Oletko miettinyt etupotkijuutta? Potkua tukemalla pääset etupotkijoiden omalle alueelle, jossa asiantuntijat vastaavat kysymyksiin. Lisäksi etupotkijana voit selata Potkua näkemättä yhtään mainosta. Tutustu ja mieti.
Viimeisin katsomasi elokuva
Valvoja: Valvoja
- Kari Aittomäki
- päähänpotkija
- Viestit tässä aiheessa: 1412
- Viestit: 16110
- Lauteille: Helmikuu 2006
- Paikkakunta: Kokkola
Viimeisin katsomasi elokuva
No voi tatti, jokohan El Tarantino teki järeän leffan!
Nyt jänskättää.
Ei vaan suju. Yritin kattoa Kapteeni amerikkaa ja Avengereja mutta ei jumalauta vaan pysty. Kun pitäis tuntee koko ketjut ja tarinat ja hahmot ja älästäppäkäikäle.
Ei vaan nappaa.
Mahtavia tuontantoja ja onhan se kun Kapteeni käy Lokia uhmaamaan aika komia kohtaus, vaikka sällit ei taida oikeen uskoakaan näyttelemiseensä..
Ironman on hahmona kyllä rok.
Eli kyllä mä haluaisin näistä tykätä. Mutta vissiinkis olen liian vanha ja on jääny tuo jenkkisarjisjuttu ikäänkuin väliin.
History of violence on juu hieno leffa..
Mä pureskelin pitkään tätä että miksi Viggon hahmo on sellanen kuin on. Se Tom Stall on nimeään myöten leppeä kuin hindulehmä, hyvä faija ja rakastava aviomies.
Ei siinä mitään, Armottoman poluilla mennään, mies yrittää olla parempi mies.
Mutta sitte kun verta tulee käsille, sälli muuttuu. Vaikka rimpuileekin. Joey Cusack nostaa päätään kuin mörkö komerosta (joka leffassa mainitaankin), kovuutta alkaa näkyä.
Asennot, liikkuminen, puhetapa alkavat liukua kohti Philadelphiaa. Katse on raskaampi ja arvioivampi.
Mahtavaa näyttelyä ja ohjausta myös.
Aivan mahtava on se sivujuonne, kun päähenkilön poika näyttäis olevan isänsä poika, väkivalta käy ja sujuu ja on mielekästä.
Se nuori (vaikkakin rooliinsa yli-ikäinen) Ashton Holmes on pirun vaikuttava, viehättävä ja fiksu. Ja lopulta, täydellinen tappaja.
Heikompi leffankertoja ois lähteny vedättään tarinaa siihen kuinka Tom/Joey on edelleen hyvä isä ja yrittäisi auttaa poikaansa pureskelemaan tämän juuri tekemää tappoa.
Mutta ei Cronenberg. Viggon hahmo on jo muutosprosessissa, lyö poikaansa ensimmäisen kerran ja nai raivokkaasti kiimaista vaimoaan portaissa.
Joka viimeinen pointti jäi multa tajuamatta koska loikin panokohtaukset aina rutiinisti yli, mutta tässä leffassa kahden panon ero on silkkaa kerrontaa. Kun mutsikin reagoi itselleen oudolla tavalla.
Se veljenmurha kruunaa teemasta kaiken, tosin niitä homoviboja en tajunnut.
Loppuateria on kerrassaan loistavaa kerrontaa, toiveikasta mutta ei pelkästään. Kysymyksiä jää auki juuri niin kutittavasti että leffa jää takaraivoon.
History of violence on mahtava tarina. Kyllä.
Kiitos esilletuonnista.
Nyt jänskättää.
Ei vaan suju. Yritin kattoa Kapteeni amerikkaa ja Avengereja mutta ei jumalauta vaan pysty. Kun pitäis tuntee koko ketjut ja tarinat ja hahmot ja älästäppäkäikäle.
Ei vaan nappaa.
Mahtavia tuontantoja ja onhan se kun Kapteeni käy Lokia uhmaamaan aika komia kohtaus, vaikka sällit ei taida oikeen uskoakaan näyttelemiseensä..
Ironman on hahmona kyllä rok.
Eli kyllä mä haluaisin näistä tykätä. Mutta vissiinkis olen liian vanha ja on jääny tuo jenkkisarjisjuttu ikäänkuin väliin.
History of violence on juu hieno leffa..
Mä pureskelin pitkään tätä että miksi Viggon hahmo on sellanen kuin on. Se Tom Stall on nimeään myöten leppeä kuin hindulehmä, hyvä faija ja rakastava aviomies.
Ei siinä mitään, Armottoman poluilla mennään, mies yrittää olla parempi mies.
Mutta sitte kun verta tulee käsille, sälli muuttuu. Vaikka rimpuileekin. Joey Cusack nostaa päätään kuin mörkö komerosta (joka leffassa mainitaankin), kovuutta alkaa näkyä.
Asennot, liikkuminen, puhetapa alkavat liukua kohti Philadelphiaa. Katse on raskaampi ja arvioivampi.
Mahtavaa näyttelyä ja ohjausta myös.
Aivan mahtava on se sivujuonne, kun päähenkilön poika näyttäis olevan isänsä poika, väkivalta käy ja sujuu ja on mielekästä.
Se nuori (vaikkakin rooliinsa yli-ikäinen) Ashton Holmes on pirun vaikuttava, viehättävä ja fiksu. Ja lopulta, täydellinen tappaja.
Heikompi leffankertoja ois lähteny vedättään tarinaa siihen kuinka Tom/Joey on edelleen hyvä isä ja yrittäisi auttaa poikaansa pureskelemaan tämän juuri tekemää tappoa.
Mutta ei Cronenberg. Viggon hahmo on jo muutosprosessissa, lyö poikaansa ensimmäisen kerran ja nai raivokkaasti kiimaista vaimoaan portaissa.
Joka viimeinen pointti jäi multa tajuamatta koska loikin panokohtaukset aina rutiinisti yli, mutta tässä leffassa kahden panon ero on silkkaa kerrontaa. Kun mutsikin reagoi itselleen oudolla tavalla.
Se veljenmurha kruunaa teemasta kaiken, tosin niitä homoviboja en tajunnut.
Loppuateria on kerrassaan loistavaa kerrontaa, toiveikasta mutta ei pelkästään. Kysymyksiä jää auki juuri niin kutittavasti että leffa jää takaraivoon.
History of violence on mahtava tarina. Kyllä.
Kiitos esilletuonnista.
- mronkain
- etupotkija
- Viestit tässä aiheessa: 113
- Viestit: 8623
- Lauteille: Joulukuu 2004
- Paikkakunta: Roihuvuori
Viimeisin katsomasi elokuva
History of Violence pitäisi kyllä piakkoin katsoa, on ollut listalla jostain ensi-illastaan lähtien, mutta aina jostain syystä jäänyt.
Vuoden 2007 Zodiac tuli tässä myös katsottua. David Fincherin versio siis. Zodiachan oli (on?) sarjamurhaaja, joka vaikutti 1960-70 -luvulla San Franciscon alueella USA:ssa. Näennäisen satunnaisia murhia eri tavoilla, mutta itsensä Zodiaciksi nimennyt murhaaja kirjoitteli medialle ja lähetteli salakirjoitettuja viestejä, joista ei oikeastaan selvinnyt mitään, vaikka hän väitti mm. ilmoittavansa niissä kuka on oikeasti. Tapaus kylmeni sittemmin ja on edelleen ratkaisematta, vaikka hyviä päättelyjä syyllisestä onkin. Ongelma vain on, että niitä on useita ja eri henkilöitä nimetään syyllikseksi. Jos Zodiac oli murhia tehdessään suhteellisen nuori, on täysin mahdollista, että hän on edellee elossa. Tosin moni arvelluista tekijöistä on sittemmin kyllä kuollut.
Elokuva seuraa uskollisesti tapahtumia, joiden keskiöissä ovat kaksi San Francisco Chroniclen toimittajaa ja Dave Toschi -niminen poliisi. Murhaajaa jäljitetään kolmen vuosikymmenen ajan, eikä syyllinen koskaan selviä, mutta jotta draamaan saataisiin jonkinlainen päätös, elokuvassa esitetään vahva arvaus (tai parikin). Ongelmana onkin ehkä se, että koska faktoja halutaan noudattaa, tarinaan on ollut vaikea kirjoittaa perinteistä, kestävää draaman kaarta nousuineen ja laskuineen, tai ainakaan ne eivät kovin voimakkaasti toimi. Tosielämä ei ole aina elokuvan veroista.
Silti tämä on mielestäni parhaasta päästä ellei paras Zodiac-elokuvista, joita on useita. Ehkä kylmäävin kohta on, kun Jake Gyllenhaalin esittämä Chroniclen piirtäjä Robert Graysmith (joka on muuten kirjoittanut tapauksesta myös kirjan, mikä elokuvassakin mainitaan) menee haastattelemaan henkilöä, jota hän pitää tiedonlähteenä, mutta tajuaa, että tämä saattaakin olla Zodiac tai talossa on ehkä joku toinenkin henkilö, joka saattaa olla Zodiac. Paniikki on varsin vaikuttavan tuntuisesti kuvattu. Dave Toschin esittäjänä on Hulkinakin tunnettu Mark Ruffalo.
Hyvä, mutta ei ihan saavuta täyttä potentiaalia.
Vuoden 2007 Zodiac tuli tässä myös katsottua. David Fincherin versio siis. Zodiachan oli (on?) sarjamurhaaja, joka vaikutti 1960-70 -luvulla San Franciscon alueella USA:ssa. Näennäisen satunnaisia murhia eri tavoilla, mutta itsensä Zodiaciksi nimennyt murhaaja kirjoitteli medialle ja lähetteli salakirjoitettuja viestejä, joista ei oikeastaan selvinnyt mitään, vaikka hän väitti mm. ilmoittavansa niissä kuka on oikeasti. Tapaus kylmeni sittemmin ja on edelleen ratkaisematta, vaikka hyviä päättelyjä syyllisestä onkin. Ongelma vain on, että niitä on useita ja eri henkilöitä nimetään syyllikseksi. Jos Zodiac oli murhia tehdessään suhteellisen nuori, on täysin mahdollista, että hän on edellee elossa. Tosin moni arvelluista tekijöistä on sittemmin kyllä kuollut.
Elokuva seuraa uskollisesti tapahtumia, joiden keskiöissä ovat kaksi San Francisco Chroniclen toimittajaa ja Dave Toschi -niminen poliisi. Murhaajaa jäljitetään kolmen vuosikymmenen ajan, eikä syyllinen koskaan selviä, mutta jotta draamaan saataisiin jonkinlainen päätös, elokuvassa esitetään vahva arvaus (tai parikin). Ongelmana onkin ehkä se, että koska faktoja halutaan noudattaa, tarinaan on ollut vaikea kirjoittaa perinteistä, kestävää draaman kaarta nousuineen ja laskuineen, tai ainakaan ne eivät kovin voimakkaasti toimi. Tosielämä ei ole aina elokuvan veroista.
Silti tämä on mielestäni parhaasta päästä ellei paras Zodiac-elokuvista, joita on useita. Ehkä kylmäävin kohta on, kun Jake Gyllenhaalin esittämä Chroniclen piirtäjä Robert Graysmith (joka on muuten kirjoittanut tapauksesta myös kirjan, mikä elokuvassakin mainitaan) menee haastattelemaan henkilöä, jota hän pitää tiedonlähteenä, mutta tajuaa, että tämä saattaakin olla Zodiac tai talossa on ehkä joku toinenkin henkilö, joka saattaa olla Zodiac. Paniikki on varsin vaikuttavan tuntuisesti kuvattu. Dave Toschin esittäjänä on Hulkinakin tunnettu Mark Ruffalo.
Hyvä, mutta ei ihan saavuta täyttä potentiaalia.
- AlexMachine
- etupotkija
- Viestit tässä aiheessa: 186
- Viestit: 6444
- Lauteille: Elokuu 2006
- Paikkakunta: Vaasa
- Etulaji: Nyrkkeily
- Sivulajit: Sra, IDPA
- Takalajit: Mil Fight, Pekiti Tirsia, Escrima
Viimeisin katsomasi elokuva
On Areenassa enää noin viikon. Siis History of violence.
The beatings will continue until morale improves.
-
- etupotkija
- Viestit tässä aiheessa: 494
- Viestit: 20861
- Lauteille: Joulukuu 2007
Viimeisin katsomasi elokuva
Vahva suositus History of Violencelle ja toivomus että palaat mronkainen asiaan sen katsottuasi.
Todella oikealla tavalla diippiä settiä.
Todella oikealla tavalla diippiä settiä.
- mronkain
- etupotkija
- Viestit tässä aiheessa: 113
- Viestit: 8623
- Lauteille: Joulukuu 2004
- Paikkakunta: Roihuvuori
Viimeisin katsomasi elokuva
On jo tallessa omalla koneella.AlexMachine kirjoitti: ↑syys 7, 2019, 11.09 On Areenassa enää noin viikon. Siis History of violence.
Viimeisin katsomasi elokuva
Denzel Washington Elokuva Equalizer tuli katsottua ja oli kyllä hyvä, karua jopa liian raakaa väkivaltaa, lähitaistelut oli toteutettu mallikkaasti ja mm korkkiruuvilla kurkuun, juoni eteni hyvin ja piti otteessaan.
Täytyy tähyillä tuleeko tv:hen joskus Equalizer 2 on nähtävä sekin.
Täytyy tähyillä tuleeko tv:hen joskus Equalizer 2 on nähtävä sekin.
Magamies
- mronkain
- etupotkija
- Viestit tässä aiheessa: 113
- Viestit: 8623
- Lauteille: Joulukuu 2004
- Paikkakunta: Roihuvuori
Viimeisin katsomasi elokuva
Tämähän on uusinta(elokuva)versio siitä TV-sarjasta, joka oli Suomessa nimellä Kutsukaa McCall. Pidin sarjasta, vaikka pääosan esittäjä olikin vähän jäykkä ukko rooliin ja kuuleman mukaan tässä meno on paljon vakuuttavampaa, joten pistetäänpä listalle tämäkin.
- mronkain
- etupotkija
- Viestit tässä aiheessa: 113
- Viestit: 8623
- Lauteille: Joulukuu 2004
- Paikkakunta: Roihuvuori
Viimeisin katsomasi elokuva
Kas niin, A History of Violence on nyt sitten katsottu.
Sinänsä juoni ei ollut mitenkään kauhean yllätyksiä täynnä, menneisyyttä paossa oleva väkivaltaisen historian omaava tyyppi, oli se historia sitten poliisissa, armeijassa tai rikollisissa puuhissa ei ole mitenkään uusi eikä ihmeellinen idea. Jo ensimmäisestä ammuskelusta kävi ilmeiseksi, että jotain tällaista on taustalla. Vähän liian näppärästi kävi se porukan kylmääminen ja vaikka kaikissa ampumisissa oli se pieni moka (tai muuten vaan haavoittuminen), se ei vauhtia pahemmin hidastanut. Oikeasti tavistyyppi, joka saa veitsestä jalkapöydän läpi, ammuksen olkavarteen tai rautavaijerin ranteeseen on varmasti silkasta kivusta sen verran jumissa, että fokus kyllä herpaantuu pahasti. No, tämä toki oli elokuvaa, mutta ehkä ihan tarkoituksellisesti vihjaamassa siitä, että kaveri ei ole ensimmäistä kertaa asialla.
Myös asetelma pikkukaupunkeineen, koulukiusaajineen ja muineen oli erittäin perinteinen.
Joku tässä kuitenkin nousi keskitason yläpuolelle, ehkä parasta antia oli loppukohtaus, aviomies ja isä on se sama mies edelleen, vaikka osoittautuukin, että nimi on väärä ja historiassa on paljon feikkiä. Liian kauan on tunnettu ja eletty yhdessä, väkivaltainen historia ei kumoa yhteistä historiaa.
Hiukan siinä loppukohtauksessa häiritsi se, että vaikka se perheen pienin sen lautasen isukille ekana kattoi, olisi voinut odottaa tuon ikäisen myös ryntäävän vastaan aika iloisena. Tuon ikäiset vesselit eivät oikein sisäistä sellaisia nyansseja mitkä vaimolle ja vanhemmalle lapselle uppoavat luonnostaan motiiviksi jäykkään vastaanottoon. Ja hyvää oli myös se, että vaikka näyttikin siltä että perhe pysyy kasassa, loppu jäi sopivalla tavalla avoimeksi, "ans kattoo nyt".
Sinänsä juoni ei ollut mitenkään kauhean yllätyksiä täynnä, menneisyyttä paossa oleva väkivaltaisen historian omaava tyyppi, oli se historia sitten poliisissa, armeijassa tai rikollisissa puuhissa ei ole mitenkään uusi eikä ihmeellinen idea. Jo ensimmäisestä ammuskelusta kävi ilmeiseksi, että jotain tällaista on taustalla. Vähän liian näppärästi kävi se porukan kylmääminen ja vaikka kaikissa ampumisissa oli se pieni moka (tai muuten vaan haavoittuminen), se ei vauhtia pahemmin hidastanut. Oikeasti tavistyyppi, joka saa veitsestä jalkapöydän läpi, ammuksen olkavarteen tai rautavaijerin ranteeseen on varmasti silkasta kivusta sen verran jumissa, että fokus kyllä herpaantuu pahasti. No, tämä toki oli elokuvaa, mutta ehkä ihan tarkoituksellisesti vihjaamassa siitä, että kaveri ei ole ensimmäistä kertaa asialla.
Myös asetelma pikkukaupunkeineen, koulukiusaajineen ja muineen oli erittäin perinteinen.
Joku tässä kuitenkin nousi keskitason yläpuolelle, ehkä parasta antia oli loppukohtaus, aviomies ja isä on se sama mies edelleen, vaikka osoittautuukin, että nimi on väärä ja historiassa on paljon feikkiä. Liian kauan on tunnettu ja eletty yhdessä, väkivaltainen historia ei kumoa yhteistä historiaa.
Hiukan siinä loppukohtauksessa häiritsi se, että vaikka se perheen pienin sen lautasen isukille ekana kattoi, olisi voinut odottaa tuon ikäisen myös ryntäävän vastaan aika iloisena. Tuon ikäiset vesselit eivät oikein sisäistä sellaisia nyansseja mitkä vaimolle ja vanhemmalle lapselle uppoavat luonnostaan motiiviksi jäykkään vastaanottoon. Ja hyvää oli myös se, että vaikka näyttikin siltä että perhe pysyy kasassa, loppu jäi sopivalla tavalla avoimeksi, "ans kattoo nyt".
-
- etupotkija
- Viestit tässä aiheessa: 494
- Viestit: 20861
- Lauteille: Joulukuu 2007
Viimeisin katsomasi elokuva
Olen itse tiiraillut tuon muutamaan otteeseen ja tulen tiirailemaankin. Oikeastaan kriteerit leffan katsomiselle moneen otteeseen ovat että joko kyseessä on Bond-filmi tai sitten pätkä vie mukanaan sen maailmaan. Ja se maailma pitää olla olemassa.
Ollakseen melko tyypillinen pätkä, kuten sanot, olen vähän yllättynytkin siitä kuinka leffassa on silti oma maailmansa. Viggon hahmon todellisen luonteen, kuten myös parin rakkauden todellisen luonteen pohdinnat vievät aika diippeihin sfääreihin melko tabuisiin tunnelmiin. Aika kunnianhimoistakin settiä ja hemmetin hyvin toteutettua. Samaan syssyyn tulee vielä pojan kasvutarina.
Juoni sinänsä on pelkkää pintaa.
Katselin jonkun Bessonin pätkän missä nainen saa huumetta ja muuttuu niin fiksuksi että aluksi kykenee tekemään oikeat ratkaisut ja loppua kohti käyttämään Voimaa ja muuttumaan tietokoneeksi ja siitä edelleen "kaikeksi". Ei edes kovin vähän typerää settiä, mutta onneksi se scifin muu tiedeajatusleikillinen anti oli hyvää ja mimmi nätti. Kyllä tuon katseli siis.
Ollakseen melko tyypillinen pätkä, kuten sanot, olen vähän yllättynytkin siitä kuinka leffassa on silti oma maailmansa. Viggon hahmon todellisen luonteen, kuten myös parin rakkauden todellisen luonteen pohdinnat vievät aika diippeihin sfääreihin melko tabuisiin tunnelmiin. Aika kunnianhimoistakin settiä ja hemmetin hyvin toteutettua. Samaan syssyyn tulee vielä pojan kasvutarina.
Juoni sinänsä on pelkkää pintaa.
Katselin jonkun Bessonin pätkän missä nainen saa huumetta ja muuttuu niin fiksuksi että aluksi kykenee tekemään oikeat ratkaisut ja loppua kohti käyttämään Voimaa ja muuttumaan tietokoneeksi ja siitä edelleen "kaikeksi". Ei edes kovin vähän typerää settiä, mutta onneksi se scifin muu tiedeajatusleikillinen anti oli hyvää ja mimmi nätti. Kyllä tuon katseli siis.
- Kari Aittomäki
- päähänpotkija
- Viestit tässä aiheessa: 1412
- Viestit: 16110
- Lauteille: Helmikuu 2006
- Paikkakunta: Kokkola
Viimeisin katsomasi elokuva
Heh, se Bessoni on Lucy ja olen kyllä äimännyt että pitää olla aika itsevarma tapaus joka tuollaista alkaa edes suunnitteleen, saati ideaa vakavasti myymään ja eteenpäin viemään.
Mutta Bessonillahan varmuutta riittääpi kyllä. Näyttävä leffahan se on, korealaiset on hyviä roitsoja.
Katselin myös tuon Equalizerin, vaikka on se vähä kökkökin. Denzel on tutusti mainio ja vaikka ohjaaja Fuqua ei saane enää Trainingdaytä kiinni, on hän silti osaava kertoja.
Vähä kivesti se americcaylivoima, kun Denzel pätkii rautakauppaheebeleillä hengiltä kohdennetun iskuryhmän ja suunnilleen kenetvaan niinku tostavaan. Ja sitte käväisee Venäällä katkaisemassa käärmeeltä pään. Joopajoo.
Mä seurasin sitä sarjaa silloinjoskus ja pidin kyllä. Pidän mä tästäkin ja aion väiyä kakkosenkin. Mutta en varsinaisesti odota.
History of Violence on juurikin hyvä tutkielma väkivallasta ja ihmisistä väkivallan kentässä.
Tosiaan hyvinkin tabuille alueille edetään, Mario Bellon mutsi kakoo myös itseään ja reagointiaan. Kun pahamies Joey onkin aikas kiihdyttävä kiihoke, eikä Ed Harrisin häjyläinen Fogartykaan ole varmuudessaan vailla viehättävyyttä.
Se ateriakohtaus on tosiaan mainio, kun paluuta entiseen ei ole mutta eipä ole enää valheitakaan.
Olisiko vielä mahdollista rakentaa jotain uutta, ehkä entistä vahvempaa?
Saako Jack pidettyä esiintulleen pimeän puolensa aisoissa vai tuleeko hänestä uusi Joey?
Mutta Bessonillahan varmuutta riittääpi kyllä. Näyttävä leffahan se on, korealaiset on hyviä roitsoja.
Katselin myös tuon Equalizerin, vaikka on se vähä kökkökin. Denzel on tutusti mainio ja vaikka ohjaaja Fuqua ei saane enää Trainingdaytä kiinni, on hän silti osaava kertoja.
Vähä kivesti se americcaylivoima, kun Denzel pätkii rautakauppaheebeleillä hengiltä kohdennetun iskuryhmän ja suunnilleen kenetvaan niinku tostavaan. Ja sitte käväisee Venäällä katkaisemassa käärmeeltä pään. Joopajoo.
Mä seurasin sitä sarjaa silloinjoskus ja pidin kyllä. Pidän mä tästäkin ja aion väiyä kakkosenkin. Mutta en varsinaisesti odota.
History of Violence on juurikin hyvä tutkielma väkivallasta ja ihmisistä väkivallan kentässä.
Tosiaan hyvinkin tabuille alueille edetään, Mario Bellon mutsi kakoo myös itseään ja reagointiaan. Kun pahamies Joey onkin aikas kiihdyttävä kiihoke, eikä Ed Harrisin häjyläinen Fogartykaan ole varmuudessaan vailla viehättävyyttä.
Se ateriakohtaus on tosiaan mainio, kun paluuta entiseen ei ole mutta eipä ole enää valheitakaan.
Olisiko vielä mahdollista rakentaa jotain uutta, ehkä entistä vahvempaa?
Saako Jack pidettyä esiintulleen pimeän puolensa aisoissa vai tuleeko hänestä uusi Joey?
-
- Viestit tässä aiheessa: 384
Viimeisin katsomasi elokuva
IMO teeällässästä tykkääminen on vähän kun serkkuun yhtyminen. Siitä ei parane huudella ympäriinsä. Vaivaannuttava sentimentaalisuus ja cruise on vaan huono yhdistelmä vaikka se dubbattaisiin saksaksi. Ja ne turhat suhdekoukerot joissa a) ei näkynyt tissejä ja b) olivat pois väkivaltakohtauksista...
Oli siinä toki hyvääkin:
Edit: ...niin ja se kohtaus kun ratsuväki tulee esiin usvasta ja alkaa lanaamaan pelkureita.
Thou not laueta ennenaikaisesti musketin kanssa makkararynnäkköä vastaan!
Tuli katsottua netflixin Teh Highwaymen ja perkele että tykkäsin. Leffa perustuu tositapahtumiin ja -hahmoihin. Siinä aktivoidaan kaksi lakkautetun texas rangersin rangeria tehtävänä löytää ja tappaa Bonnie ja Clyde. Costnerin näyttelemä Hamer on kylmäverinen, oikeamielinen ja tasapainoinen rangeri joka on tappanut kasapäin pahiksia. Harrelsonin Gault on puolestaan hänen vanha aisaparinsa joka yrittää turruttaa omatuntoaan viinalla ja on menettämässä elämänhallintansa lisäksi myös maatilansa.
Texas rangers perustettiin tapauksen jälkeen uudestaan ja hieman yllättäen se oli Gault joka palasi rangeriksi. Hamer puolestaan palasi hyvän eukkonsa luo syömään murokeksejä ja takaisin eläkkeelle.
Hyvä tyly ja vähäeleinen äijäleffa ja niiq niin Costnerin kuppi teetä.
- Kari Aittomäki
- päähänpotkija
- Viestit tässä aiheessa: 1412
- Viestit: 16110
- Lauteille: Helmikuu 2006
- Paikkakunta: Kokkola
Viimeisin katsomasi elokuva
Vaikuttaa asialliselta.
Public Enemyssa oli samankaltainen esilletuonti kun Dillingerin kovia roistoja vastaan nostettiin FBI:n yliopistopoikien sijaan kunnon vanhankoulun asetappelijoita.
Michael Mann oikeen alleviivasi hahmojen saapumista.
Noita tommosia ei ole koskaan liikaa eikä edes tarpeeksi.
Kattelin tänään väsypäivänä suomalaisen telkkarileffan Onnellinen mies.
Arto Paasilinnan kirjaan perustuva kekkosajan tarinta, perustuu lähinnä mehukkaaseen jutusteluun.
Public Enemyssa oli samankaltainen esilletuonti kun Dillingerin kovia roistoja vastaan nostettiin FBI:n yliopistopoikien sijaan kunnon vanhankoulun asetappelijoita.
Michael Mann oikeen alleviivasi hahmojen saapumista.
Noita tommosia ei ole koskaan liikaa eikä edes tarpeeksi.
Kattelin tänään väsypäivänä suomalaisen telkkarileffan Onnellinen mies.
Arto Paasilinnan kirjaan perustuva kekkosajan tarinta, perustuu lähinnä mehukkaaseen jutusteluun.
Viimeisin katsomasi elokuva
Leffana näkemättä, mutta kirjalle vahva suositus. Eikös siitä siltainsinööristä kehittynyt aikamoinen moguli, vaimojakin useampia? Vähän samalla lailla Paasilinnan jutut lähtevät laukalle Jäniksen vuodessakin. Se laukalle lähtö ei minusta kummassakaan tarinassa tapahdu mitenkään erityisen taitavan oloisesti tai tyylikkäästi. Lieneekö harkittua, koska ainakin minulle sellainen kömpelö tyyli nimenomaan toimii.Kari Aittomäki kirjoitti: ↑syys 12, 2019, 03.10 Kattelin tänään väsypäivänä suomalaisen telkkarileffan Onnellinen mies.
Arto Paasilinnan kirjaan perustuva kekkosajan tarinta, perustuu lähinnä mehukkaaseen jutusteluun.
Ain't no one.
- Kari Aittomäki
- päähänpotkija
- Viestit tässä aiheessa: 1412
- Viestit: 16110
- Lauteille: Helmikuu 2006
- Paikkakunta: Kokkola
Viimeisin katsomasi elokuva
Tuo leffanpätkä noudattaa varsin uskollisesti Paasilinnan maailmaa kyllä, paitti että leikkaa tarinan poikkikesken.
Löytyy netistä kokonansa.
Oiva Lohtander on hysteerisen hauska ja niin on Paasilinnan suomikin:
- Anna se perkeleen teeri tänne, Rummukainen!
Ittekkin tykkään Paasilinnan tyylistä, mehevää kuin turnipsi.
Tuokin kirja pölisee tuolla hyllyssä kyllä.
Väsy jatkuu, kattelin Vareksen Pimeyden tangon.
Lähinnä koska Lola. Se on oikia nainen. Niinku myös Annasleena Härkonen.
Löytyy netistä kokonansa.
Oiva Lohtander on hysteerisen hauska ja niin on Paasilinnan suomikin:
- Anna se perkeleen teeri tänne, Rummukainen!
Ittekkin tykkään Paasilinnan tyylistä, mehevää kuin turnipsi.
Tuokin kirja pölisee tuolla hyllyssä kyllä.
Väsy jatkuu, kattelin Vareksen Pimeyden tangon.
Lähinnä koska Lola. Se on oikia nainen. Niinku myös Annasleena Härkonen.