Juokseminen

[Eizei]

Ainiin ja Kari tuolla Lyöminen korealaisperäisissä lajeissa -ketjussa avausviestissä on video duunitauolta, jossa käsittelen tätä valmiuden jemmaamista.

Edelliseen ammuntakommenttiin sellainen tarkennus, että liikun tarkoituksella vertikaalisessa suunnassa tähdätessä, en siis sivusuunnassa, mutta lähestyn ohi maalin maalia. Jos yritän tähdätä "paikallaan" odottaen sitä oikeaa, hankalaa on.

Twistaamiseen tai esijännitykseen tuli vielä sellainen mieleen, että tason noustessa tuo tunne näkemykseni mukaan vähän niinkuin häviää. Eli uskon että lopulta sen liikkeen voi vetästä tyhjyydestä. Mutta näillä väännöillä saadaan aikaan tuntemus lihasketjujen jousimaisuuksista, suunnista, jännitteistä. Tossa se latinki nyt on. Ensin tehdään isosti, sitten pienennetään, sitten hävitetään. Hanmoodo opettajani kokee, että juuri venyttely on tässä avain asemassa. Kun pääsee sinne twistiin jo harjoittelun myötä siten ettei tarvitse kiristellä ja jännitellä, on enemmän räjähtävää materiaalia, kun supistaa. Mutta notkea on siksi ikäänkuin tyhjyydessä. Keho tietää jo miten sieltä lähdetään ilman esikiristävää tunnetta. Vähän niinkuin hermottaen herkästi.

Ja juoksuun Tää non-telegraphic movement on vähän niinku siellä askeleen ja käsiheilurin päässä se hetki, kun liike tahtoo holistisesti yhteen hiileen muuttaa suuntaa. Riittää pieni vapautusluonteinen impulssi molemmissa päissä että juoksu senkun nakuttaa kulkemaan. Koska se heilurivenytys on tavallaan se vapautettava esijännitys. Seinäkelloharmoniaa. Melkein ikiliikkuja. En ole käyttänyt mutta voisi toimia mielikuvana taloudelliseen liikkeeseen.

[Eizei]

Cho-running ja Dk Yoo mainittu:


En tiedä mistä toi Yoo eniten ammentaa, mutta mua hämmästyttää hänen opetuksensa samankaltaisuus Young Sukin kanssa. Ys opettaa liikettä pienissä osasissa pitkin kurrikulumia. Tää Yoo työntää samaa settiä lähes joka videossa tekniikkaa muuttaen. Olis jännä tietää miten yhdistää sitä WCS kurrikulum asiaa ja sitten tätä liikeasiaa. Jälkimmäinen kun on hemmetin tylsää kamaa kun ei vaan helposti imeydy. Hautumista vaativaa kamaa...

[flammee]

Paastojuokseminen parantaa suorituskyky maratonhiirillä. Ehkä ihmisilläkin - samantapainen energiasysteemi. Tuo alkupuolen pointti on ehkä esitetty hieman populistisesti, eiköhän kiviajan metsästäjäkeräilijöilläkin ollut ihan arkea ja rutiineja, mutta onhan tuossa silti pointtia, kyllähän nykyäänkin skipataan aterioita ihan vaan sillä että on jotain muuta kesken, niin että ei vaan tule syötyä eikä nälkä siinä tehdessä tule häiritsemään, eikä se siihen suorituskykyyn niin olennaisesti vaikuta.

Testasin eilen ite että miltä tällanen paastojuoksu tuntus - 19 tuntia syömättä ja sitten lenkille, 11 km kulki ihan hyvin, vähän semmonen oudon kevyt ja tokkurainen olo. Varmaan osittain siitäkin johtuen että oli kuuma ja koko päivän istunut koneen ääressä. Mitään suurempaa uupumista ei siis kuitenkaan tapahtunut, nälkä ei pahemmin vaivannut päivän aikana eikä juostessa ollenkaan. Aamujuoksu tyhjällä vatsallahan on vähän kevyempi versio tällaisesta paastojuoksusta, yleensä kulkee melko kevyesti, joskaan jalat ei välttämättä ole vetreimmillään. Harvoin tulee kuitenkaan kunnolla harrastettua näitä, koska tyypillisesti vapaapäivinä ei saa aikaiseksi lähtä liikkeelle aamusta ja sitten ajattelee että pitää syödä ensin jos vaikka puolen päivän aikaan viimein olisi muuten menossa. No eipä näköjään tarvi. Harjoitusvaikutukset on toki eri juttu, mutta ainakin treenitapa on sinänsä toteutettamiskelpoinen.

Unlike modern Americans used to three square meals a day, our ancient ancestors couldn’t exactly throw a TV dinner in the microwave whenever they felt a bit peckish. As a result, they probably found themselves hunting wooly mammoths and fending off saber-toothed tigers on an empty stomach.

“From an evolutionary perspective, animals in the wild – particularly predators – need to be able to function at a high level when they’re in a food-deprived state,” says IRP Senior Investigator Mark P. Mattson, Ph.D., the study’s senior author. “Individuals who were able to perform at a high level in a fasted state had a survival advantage.”
...
In the current study, Dr. Mattson’s team set out to produce the first test of that idea. They divided lab mice into two main groups: a sedentary group and one that underwent two months of daily endurance training. Half of each of those groups had constant access to food, while the other half was only allowed to eat every other day.

As predicted, at the end of the training period, the trained mice that fasted every other day were able to run longer and farther than the trained mice with unlimited access to food, despite the fact that the groups did not differ in their peak oxygen consumption during exercise. What’s more, the fasted mice burned more fats and fewer carbohydrates while running than the freely eating group. Fasting had no effect on endurance in the untrained mice.

“It turns out that muscle cells are more efficient in using fats, so the fasted animals are using the same amount of oxygen but probably generating more energy from the fats,” Dr. Mattson says.

His theory was supported by an analysis of gene activity in a large leg muscle called the soleus, which found that genes involved in cellular stress resistance and the production of energy-producing mitochondria in the soleus muscle were more active in the fasted mice than in their constantly eating counterparts. Moreover, fasting boosted the activity of genes in the liver involved in converting fatty acids into ketones and the blood concentrations of certain small molecules, called metabolites, that are related to that process, reinforcing the idea that the fasted mice were favoring fats over carbohydrates to fuel their cells.

Though the cellular systems underlying the production of energy from fatty acids are similar in mice and humans, similar experiments with human subjects will be needed to confirm the results are applicable to us.

[MikaM]

Tähän kohtaa piti muuttaa äänestyksen vastausta. Eli, tuli ajankohtaiseksi aloittaa tavoitteellinen juoksuharjoittelu, kuukauden harjoittelulla Cooper vähintään 2300m. En ole lenkillä käynyt sitten 90-luvun. Kylläpä on sitten liikkeenhallinta surkeaa. Eipä toimi keuhkotkaan. Mutta aion päästä tavoitteeseen ja jatkaa myös ylläpitävää lenkkeilyä.

[MikaM]

En ehtinyt parantaa tarpeeksi. Ehkä ei olisi pitänyt juosta testiä ennen viitenä päivänä neljä Cooperia? No. Nyt sitten jatketaan intervalli ja normaalihölkällä. Testejä on pitkin syksyä, kerron jahka tavoite ylittyy, kiinnosti eli ei.

[Eppu]

Nonni, ilmoittauduin juoksemaan puolimaratonin Tampereella 28.8.2022.

Olen aina ollut vähän juoksemista vastusteleva tyyppi. Ensimmäinen syy siihen on ollut se, etten ole koskaan ollut hyvä juoksemaan. Koulussa ja armeijassa kyseisellä etenemistavalla on kuitenkin varsin painokas rooli. Toiseksi olen tykännyt voimailityyppisistä lajeista, joiden harrastaja ei tietenkään edes saa tykätä juoksemisesta. Kolmanneksi, kakkoskohdan varjolla kartutin itselleni jonkin verran ylipainoa, mikä oli kuitenkin sitä jännittymätöntä sorttia, jonka kanssa juokseminen on raskasta ja epämieluisaa.

Vuosi sitten vaimoni poti kolmenkympin kriisiä ilmoittautumalla puolikkaalle. Samaan aikaan itse säädin ruokavaliotani systemaattisesti, jonka johdosta ylikuorma kehossa väheni. Vaimon esimerkkin, oman fyysisen muutoksen, kuntosalien koronasulun ynnä muiden yhteisvaikutuksesta päädyin itsekin hölkkäilemään.

Ja se oli kivaa! Kahden pienen lapsen faijalle tekee gutaa jo ihan vaikka neljäkymmentä minuuttia kuunnella sitä oman jalan rytmiä ja hengitystä. Yritin vahvasti olla hurahtamatta, ja pidin viikottaiset harjoitus- ja kilometrimäärät maltillisina, tavoitteenani säästellä paikkoja. Tässä onnistuinkin ja juokseminen tuntui joka kerta mukavalta touhulta. Isossa roolissa oli tietenkin myös sykemittarin käyttö, jotta treenivaste pysyi riittävän matalana tällaiselle aikuisena juoksemista aloittelevalle. Sillä saralla on vielä paljon kehittymisen varaa, aina pää sanoo, että pitäisi mennä sinne kulloisenkin sykealueen yläpäähän, jotta tulisi maksimaalinen hyöty.

Nyt vielä talvikuukausina en ajatellut juosta, koska en jaksa sitä kamojen kanssa säätämistä, eikä minulla edes ole talvijuoksukenkiä, mutta sulien tullessa edessäni on mielenkiintoinen projekti. En ole aikuisiälläni aikaisemmin tähdännyt mihinkään urheilu- tai liikuntatapahtumaan.

[flammee]

Ei se talvijuoksu kauheasti eroa varusteiden suhteen. -5 astetta kylmemmässä oikeastaan tarvii vasta mitään varsinaisia talvivaatteita, sitä ennen vaan vähän enemmän kerroksia... Itellä sellanen systeemi että talvella aina kaks takkia päällekkäin ja ulompana sellanen pakkautuva takki, että kun lämpenee, niin se otetaan pois. Näin vaatetuksessa on vähän pelivaraa, jos onkin kylmempi tuuli tai arvio ei vaan osu kohdilleen. Lisäksi takin helmakiristyksellä ja kaulurilla/putkihuivilla saa vielä vähän lisää säädettyä yläosan lämpöä. Juomaliiveissä on nykyään yleensä sellanen kätevä selkätasku, johon ylettää kun vähän harjoitteelee, niin ei tarvi edes ottaa pois selästä, eikä keskeyttää juoksuakaan, kun riisuu takin pois tms.. Ainakin itse koen että juostessa ei viitsisi pysähdellä joten sillä on yllättävän suuri merkitys, että pystyy pitään juoksemisen keskeytymättömänä kun säätää riisuu varusteita vähemmäksi. Sekä yli- että alipukeutuminen haittaa juoksua niin pahasti, että ei ole tullut mieleenkään että lähtisin liikkeelle ilman jotain kantovehjestä, johon voi matkan aikana riisua ylimääräiset vaatteet. Harvoin edes kesällä.

[Eppu]

Kuulostaa kamojen kanssa säätämiseltä
Omat lenkit ovat toki olleet kestoltaan arkimaltillisia, minkä vuoksi kampetta on kesälläkin oman käsityksen mukaan aika vähän mukana. -21 en tainnut kertaakaan ottaa edes kotiavaimia taskuun, saati kuulokkeita tai muita, maksimoiden etenemismuodon meditatiivisia puolia (subjektiivinen tapa).

Puolikkaalle valmistautumisen myötä tulee varmasti ajallisesti myös vähän pidempää settiä tehtyä, minkä vuoksi nesteytyskamoihin ja muihin on syytä perehtyä. Camelbakin thermopack on ollut hyvä ystävä kävellessä, mutta ehkä hieman iso juoksemiseen...

[katar]

Juoksen tosi satunnaisesti. Vantaanjoen vartta on ihan mukava juosta, mutta talvella se on vähän jäänyt vähiin. Mummoraudatkin löytyy, joten siitä ei ole kyse, lähinnä oma laiskuus. Juoksen aika hitaasti, lönkyttelen hissukseen siis, jos vähänkin liikaa alan kirittää, niin jostain syystä pohkeisiin sattuu aivan vietävästi. Vähän harmittaa, kun lähellä ei ole juoksurataa, sitä pyöreää, kun siitä näkisi kuinka monta kierrosta jaksaa ja noin. Keväällä sitten taas ehkä enemmän tulee juostua; musaa korviin ja menoksi.

[Eppu]

Nonni, ilmoittauduin juoksemaan puolimaratonin Tampereella 28.8.2022.

Ylitin maaliviivan 29.7.2023 Hämeenlinnassa.

Tein viime vuonna virheitä, joista otin opikseni. Olin ahne ja malttamaton. Minulta puuttui kestävyyttä, sekä henkistä että fyysistä.
Talvella en pahemmin juossut, mutta lähdin kevääseen uudella innolla ja isommalla järjellä. Juokseminen vaan meinaa viedä mukaansa, mutta onnistuin malttamaan.

Joitakin tekemiäni havaintoja:

- Kevyen on helpompi juosta.
- Juokse vähemmän, kuin pystyt.
- Juokse hitaammin, kuin pystyt.
- Käytä numeroita apuna ja luota pitkän aikavälin kehitykseen.

Itse olen ihminen, joka tarvitsee struktuuria ja ohjelmia, ihan vaan innostuakseenkin. Mutta se on selvästi muuttunut, etten katso tavoitetta enää kauas, vaan elän sitä päivittäin.

Pidemmin sanailin kestävyyden teemasta ja juoksemisesta podcastissani: