Aiotko Andy perustaa kulttilajin Suomeen vai ulkomaille?
Joka tapauksessa kannattaa varmaan nyt muutamaksi vuodeksi kadota kokonaan kamppailuskenestä ja sen jälkeen perustaa oma seura johonkin sellaiseen suhteellisen pieneen kaupunkiin, jossa ei ole kovin laajaa kamppailulajitarjontaa. Kannattaa perehtyä lajivalikoimaan ja sen jälkeen miettiä, että millaista lajia siellä ei tarjota.
Jos haluaa keksiä lajille historiaa: Mikäli perustat seuran ulkomaille, niin silloinhan laji on luonnollisesti joku muinainen suomalainen kamppailulaji, jonka mestarin oppeihin olet perehtynyt. Suomeen perustettaessa kannattaa miettiä varmaan joku eksoottinen maa, mahdollisesti Aasiasta, jossa olet käynyt harjoittelemassa mestareiden kanssa ja heidän oppejaan olet yhdistänyt omaan kamppailuhistoriaan.
Jos taas on rehellinen: Kamppailulajeissa pitkän uran tehneenä ei välttämättä tarvitse edes valehdella mitään, kertoo vaan opettajikseen kaikki ne, joiden kanssa on koskaan treenannu ja yhdistää sitten opetukseen kaikenlaisia filosofisia asioita, mitä on oppinut kamppailulajeissa ja elämässä. Tietenkään niitä ei kannata heti alkuun kertoa, vaan tarinoina harjoitusten yhteydessä. Jää oppilaille parempi mielikuva kokeneesta kamppailijasta, joka on harjoitellut merkittävien henkilöiden kanssa. Muutenkin kannattaa viljellä nippelitietoja silloin tällöin. Tärkeää on se, että oppilaat eivät milloinkaan saa tietää kaikkea, vaan jää sellainen vähän mystinen kuva.
Paikkakunnaksi pitää valita joku sellainen, jossa itsellä ei ole tuttuja. Itse en välttämättä tekisi seuralle minkäänlaisia nettisivuja vaan mainostaisin pelkästään kouluilla/liikuntahalleilla/kaupoissa yms. Mainoksessa kertoisin vähän lajista ja taustoista ja siitä, että nyt on mahdollisuus päästä oppimaan tätä lajia. Lisäksi kukaan ei pääse Potku.netissä lynkkaamaan lajia, kun ei ole kuullut siitä
Toki tulevaisuudessa, kun on seura on vakiinnuttanut paikkansa kaupungissa, niin silloin omat oppilaat tietenkin voivat perustaa nettisivut, jossa kerrotaan jotain lajista ja taustoista, mutta on tärkeää itse pysyä pois valokeilasta. Ylipäätänsä kannattaa pyrkiä pitämään mahdollisimman matalaa profiilia ulkopuolelle antaakseen sellaisen kuvan, että ei halua korostaa itseään.
Tekniikan on oltava hyvin voimakkaan näköistä ja ulosanti on oltava hyvää. Tekniikka näyttäessä on tärkeää lyödä/potkia patjoihin niin, että siitä kuuluu todella kova ääni, vakuuttaa aloittelijat. Muutenkin tekniikoita näyttäessä pitää antaa sellainen vaikutelma, että pystyisi tekemään vaikka mitä halutessaan. Itse yhdistäisin sitten teknisen puolen lisäksi jonkin verran henkistä puolta opetukseen (ulkomailla totta kai sellaista suomalaista sielunmaisemaa ja Suomessa aasialaista filosofiaa). Tällöin antaa sellaisen vaikutelman, että ollaan tosi mahtavan lajin puolella, ja opettaja ymmärtää, miten maailma oikeasti toimii.
Opettaessa kertoisin jonkin verran tarinoita aikaisemmasta elämästä, jättäen kertomatta aina olennaisia asioita ja antaisin oppilaiden mielikuvituksen laukata. Aina sivulauseissa mainitsisin jotain kokemuksia, mitä olen kohdannut ympäri maailman, jolloin oppilailla tulisi mielikuva maailmanmatkaajasta, joka on kohdannut väkivaltaa vaikka missä ja selvinnyt siellä. Tietenkään en valehtelisi mistään, antaisin vaan oppilaiden ymmärtää. Edelleenkin pitää jättää paljon asioita mysteeriksi.
Lajin nimeksi kehittäisin jonkun sellaisen, josta heijastuu omien tärkeimpien opettajien lajit/tyylisuunnat, korostaakseni sitä, että en halua korostaa itseäni. Tietenkin lajin nimen pitää olla sellainen, että se vastaa mielikuvia siitä lajista, mitä opetan. Eli jos lajin nimi kuulostaa japanilaiselta, niin silloin lajin olisi hyvä sisältää itämaista filosofiaa ja mahdollisesti valkoiset puvut ja vyöjärjestelmän.
Quidquid latine dictum sit, altum videtur.