täysin eri asiaa ja erittäin tärkeä asia ymmärrettäväksi."
Kuvake
mr_yellow
ilmaanpotkija
Viestit tässä aiheessa: 2
Viestit: 9
Lauteille: Helmikuu 2021
Etulaji: Kickboxing
Takalajit: Tae Kwon Do

Keskiaikaiset taistelutaidot ja sotilaskoulutus

#20

Viesti mr_yellow »

Hieno lanka. Itse rakasta Gladiusta, sopii omaan ruumiinrakenteeseen.
Kuvake
Jussi Häkkinen
päähänpotkija
Viestit tässä aiheessa: 3
Viestit: 19092
Lauteille: Helmikuu 2005

Keskiaikaiset taistelutaidot ja sotilaskoulutus

#21

Viesti Jussi Häkkinen »

mr_yellow kirjoitti: helmi 17, 2021, 23.50 Hieno lanka. Itse rakasta Gladiusta, sopii omaan ruumiinrakenteeseen.
Gladius toki oli jo huomattavasti ennen keskiaikaa. Sinällään kiintoisana asiana Italiassa tehtiin antiikin miekoista keskiaikaisia/renessanssiaikaisia "uusvanhoja" tulkintoja, koska muinaisvehkeet olivat niin hauskoja. Silloinkinhan oli jo gladiusten heiluttelusta kulunut tuollaiset 1300-1700 vuotta (gladius oli siis käytössä n. 220-20v ennen ajanlaskun alkua).

Yleisesti ottaen keskiajan käsitetään kattavan noin 1000 vuoden ajanjakson n. vuodesta 500 vuoteen 1500 Rooman tuhosta ottomaanien nousuun. Taistelutaitokontekstissa ajoittain loppupäätä venytellään 1600-luvun alkupuolelle, mutta lähinnä logiikan vuoksi.
Jussi Häkkinen

"Karate ei ole tapa kamppailla. Karate on tapa opettaa kamppailua. Nämä ovat kaksi täysin eri asiaa ja erittäin tärkeä asia ymmärrettäväksi."
Kuvake
mr_yellow
ilmaanpotkija
Viestit tässä aiheessa: 2
Viestit: 9
Lauteille: Helmikuu 2021
Etulaji: Kickboxing
Takalajit: Tae Kwon Do

Keskiaikaiset taistelutaidot ja sotilaskoulutus

#22

Viesti mr_yellow »

Jussi Häkkinen kirjoitti: helmi 18, 2021, 00.16
mr_yellow kirjoitti: helmi 17, 2021, 23.50 Hieno lanka. Itse rakasta Gladiusta, sopii omaan ruumiinrakenteeseen.
Gladius toki oli jo huomattavasti ennen keskiaikaa. Sinällään kiintoisana asiana Italiassa tehtiin antiikin miekoista keskiaikaisia/renessanssiaikaisia "uusvanhoja" tulkintoja, koska muinaisvehkeet olivat niin hauskoja. Silloinkinhan oli jo gladiusten heiluttelusta kulunut tuollaiset 1300-1700 vuotta (gladius oli siis käytössä n. 220-20v ennen ajanlaskun alkua).

Yleisesti ottaen keskiajan käsitetään kattavan noin 1000 vuoden ajanjakson n. vuodesta 500 vuoteen 1500 Rooman tuhosta ottomaanien nousuun. Taistelutaitokontekstissa ajoittain loppupäätä venytellään 1600-luvun alkupuolelle, mutta lähinnä logiikan vuoksi.
Ah katsos joo, sori lukutaidottomuuttani.Tosiaan keskiajan jutuista kyse...silti ihmetyttää mihin gladiuksen tapainen lyhyt ja leveä miekka kadonnut? onko siitä modernimpi versio olemassa?
Kuvake
Alioppilas
päähänpotkija
Viestit tässä aiheessa: 3
Viestit: 5053
Lauteille: Tammikuu 2005
Paikkakunta: Helsinki

Keskiaikaiset taistelutaidot ja sotilaskoulutus

#23

Viesti Alioppilas »

Tämä menee nyt keskiajasta ohi uuden ajan alkupuolelle, mutta 1500-1600 -lukujen sodankäynnissä erot olivat lähinnä painotuksessa. Ratsuväki ei ollut enää se aina voittava ässä, kun pitkillä keihäillä aseistautuneet kurinalaiset yksiköt osoittautuivat kovemmaksi pähkinäksi purra. Sitten myöhemmin tuliaseet alkoivat olla myrkkyä näille tiiviisti pakatuille keihäsneliöille ja taas voimasuhteet muuttuivat. Koko ajan hyvin johdettu ratsuväki oli vaarallinen, kuten Torsten Stålhandsken, prinssi Rupertin ja Oliver Cromwellin esimerkit osoittivat.

Noilla pitkillä keihäillä pituus käytännössä vaihteli kun sotilaat katkoivat niitä lyhyemmiksi, jotta ne olisivat kevyempiä kantaa. Tätä ei tietysti katsottu hyvällä.

1600-luvun alkupuolella julkaistiin paljon oppikirjoja sotilaille. Siinä oli tietysti käytännön kehityskenttä päällä manner-Euroopassa 1618 eteenpäin, joten tarvetta ja kiinnostusta oli. Näitä teoksia käännettiin ja julkaistiin (sekä kirjoitettiin ihan omia) myös maissa, joiden ei omakohtaisesti tarvinnut osallistua konfliktiin.

Sotilailta vaadittiin paljon fyysisiä ominaisuuksia. Jossain määrin pyrittiin laittamaan fyysisempiä kavereita keihäiden kanssa pelaamaan ja vähemmän fyysisiä kevyempiin hommiin. Herrasmies Edward Davies kirjoitti teoksessaan The Art of War and Englands Traynings seuraavaa:
he ought to haue a strong body, sound, free from sicknesse, and of a good complexion: So shall he be able to resist the continuall toile and trauell, which of necessitie he must daily take, as continuall and extreame cold in the winter, immoderate heate in the summer, in marching in the day, keeping sentinell in the night, and in his cold cabben, in secret ambushes, and in trenches, where perchance he shall stand a number of houres in the water and mire vp to the knees...

Wherefore that man which is not of such sufficiencie in body it is very requisite he resolue himselfe to exercise some other profession, for although some doe hold that few men be strong by nature, but many by exercise and industrie: yet that notwithstanding strength of body is first to be required, in respect that a Souldier must be aswell acquainted, and as able to beare continuall trauell, as a bird can endure to flie, yea and to put on a resolute minde, to beare all the miseries and hazardes of warlike affaires. A Souldier is generally to be chosen betwixt 18. and 46. yeares.

Moreouer, I suppose it most necessarie, that euery man according to the nature of his body, and inclined motion of his minde, make election of his armes and weapons, as of pike, halbert, or hargabuse: Neuerthelesse respect ought to be had to the proportion of his person, and to take such armes as doth best agree with the same: to a tall man a pike, to a meane stature a halberd, and to a little nimble person a peece.
John Cruso käänsi englanniksi - 1639, parahiksi ennen kuin Brittein saarilla alkoi rytistä - Du Praissacin Les discours militairesin, jonka ensimmäisessä luvussa sanoi samat asiat hieman lyhyemmin:
For souldiers (whether they be Infanterie or Cavallrie) they ought to be elected, such as are strong, stout, and of fitting yeares, giving them such armes as are most fitting for them; and disciplining them.

For the politick part, that they be sober and continent in their sustenance, abstemious from play and women, modest in their speeches, apparell, and all other actions.

Concerning the militarie part, they are to be instructed in the use and exercise of the sword, musket, and pike...
Samainen Cruso kertoi ratsuväelle suunnatussa ohjekirjassaan, kuinka jalkaväen pitkät keihäät olivat hevosmiehille ongelmallisia, mainiten myös sveitsiläiset.
If the Infanterie exceed in number, and so be serried in a grosse body, it will be hard for the Cavallrie to rout them, as hath been found by experience by the Swisses, which still had the better of the horse, by reason of their grosse bodies of pikes.
30-vuotisen sodan sekä Englannin sisällissodan aikana huomattiin, että musketeilla varustetut joukot olivat huomattavasti keihäsmiehiä tehokkaampia ja että näitä ampujia kannatti olla suhteessa paljon enemmän. Siitä huolimatta keihäällä oli runsaasti sentimentaalista arvoa. 1650 Sergeant Major Richard Elton kirjoitti piikin ja musketin suhteesta:
First I shall begin to set down the postures of the Pike, before the postures of the Musket, for these reasons following, as conceiving: First, They are the more honourable Arms, in respect the Colours flying upon the head of them, and upon the drawing up of the Company there is the most properest place for the Captain to be...

And if the Captain shall cause the Serjeants to draw off part or all the Muskettiers from the Body of Pikes to fire against the enemy, the Gentlemen of the Pikes in the mean time stands undauntedly to undergoe all the cruell shot of the Cannon from the contrary part for to preserve their Colours, who are likewise a place of Rendezvous for the Muskettiers to repair unto when they shall retreat from fight. Farther, it hath been the ambition of many Gentlemen, both in Holland, France, and in these our late unhappy Wars in England, to trail Pikes with severall Commanders whom they shall thinke fit. And lastly, to conclude all, that the Pike is the more honourable Arms, it is so in respect of its antiquity, for there hath been the use of the Pike and Spear, many hundred years before there was any knowledge of the Musket, as in many Histories you shall finde...

I should rather advise all Captains that have occasion to raise their Companies to have two thirds of Muskettiers, and but one of Pikes.
Nämä sotataidon oppaat sisältävät lähinnä sulkeisjärjestystä ja eri välivaiheita rykmentin aseidenkäsittelyssä. Eikä sinänsä mikään ihme, kun tuollaisia useamman metrin pituisia salkoja alkaa heiluttaa muodostelmassa niin siinä on äkkiä koko jengi solmussa jos yksi tötöilee omansa kanssa. Varsin joukkokeskeistä hommaa siis.
Kuvake
Kari Aittomäki
päähänpotkija
Viestit tässä aiheessa: 8
Viestit: 16086
Lauteille: Helmikuu 2006
Paikkakunta: Kokkola

Keskiaikaiset taistelutaidot ja sotilaskoulutus

#24

Viesti Kari Aittomäki »

Muistoni mukaan ajoitettu ja kohdistettu käsiasetuli pysäytti raskaan ratsuväen jo 1500-luvulla?
Tai siis sai massan epäjärjestykseen ja rynnäköt sotkuun ja pelitilaa keihäsrivistöille.

Hevosten käytöstä aseena.. käsittääkseni destrierit voimakkaina hevostenkin joukossa koulutettiin massansa käyttöön, tosin olivat hyvin kalliita eli yltiörynnäköitä tuskin tapahtui. Piikkirintamaa vastaan varsinkaan, juu. Loogista.
Niillä oli kuitenkin kai myös kaiketi omia panssareitaan nimenomaan keihäitä vastaan.

Ne isot kaljavankkurikonit on kai koettu työntää destrierin jälkeläisiksi, mutta olen lukenut että kyseessä ei ollut hevoshaara vaan vain tietynlainen, treenattu sotahevonen. Varmasti kuitenkin enimmin kookas polle.

Hevosten massan käyttöhän kai optimoitiin 30-vuotisten bileitten aikana, kun ruotsalainen ratsuväki käytti päälleryntäämistä ja rujoa lähitaistelua taktiikkana?
Kun eivät enää käyttäneet sitä huulillakäyntia ja huutelua (karakulointi tai karakolointi, en muista kumpi), vaan helistivät päin tiukkanan rintamana ja ampusivat yhteislaukauksen melkein sylistä.
Ja eiku miekat esiin ja HAKKAA PÄÄLLE!
Rivit hajoaa vähemmästäkin.

Sattans. Niihin bileisiin tahtoisin kovin.

Suomihevonenhan oli kai varsin pieni koni niihintöihin mutta silti painu päin, tukka silmillä.
Kuvake
Kyynikko
kylkeenpotkija
Viestit tässä aiheessa: 2
Viestit: 3467
Lauteille: Marraskuu 2006
Paikkakunta: Helsinki
Takalajit: MMA, shootfighting, eurooppalainen jujutsu, Latosa escrima, Pekiti tirsia kali, judo, voimankäyttö.

Keskiaikaiset taistelutaidot ja sotilaskoulutus

#25

Viesti Kyynikko »

Joo destrier oli käsittääkseni hevostyyppi eikä oma rotunsa, ja kyllähän ne hevoset oli koulutettu myös aseeksi ja suojaamaan ratsastajaa, siitähän ne nykyisetkin lipitsanhevosten temput ja hyppypotkut tulee.. Eli meni ne käskystä ihmistä päin mutta sakkaamista alkoi käsittääkseni tulemaan jos oli massa ihmisiä seipäillä joka ei liikkunut mihinkään.. Jossain oli että tää tyyppi olis lähellä destrieriä https://en.wikipedia.org/wiki/Friesian_horse hevosista en mitään tiedä mutta tää...onhan tää melkonen humma.. :ihq:
"Ei pidä syyttää peiliä jos nenä on vino." - Nikolai Gogol

Mukamas viisas. Mukamas keppimiäs.
Kuvake
Jussi Häkkinen
päähänpotkija
Viestit tässä aiheessa: 3
Viestit: 19092
Lauteille: Helmikuu 2005

Keskiaikaiset taistelutaidot ja sotilaskoulutus

#26

Viesti Jussi Häkkinen »

mr_yellow kirjoitti: helmi 18, 2021, 00.18 Ah katsos joo, sori lukutaidottomuuttani.Tosiaan keskiajan jutuista kyse...silti ihmetyttää mihin gladiuksen tapainen lyhyt ja leveä miekka kadonnut? onko siitä modernimpi versio olemassa?
On toki, katzbalgerista cinquedeaan. Erilaiset lyhyemmät terät olivat yleisiä henkilökohtaisia aseita isompien aseiden rinnalla, samoin siviilikannossa, niin lyömä- kuin pistomuotoisinakin, yksi-ja kaksiteräisinä.

Pääaseena näiden suosio väheni silloin kun niiden edut muihin aseisiin nähden katosivat. Rooman legioonilla ja sotatavoilla olisi ollut vähänlaisesti jakoja myöhäisempien aikojen sodissa.
Jussi Häkkinen

"Karate ei ole tapa kamppailla. Karate on tapa opettaa kamppailua. Nämä ovat kaksi täysin eri asiaa ja erittäin tärkeä asia ymmärrettäväksi."
Kuvake
Kari Aittomäki
päähänpotkija
Viestit tässä aiheessa: 8
Viestit: 16086
Lauteille: Helmikuu 2006
Paikkakunta: Kokkola

Keskiaikaiset taistelutaidot ja sotilaskoulutus

#27

Viesti Kari Aittomäki »

Friisiläishevoset juu..

Mä olen briteissä vieraillut maatilalla jossa heitä oli muutamakin, melko järkyttävän isoja ja vahvoja ja mukavanhajuisia ja -tuntusia olivat.
Hörh sano yks tapaus kun häntä sivelin/taputtelin. Emäntä nauroi ja sanoi että se koni tykkäs musta ja olemastani. Kiva muisto.



Ne tilanpitäjät kerto iltahörpyn ääressä että nehummat ovat lempeitä mutta ehdottoman pelottomia. Jonka laittoivat romanttisesti historiasta perityksi.

Se siitä tunnelmoinnista.
Kuvake
Antti
etupotkija
Viestit tässä aiheessa: 15
Viestit: 2954
Lauteille: Tammikuu 2005
Paikkakunta: Helsinki
Etulaji: Liikuntafilologia
Yhteystiedot:

Keskiaikaiset taistelutaidot ja sotilaskoulutus

#28

Viesti Antti »

Jacob de Gheynin saksankielisessä laitoksessa (1608) hakapyssymiehen ja musketöörin jälkeen käsiteltävästä pikenööristä muuten käytetään (ainakin otsikossa) nimitystä "Doppelsöldner", siis samassa kohdassa kuin edellisissä osioissa lukee "Schützen" ja "Musquettirer".

Joka tapauksessa ensimmäinen asia, joka pikenöörille opetetaan, on pitää piikkiä asennossa oikein ja hallita sitä peukaloa vasten ("...wie er in der ordnung im stilstehen den Spies recht woll fur sich halten und gegen dem [sic] daumen regieren ... soll".) Kuva ohessa (BSB).


Kuva

(Huomatkaa myös vasemman käden peukalo.)
Antti Ijäs
Studia dimicatoria (blogi), Zotero-profiili (julkaisuja)
"Öyh, öyh, öyh, karjasi sika ja ryntäsi pimeässä Eenokin ylitse ovelle." (Tuulispää 28.9.1928.)
saarikko
etupotkija
Viestit tässä aiheessa: 2
Viestit: 1567
Lauteille: Maaliskuu 2005

Keskiaikaiset taistelutaidot ja sotilaskoulutus

#29

Viesti saarikko »

Kari Aittomäki kirjoitti: helmi 18, 2021, 08.23 Muistoni mukaan ajoitettu ja kohdistettu käsiasetuli pysäytti raskaan ratsuväen jo 1500-luvulla?
Tai siis sai massan epäjärjestykseen ja rynnäköt sotkuun ja pelitilaa keihäsrivistöille.

Hevosten käytöstä aseena.. käsittääkseni destrierit voimakkaina hevostenkin joukossa koulutettiin massansa käyttöön, tosin olivat hyvin kalliita eli yltiörynnäköitä tuskin tapahtui. Piikkirintamaa vastaan varsinkaan, juu. Loogista.
Niillä oli kuitenkin kai myös kaiketi omia panssareitaan nimenomaan keihäitä vastaan.

Ne isot kaljavankkurikonit on kai koettu työntää destrierin jälkeläisiksi, mutta olen lukenut että kyseessä ei ollut hevoshaara vaan vain tietynlainen, treenattu sotahevonen. Varmasti kuitenkin enimmin kookas polle.

Hevosten massan käyttöhän kai optimoitiin 30-vuotisten bileitten aikana, kun ruotsalainen ratsuväki käytti päälleryntäämistä ja rujoa lähitaistelua taktiikkana?
Kun eivät enää käyttäneet sitä huulillakäyntia ja huutelua (karakulointi tai karakolointi, en muista kumpi), vaan helistivät päin tiukkanan rintamana ja ampusivat yhteislaukauksen melkein sylistä.
Ja eiku miekat esiin ja HAKKAA PÄÄLLE!
Rivit hajoaa vähemmästäkin.

Sattans. Niihin bileisiin tahtoisin kovin.

Suomihevonenhan oli kai varsin pieni koni niihintöihin mutta silti painu päin, tukka silmillä.
Kustaa II Adolfin menestyi 30-vuotisessa sodassa osaksi sen takia, että tykistön ja muskettien käyttöä oli nopeutettu yksinkertaistamalla ja keventämällä niitä. Laukauten määrä moninkertaistui.

Toinen asia oli ratsuväen käyttö. Näin muistan kuulleeni (ylliopistolla): Yleiseksi tavaksi käyttää ratsuväkeä oli tullut karakooli, eli ratsuväki hyökkäsi osissa, ampui (sen ajan pitoolilla) X metristä ja palasi latataamaan. Ruotsi-Suomalaiset (:)) olivat oppineet attakin puolalaisilta(, jotka olivat sen saaneet mongoleilta) eli kymmenissä metreissä laukaus ja kylmillä aseilla iholle. Vähän kuin roomalaisten pilum ja moottorisaha päälle.

Hieman on aattellista seuraavat vuodatukseni. Ruotsi-Suomessa "varsinainen" sotaväki oli otettu noin väestön mukaan, 2/3 ruotsista ja 1/3 Suomesta. Niinpä, Yleisesti hengelle hupaa keikat saivat hakkapeliitat (jollei ollut palkkasotureita). Tiukka tehtävä = helpo uhrattava. Me saatiin kunnia (?) ja fyrkat meni jonnekin muualle.

Vielä 1700-alussa 1/3 karoliineista oli piikkimiehiä. Sitteminhän työ vaihtui pistimiin, mulla ei ole tietoa onko noi piikit vain ratsuväkeä varten.
Oma esi-isäni tuli Tromsösta takaisin. Sukututkimuksesta löytyy meille jokaiselle opittavaa. Useimmiten ajatuksen, miten noi kesti ton.

Ai niiin, Suomen hevonen ei oikeesti täytä hevosen säkäkorkeutta, eli on poni. Jos tällä lauseella menen helvettiin niin se on oikeutettua.
Kuvake
Alioppilas
päähänpotkija
Viestit tässä aiheessa: 3
Viestit: 5053
Lauteille: Tammikuu 2005
Paikkakunta: Helsinki

Keskiaikaiset taistelutaidot ja sotilaskoulutus

#30

Viesti Alioppilas »

Pitkien keihäiden käyttö alkoi vähentyä jo 1600-luvun sodissa kun tuliaseiden tekniikat ja taktiikat paranivat. Ensin piikkimiesten määrä väheni ja sitten keihäät alkoivat lyhentyä, kunnes niistä tuli pistimiä. Ja nykyäänhän ne ovat täysin turha reliikki modernia tehokasta sodankäyntiä ajatellen.

Manner-Euroopassa palvellut armeijan kappalainen Donald Lupton on yksi hyvä esimerkki aikakauden sotilaspapeista, jotka eivät olleen aina kääntämässä toista poskea.
Certainly, warre is lawfull in respect of the Cause, Gods worship, or Religions defence: 'tis warrantable in respect of the effect, working what Heaven decreed; and who dare question the Actions supreme? 'tis questionlesse good, because Heaven commands it; being good, why may it not be undertaken?
Lupton kirjoitti kokemustensa pohjalta teoksen A warre-like Treatise of the Pike, jossa paitsi perusteli sotilaan ammatin laillisuutta kristinopin näkökulmasta myös suositteli keihäiden korvaamista musketeilla. Huolimatta taustastaan Lupton kirjoittaa ihastuttavan rationaalisesti, kuinka hevosmies voi tappaa 120 jaardin päähän ja muskettimies 400 jaardin päähän mutta keihäsmies vain 16 jalan päähän ja sekin vaatii runsaasti fyysistä vaivannäköä.

Lisäksi tuo keihäiden katkominen miekoilla vihollisen toimesta mainitaan yhtenä piikkien käyttöä vastaan puhuvana argumenttina - vihollissotilaat saivat mainetta ja palkkion kun palasivat omiensa pariin kaapattujen keihäänkärkien kanssa.

Mutta aikanaan niillä saatiin torjuttua ratsuväkeä ja pidettyä linjoja kun pelkästään muskettitulella ei vielä kyetty ratkaisemaan taisteluita. Englannissa noiden saarnesta tehtyjen piikkien pituudeksi mainitaan 16-18 jalkaa, käytännössä lähempänä alempaa lukua. Mielenkiintoisena yksityiskohtana suositeltiin keihään kärjen kiinnittämistä varteen neljän jalan mittaisilla rautalevyillä, jotta ne eivät niin helposti katkeaisi tai tulisi katkaistuksi. Eikä ainakaan tehnyt asetta yhtään kevyemmäksi tai helppokäyttöisemmäksi sotilaan itsensä kannalta.
Vastaa

Lauteilla

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei potkulaisia ja 0 kurkkijaa