Pistimet ja pistintaistelu

[Kyynikko]

No sehän on perusote veitsestä monissa systeemeissä pistoon ja joissain muuhunkin toimintaan.

Se on vaan älytön ajatuskin että suomalainen varusmies laittaa sen veitsen tuohon asentoon kädessään kun savet on housuissa ja opetusta asiaan on käytännössä nolla.

VItuiks mänee.

[Kari Aittomäki]

No minäsitä olen nähnyt kun tissiposki vetää terän esiin ja näyttäen uhkaa tai uhaten näyttää.
Ja alan mies lyö ärähtäen sen keklun kännysestä ihan vaan litsarilla kämmenselkään.
Kun ote oli silminnähden löysä ja hikinen.

Kuinkas moni muuten itseään käskyttäen kiristää astalo-otteen pikkurillillä, hojoilusta opitulla tavalla?
Se on aika hyvä rutiini, ote on tiukan elävä.

[Daddy]

Joo ei varusmiehille millään pysty opettamaan sellaisia pistimen käsittelytaitoja, että niillä oikeasti pärjäisi osaavaa vastaan puukkohipassa. Ehkä ei ole tarvekaan, varsinkin kun puhutaan sellaisesta katoavasta kansanperinteestä kuin pistintaistelut. Itse kävin armeijan tässä hiljattain vuonna -88 ja meillä oli pistimet käytössä vain paraateissa, muuten niitä koskeva koulutus oli lähinnä sitä, että niitä pistimiä ei saa rikkoa, eikä varsinkaan hukata.

Muutoin kyllä tuo "vasaraote" on kait silleen intuitiivinen, että kun pistin on pistämiseen tarkoitettu ase, niin sillä tehdään sitten sitä pistämistä oli se pistin kiinni rynkyssä tai omassa kädessä (välineeseen fiksoituminen) - ja siihenhän tuo vasaraote lienee oikein soppeli ote?

[Ile]

Asevelvollisuusurallani (asutuskeskus-tst/spol) vedin satunnaisesti niitä lähitaistelujuttuja.

En ole ihan varma oliko tää varusmiesaikana vai ekoissa kertauksissa mutta kerran piti opettaa sellaista, että hyökättiin vartiomiehen tms. kimppuun takaapäin, tartuttiin toisella kädellä naamaan ja samalla polkaistiin polvitaipeiseen ja työnnettiin puukko kurkkuun.

Tämä jäi sillä tavalla mieleen, että aikaisemmin oli pitänyt käyttää lähitaisteluopasta mutta tämän irrallisen ”tekniikan” näytti kouluttaja suoraan ja käski opettaa yhtenä rastina osana jotain kaupunkitaistelukoulutusta.

[Antti]

Tässä on pieni sekaannuksen vaara, jos puhutaan tuosta Lähitaisteluoppaan pistinotteesta "vasaraotteena", kun yleensä jostain syystä sillä tarkoitetaan juuri tuota Lähitaistelun käsikirjan veitsiotetta eli käsi nyrkissä kahvan ympärillä. Käsikirjan kuvassa lienee muuten mallina ollut J-P Peltosen sissipuukko.

Karkeamotoriikkaperustelu ottelle on uskoakseni peräisin krav magasta. Ote löytyy myös Don Pentecostin kirjasta Put 'Em Down, Take 'Em Out!, jossa sen nimi on "hit grip". Peukalo-etusormiote eli "fighting grip" on hänen mukaansa nojatuolitaistelijoiden teoria.

Jotta pysyttäisiin vielä pistinaiheessa, niin ohessa toisen maailmansodan aikainen Yhdysvaltain merijalkaväen käsikähmäfilmi, jossa kyllä puhutaan veitsestä mutta käytetään kiinnittämätöntä pistintä. Linkitetystä kohdasta 2:27 alkaen käsitellään otetta, joka näyttäisi olevan ihan tuo peukalo-ote:

[Kari Aittomäki]

Mä olen hiukan hämmentynyt koska luontaisin tapa lyödä on simpanssilyönti.
Eli tetsui, vasaralyonti, kaarevalla radalla pikkurillin puolella.
Tämä on myös luonteva tapa puukottaa, tosin se tikkaaminen käys pistoinakin.
Täsmäiskut ja -viillot on oma juttunsa.

Muuten, Bravo kaksnollassa yksi niistä SAS-veikoista käytti pistintä taistelupuukkona. Asiaa oikeen korostettiin.
Mullehan puukko on tottakai yleistyökalu niinkuin suomalaisille kaikille kai.
Pistin on aikas kömpelö vuoluhommiin.

[Antti]

Vasaralyönti jäänaskaliotteella varmaan onkin luontevin tapa käyttää lyhyttä teräasetta, jota ei mielletä lyömäaseeksi. Tarkoitan siis sitä, että lyömäasetta pidettäisiin vasaraotteessa kuten miekkaa - tarkoittamatta "vasaraotteella" nyt muuta kuin että käyttöpää on peukalon eikä pikkusormen puolella. Stressittömissä olosuhteissa pistoon tai tökkäisyyn luontevin ote lienee tuo tässä käsitelty astetta hienomotorisempi vasaraote, joka perustuu peukalo-etusormiotteeseen. Eipä sekään kyllä niin hirveästi tarkkuutta vaadi, että puristaa peukaloa etusormen keskiniveltä tai -falangia vasten. Ihmiset kuitenkin pystyvät myös puristamaan liipaisinta hengenvaarallisissa tilanteissa.

Lähitaisteluoppaassa sanotaan, että taistelijan on pidettävä pistin pelkästään aseeksi tarkoitettuna ja käytettävä puukkoa yleistyökaluna. Tässä on ehkä haluttu korjata väärinkäsityksiä, jotka ovat syntyneet Rynnäkkökiväärin oppaan kohdasta, jonka mukaan "pistintä käytetään taistelijan puukkona".

Voisin kuvitella, että pistimelle ei tee hyvää olla säännöllissesti käytetty työkaluna, mutta eipä siitä haittaakaan ole, jos hätätilanteita varten tällainen mahdollisuus on. Ketjussa onkin muistaakseni ollut jo esillä, että mallista riippuen pistin (tai sen tuppi) voi olla myös piikivitaltta, saha, piikkilankaleikkuri, pullonavaaja, ruuvimeisseli tai lapio.

[Ars Dimicatio]

Kaikki pistimet mihin minä olen törmännyt, on sitten kyseessä SA puukkupistin, DDR:n AK:n pistin tai NL AK:n pistin ovat olleet mallinsa, teroittamisensa ja jopa materiaalinsa puolesta ns. "varusmieskestäviä", eli jykevää, kovaksi karkaistua ja teräkulman osalta veistämiseen kelvottomia. Näkin, että ongelma ei niinkään ole se, että pistin kärsii jos sitä käyttää työkaluna, vaan käyttäjä kärsii jo pelkästä yrittämisestä.

[Kari Aittomäki]

Jök, mä ostin kerran sellasen melko vanhan toledopistimen, se oli aika hyvä muuhunkin käyttöön, otti terotuksen vastaan ja pelitti puukkona.
Lähti lahjana tonne poisa.

[Kari Aittomäki]

Hök, muistivirhe.
Minen ostanut kys toledoterää vaan Tyynismaan Esa.

Sain samanlaisen pistimen vuosikymmeniä aiemmin sukulaismieheltä, joka opetti mua terotteleen ja vuoleskelemaan ja muuta asiaankuuluvaa.
Miten muistikuvat voi sekottua noin.

[Paanari]

Jeps, aikoinaan omistin italialaisen, nk. Ternikiväärin pistimien, taittuvan..toimi stilettinä, puukkona jne...
En muista kelle annoin vai veikö vallesmanni auton ovesta häähähhää
Mannlicher Carcano m/38 eli Ternikiväärin nokkaan kuulu. IT-lotat sai vartiopyssyksi voin muistaa väärinkin.
Itellä ei kuvia joten tuosta huutokaupan linkkiä jossa kuvaa. https://hagelstam.fi/pistin-1376190524
Jaska

[Antti]

Juu, ei se RK 62:n pistin tosiaan ole välttämättä kaikista turvallisin työkalu leirikyrvän vuolemiseen!

Kääntöpistin on kiinnostava idea. Sellainen voi olla myös aseessa kiinni, kuvissa (Wikimedia) venäläinen SKS pistimineen:

[Daddy]

Mä olen hiukan hämmentynyt koska luontaisin tapa lyödä on simpanssilyönti.
Eli tetsui, vasaralyonti, kaarevalla radalla pikkurillin puolella.
Tämä on myös luonteva tapa puukottaa, tosin se tikkaaminen käys pistoinakin.
Täsmäiskut ja -viillot on oma juttunsa.

Joo ehkä se tikkaaminen on tosiaan luonteva tapa puukottaa, ainakin silloin kun mieltää kädessään olevan puukko. Mutta kun kädessä on pistin, niin siihen välineeseen voi fiksautua niin, että jos kerta pistimellä tökitään pistoja kun se on aseessa kiinni, niin sillä toimitaan samoin kun se on sellaisenaan kädessä.

Tätä on ehkä vaikea kokeneen veitsenkäyttäjän mieltää, mutta kun ajattelee että se perus-varussolttu ei saa (ja tuskin omaa omasta takaa) käytännössä mitään veitsikoulutusta, ja vielä vähemmän pistinkoulutusta, niin ajukopassa on malli: pistimmellä pistetään, oli se sitten kiinni aseessa tai kädessä.

Ote pistimestä Lähitaisteluoppaassa 1990:

Niinpä tämä ote, jota itse olen sanonut vasaraotteeksi tässä ketjussa, on se luontevin tapa pitää pistintä, tuolla otteellahan siis on kätevin pistää samalla tekniikalla kuin aseellakin: vaakasuora tuikkaus kohti vihollista.

[Daddy]

Kääntöpistin on kiinnostava idea. Sellainen voi olla myös aseessa kiinni, kuvissa (Wikimedia) venäläinen SKS pistimineen:

Toivottavasti pistimen terä ei ole kovinkaan terävvä, muutoinhan tuolla leikkaa kämmenensä auki

[Antti]

Kuten jo ylempänä kirjoitin, olen samaa mieltä tuon kuvan otteen luonnollisuudesta enkä pitäisi sitä liian hienomotorisenakaan. Onkos noille kahdelle otteelle muuten hyviä suomenkielisiä nimityksiä? Jäänaskali- tai -piikkiote ja vasaraote ovat kuvaavia, mutta kaipaisin jotain sellaista kuin englannin "front grip" ja "reverse grip".

Omaan käteeni muuten KCB 77 sopii paremmin niin, että peukalo ja etusormen keskifalangi ovat kahvan lappeilla, jolloin teräkin on tietysti lappeellaan. Lähitaistelun käsikirjahan suoraan neuvoo kääntämään veitsen lappeelleen, jotta se uppoaa paremmin kylkiluiden väliin, mutta ilmeisesti pitäen sitä kuitenkin nyrkkiin puristetussa vasaraotteessa (terän suu sormien keskinivelten eikä rystysten suuntaan).

Tästä tuli sitten mieleen, että onkohan tuo ajatus käännetyllä terällä kylkiluiden väliin solahtamisesta näytellyt mitään roolia siinä, että Kemppaisen (1923) pistoissa makasiini osoittaa oikealle, jolloin ainakin saksalaismallinen miekkapistin on lappeellaan. Toisaalta välitön syy lienee se, että yhden käden "pyydystyspistossa" tukki jää mukavasti oikean kyynärvarren alle ja että sisäväistö tapahtuu kädensuojuksen puolella ilman, että asetta tarvitsee kääntää. (Pistinohjesäännössä 1926 ase on pistossa pystyssä, Lähitaisteluoppaassa 1958 ja 1990 lappeellaan, Lähitaistelun käsikirjassa 2004 kallellaan.)