Glíma

[Risto R]

Islantilaisen glima-painin tekniikoita ja historiaa:

http://aesculf.com/heathen/files/glimatest.pdf" onclick="window.open(this.href);return false;

[Antti]

Tämä ketju on ollut alunperin lankakorissa, eikä siinä oleva linkkikään enää toimi. Onneksi kyseinen teksti löytyy Wayback Machinen avulla:

https://web.archive.org/web/20060430080 ... matest.pdf

Kyseessä on pdf-versio Jóhannes Jósefssonin kirjoittamasta englanninkielisestä, vuonna 1908 ilmestyneestä kirjasta Icelandic Wrestling. (Sana glíma tarkoittaa painia.)

Toinen vaikutusvaltainen glíma-teksti on vuonna 1988 ilmestynyt Þorsteinn Einarssonin Glima: The Icelandic Wrestling, joka on Kansainväliselle Olympiakomitealle suunnattu pamfletti. Teksti löytyy ainakin täältä.

Islannin glíma-liiton (Glímusamband Íslands) alaisen urheilulajin lisäksi glímaa harrastetaan näemmä myös jonkinlaisena kokonaisvaltaisena viikinkikamppailulajina. En saanut selkoa, onko Academy of Viking Martial Arts samaa porukkaa kuin Viking Glima Federation, jonka Turussakin harrastettavaa Combat Glimaa (josta on on ketju Kisahallin puolella) johtaa Lars Magnar Enoksen, joka on näemmä myös kirjoittanut populääri-pseudotieteellistä riimukirjallisuutta.

[Antti]

Kuvassa "árás með skammbyssu og rýtingi" eli hyökkäys pistoolin ja tikarin kanssa, selvästi on ollut tarpeen osoittaa, että kotimaisiin taitoihin turvautuva islantilainen painimestari pärjää siinä missä dschiu-dschitsuilijakin! Kuva Morgunblaðið-lehdestä (7.11.1919). Jutussa on otteita ulkomaisista sanomalehdistä, jotka käsittelevät vuoden 1908 olympialaisissakin painineen Jóhannes Jósefssonin uraa kiertävän sirkuksen voimamiespainijana.

[Antti]

Historiallisesti glíma eli paini voi olla ollut vakavaakin, mihin liittyy vastustajan nostaminen ja runttaaminen terävää kiveä vasten. Alla asiaa käsittelevä kohta Þorsteinn Einarssonilta:

In ancient legends there are accounts of epic wrestling matches fought by famous wrestling champions whose names are still household words in Iceland and they were ferocious when they fought blåmenn and berserkers. In these accounts the participants dressed in wrestling tunics which their opponents could grasp. Although they were cases when they seized another by the torso.

In the field of combat there was a waist-high tapered slab, the wrestling or slaying slab, to which a wrestler endeavored to bring his opponent in order to break his back or to fell him so abruptly, front downward, that his rib cage would break.

Þorsteinn ei harmillisesti mainitse lähteitä. Ainakin Finnbogi Vahvan saagassa kerrotaan Finnbogin tappavan pari vastustajaansa iskemällä heidän rintalastansa tai selkärankansa kiveä vastan, ehkä asiasta on mainintoja muuallakin.

[Antti]

Tässä toinen, vähän vanhempi kuva glíma-mestari Jóhanneksesta vuodelta 1912:

[Kari Aittomäki]

Mulla on yksi ikävähkö kokema tilanteesta missä väkivahva atleetti nosti munt ilman ja aikoi joko heittää mut parvekkeelta tai iskeä selkäni poikki kaiteeseen. Tuli totinen hätä ja jouduin käyttään riihioppia, jättiläisen urheilu-ura loppui siihen tappelukseen.
Yhä mietin tuliko kenties liioiteltua, mutta kun sekunti on ikuisuus ja ilma on paksua..
Mutta oli kyllä kammovoimakas, huokeasti toiseksi vahvin kohtaamistani.

Glimamestarit ottivat käsittääkseni mielellään haasteita vastaan ja näitä matseja kommentoitiin ihan lehdissä?
Takavuosina Svenska Fighterissa (lehti) oli juttu jiujiutsu-veikon ja glimajantturan kohtaamisesta, muistaakseni alkuperäinen artikkelikin miltei kokonaan.

Viikingit painiskeli tiettävästi myös vedessä mikä on treenimuotona varsin looginen jumppatuokio.
Glima-nimellä tuotakin kutsuttiin, tietääkseni.

Tunnetuin glimapohjainen elämäntapaintiaani. - tai oikeestaan viikinki - oli lie tämä mies.



Arska näyttää kokoiseltaan kun oikea viikinki jytistää tonteille.
Jon Pall Sigmarsson, Islantilainen versio.
Tutustumisen arvoinen tarina, vieraili Suomessa usein.
Ja kyllähän JP muutaman kiainkin aikanaan parahti.
Hänen poismenoaan surtiin aidosti.

[Antti]

Jóhannes otteli Otagawa-nimistä jiujitsu-miestä vastaan jo vuonna 1913. Ottelun tarkoitus oli selvittää, kumpi on tehokkaampaa, japanilainen jiujitsu vai islantilainen glíma. Tapahtumapaikkana tosin oli Barnum & Bailey Circus, mikä on ehkä ihan sopiva paikka tällaiselle kulttuurien esitaistelulle. Onkohän tämmöinen glíman rakentaminen haasteiden kautta - oli kyseessä näytös tai ei - jatkunut sitten pitempäänkin?

Oliko Jón Páll Sigmarssonilla kiinteämpikin suhde glímaan, siis muuten kuin että oli harrastanut sitä uinnin, käsipallon ja jalkapallon ohella?

Nykypäivän harrastajille glíma voi näemmä olla ihan mitä vaan. Academy of Viking Martial Arts sanoo:

From historical documents, we can see that Viking fighting techniques were in use all the way to the 19th century, when combat glima was used as the foundation for bajonettkamp (bayonet fighting) by the Swedish and Norwegian military.

[Antti]

Glíma oli näytöslajina Tukholman kesäolympialaisissa vuonna 1912. Näytöslajeina olivat myös pesäpallo (baseball), jota tuolloin vielä harrastettiin Ruotsissa vain yhdessä, amerikkalaisten perustamassa seurassa (Västerås Bäsboll Klubb), ja gotlantilainen perinneurheilu (kolme eri juttua, jonkinlainen pallopeli pärk, heittopeli varpa ja eräänlainen tukinheitto). Ruotsalaiset kysyivät tuolloin Tanskan olympiakomitealta, voiko Islanti esiintyä omana kansakuntanaan olympialaisissa. Islantilaiset joutuivat osallistumaan tanskalaisina, eikä glíma ilmeisesti herättänyt suurempaa huomiota. Islantilaiset kuitenkin ottivat esiintymisensä vakavasti, ja jonkinlainen palkintokin oli järjestetty voittajalle.

[Antti]

Toisessa ketjussa sivuttiin jokin aika sitten glímaa, kun Jasse jakoi seuraavan hieman kyseenalaisen artikkelin:

http://www.traditionalsports.org/more-a ... tling.html

"All three folk English styles were imported to England in the VIII-XI centuries by the Norsemen/Vikings, the North Germanic people of Scandinavia. The folk wrestling styles of Vikings were well researched by the famous Swedish archivist and antiquarian called Johan Gustaf Liljegren (1791-1837)."

Nostin esille siitä oheisen:

The folk wrestling styles of Vikings were well researched by the famous Swedish archivist and antiquarian called Johan Gustaf Liljegren (1791-1837). In his 1818 book called Rolfs Sturlögssons eller Gånge Rolfs Saga (“The Story of The Hero of Scandinavian Antiquity: The Saga of Gaange Rolf”) on Page 313 he mentioned the Liftag/Ryggtag wrestling among other wrestling games which were popular among the Norsemen, and thus described it:

“Det enklaste var lausa-tauk, hvarvid de med händerna fattade uti hvarandra (armtag), eller grepo hvarandra om lifvet (liftag, ryggtag), det bästa de kunde, och med armarnes kraft sökte få hvarandra ur jemvigten.”

"The simplest style was lausa-tauk, in which they grasped each other with their hands (arm-grip), or grabbed each other by the waist (waist-grip, back-grip), the best they could, and with the power of their arms sought to get each other out of balance."

Johan Gustaf Liljegren siis toimitti Kävelijä-Rolfin saagan nuorisolle suunnatun laitoksen, joka sisältää myös historiallisia selityksiä. Tämä selitysosassa mainittu lausa-tauk eli paremminkin lausa-tök (jota käsittääkseni ei edes tavata muinaisskandinaviskassa) nimenomaan ei viittaa tietyssä otteessa suoritettavaan sylipainiin tms. vaan sananmukaisesti "vapaaseen otteeseen".

Muutenkin Liljegren, joka artikkelin kirjoittajan mukaan "tutki viikinkien kansanpainityylejä", on lainannut tuon selitysosan tekstin Laurids Engelstoftin vuonna 1801 ilmestyneestä tanskankielisestä väitöskirjasta. Se ei siis ole tämän "kuuluisan antikvaarin" omaa tutkimusta eikä se liity siihen, mihin artikkeli antaa ymmärtää sen liittyvän.

Olin viime viikolla Kööpenhaminan kansallismuseossa kutsuttuna tilaisuuteen "Viking Age Combat Discussion Forum". Minua ennen esiintyi Sixt Wetzler, joka puhui saagoista, itse puhuin yleisellä tasolla kamppailuopista "tekstinä" laajassa merkityksessä sekä erityisesti Konungs skuggsjásta (jolla on tietysti yhtä vähän tekemistä viikinkien kamppailuoppien kanssa kuin saagoilla). Toisena päivänä elävöittäjät esittelivät viikinkimiekkailua ja nykyaikaista glímaa. Innostuin sitten uudestaan tästä glíma-asiasta ja tulin kirjoittaneeksi käännöksen ja lähdekriittisen kommentaarin Skúli Þordðarson Thorlaciuksen teoksen (1785) muinaispainia käsittelevästä osasta, johon tuo lainauksessa mainitsemani Engelstoft viittaa.

Ehkä asialle on laajempaakin kiinnostusta, koska Thorlaciukseen viitataan myös tässä, edellä mainitun tavoin kauniisti sanottuna kyseenalaisessa artikkelissa:

https://www.vikingmartialarts.com/histo ... -wrestling

[Jasse]

Kiintoisaa! Missä voi lukea käännöksen ja kommentaarin?

[Antti]

Kirjoitin raakatekstin vasta, se ei ole vielä ilmestynyt. Mutta sitä odotellessa kiinnostaisi, missä kaikkialla mainitaan kivi, jota vasten vastustaja paiskataan. Ylempänä ketjussa mainitsemani Finnboga sagan lisäksi on Kjalnesinga saga ja Gunnars saga Keldugnúpsfífls, onkohan muita?