Potkulaisten tositilanteet

[Mika]

Tuon ehkä voisi tiivistää lainaamalla kirjoituksen loppuosaa.

Kiinniotto-oikeuteen liittyvä oikeuskäytäntö on ollut varsin tiukkaa, ja joskus melko vähäinenkin voimankäyttö on katsottu liioitelluksi, ja kiinniottaja on saanut rangaistuksen pahoinpitelystä. Rangaistuksen pelko murentaa kiinniotto-oikeuden käyttämisen mielekkyyttä ja voi johtaa siihen, että tilanteisiin ei enää uskalleta puuttua.

[Andy]

Jospa minäkin sitten kerron kokemukseni myymälävarkaista. Näitä on kaksi kappaletta ja väliä tapahtumilla yli kymmenen vuotta, eli en taistele Oulun kaduilla rikollisuutta vastaan kovinkaan säännöllisesti.

Ensimmäinen kerta johti siihen, että sain riistettyä saaliin varkaalta. Varas alkoi tässä vaiheessa uhkailemaan turpaanvedolla, mutta kun tajusi että olen aivan valmis tappelemaan ja lisäksi paljon isompi ja vahvempi kuin hän, mies katsoi parhaaksi poistua paikalta.

Toisessa tapauksessa varas pääsi pakoon saaliinsa kanssa, mutta saimme kauppiaan kanssa napattua paikalta rikostoverin, jonka poliisi haki huostaansa. Kauppiaalta selvisi myöhemmin, että poliisi oli tämän perusteella osannut käydä hakemassa pakoon päässeen varkaan saaliineen tämän kotoa.

Olen lähtökohtaisesti sitä mieltä, että rikoksia ei juurikaan olisi, jos kaikki puuttuisivat aina kykyjensä mukaan havaitsemiinsa rikoksiin. Se että kauppias on laskenut varkaudet hävikkiin ei ole mielestäni syy jättää asiaa sikseen. Nimittäin se hävikki on laskettu myös muiden asiakkaiden maksamiin hintoihin. Ja koska minä nimenomaan olen ollut tilanteessa asiakkaana, siinä käytännössä varastetaan minulta.

Kummallakaan kerralla en ryhtynyt mihinkään moraalipohdintoihin vaan toimin heti asiaa miettimättä. Toki molemmissa tapauksissa oli ensisilmäyksellä selvää, että tulen hyvin todennäköisesti pärjäämään varkaalle, mikäli tuloksena on tappelu. Se että asia on mietitty etukäteen luullakseni helpottaa päätöksentekoa tilanteessa.

[Poista käyttäjä 1747]

Olen lähtökohtaisesti sitä mieltä, että rikoksia ei juurikaan olisi, jos kaikki puuttuisivat aina kykyjensä mukaan havaitsemiinsa rikoksiin. Se että kauppias on laskenut varkaudet hävikkiin ei ole mielestäni syy jättää asiaa sikseen. Nimittäin se hävikki on laskettu myös muiden asiakkaiden maksamiin hintoihin. Ja koska minä nimenomaan olen ollut tilanteessa asiakkaana, siinä käytännössä varastetaan minulta.

Nälänhädätkin loppuisivat jos taivalta sataisi mannaa.

Se että kauppias yrittää estää varkaan karkaamisen on täysin ymmärrettävää, koska se on konkreettisesti hänen rahaansa joka juoksee ovesta ulos. Tosin siinä tulee hyvin todennäköisesti tappiota, vaikka varkaus saataisiinkin estettyä. Kiinniotettu pitää lain mukaan luovuttaa poliisille. Poliisin saapumista odotellessa kuluu tehokasta työaikaa koska rottaa pitää valvoa. Aikaa kuluu myös raporttien kirjoittamisessa, mahdollisissa tutkinta- ja oikeusprosesseissa jne. Näiden päälle tulevat vielä muut mahdolliset kustannukset, kuten asianajajat, lääkärilaskut, saikut, sakot, korvaukset jne. Vakuutuksissakin on useimmiten omavastuut. Joltain varattomalta rotalta ei saa perittyä yhtään mitään.

Siinä on aika nopeasti mäyräkoiran katteet syöty.

[Kari Aittomäki]

Otsikko on tositilanteet.

Jotenkin mälsää että nämä kerrotut kuuluvat sarjaan "olin aivan vähällä."

Mutta ehkä kahden avokkaan väkivalta on liian ahistavaa kertomaa.

[JanneM]

Ketjun nimi ei suinkaan ole tappelutilanteet. Tositilanteet ovat myös sellaisia missä pääsee tappelematta. Ja olisi hyvä jos näitä tuotaisiin vielä enemmän esille.

[Andy]

Hermonsa hallitsevilla ihmisillä on usein muitakin keinoja selvittää uhkatilanteet kuin avoin väkivalta. Jos on erikseen haluja tapella, niin se kyllä varmasti onnistuu.

[JennaS]

Lukioaikoinani olin metsässä lenkillä, kun eteeni ilmestyi yhtäkkiä ulkomaalaistaustainen mies verkkapuvussa. Koitin väistää miestä, mutta hän tukki tieni ja veti taskustaan esiin puukon. Jähmetyin siihen paikkaan. Tajusin samantien, etteivät todennäköisyydet päästä tilanteesta ehjin nahoin ole puolellani. Mies oli minua paljon pidempi ja urheilullinen, joten karkuun juokseminen ei tässä tapauksessa ollut vaihtoehto. Halvaannuttavan kuolemanpelon kokeminen on tunne, jonka jälkeen vain harva asia aiheuttaa minussa pelkoa. Pääsin tilanteesta pois, kun mies päästi minut.

Tilanteen jälkeen juoksin ensimmäiselle isolle tielle, jonka suunnan hahmotin. Tapasin tiellä lenkillä olleen naisen, jota pyysin soittamaan poliisille. Nainen vastasi: “Mulla on nyt kiire” ja jatkoi matkaansa.

Juoksin reilut kolme kilometriä kotiin, jossa soitin poliisille. Siviiliasuinen partio lähti paikalle koiran kanssa. Miestä ei tavoitettu. Joitakin päiviä myöhemmin olin bussissa, kun näin saman miehen suuntaavan jälleen metsään keskellä kirkasta päivää. Soitin hätäkeskukseen, mutta miestä ei tavoitettu silloinkaan.

Myöhemmin sain soiton kaveriltani, joka kertoi, että tuntomerkkeihin sopiva mies oli ahdistellut häntä saksien kanssa bussissa. Mies oli istunut kaverini viereen bussissa, alkanut ahdistella häntä ja vetänyt esille sakset. Kaverini oli joutunut väkisin tuuppimaan miehen tieltään, jotta oli päässyt pois paikaltaan ja lopulta ulos bussista. Bussissa oli muitakin matkustajia, mutta ilmeisesti kukaan ei ollut uskaltanut puuttua tilanteeseen.

Tämänkään tapauksen jälkeen miestä ei saatu kiinni. Hän asui jossakin lähistöllä ja tunsi ympäristönsä hyvin. Kammottavaa oli mielestäni se, että hän suunnitteli tekonsa tarkkaan etukäteen enkä usko, että olimme kaverini kanssa ainoat uhrit. Tapaukset murensivat uskoni siihen, että jos jotain ikävää sattuu, muilta ihmisiltä saa apua.

Opiskeluaikoina olin menossa treeneihin, kun tietä pitkin tuli vastaan laitapuolenkulkijamies, jonka tiesin asuvan jossakin lähistöllä. Olin nähnyt hänet aiemminkin, ja aina päissään. Tällä kertaa hänellä oli joku oma houreensa menossa, koska kiroili ja huusi mennessään. Koitin väistää huomaamattomasti tien reunaa pitkin, mutta miespä vaihtoikin puolta ja nappasi kiinni minusta kaksin käsin. Hän jäi siihen naaman eteen huorittelemaan ja kiroilemaan, väistin myös yhden kännisen huitaisin naamaani kohti, mutta ukon ote toisella kädellä pysyi tiukasti kiinni. Tässä tilanteessa mietin, mitä teen. Päädyin kuitenkin siihen, että otin häneen tiukan katsekontakin ja käskin monta kertaa päästämään irti. Lopulta ukko irrotti otteensa, ja hypähdin heti kauemmas hänestä. Mies jatkoi matkaansa. Tälle hoikalle elämänpieksämälle ukolle olisin varmasti pärjännyt muillakin tavoilla, mutta minulla on todella iso kynnys koskea keneenkään vieraaseen ihmiseen saati yrittää fyysistä poistumiskeinoa, vaikka kamppailulajia olinkin harrastanut silloin jo muutaman vuoden.

[Kyynikko]

Pidän aika säälittävänä vastuunpakoiluna jos jättää auttamasta jotain parikymppistä kassatyttöä siksi koska "se mäyräkoira on laskettu katteisiin". Laskelmat siitä miten kauppiaan ei kannata puuttua tilanteeseen koska siihen menee näin ja niin paljon työaikaa vs m'yr'koira on jo ...en tiedä mitä sanoa.

On se hyvä ettei kokoomuksen ekonomistilinja päätä pohjoisen poliisitoiminnasta. Jäisi aika moni keikka ajamatta jos ryhdyttäisiin laskemaan kannattaako se bensakulut ja työaika huomioiden vs joku pikku varkaus......

[sinappi]

Jos voimankäytön määrän ja tason pitäminen sallitussa viitekehyksessä on välillä haasteellista jopa rutinoituneille ammattilaisille, niin mitä luulet sen olevan paniikissa olevalle tavikselle? Tutkinta ja oikeuskäyntikin saattaa olla siviilille melko ahdistava ja hämmentävä kokemus. Varsinkin kun urbaani legenda "tietää" ettei mitään saa tehdä ja valveutunut kansalainen saa helposti epäillyn statuksen jo oman oikeusturvansa takia.

Arvioidessaan voimakeinojen käyttön oikeutusta tuomioistuimet eivät saisikaan asettaa samoja vaatimuksia koulutetulle ammattilaiselle kuin mitään treenaamattomalle tavikselle. Ammattilaisen toimintaa on voitava arvioida tiukemmin.

Olen lähtökohtaisesti sitä mieltä, että rikoksia ei juurikaan olisi, jos kaikki puuttuisivat aina kykyjensä mukaan havaitsemiinsa rikoksiin. Se että kauppias on laskenut varkaudet hävikkiin ei ole mielestäni syy jättää asiaa sikseen. Nimittäin se hävikki on laskettu myös muiden asiakkaiden maksamiin hintoihin. Ja koska minä nimenomaan olen ollut tilanteessa asiakkaana, siinä käytännössä varastetaan minulta.

Juuri näin! Rikollisetkin tekevät intressivertailua eli, mikäli kiinnijäämisriski tai esimerkiksi häpäistyksi tulemisen riski kasvaa, helpommin he silloin myös jättävät ryhtymättä koko tekoon.

[Poista käyttäjä 1747]

Älä sano noin. Sun hyväksyntäsi on kuitenkin mulle todella tärkeää. Haluaisin kuitenkin tehdä pari korjausta tuohon minua syvästi liikuttaneeseen avautumiseesi. Alepan kaljavarkaita jahdannut myyjä oli mies, eikä hän ollut pulassa, vaan jahtasi omasta tahdostaan ja todennäköisesti vastoin työnantajansa ohjeistusta kaljaa varastaneita tummajaisia.

Ja ei, en koe edelleenkään minkäänlaista mielenkiintoa saatikka velvollisuutta altistaa itseni mahdolliselle tuomiolle, vaan puolustaakseni hok-elannon kaljacasea. Ja se on mulle täysin yhdentekevää miltä se maistuu sun suussa.

Toiseksi kaljavarkaan kiinniottamisesta koituu kauppiaalle todennäköisesti enemmän kustannuksia, kuin mitä mäyräkoirastaa saa katetta. Toisin kuin mitä Andy päätteli, niin estämällä varkaus ei tosiasiallisesti säästetä vaan lisätään kustannuksia. Se on fakta eikä se muutu siitä mihinkään vaikka kuinka harmittaisi. Kauppiasta saattaisin jopa vaivautua auttamaan, koska siinä on konkreettinen henkilö jota ryöstetään.

Kolmanneksi tuo kommenttisi poliisitoiminnasta ja resursseista on yhtä tyhjää hurskastelua.Tuo kauppojen näpistyshelvetti pääsi valloilleen, kun valtio päätti ettei näpistyksestä saatuja sakkoja joudu istumaan ja ettei kiinniotettuja pidätetä vaan lasketaan vapaaksi. Tämä puolestaan johti siihen että näpistyksestä kiinniotettu sattoi tulla samaan liikkeeseen ja toistaa prosessin useamman kerran saman päivän aikana. Valtio nimenomaan haki tällä uudistuksella kustannussäätöjä kauppojen turvallisuuden kustannuksella.

Tämä siis kyynikolle

Jos voimankäytön määrän ja tason pitäminen sallitussa viitekehyksessä on välillä haasteellista jopa rutinoituneille ammattilaisille, niin mitä luulet sen olevan paniikissa olevalle tavikselle? Tutkinta ja oikeuskäyntikin saattaa olla siviilille melko ahdistava ja hämmentävä kokemus. Varsinkin kun urbaani legenda "tietää" ettei mitään saa tehdä ja valveutunut kansalainen saa helposti epäillyn statuksen jo oman oikeusturvansa takia.

Arvioidessaan voimakeinojen käyttön oikeutusta tuomioistuimet eivät saisikaan asettaa samoja vaatimuksia koulutetulle ammattilaiselle kuin mitään treenaamattomalle tavikselle. Ammattilaisen toimintaa on voitava arvioida tiukemmin.

Niin ei saisi...mutta kuten tuosta Mikan lainauksesta näkyy, niin tuomiota tulee siviileillekin herkästi...

[PetriP]

Älä sano noin. Sun hyväksyntäsi on kuitenkin mulle todella tärkeää. Haluaisin kuitenkin tehdä pari korjausta tuohon minua syvästi liikuttaneeseen avautumiseesi. Alepan kaljavarkaita jahdannut myyjä oli mies, eikä hän ollut pulassa, vaan jahtasi omasta tahdostaan ja todennäköisesti vastoin työnantajansa ohjeistusta kaljaa varastaneita tummajaisia.

Tietääkseni kaikkien kauppiaden ohjeistus kieltää varkaiden jahtaamisen tai fyysisen vastustamisen. Myyjät on myyjiä eikä vartijoita. Riskit tuollaisesta jahtaamisestia on kohtuuttomat sekä työntekijälle että kauppiaalle. Lainsäädäntöä tosinaan pitäisi kelata takaisin päin ja maksamattomista sakoista pitäis saada pyttyä. Ymmärrän laissa olleen "velkavankeus ei ole tätäpäivää" argumentin kaikkine muiden velkojen paitsi rikostuomioista johtuneiden sakkojen osalta.

[Andy]

Se että valtiovalta on tehnyt huonoja päätöksiä myymälävarkauksien estämiseksi ei minusta ole syy jättää asiaan puuttumatta. Päinvastoin sen takia kansalaisten pitää puuttua asiaan entistä tarmokkaammin, kun valtio ei kerran hoida hommiaan. Ainoa syy, minkä voisin itselleni esittää puuttumattomuudesta on se, etten uskaltaisi.

Katson myös että myymälävarkauksiin puuttumisessa selvästi pahoinpitelytuomiota suurempi riski on se, että varas saattaa puukottaa minua tai tartuttaa jonkun taudin. Nämä eivät kuitenkaan ole olleet niin suuria riskejä, että olisin niitä pelännyt, kun vastassa oli heiveröinen pultsari. Sitten olisi tietysti eri asia, jos varkaisilla olisi joukko aseistautuneita liivijengiläisiä. Tällöin hätäkeskukseen soittaminen olisi ensisijainen toimintatapa.

[Mika]

[mention]JennaS[/mention], johan olet kokenut tilanteita. Hyvä että olet pystynyt miettimään niitä ja olet nykyään valmis kohtaamaan tuollaisia ääliöitä - joskaan toivottavasti et joudu sellaista päätöstä tekemään.

Ovatkohan tuollaiset tilanteet naisilla yleisempiä kuin olisin arvellut?

[Jorge]

Katson myös että myymälävarkauksiin puuttumisessa selvästi pahoinpitelytuomiota suurempi riski on se, että varas saattaa puukottaa minua tai tartuttaa jonkun taudin. Nämä eivät kuitenkaan ole olleet niin suuria riskejä, että olisin niitä pelännyt, kun vastassa oli heiveröinen pultsari.

Tärkeää on kai, että tiedostat tuon mahdollisuuden; kyllä se heiveröinenkin sen terän tai neulan tökkää kun pääsee yllättämään. Luulisin, että tämä on takana yleisessä ohjeistuksessa, että henk.kunta tai yleisö ei juoksisi perään.

Kun luupää mainitsi pankkiryöstöistä - jotka muuten eivät olleet edes kovin harvinaisia konttoreiden "hajasijoituksen" aikaan - sattui tapauksia, että valveutuneet kansalaiset puuttuivat ryöstöön tai seurasivat ryöstäjiä, jotka puolestaan ampuivat. Adrenaliinin, tai sankaruuden huumaamana voi tehdä pahojakin virhearviointeja.

[Hemmukka]

Itse puuttuisin mikäli myyjä olisi ongelmissa.
Muussa tapauksessa todennäköisesti en.
Syystä mitä mainittu, puukkoa tai neulaa saattaa tulla. Pahimmassa tapauksessa tuliasetta.
Sen sijaan en usko että itselle syytettä tulisi, sen verran haluan uskoa oikeuslaitokseen.