Lasse J kirjoitti: ↑helmi 12, 2021, 09.30
Mm. kouluopettajana tunnettu katailija Anko Itosu toimi aikoinaan myös hautausmaan vartijana. Tosin hänen opettajansa Matsumura Sokon epäili hänen kyvykkyyttään siihen hommaan koska piti Itosun tekniikkaa hitaana/heikkona/jähmeänä: ”Itosu's technique is sluggish. In actual combat it will probably not be good enough.”
Tämä konteksti on muuten erittäin mielenkiintoinen. Se osoittaa, että tuohon aikaan(kin) harjoittelussa on ollut formaalia ja traditiota ylläpitävää puolta sen sijaan, että oltaisiin haettu absoluuttista kamppailullista soveltuvuutta. Jos sitten vielä tartutaan "probably":yn, voidaan ehkä pähkäillä, olisiko noin ollut jo Matsumuran kohdalla - eli että rymistelykokemusta olisi lopulta ollut suhteellisen vähän. Toki voi olla kyse "voi toimia, voi olla ettei" -mietiskelystä, vaikka olisikin vähän nahistelua alla.
Tämä ei ole orientti- tai edes länsimaiskontekstissa mitenkään erikoista. Manuaaleihin, katoihin ja muihin tallennusvälineisiin on aivan taatusti päätynyt tavaraa, jota ei ole testattu muualla kuin ideatasolla. Osa voi olla ihan loogista "koska ihmiskeho toimii näin" -tavaraa, osassa voi olla mukana "tämä olisi todennäköisesti toiselle osapuolelle yllättävä" -aspekti, osa taas on kamppailullista peruskauraa...ja osa fantasiatavaraa tai tekijän omia näkemyksiä siitä, mikä rokkaisi. Ja tottakai sisällössä on silkkaa roskaakin joskus (insert here erilaiset kopioidut manuaalit, joissa kopioija ei ole ymmärtänyt aiemman tekijän ideaa - tätä on taatusti myös liikesarjoissa).
Menneiden aikojen tappelijat eivät ole olleet erehtymättömiä, eivät vahvasti testaavia (aikana, jolloin terveydenhoito oli nykyistä epävarmempaa, ei kaikkea yksinkertaisesti voinut testata) eivätkä egosta vapaita. He olivat yhtä älykkäitä kuin nykyihminen, mutta tutkimusmetodiikassa oli väistämättä ajan ja tiedon saatavuuden rajoitukset. Jo kirjoista tehty data-analyysi on kohtalaisen paljon työläämpää kuin digitaalisesta tietopinosta, saatika sitten - Okinawan tapaan - kulttuureissa joissa lukutaito oli harvinaisempaa ja kamppailuperintöä pidettiin yllä esim. liikesarjojen ja niiden oheisharjoitteiden kaltaisella, käytännössä lähes suullisen kertomaperinteen oloisilla legendataltioilla.
Silti, vaikka Itosun mättökyky olisi ollut rajoittunut, hän on saattanut hyvinkin systematisoida kuranttia dataa. Hänhän nimenomaan opetti ja loi katoja - joten hän on ehkä ollut erinomainen "taistelukirjuri", mutta huono "sotilas".