Kiertopotku ja sitä tukevat harjoitteet

[Hemmukka]

Ja mielestäni shotokai-tyypit lyövät aikkast lujaa vaikka kickboxareihinkin verrattuna? Joku voisi sanoa että lujempaa?

Mihin tämä perustuu, oletko mitannut lyöntien lujuutta jotenkin?
Eiks se kannattais mennä matseihin hakemaan rahat pois

[Hemmukka]

Kuulin muuten taannoin että systeman vartalolyönnit ovat niin kovia että niitä kestää vain jos osaa systemahengitystä.
Mielestäni menee samaan kategoriaan kuin perinteisten lajien iskut ja potkut, niillä kun vetää niin se on henki pois.

[AnaS]

Mitä tekniikoiden eroihin eri lajeissa tulee, niin siihen on varmaan joku syy, että erityisesti thainyrkkeilijät ovat tunnettuja kovista potkuistaan ja perinteisempien lajien harrastajat taas eivät ole.

Onhan siihen. Perinteisempien lajien kurrikulumi sisältää niin paljon enemmän opittavaa, ettei pelkästään yksittäisen tekniikan harjoitteluun voida käyttää vuosikausia. Lisäksi tarve määrittää, onko ostattava potkaista kovaa räkämawa ja lyödä vasen oikee vai jotain muuta.

Muutkin osaa potkia, kuin kehälajien edustajat. Se on aina konteksista kiinni, ja paljonko aikaa yksittäiselle tekniikalle uhrataan.

Tuo räkämawa aina vähän silittää vastakarvaan, kyllä esimerkiksi niiden Thaikkujen kiertopotkut on todella tarkkoja ja hyvin ajoitettuja. Sellainen käsitys räkäisistä räpsyistä tulee varmasti paljon siitä että Thainyrkkeilyssä ensimmäisen erän tyrmäyshakuisuutta ei suosita, koska peli perustuu niin voimakkaasti kotimaasaan vedonlyönnille. Ekassa erässä jos tyrmäät niin vedot reaukeaa ja et tule kansan suosikiksi. En tiedä onko vieläkin näin mutta ainakin ennen oli ja se taatusti vielä elää vaikuttimena. Tästä edellämainitusta syystä monesti niitä kiertopotkuja ekassa erässä roimittiin sinne käsivarsille, jotta ekan erätauon jälkeen kun puutuneisuus alkoi vaikuttaa niin ne lyönnit menettivät merkittävästi letaalisuutta. Tällainen roiskiminen antaa varmasti vähemmän lajia seuravalle helposti käsityksen että ukot vaan viskelee niitä potkujaan suojaukseen miten sattuu. Kyseessä itseasiassa taktista peliä lajin hengessä.

Ja myönnän että potkunyrkkeilyn/thaikun kiertopotkutekniikka edustaa oman lajityyppinsä tarvetta ja siksi on sellainen kuin on. Täyden kontaktin kilpalajin ollessa kyseessä, on tehon merkitys todella kova. Olen silti aina ihaillut esimerkiksi Kyokushinin mawaa, miten hienosti ne saavat sen räjäytettyä nuljuun lähitilanteesta ja _riittävällä_ voimalla että lamppu sammuu. Se on atleettisena suorituksena sangen ihailtava. Omassa lajissa tuolla etäisyydellä on käytössä parempia tekniikoita tuon etäisyyden hallintaan mutta se ei mitenkään vähennä arvostustani kyseistä tekniikkaa kohtaan.

Eri kamppailulajeilla on jo niin pitkät perinteet että kyllä jokaiseen lajiin on kehitetty juuri siihen tarkoitukseen sopiva työkalu kiertopotkuksi. Vertaileminen keskenään on melko turhaa kun muut työkalut eroavat niin voimakkaasi, kuten myös ottelemisen/kamppailun muoto ja jopa säännöt joissa matsia otetaan.

Itsepuolustustekniikkana kiertopotku on kuitenkin sangen marginaalikamaa. Aikaisemminkin todettu että liukas alusta on aika hasardi lähtökohta kiertäville potkutekniikoille. Kyllä se suorempi potku rosvosektorille tai polveen on turvallisempi ja tehokkaampi käyttää siinä viitekehyksessä.

Kiertopotku on hieno tekniikka ja suoritustapojen kirjo vain tekee siitä entistä enemmän taidetta omissa silmissäni.

[Andy]

Aika tussuja vetoja. Vauhtia otetaan ja poseerataan.

Minua hämmentää tämä ylimielisyys, kun puhutaan aivan maailman kärkeä olevien urheilijoiden suorituksista. Mielestäni sinulla ei ole urheilijana tai valmentajana sellaisia näyttöjä, että olisi mitään varaa halveksia heidän tekemistään.

Valmennettavasihan kävivät aikoinaan Master Cupissa kokeilemassa miten potkiminen sujuu, eivätkä he varsinaisesti niittäneet kunniaa.


Sarja 80 kg. Master Cup oli avoin kilpailu karaten, taekwondon, jujutsun, kungfu:n kick-boxingin thainyrkkeilyn sekä muiden kamppailulajien harrastajille. Kiiskisen kulmassa Kari Aittomäki.


Sarja 64 kg. Master Cup oli avoin kilpailu karaten, taekwondon, jujutsun, kungfu:n kick-boxingin thainyrkkeilyn sekä muiden kamppailulajien harrastajille. Airaksisen kulmassa Kari Aittomäki.

Säännöthän tuossa ovat siis paljon lähempänä kyokushinkaita kuin thainyrkkeilyä. Dunkkuun tuli silti ja silmiinpistävä ero on juuri siinä, että ottelijasi eivät saaneet vaikutusta vastustajiin potkuillaan, kun taas vastustajien potkuilla oli todella kova vaikutus. Teknisesti tämä johtuu siitä, että Kiiskinen ja Airaksinen eivät osanneet ponnistaa potkuun tukijalalla ja vartalolla, vaan siinä käytettiin pelkästään potkaisevan jalan voimaa. Kun tämä toistuu molemmilla, kyse lienee huonosta valmennuksesta. Toki Puranen ja Pietilä olivat myös atleettisuudessaan edellä.

Ja vaikka Puranen ja Pietilä olivat oikein hyviä ottelijoita, pitäisin silti Rachadamnoen mestari Deoa astetta parempana kuin IAMTF:n mestareita. Jostain kaikkien aikojen parhaisiin kuuluvista Petrosyanista ja Samartista nyt puhumattakaan.

[Kari Aittomäki]

Kiertarit pitkässä matsissa on tosiaan melkolailla eri elukka kuin kiihkeämmissä pyrähdyksissä, uuvuttaminen tällien massalla ei ehdi vaikuttaa kymmenen sekunnin mätkispätkis-sessiossa.

Olen pahoillani provosoinnista, näyttis kuumottavan. Reippaita potkijasällejä ovat juu.
Mutta tulihan siitä ihan keskustelua.

[Kari Aittomäki]

[Andy]

Damien Trainorin potkimista. Trainor on kaksinkertainen ammattilaisten maailmanmestari ja UFC-, Bellator- ja Glory-ottelijoiden valmentaja.



Tässä padeilla Joe Ryan, joka on 8x nuorten maailmanmestari thainyrkkeilyssä.



Kumpikaan ei laske kantapäätä maahan potkun ollessa perillä. Tässä sitten Judd Reid, Masutatsu Oyaman uchi deshi, WKO:n maailmanmestari ja 100 miehen kumiten suorittaja. Hän ei juurikaan ponnista pohkeella, mutta hänkään ei laske missään vaiheessa painoa kantapäälle tai mitenkään nojaa potkuun.

[Kari Aittomäki]

On selvästi nähtävissä että se tukijalka on vahvasti ankkurissa, impaktikohta määrittää nämligen tukijalan kontaktin alustaan.

Tuo mies ei varvistele, osaa käyttää massaa. Kimmo-ominaisuudet ei ole enään aivan huippua mutta esijännitys on optimissa käytössä.
Eikä kakatokaan ole riskaabeli tai tehoton.
Hieno pätkä, kyllä vain.
Esilletuonnin klangista huolimatta.

Wheel kick on samannäkönen tälli mutta perustuu liikenopeuteen ja vippausvauhtiin.

[injunjack]

On selvästi nähtävissä että se tukijalka on vahvasti ankkurissa

Tämän näkee jos haluaa sen nähdä. Ja taas toisinpäin, jos ja kun haluaa todistella jotain, näkee vain, ettei se kantapää ole lattiassa kiinni.
Reid ei varvistele niinkuin Kari sanoi, videoissa on selkeästi nähtävissä eri lajien tekemisen erot.
Suomeksi, toisisssa lajeissa "varvistetaan" tarkoituksella, toisissa lajeissa vain kevennetään tukijalan kantapäätä käännöksessä, ihan jo polvien takia. Se onko kantapää' 3 milliä vai kolme senttiä irti lattiasta on melkolailla merkityksetöntä sen "maadottumisen " kannalta.
Ei siinä sen kummempaa.

[Andy]

Reidillä paino ei mene missään vaiheessa kantapäälle. Itse teen yleensä alapotkun tuollaisella jalan käännöllä, kun en yritä ponnistaa ylöspäin.

Tässä on Reidin padinpitoa oppilailleen ja nämä varvistavat potkuun. Kohdassa 21 s pojalla putoaa kertaalleen kantapää maahan, mutta se on selvästi tekniikkavirhe ja haittaakin palautusta.



Nämä oppilaathan eivät ole kovin hyviä, varsinkaan tyttö, eikä tekniikasta muuten kannata ottaa mallia.

[halmehe]

Siisti lukitus impactiin Joe Ryanilla.

[Andy]

Gabriel Varga teki analyysin Buakawin kiertopotkusta, vaikka siinä ei olekaan miehekästä tuhovoimaa.

[Eizei]

"miehekästä tuhovoimaa"

Jotkut asiat elävät.

[Andy]

Tällä videolla Varga taas analysoi, mistä se miehekäs tuhovoima tulee Crocopin potkuihin.

[Jorge]

Kun otsikossa puhutaan kiertopotkua tukevista harjoitteista, niin Mirko Filipović on kertonut harjoitelleensa nuorena (hyvin) paljon itsekseen tyyliin autotallissa, improvisoituihin välineisiin. Kenties siinä on sitten kehittynyt omintakeinen ja tehokas potku.

Sanomattakin lienee selvää, että venyttely ja lantion liikkuvuusharjoitteet ovat tärkeitä, jos aikoo potkia kuten CroCop?