Pistimet ja pistintaistelu

[Antti]

Jatkohuomiona liittyen lyöntiin kiväärinperällä:

Muuan anonyymi pioneeriupseeri kirjoitti vuonna 1926, että kivääri ei oikein sovi suomalaiskansalliselle tappeluluonteelle: tukinkaula ei kestä lyöntiä samalla tavalla kuin puntari, halko tai aidanseiväs, ja pistintaisteluotekaan ei ole yhtä tukeva kuin ote karhukeihäästä. Hänen mukaansa kiväärinperällä voi vain iskeä. Joka tapauksessa hän piti Pistintaisteluohjesääntöä sopivimpana oppikirjana myös kouluihin, joissa pistintaistelu olisi hänestä voinut korvata aiemmin siellä harrastetun florettimiekkailun.

Isku kiväärinperällä näyttää siis ohjesäännössä tältä:

[Andy]

Kisoja olisikin tietysti hankala järjestää niin, että varsinaisen pistinottelun pisteytys jotenkin skaalattaisiin noihin muihin suorituksiin, jotka ovat yksin eikä vastustajan kanssa tehtäviä suoritteita.

[Ars Dimicatio]

Havaintoja omasta kamppailuhistoriastani. Vuonna 1996 minulle opetettiin ensimmäisen kerran pistintaistelua Suomen armeijan malliin. Harjoittelu tehtiin oikeilla aseilla ja pistimillä lähinnä pahvisiin maaleihin. Tekniikoita oli muistaakseni tasan kaksi: Lyhyt pisto (siis ilman askelta) ja pitkä pisto (askeleen kanssa). Pistintaistelu oli osa linnoitettujen asemien vyöryttämistä ja sitä harjoiteltiin radalla, jossa vyörytettiin juoksuhautoja kranaattien kanssa. Vuonna 2001tutustuin toiseen, huomattavasti edellistä laajempaan, perusoppimäärään pistintaistelusta. Tämä versio oli silloin Rajavartiolaitoksen varusmiehille koulutettua oppia ja se opetettiin pistimellä varustetuilla "harjoitusaseilla" (käytännössä oikea AK-47, mutta ampumakelvoton) lyhyenä "katana". Tähän kokonaisuuteen kuului kaksi torjuntaa, pisto, kaksi lyöntiä perällä ja lyönti pistimellä. Ymmärtääkseni jälkimmäisessä kokonaisuudessa oli tekniikat valikoitu tarkoituksellisesti niin, että homma toimii tarvittaessa myös ilman pistintä.

[Antti]

Tuo Arsin mainitsema kahden piston kokonaisuus vastaa aika hyvin sitä, miten sisältö välittyy Sotilaan käsikirjoissa tai Taistelijan oppaissa. Näkisin tuon erottelun piston askeleen kanssa ja ilman välillä lähinnä jäänteenä vanhasta pistintaistelusta, jossa sillä oli miekkailun viitekehyksestä katsottuna jotain merkitystä.

Opetusfilmissä "Rynnäkkökivääri taistelussa" vuodelta 1995 on kuvattuna käsikähmätilanne taisteluhaudan vyörytyksessä, pienellä etsimisellä löytyi YouTubesta (2:42-2:53):



Tuossa nyt tosin jää ehkä vähän epäselväksi, mikä ihmeen tyyppi sieltä kulman takaa yhtäkkiä hyökkää puukon kanssa, mutta pistimellä saati "pistintaistelulla" ei ole tuossa oikeastaan mitään roolia, ja rynnäkkökiväärillä tehtävä torjuntakin tulee kysymykseen lähinnä siksi, että piippu ei satu jostain syystä osoittamaan vihollista kohti.

[Antti]

Kisoja olisikin tietysti hankala järjestää niin, että varsinaisen pistinottelun pisteytys jotenkin skaalattaisiin noihin muihin suorituksiin, jotka ovat yksin eikä vastustajan kanssa tehtäviä suoritteita.

Totta, ja jukendo-ottelu ei olisi varmaan oikein vastannut koulutuksen tavoitteitakaan. Pistintaisteluohjesäännössäkin harjoittelun huipentuma on se, että kaksi ryhmää ensin ampuvat toisiaan (eli tekevät vastaavat liikkeet pistintaistelukiväärillä), minkä jälkeen hyökkäävä ryhmä tekee rynnäkön; osumasta heittäydytään maahan, ja harjoitus jatkuu, kunnes toinen ryhmä on kokonaan tuhottu.

[Ars Dimicatio]

Opetusfilmissä "Rynnäkkökivääri taistelussa" vuodelta 1995 on kuvattuna käsikähmätilanne taisteluhaudan vyörytyksessä...

...

pistimellä saati "pistintaistelulla" ei ole tuossa oikeastaan mitään roolia, ja rynnäkkökiväärillä tehtävä torjuntakin tulee kysymykseen lähinnä siksi, että piippu ei satu jostain syystä osoittamaan vihollista kohti.

Asiaa selittää myös se, että tuon filmin valmistumisaikana RK-95 mallin aseeseen ei ollut PV:llä sopivaa pistintä, enkä tiedä oliko tarkoitus sellaista edes hankkia.

[Andy]

Kai tuo on ihan mahdollinen tapahtuma, että vihollissotilas jonka ase on jostain syystä käyttökelvoton (jopa AK voi jumittua) yrittää kulman takaa puukolla yllättäen tuhota vihollisen kärkimiehen ja riistää tältä aseen. Kuulostaa minusta ihan hyvältä taktiikalta, jos on yksin puukolla rynnäkkökiväärimiehiä vastassa.

Suojeluskunnassakin on ilmeisesti hoksattu sotilastaitokilpailuiden motivoiva vaikutus harjoitusintoon. Verrattuna siis siihen, että vain treenattaisiin niitä suorituksia ilman tuloksen minkäänlaista mittaamista.

[Antti]

Asiaa selittää myös se, että tuon filmin valmistumisaikana RK-95 mallin aseeseen ei ollut PV:llä sopivaa pistintä, enkä tiedä oliko tarkoitus sellaista edes hankkia.

Niin, mikä tässä sitten on syy ja mikä seuraus. Varmaan se, että elokuvassa ei nähdä pistintä, johtuu ensisijaisesti siitä, että pistinkoulutusta ollaan oltu jo ajamassa alas, mikä taas liittyy myös siihen, että RK95:n varustukseen ei varsinaisesti kuulu pistintä. (Mutta hankittu niitä on ainakin yhden kunniakomppanian tarpeisiin, ja kuva siitä löytyy ihan tuoreimmasta Sotilaan käsikirjastakin.) Pistimen kiinnitettyys ei sinänsä muuttaisi sitä, olisiko paras ratkaisu tuossa kohtauksessa torjua hyökkäys ja ampua päällekarkaajaa. Tietysti ohjesäännöt ja opetuselokuvat eivät tarjoa täydellistä kuvaa paikallisten käytäntöjen ja koulutuksen todellisuudesta.

[Ars Dimicatio]

Lähitaistelun käsikirja vuosimallia 2004 tuntee vielä kiväärin ja pistimen käytön. En kyllä suoralta kädeltä muista mitä siellä oli aiheesta sanottu.

[Antti]

Siinä ei sanota oikeastaan muuta kuin että piipulla tehtävät lyönnit voi tehdä myös pistin kiinnitettynä ja että (irroitettu) pistin ei sovellu veitsitekniikoihin.

Pistin kyllä kiinnitetään aseeseen sekä Taistelijan oppaassa (2013) että Sotilaan käsikirjassa (2020).

[Kari Aittomäki]

(irroitettu) pistin ei sovellu veitsitekniikoihin.

Mihin tekniikoihin se ei sovi?
Survomistahan se tesettipuukottelu enimmin on, ne kurkunleikkailufantasiat on melko...

[Kyynikko]

Ehkä viitataan siihen että ainakin vanhassa pistimessä ei ole minkäänlaista väistiä ja kahva on aika liukas, joten voimakas pisto saattaa johtaa ns mannevammaan (termi omani ja perustuu yhden asiakkaan otokseen) eli etu-ja keskisormen kämmenpuolinen tyvi leikkautuu auki, jopa jänteet poikki. Sehän ei ole ideaali tilanne.

Kannattaa muistaa, että nykyajan tissiposket eivät ole teineinä katkoneet rautatankoja pohjanmaalaisilla rakennustyömailla, vaan pelanneet pleikkaria, joten näpeissä ei ole samanlaista massiivista tuhovoimaa.

[Antti]

Kahvan muotoilusta ja materiaalista on tosiaan kyse, eli pitäisi olla liukumaton ja estää sormien liukuminen terälle. Tekniikat ovat pisto, kahdeksikkoviilto ja vasaralyönti kahvalla. Kai pistimen suunnittelussa on ajateltu perinteistä suomalaista puukkoa. Väistillä olisi kyllä muutenkin kamppailullista merkitystä.

Ote pistimestä Lähitaisteluoppaassa 1990:



...ja ote veitsestä (!) Lähitaistelun käsikirjassa 2004:



Tässä tähdätään karkeampaan motoriikkaan, joka ei kärsi stressireaktioista: "tiukasti koko kädellä kuten vasarasta". (Minusta tuo edellinen kyllä tuo enemmän mieleen vasaroinnin.)

Vanhemmissa oppaissa ei käsitellä veitsen/puukon/(puukko)pistimen käyttöä ollenkaan. Ilmeisesti on otaksuttu, että suomalainen mies osaa sen homman tarvittaessa luonnostaan.

[Daddy]

Näyttäisi siltä, että tuo "vasaraote" pistimestä perustuu ehkä siihen, että pistimen perä on kämmentä vasten. Tämä kaiketi estää pistolyönneissä sormien liukumisen terälle yms.

[Ars Dimicatio]

Näyttäisi siltä, että tuo "vasaraote" pistimestä perustuu ehkä siihen, että pistimen perä on kämmentä vasten. Tämä kaiketi estää pistolyönneissä sormien liukumisen terälle yms.

Voin vahvistaa, että ajatus on nimenomaan tukea pistimen (tai miksei puukonkin) terä kämmeneen. Periaate on sama kuin jos käyttäisit puukkoa naskalin korvikkeena tai reikien kovertamiseen muuten vaan.