Sparraaminen eri lajeissa

[Lasse Candé]

Kuulostaa järkevältä.
Nyt en muista mitä kaikkea tässä ketjussa on muut näistä lyhyemmistä eristä sanoneet, mutta olikos niin että tanglangissa on ainakin ollut käytössä ja vähän ikäänkuin itsepuolustusfilosofialla?

Mitenkäs muissa lajeissa tai muilla vetäjillä? Onko lyhyistä eristä minkälaisia kokemuksia ja ihan kaikille kysymys että mikä on ollut harjoitteen tarkoitus? Andyhan tätä jo melko hyvin avasikin...

Sekin vastaus on ihan OK, että tulipahan testattua.
Varmaan monella myös lähellä totuutta ja ehkä siinä on jotain opittu sen toimivuudesta ja toimimattomuudesta jne...

[Tapani]

Kuulostaa järkevältä.
Nyt en muista mitä kaikkea tässä ketjussa on muut näistä lyhyemmistä eristä sanoneet, mutta olikos niin että tanglangissa on ainakin ollut käytössä ja vähän ikäänkuin itsepuolustusfilosofialla?

Varmaan on oikeammin sanoa, että mulla on ollut. Ajatus noissa on ollut se, että saadaan simuloitua käytännön tilannetta kestonsa puolesta, mutta vielä tärkeämmin pakotetaan rivakkaan toimintaan ja päätöksentekoon. Harjoituksen oli siis tarkoitus opettaa TL:n mindsettiä.

Teetätin tota myös niin, että kevyemmän sparrin sisään tulee esim viiden tai kymmenen sekunnin pyrähdyksiä, jolloin haetaan voimakkaampia "lopetuksia", käytännössä meillä kaatoja, heittoja tai hyviä iskusarjoja.

[jonne.härkänen]

Onko TangLangin sparrista saatavilla jotakin muitakin videoita?
Kiinnostaa tämä kovin.

Sparri alkaa n. 3:40


Onko sparreissa normaalisti vain tietyt tekniikat käytössä vai mitkä ovat rajoitteet? Ovatko molemmat ns. oman lajinsa edustajia vai toimiiko toinen "kadunmiehen" elkein?

[kenttiensankari]

Ihan hyvännäköistä touhua Tanglang-tyypeiltä. Tuossa näkee, että vaikka Alioppilaan laji tähtää "tappelemiseen" niin kamppailuominaisuudet ja silmä riittäisi sparrailemaan ihan hyvin kisalajien treeneissäkin. Enkä usko, että nuo ovat mitenkään toisiaan poissulkevia juttuja. Joskus keskusteluista vähän paistaa että tuo ottelusilmän kehittäminen ja sparrirutiini on jotenkin aliarvostettua perinteississä lajeissa. Tankulassa tosin selkeästikkään näin ei ole.

[Jorge]

Joo, tuota "ottelusilmää" ja sen kehittämistä ei pidä aliarvioida.

Sparrasin itse tuossa viikonloppuna yhden tyypin kanssa pitkän tauon jälkeen ja hän väitti minun muuttuneen nopeammaksi. Tietenkään näin ei ollut, kun ikää ja jumeja on tullut enemmän, mutta osasin lukea häntä aikaisempaa paremmin ja sähkötin omia liikkeitäni vähemmän

[Jorge]

Tulipas kirjoitettua pikaisesti luurilla melkoinen nollaviesti tuohon aikaisemmin,

Eli siis sparrirutiiniin liittyvä selvennys: tuo edellämainittu kaveri siis tuli sparreihin varsin pitkän tauon jälkeen.
Aikaisempina vuosina oltiin otettu hänen kanssaan viikottain ihan railakkaalla kontaktilla sparria, eikä siinä kummempaa - nyt sitten otettiin pari erää samaan malliin ja hän putosi kummassakin; toisen kerran potkusta päähän ja toisen kerran upparista maksaan. Ei siis ollut edes tarkoitus hampaat irvessä yrittää toista pihalle, vaan vetää normaalia täyskontaktista matsaamista.

Ei hän ennen sillain jatkuvasti putoillut tuollaisista komboista, ja hänen oma ajatuksensa oli, että olisin kehittänyt nopeutta sinä aikana, kun hän oli poissa. Totuus lienee kuitenkin siinä, että hän ei reagoinut potkuihin ja lyönteihin yhtä hyvin, kuin olisi tehnyt enemmän viimeaikaista sparrirutiinia alla, vaan ne tulivat hänelle niinqn "puun takaa".

Siksi siis Kenttiksen (ja monen muunkin) ajatuksessa sparrirutiinista, muutenkin kuin kilpaurheilussa, on paljon ideaa.

[Andy]

Tuttu tunne. Nyt kun olen jättänyt aktiivitreenaamisen vähemmälle ja otan sparria salin kärkijätkien kanssa, niin se niiden liike tuntuu kuin ne tulisivat suoraan Matrix-elokuvan kuvauksista. Ottavat pikku väistöllä iskun pois ja sitten tulee sitä sarjaa kuin konekiväärin piipusta. Toki ne ennenkin olivat minua nopeampia, mutta ei se ollut tuollaista.

Kyse ei tietenkään ole siitä että heillä olisi nopeusominaisudet kehittyneet jotenkin ratkaisevasti. Taidot sen sijaan on menneet eteenpäin ja itse olen sekä hidastunut että huonontunut. Tunne on kuitenkin juuri sellainen, että kaverit olisivat nopeutuneet.

Hassua on se, että kykenen edelleen saamaan aloittelijat tuntemaan että minä olisi jotenkin erityisen nopea, mikä ei tietenkään pidä paikkaansa. Tämä tapahtuu juuri sillä että otetaan pikku väistöillä lyönnit pois ja lyödään oma sarja. Vaikka se sarja ei oikeasti ole kovin nopea niin se ylittää aloittelijan havaintokapasiteetin ja niitä iskuja tuntuu vain tulevan "jostain".

[Alioppilas]

Onko TangLangin sparrista saatavilla jotakin muitakin videoita?
Kiinnostaa tämä kovin.

Onko sparreissa normaalisti vain tietyt tekniikat käytössä vai mitkä ovat rajoitteet? Ovatko molemmat ns. oman lajinsa edustajia vai toimiiko toinen "kadunmiehen" elkein?

Onhan noita videoita, youtubessa ja muualla. Tässä kesäleiriltä 2013 Puolan osaston videointia, kunnon sparri alkaa n. 3:45.



Tässä tuorein Helsingin seuran Instagram-kanavalta.



Perusrakenteena sparraamiseen meillä on kolmiportainen järjestelmä, jossa ensin isketään avareilla ja matalilla potkuilla sekä heitoilla ja kaadoilla. Toisella tasolla, josta tämä videokin on, pannaan vaparikintaat käteen ja tehdään kaikkea mitä ykköstasollakin, mutta saa myös potkia ylös. Kolmannella tasolla otetaan hanskat pois ja lyödään paljaalla.

Tähän mahtuu sitten ihan kaikenlaista väliin, alkuun ja loppuun. Ensin tehdään paljon valmistavia harjoitteita, jossa vuorotellen hyökkäillään pelkillä avareilla ja toinen torjuu ja liikkuu pois alta. Siihen voi lisätä vastaiskuja ja painimista tarvittaessa. Kakkostason hanskailua voi tehdä tilanteen mukaan pelkillä lyönneillä, lyönneillä ja kaadoilla, jopa ottaa polvia ja kyynärpäitä mukaan. Lisäksi vaparitumput voi korvata nyrkkeilyhanskoilla, kuten alla on tehty.



Sitten voi laittaa ristikkokypärää päähän ja tempoa täysillä, kuten tässä.



Välillä otetaan ihan puhdasta pystypainia, joko kaatoihin asti tai sitten ihan vaan fiilistellään ja koetetaan päästä esimerkiksi kaverin taakse.



Joskus voi olla maalimiehiä, jotka hyökkäävät vapaavalintaisella tavalla ja joille annetaan runtua.

Erilaisia sparritapojahan on ihan miljoonia. Minun henkilökohtainen näkemykseni on, että lajin asettamassa viitekehyksessä mennään, mutta asioita voi rajottaa tai olla rajottamatta tilanteen ja henkilöiden mukaan. Tärkeintä on, että sparraa ja tekee soveltavia juttuja mahdollisimman monipuolisesti. Totta kai hommassa pitää olla ajatus mukana ja hakea sitä lajinomaista tekemistä. Tuohon ensimmäiseksi linkitettyyn Instagram-klippiin yritin keräillä niitä liikesarjoista poimittuja onnistuneita tekniikoita yms. jänniä juttuja.

Sitten tietysti on hyvä testata sitä osaamistaan niiden omien ympyröiden ulkopuolella. Muiden kiinalaislajien kanssa on tehty yhteistyötä tässä asiassa, esimerkiksi Baji-porukat ovat tunnetusti kovanyrkkisiä kavereita, joiden kanssa on kiva vääntää ja katsoa, miten omat jutut uppoavat muihin. Kilpalajien harrastajat ovat kanssa hyvää sparriseuraa. Ei se homma loppujen lopuksi mitään rakettitiedettä ole, jos tavoitteena ei ole modernin urheilulajin maailmanmestaruus, jolloin pitää jo vähän optimoida ja miettiä.


Ja mitä tulee tuohon pelisilmän hiipumiseen tauolla niin se pitää paikkansa. Olen nyt tässä kesän aikana treenaillut tuossa youtube-videossa näkyvän mestari Brendan Tunksin yhden vanhan oppilaan kanssa, joka duuninsa takia vietti Helsingissä aina yhden aamupäivän n. kerran viikossa. Kyseinen kaveri tosiaan treenaili Tunksin kovassa koulussa joskus ysärillä (mainitsi mm. sellaisen anekdootin, että mestari oli ilmoittanut muutaman kuukauden tauolta palanneelle, että se on muuten potkunyrkkeilymatsi tulossa parin päivän päästä) mutta muutti sitten Australian sisällä toiselle paikkakunnalle, jossa löysi BJJ:n. Sillä on nyt ruskea vyö siinä ja käytettiin aika paljon aikaa perinteisen tappelujujutsun perusteisiin, mutta sitten kun tuo pystyottelu oli sillä jäänyt vähän vähemmälle, niin huomasi, että kaverilla oli vähän ruostetta kertynyt. Oli sillä toki rutiinia sen verran, että ei se mitään yhteen maaliin pelaamista ollut, mutta totesi vaan, että oli hyviä pystysparreja, sai itseään vähän kuntoon senkin suhteen. Se ei siis lopullisesti lähde, kun taas treenauttaa sitä takaisin, mitä nyt tietenkin ikä vaikuttaa.

[Kari Aittomäki]

Huolellisen näköistä matsailua, vaikka luonnollisesti hiukan kömpelöä. Siellä tosiaan näkyy näitä päänpainamisia alas ja taakkenojailuja.. luonnollisesti, onhan se nyrkki naamassa ikävä kokema.

Jos nyt multa kysyttäis niin mä veisin nuo treenaajat vuorotellen johonkin schwerpunktiin, jossa vois saada ensikäden tietoa ja kokemusta tilanteitten rakentumisesta ja koko miestanssista, myös omien reaktioiden suhteen.
Briiffauksineen kaikkineen se olis verrattomasti lyhyempi joskohta rujompi tapa tottua siihentilanteeseen kun joku yrittää tehdä pahaa.
Vaan laitontahan se lie on. Nykysäädöillä etenkin, perkeles.

Niin, arvostan tanglangia ja olen aina ollut kiinnostunut kiinanmetodeista.
Alioppilaalle kiitos hyvästä ja huolellisesta luotaamisesta.

Sitte.

Kuulostaa järkevältä.
Mitenkäs muissa lajeissa tai muilla vetäjillä? Onko lyhyistä eristä minkälaisia kokemuksia ja ihan kaikille kysymys että mikä on ollut harjoitteen tarkoitus?

On toki.
Mä olen itse päässyt tanssimaan brittimaajoukkueen kanssa niinsanotun 8-line kuvion.
Kahdeksan ukkoa, eka kääntyy ja hyökkää määrätyllä hyökkäyksellä, toinen reagoi vapaasti.
Ja eiku ketju pyörimään.
Tulee luvuttomasti korkean intensiteetin tilanteita eri varianteilla. Tosikovan tason vastukset takaa treenitehon ja jätkät tsemppaa toisiaan kuten vain britit voi.
Yksi treenielämäni komeimpia hetkiä, voi sitä leijumisen määrää... kuinka paljon siinä palautteessa oli brittikohteliaisuutta en tiedä, varmaan suurin osa. Sentään maailmanhuippuja.
Käytin tota sekä karateseurassa että vapaaotteluvalmistautumisessa ja tulosta tuli.

Judossa on omat varianttinsa, futiksessa vedettiin piirijoukkuetreenissä valmistavissa treeneissä uupuneina yhdenkosketuksen syöttö"sparria"...
Ja Skipin kanssa varioitiin siten, että sen tekniikkatreenin ja puolentunnin sparrin päälle kun oltiin vedetty puntilla ne aivankauheat pudotussarjat, otettiin vielä muutama uupumuspainierä, täy-si-ä puristaen ja koettaen hakea lukko tai jotain siitäsaadusta otteesta. Catchia. Toimi.

Ja koska jäähdytellä pitää, jäähdyteltiin (hoippuen) niinsanotusti intialaisella käsipainilla, joskus yritin saadan Skipille perille näitä kinukkien käsivarsikontaktijuttuja.
Se ei ollut menestys, Skipi oli nyrkkeilytaustainen ja voi herranjestas sen koukkuja.

Senverran vielä, että huippukaratekat Suomessa kävi bokraamassa yleensä Askilla, tai ainakin tekivät välineharjoittelua. Joka päättyi aina karate-ratauttamiseen, ilmeisistä syistä.
Shootfightingissa oli sama juttu, nujuamisen jälkeen suositeltiin ratauttavia pystyjuttuja.

semmosta.

[jonne.härkänen]

Tänään sparrattiin treeneissä. Nyrkkeilyhanskat kädessä ja kypärät päässä. Erittäin positiivista palautetta treenaajilta. Joten ainakin puolet siitä kiitoksesta tälle ketjulle Sparreja jatketaan tulevaisuudessakin.

Kahden minsan eriä hanskoilla puolisen tuntia ja sitten toiset puolisen tuntia pelkkää etäisyyden hallintaa, ilman lyöntejä tai potkuja. Toimii!

[Lasse Candé]

Hieno homma!

Uskon että oikealla toteutuksella saavutetut taidot on mahdollista saada valjastettua enemmän teidän ydinsettiin. Tätä kautta sparraaminen luultavimmin tukee juttua niin paljon, että jäätte tästä asiasta reilusti ns voitolle.

Hyötyjä siis mm elävyys ja etäisyyspeli + sovellustaito erinäisissä asetelmissa. Ja vaikka mitä muuta.

[Andy]

Ristiaskellus jossa ei astuta ristiin?

Ristiaskelluksen nimi tulee siitä, että siinä astutaan oikealla jalalla ja lyödään samaan aikaan vasemmalla kädellä tai astutaan vasemmalla jalalla ja lyödään oikealla kädellä - eli ristiin. Ei siis siitä että jalat menisivät ristiin.

Tavallinen tai myötäaskellus on sitten sellainen että astutaan ja lyödään saman puolen raajalla yhtaikaa.

Ristiaskelluksella pääsee tosi nopeasti eteenpäin ja pidän siitä juuri siksi että isona ja hitaana miehenä saan sillä pakittavat vastustajat helpommin kiinni. Toinen etu on se että sillä on helpompi tehdä takakäden lyönnin jälkeen takajalan potku kuin myötäaskelluksella.

Miinuspuolena on alttius vastahyökkäyksille jos vastustaja lataa vastapalloon tai mikä pahempaa astuu sivulle ja hyökkää sieltä.

[jonne.härkänen]

Näin mä vähän arvelinkin tuota ristiaskelluksen merkitystä meillä sitä sanotaa vaihtoaskeleeksi.

Juu tuo etäisyyspeli oli ainakin huomattavissa heti. Toisilla etäisyyden hahmottaminen on luonnostaan parempaa ja toiset ei sitä aluksi tajua ollenkaan. Tämä on meidänkin lajin kannalta todella tärkeä asia. Tuo sparritilanne tuo ehkä sen tarpeen vaan paremmin esille.

[Mika]

Jonne, on hienoa että löysitte uusia väyliä harjoitella Winkkaria.

[Kari Aittomäki]

Hienoa juu, mutta kannattaa varoa liikaa pelailua.
Kun sen sparrin pitäis olla väline eikä itseisarvo.

WT:ssä on käsittäkseni se tarvitsevaisen pudottamispyrkimys keskeisenä elementtinä, eli se intensiteetti tulis pitää muistissa, sparri kun monasti tahtoo vähä verkkaistua.

Ristiaskellus (jota mä kutsun lyöntivalliksi) on erittäin hyvä ase hyökkäävälle tekotavalle, mulle se oli erittäin ominainen tapa saada jätkät vastaanottavaisiksi.
Tässä hyvä esimerkki.



Tuo myrsky on torjuttavissa vain osaavalla ylävartalon sivuliikkeellä eli bokrausväistöin, josta taitava voi tuikata omia koukkumuotoisia vastaterveisiään. Vaatii vaan aikamoista silmää ja kropanhallintaa.
Uskonpa että tämä Andynboostaama nuori matsaaja kykenee ottaan tuon lyöntimuurin vastaan, on hänellä senverran hivelevää se lähipeli.

Vitor käytti suoria mutta dominanssi on tehtävissä koukuillakin.
Josta tämä leffailluusio olkoon paremman puutteessa esimerkkinä.



Kellotus on kohdallaan ja ajoitus nappiin; huomatkaa että ekä koukku on mallia vastapalloon, sällin pääpuskun vastaanotto. Tilannehallinta on ihailtavaa, Jake skannas aiemmin ton tarraveikon ja analysoi tyylin.
Ja koska on Tähtiensotajermu, Force pysäyttää myös poppikoneen eka iskusta. Jee.
Satujumppa on parhautta.
Ja mitäs muuta harrastusmetodit on?

Eli.. sparriin pitäis saada tuo intensiteetti. Onnistuu kai parhaiten tehtäväsparrilla.