Törmäsin kiinnostavaan klippiin, jossa käytiin läpi Jason Armstrongin katsausta noin sadan 8. danin karatekan eliniän pituuteen. Tuloksena oli, että otoksen karatekat elivät noin kymmenen vuotta keskiarvoista eliniänodotetta lyhyemmät elämät. Itse kirjaa en ole lukenut, mutta videolla spekuloidaan mm. jatkuvien tulehdusten (inflammaatioiden) vaikutuksesta kokonaisterveyteen. Tietenkin otos on melko pieni enkä osaa arvioida kuinka erilaisia taustamuuttujia on onnistuttu sulkeistamaan.
En löytänyt vertaisarvioitua tutkimusta kamppailulajien vaikutuksesta pitkäikäisyyteen. Tämä jäi kuitenkin kiinnostamaan. Viekö pitkäkestoinen ja suurivolyyminen kamppailulajiharrastus ennenaikaiseen hautaan?
Oletko miettinyt etupotkijuutta? Potkua tukemalla pääset etupotkijoiden omalle alueelle, jossa asiantuntijat vastaavat kysymyksiin. Lisäksi etupotkijana voit selata Potkua näkemättä yhtään mainosta. Tutustu ja mieti.
Kamppailulajien vaikutus eliniänodotteeseen
Valvoja: Valvoja
Kamppailulajien vaikutus eliniänodotteeseen
Hyvä kysymys: "Viekö pitkäkestoinen ja suurivolyyminen kamppailulajiharrastus ennenaikaiseen hautaan?"
Tähän on olemassa varmasti monta erilaista vastausta, jotka ovat kaikki ainakin osaltaan oikeassa. Yhtä ainoaa oikeaa vastausta tuskin löytyy. Se, mistä voidaan kuitenkin melko varmasti yleistäen olla samaa mieltä on, että pitkäkestoisella ja suurivolyymisellä harjoittelulla on vaikutus niin psyykkiseen, sosiaaliseen kuin fyysiseenkin hyvinvointiin, jossa lyhyen aikavälin vaikutteet saattavat erota kumuloituvista pitkän ajan vaikutuksista. - Jos näistä (vaikuttaa/ei vaikuta; kohteet: psyykkinen/sosiaalinen/fysiologinen ja lyhyt aikajänne/pitkä aikajänne) lähtee rakentamaan vaikuttavuusmatriisia, tulee siitä aikamoinen hässäkkä.
Kysymys on siis paitsi hyvä, myös haastava hahmotettava, koska ensin pitäisi määritellä itse harjoittelu: millaisesta harjoittelusta puhumme?
Äkkiseltään voisi ajatellla, että esimerkiksi vahvaa kehopanssaria "väärin" rakentavat harjoitteet sekä "väärällä" tavalla kehon kokonaisrakenetta vahvistavat harjoitteet voivat olla pahaksi esimerkiksi sydämelle ja muulle verenkiertoelimistölle. Ja toisaalta "oikealla" tavalla hermoston toimintaa, relaksaatiota, mobilisaatiota ja lihaskuntoa vahvistavat harjoitteet taasen hyväksi. Sitäkin voi pohtia, mihin "väärällä" tavalla uhkakuvapainoitteinen tapa katsella maailmaa voi johtaa pidemmän päälle (vertaa "bad chi" ja pretraumaattinen stressi). Jne, jne, jne.
Aika iso on kysymys siis.
Oma vastaukseni on siksi Kanada. Olen vakuuttunut siitä, että "vääränlainen" harjoittelu voi kaventaa ja surkastuttaa elämää sekä myös viedä ennenaikaiseen hautaan. Oikeanlainen harjoittelu ei. Se päivastoin saattaa rikastuttaa elämää monilla eri tasoilla, johtaen täydempään, pidempään ja positiivisemman sisällön omaavaan elämään. Ja myös fyysisesti terveempään.
Ehkä sitä olisikin aika ajoin jokaisen hyvä pohtia, että miksi tekee mitä tekee, mitä siitä saa ja mihin se johtaa. Ja tehdä sitten tarvittaessa korjauksia ajoissa, kun on vielä mahdollisuus vaikuttaa.
Tähän on olemassa varmasti monta erilaista vastausta, jotka ovat kaikki ainakin osaltaan oikeassa. Yhtä ainoaa oikeaa vastausta tuskin löytyy. Se, mistä voidaan kuitenkin melko varmasti yleistäen olla samaa mieltä on, että pitkäkestoisella ja suurivolyymisellä harjoittelulla on vaikutus niin psyykkiseen, sosiaaliseen kuin fyysiseenkin hyvinvointiin, jossa lyhyen aikavälin vaikutteet saattavat erota kumuloituvista pitkän ajan vaikutuksista. - Jos näistä (vaikuttaa/ei vaikuta; kohteet: psyykkinen/sosiaalinen/fysiologinen ja lyhyt aikajänne/pitkä aikajänne) lähtee rakentamaan vaikuttavuusmatriisia, tulee siitä aikamoinen hässäkkä.
Kysymys on siis paitsi hyvä, myös haastava hahmotettava, koska ensin pitäisi määritellä itse harjoittelu: millaisesta harjoittelusta puhumme?
Äkkiseltään voisi ajatellla, että esimerkiksi vahvaa kehopanssaria "väärin" rakentavat harjoitteet sekä "väärällä" tavalla kehon kokonaisrakenetta vahvistavat harjoitteet voivat olla pahaksi esimerkiksi sydämelle ja muulle verenkiertoelimistölle. Ja toisaalta "oikealla" tavalla hermoston toimintaa, relaksaatiota, mobilisaatiota ja lihaskuntoa vahvistavat harjoitteet taasen hyväksi. Sitäkin voi pohtia, mihin "väärällä" tavalla uhkakuvapainoitteinen tapa katsella maailmaa voi johtaa pidemmän päälle (vertaa "bad chi" ja pretraumaattinen stressi). Jne, jne, jne.
Aika iso on kysymys siis.
Oma vastaukseni on siksi Kanada. Olen vakuuttunut siitä, että "vääränlainen" harjoittelu voi kaventaa ja surkastuttaa elämää sekä myös viedä ennenaikaiseen hautaan. Oikeanlainen harjoittelu ei. Se päivastoin saattaa rikastuttaa elämää monilla eri tasoilla, johtaen täydempään, pidempään ja positiivisemman sisällön omaavaan elämään. Ja myös fyysisesti terveempään.
Ehkä sitä olisikin aika ajoin jokaisen hyvä pohtia, että miksi tekee mitä tekee, mitä siitä saa ja mihin se johtaa. Ja tehdä sitten tarvittaessa korjauksia ajoissa, kun on vielä mahdollisuus vaikuttaa.
-----------
Kamppailulajien vaikutus eliniänodotteeseen
Ao. linkin mukaan olympiamitalistien on havaittu elävän yli keskiarvon. Poikkeuksena jääkiekkoilijat ja nyrkkeilijät, joilla asia on toisin päin. Jutun mukaan vammautumiset uran aikana on tässä merkittävä tekijä.
http://www.is.fi/terveys/art-2000000570768.html
http://www.is.fi/terveys/art-2000000570768.html
-
- etupotkija
- Viestit tässä aiheessa: 1
- Viestit: 20860
- Lauteille: Joulukuu 2007
Kamppailulajien vaikutus eliniänodotteeseen
MikaM:n kysymys kausaliteetin suunnasta voi olla harvinaisen kohdallaan. 8. dan on jo sellainen saavutus, että voi luultavasti kysyä ihan perustellusti, onko tullut karatekoitua kohtuudella vai menikö vähän liiallisuuksiin? Voiko olla että jokin muukin on elämässä mennyt liiallisuuksiin?
Ensimmäisenä tulee mieleen alkoholi, jota usein leirien senseit saavat järjestäjiltä ihan kohtalaisesti ja aktiivisen sosiaalisen elämän (myös vanhalla iällä) ansiosta saattaa muutenkin virrata.
Tähän kun vielä lisää lentomatkustelut ja jetlagit, matkastressin, yhteisön hoitamisen stressit jne, niin alkaa jo olemaan tyypillinen 8. dan aiheen kannalta oleellisin osin kuvailtuna.
Uskon sen sijaan, että sopiva määrä karateliikuntaa vaikuttaa sellaisenaan eliniän odotteeseen positiivisesti.
Ensimmäisenä tulee mieleen alkoholi, jota usein leirien senseit saavat järjestäjiltä ihan kohtalaisesti ja aktiivisen sosiaalisen elämän (myös vanhalla iällä) ansiosta saattaa muutenkin virrata.
Tähän kun vielä lisää lentomatkustelut ja jetlagit, matkastressin, yhteisön hoitamisen stressit jne, niin alkaa jo olemaan tyypillinen 8. dan aiheen kannalta oleellisin osin kuvailtuna.
Uskon sen sijaan, että sopiva määrä karateliikuntaa vaikuttaa sellaisenaan eliniän odotteeseen positiivisesti.
- Andy
- etupotkija
- Viestit tässä aiheessa: 1
- Viestit: 18973
- Lauteille: Tammikuu 2005
- Paikkakunta: Oulu
- Etulaji: Potkunyrkkeily
- Takalajit: Karate, ju-jutsu
- Yhteystiedot:
Kamppailulajien vaikutus eliniänodotteeseen
Minulle tulee mieleen, että karate on niin hajanainen laji, että nämä tyypit ovat luultavasti tehneet elinaikanaan huomattavan erilaisia treenikokonaisuuksia.
Antti Sariola
www.instagram.com/fight_coach_andy/
www.facebook.com/anttisariolakbt/
You can play Football, you can play Rugby, but you can't play K1! - Sensei Will Vanders
www.instagram.com/fight_coach_andy/
www.facebook.com/anttisariolakbt/
You can play Football, you can play Rugby, but you can't play K1! - Sensei Will Vanders