Onnitteluketju

[Pyrkele]

Onnea minulle
En ole enää reilu kolmikymppinen vaan vajaa nelikymppinen

[Mika]

[mention]Jussi Häkkinen[/mention], hyvää juhlaa ja helppoa!

[Jorge]

ONNEE POTKULLE!!!

[Mika]

Hyvä meidän joukkue!

[Mika]

Reipasta syntymäpäivää, @Kari Aittomäki!

[JanneM]

Hyvää syntymäpäivää Suomalaisen vapaaottelun legendalle Karille.

[Jani Rantalainen]

Myöhästyneet syntymäpäivä onnittelut Karille!

[Kari Aittomäki]

Kiitoksia kovasti.

Olin kyllä aikas otettu, puhelin elämöi koko päivän ja Mäkynen otti oikeen asiakseen ajella Kokkolaan morjestaan. Variskin oli mukana, hänestä on tullut järeä miesi.
Jukka oli kerännyt parikymmentä nimeä korttiin ja tulihan niitä kortteja moniakin.

Sain kukkiakin, höhö.
Kiitos vaan tännekin, ja kiitos myös kuluneesta viidestoista vuodesta.
Etenkin silloin omaishoitajuuden pahimpina aikoina Potku oli ainoa henkireikä ulos.

Vanhan neuvo: Carpe diem.

[Mjölnir]

Onnea @Poika 50v

[Mika]

Taitaapi olla niin, että @Alioppilas on sitten tohtorismiehiä. Kova saavutus.

[Alioppilas]

Kiitos Mika,

Vielä pitää väitöstilaisuus klaarata. Tällä foorumilla on tullut kyllä väännettyä niin paljon, etten usko sen koituvan ongelmaksi. Kiitos ja anteeksi vaan kaikille menneille opponenteille.

[Mänzy]

Eipä kestä. Kutsua karonkkaan (olettaen hyväksytyn väitöksen) odotellessa.

[Alioppilas]

Valitettavasti globaalin historiallisen poikkeustilanteen tuomat rajoitukset estävät karonkan järjestämisen. Useimmissa tapauksissa ne estävät myös ulkomaalaisten vastaväittäjien fyysisen paikallaolon. Etäväitöksissä on se etu, että argumenttini voidaan ainoastaan etätyrmätä. Kieli kitalaessa ja varpaat ristissä muistaakseni suojasi siltä.

[Shaolinsi]

Onnea! Mikä on väitöskirjan aihe ja ala? Voit vaihtaa nimesi Alioppilaasta Ylioppilaaksi.

[Alioppilas]

Historiantutkimuksesta on kysymys. Väitöskirjan otsikko on Religion and the Battlefield in the first English Civil War: Instructing Soldiers and Dehumanising Enemies.

PDF-versio väitöskirjasta löytyy linkin takaa. Laitan abstraktin tähän.

En nyt halua manata eloon vuosikymmen sitten tapettuja keskusteluketjuja, mutta jos jotakuta vielä kiinnostaa, miten kristinuskolla voidaan kiihottaa ns. reippaaseen menoon, tässä on yksi esimerkki.

This thesis examines how religious arguments, concepts and viewpoints were used as instruments to instruct soldiers and dehumanise enemies in the first English Civil War (1642-1646). I argue that religion had an important role in encouraging soldiers, enforcing military discipline and creating group cohesion and comradery. Furthermore, I suggest that religion was used to delegitimise the enemy and thus prepare the soldiers to fight their fellow countrymen in an efficient and bloody manner.

The differences between the ways in which the King and Parliament understood religious warfare form the main argument of the thesis. The Royalist ministers and Puritan preachers had quite opposite views on the use of religion as a tool of war. Whereas the King’s clergymen underlined peaceful aspects of the Christian faith and merciful and compromising attitudes of its practitioners, the Parliamentarian chaplains thundered harsh words and black-and-white images of an eschatological battle between God and the anti-Christ, which left room for neither peace nor compromise. The Royalists took the nation’s sins on their shoulders, accepting God’s wrath and judgement and praying for the calamities to end with the passive submission of a martyr. The Puritans, by contrast, portrayed themselves as actively participating in Christ’s battles against the Devil as saints. They did not hesitate to frame the conflict in religious terms and use the martial aspects of the Protestant faith to advance their cause.

I examine printed sermons and pamphlets to produce a comprehensive view on the public press and its significance in propagating these different ideas about the relationship between religion and war. The more radical, revolutionary approach of the Parliamentarian ministers and authors is evident from the beginning of the conflict, and I suggest that, even though the pinnacle of religious-martial education was reached when the New Model Army was formed in 1645, in itself it was not exceptional in its religious character compared to earlier Parliamentarian armies. The Royalist clergymen, for their part, were equally constant in combatting the sins of the King’s soldiers instead of preparing them to fight the war.

Similar differences manifested in the dehumanisation of the enemy. On the one hand, the Puritan ministers stressed the judgemental, uncompromising work that they had to do in order to wash the nation’s sins away with blood. They juxtaposed the King’s men with the Catholic Irish, who had rebelled in 1641 and who had been very harshly treated both in publications and in battle. On the other hand, the Royalists were hesitant to condemn the Parliamentarians to an equal extent; they were rather trying to reclaim the Parliamentarians from their revolt back to the good graces of the King by offering mercy and pardon in exchange for repentance.

The thesis re-evaluates the role of religion in the English Civil War by focusing on military preaching and publishing. In this way it contributes to the debates about the significance of religion in the political and societal landscapes of the period. Furthermore, I seek to show that religion was an important instrument of war, whose different uses by the Royalists and Parliamentarians played a part in how the conflict proceeded and culminated.

Se on FT Alioppilas.