Eelo

[Eelo]

Huhhuh kävin äsken ensimmäiset thaikkutreenit puoleen vuoteen ja kyllä hapottaa. Treenit meni hyvin siihen asti kunnes kunto loppui, mutta tekniikan kanssa ei ollut ihan hirveästi hiomista. Pohje kesti yllättävän hyvin vaikka sitä piti venytellä aina välillä kun kramppi oli tulossa. Ihan lopussa kun thaipainittiin se pohje alkoi sitten kramppaamaan ja piti jättää viimeiset erät väliin.

Päivän kohokohta kuitenkin oli se, kun pädien pitelijä sanoi: "pipari sä potkit ihan helvetin lujaa".
Kuva tiivistää hyvin ajatukseni aiheesta:

[Mika]

Potku-tapaamisissa käydessäsi olit teini. Et ole enää. Nyt on miehekästä tuhovoimaa asenteessa.

[Eelo]

Potku-tapaamisissa käydessäsi olit teini. Et ole enää. Nyt on miehekästä tuhovoimaa asenteessa.

Olen tullut siihen johtopäätökseen, että karatea treenaamalla oppi asennevammaa, joka sujahtaa hyvin muihin lajeihin. Epäilen kuitenkin asenteen nousevan enemmän treenikavereista kuin itse lajista. Vain kerran sen saippuan lattialta nostaa.

Olen käynyt muutamat thaikkutreenit läpi ja innostuin suunnattomasti kun salimme seinälle ilmestyi teksti: Mitä tein tänään hyvin? Mitä parannettavaa jäi? Miten teen sen? Itsereflektio ja analyysi omasta ja muiden tekemisestä on tapa kehittää itseään kamppailijana tai ottelijana. Aivan liian usein ihmiset vain treenaavat aivottomasti ilman, että he miettivät miksi asiat toimivat tai eivät toimi. Harvoin on valmentaja kyttäämässä jokaista sparrierää ja vielä harmemmin pääsee jatkuvasti keskustelemaan omasta tekemisestään syvemmin valmentajan kanssa.

Itsereflektiotekstejä noudattaen analysoin omia sparrejani, joita on kehkeytynyt jo useampi erä tauon jälkeen.


Mikä toimii:
-Etukäsi, ihan sama kummin päin ottelen etukäsi osuu ja usein.
-Takajalan alapotku oikealla jalalla. Ei niin väliä kumpaan jalkaan sitä vetelee, mutta osuu ja osuu tarvittaessa tosi kovaa. Sain jopa palautetta, että jalat kipeet treenien jälkeen. Pitää siis saada enemmän kontrollia näihin.
-Epätavanomainen liikkuminen ja otteleminen. Ottelutyylini on lajihistoriani vuoksi hyvin omituinen, joka näyttää toimivan varsinkin "perinteisen" thaikkutyylin omaaviin kavereihin.
-Suorat potkut kroppaan tuntuu uppoavan todella hyvin. En käyttänyt niitä karatessa suunnattomasti, mutta varsinkin oikealla jalalla tehtynä suorat potkut uppoavat suojauksen ali/välistä lähes aina.

Mikä ei toimi:
-Thaipaini, pitäisi saada enemmän ajatusta tekemiseen, jotta en väsy välittömästi ja koe kuolemaa polvien muodossa.
-Takakäsiä en saa osumaan samalla tavalla kuin ennen. Kyse on luultavasti sähköttämisestä, joka pitää saada pois.
-Mawat kylkeen tai päähän. En saa niitä mitenkään ujutettua suojauksen läpi. Pitää pedata selkeästi paremmin eikä vain heitellä potkuja.
-Vasen jalka kipeytyy vieläkin todella herkästi jos alan sillä potkimaan, pitää vain varoa sitä kunnes se paranee.
-Kunto. En. Vain. Jaksa.

Miten teen tämän:
-Treenaan lisää.
-Ajattelen enemmän.
-Juon kaljaa.


Tän perjantain treenien hienoin tekniikka: kaveri potki paljon suoraa potkua vartaloon ja jalkoihin enkä päässyt fiksusti lyöntietäisyydelle. Kuulin sensein äänen päässäni "kick the melon" ja katsoin lattiiaa ja osoitin sparrikaverin jalkoja ja potkaisin häntä päähän. Jekut toimii.

[Eelo]

Homma on infernaalisessa laskussa. Pohje on oireillut paljon enemmän kuin aikasemmin ja viikon päästä perjantaina pitää käydä uudestaa lääkärissä jos se vaikka kuvattais ja sieltä löytyis jotain. Ottaa aika paljon päähän ja syö motivaatiota kun keho ei kestä reeniä. Onneks duunissa ja koulussa on sentään kivaa ja motivoivaa.

Treenit on menny ihan okei jos ei oteta pohjetta huomioon. Olen törmännyt taas ison miehen -ongelmaan, kun vahingossa teloin treenikaverin jalat niin, että hän ei voinut viikkoon tehdä mitään. Kun sparrataan niin koitan ottaa rauhassa, mutta jos (pienempi) sparrikaveri alkaa vetämään todella kovia ja nopeita iskuja on minunkin pakko laittaa nopeutta lisää, sillä en halua vain seistä hakattavana kun ei siitä opi juuri mitään. Kuitenkin kun yli 90kg kaveri nostaa nopeautta/intensiteettiä iskuista tulee tahattomastikkin melko kovia ja sitten saattaa vahingossa sattua. Ongelman voisi tietysti ratkaista sillä, että sparrit otetaan rauhallisesti, mutta pituuteni takia kavereiden täytyy ottaa paljon etäisyyttä pois ja nopeasti, jotta he osuvat iskuillaan. Tämä sitten nostaa tempoa ja noidankehä on alkanut. En oikein tiedä miten tämänkin ratkaisi fiksusti.

Kuntoni on äärimmäisen huono, mutta en ole oikein keksinyt mitä mielekästä oheisharjoittelua voisin tehdä treenien ulkopuolella. Kaikki aika tuntuu menevän siihen, että pohje palautuu treeneistä ja juuri kävelyä rajumpaa ei välipäivinä uskalla tehdä. Jaksaminen (tai sen puute) johtaa siihen, että en esimerkiksi sparreissa tee muuta kuin heittele ykkösiä vastapalloon ja muutamia tuttuja 2-3 iskun kombinaatioita. Kaikki liikkuminen on tahmeaa ja luovuus kärsii. Olen myös helisemässä konekeuhkojen kanssa, joiden iskutiheys on yli 60 iskua minuutissa... Ehkä pitäisi saada laihdutusprojekti kuntoon. Paino olikin 95 ennen treenejä tänään, jos sen 7 kiloa vielä sais pois niin ehkä jaksaminen paranis maagisesti.

Seuraava tavoite onkin sitten ykkösten vähentäminen ja kombinaatioiden lisääminen + polvea pitää saada heitettyä vastapalloon kun pikkumiehet koittaa tulla lähelle.

[Mojo]

Katselinkin jonain päivänä ennen omien jumppien alkua että onpa iso kaveri löytänyt salille ja ottaa vielä hyvännäköisesti 8-) Toi sparrin säätely on kyllä vaikeaa pitkillä kavereilla thaikussa pienempien kanssa, etenkin jos on kaatoa tekniikoissa. Yks juttu voisi olla keskittyä aktiiviseen puolustuspeliin pieniä vastaan, esim vartalopotkuihin eteenpäin tulevaa vastaan. Toki pysärit ja polvetkin toimii kontraamisessa, mutta vartalopotkulla saa amatöörimatseissa pisteet himaan. Turhautta samalla pienet ihmiset

[Eelo]

Homma on taas nousussa, ihme vuoristorataa tän pohkeen kanssa. Välillä ihan käyttökelvoton ja välillä tuntuu ihan terveeltä.

Olen tässä lähiaikoina innostunut seuraamaan potkunyrkkeilyä ja olen löytänyt uuden lemppariottelijan: Israel Adesanyan. Kaverin tyylissä on paljon samaa mun tekemisen kanssa vaikka tottakai puhutaan aivan eri universumeista ja tasoista. Se rentous ja liike mitä Adesanyalla on, on aivan käsittämätöntä.

https://www.youtube.com/watch?v=GC1tc48QoGg

No koska kaikkea hienoa pitää matkia niin olen sparreissa koittanut kokemattomampien kanssa lähinnä väistellä ja liikkua pois tieltä. Homma onnistuu melko hyvin varsinkin kavereiden kanssa, jotka koittaa pitää etäisyyden pitkänä iskiessään. Ongelmat syntyy kun pitää liikkua pois hyökkäyksen tieltä, jotenkin pään heiluttelu ympäriinsä vielä toimii, mutta jalkojen kanssa homma ei toimi ollenkaan. Tajusin vasta treenien jälkeen, että saatoin vaikuttaa melko mulkulta jätkältä muutamassa erässä kun vain väistelin kädet alhaalla ja heittelin välillä vastaiskuja.

Aiemmista tavoitteista kombinaatioiden lisääminen on onnistunut koska olen päässyt treenailemaan lähinnä huomattavasti kokemattomampien kanssa niin on ollut helppo kokeilla kaikenlaista. Polvia en oikein ole uskaltanut heitellä sillä minulla on vaikeuksia kontrolloida suoria polvia ja en haluaisi satuttaa treenikavereita turhaan.

Seuraavaksi tavoitteena olisi saada vähintään kolme lajitreeniä viikkoon. Pohje vaikuttaa ihan okeilta ja palautuminen on muutenkin jo vähän paremmassa hapessa kuin tammikuussa.



Ainiin, en osaa vieläkään thaipainia.

[Eelo]

Noniiin, nyt on vähän yli viikko kulunut ja mitään en ole kirjoitellut. Tämä kaikki on kuitenkin ollut suurempaa juonta sillä valmistauduin potkunyrkkeilyn sm-kisoihin ja foliohattu päässä ajattelin pitää valmistautumisen (tai sen puutteen..) piilossa kyttääviltä vastustajilta. Tai sitten en vaan muistanut kirjotella.

Joka tapauksessa päätin lähteä potkunyrkkeilyn sm-kisoihin painoluokkaan alle 86kg. Tämä tarkoitti, että jouduin laihduttamaan aika paljon ja painonpudotuksen taktiikkana toimi, Biafrassa hiottu, nälkä. Valmistautuminen meni muuten aluksi hyvin ja sain pari kunnollista (5 lajitreeniä) viikkoa alle ja koko homma tuntui aika hyvältä ja paino laski. Tämä kuitenkin katkesi pari viikkoa ennen kisoja kun sairastuin flunssaan. Jaksoin levätä viikon ja sitten menin vielä pienessä flunssassa treeneihin ja mulle nousi kuumetta vielä about viikko ennen kisoja. Loppuaika meni sitten parantuessa ja pääsin pikkasen jumppaamaan jo keskiviikkona ja torstaina ennen kisoja. Perjantaina piti vetää vielä painoja nuhasena n.3kg nesteistä, mikä lähti yllättävän helposti. Luotto omaan kuntoon ja vasemman jalan kestävyyteen ennen kisoja ei ollut korkealla. Omiksi tavoitteiksi kisoihin kirjoitinkin (päivittäin käyttämääni treenipäivyriin) ylös, että pyrin saamaan pistesuorituksia jokaisessa erässä ja koitan pitää ottelun temmon mahdollisimman kevyenä.

Kisapäivänä selvisi lopullisesti, että ottelen suoraan finaalissa hallitsevaa suomenmestaria vastaan. Tätä oli odotettukkin ja nesteytys tuntui onnistuvan hyvin punnituksen jälkeen. Olin itseasiassa alipainoinen (85,1 muistaakseni) puntarilla ja nestettä menikin joku 4,5l parissa tunnissa ennen kuin alkoi edes kusettamaan. Luulin ensin, että ottelen vasta sunnuntaina ja kävin ostamassa kaupasta hirveät mätöt, jotta olisin pitkälle yli 90kg ottelussa. Ottelu kuitenkin oli jo lauantaina ja olin häpeällisesti varmaan alle 90kg ottelun aikana. Pieni väsymys painonvedosta kuitenkin jäi päälle, mutta ei mitään ihmeellistä vaikka jännitin sitä aika paljon. Matsia ennen lämmittelyt sujui hyvin ja räkää lukuunottamatta kaikki vaikutti hyvältä. Juuri ennen ottelua jännitys kasvoi melko korkealle ja kävin vessassa varmaan 8 kertaa ennen matsia ja kehään noustessa tuntui vähän siltä, että ainakaan vettä ei kannata juoda matsin aikana jos ei välttämättä halua oksentaa.

Ensimmäinen erä ja ottelu alkoi ihan hyvin ja koko homma tuntui hyvältä, kuulin oman kulman selkeästi ja osuin vastustajaan. Kuitenkin noin minuutin paikkeilla väsymys alkoi olla aivan infernaalinen. Kaikki voimat tuntuivat menevän heti pariin ensimmäiseen tekniikkaan ja piti oikeasti taistella, että en nojaile matsin aikana omiin polviin. Ekassa erässä pääsin kanssa näyttämään kuinka steppi sujuu pitkiltä ja komeilta kun vastustaja kiskasi pari kovaa koukkua päähän. Hetken löi mustaa silmissä, mutta sain onneksi itseni hereille ja päätin, että en aio kyykätä näin myöhään erässä. Nyt jälkikäteen tajusin, että olisi kannattanut ottaa luvunlasku, jotta vastustaja ei olisi saanut niin montaa pistettä sisään siinä tilanteessa. Kulmaan mennessä pää oli vielä vähän sekaisin, mutta jalat vei ainakin oikeaan suuntaan ja nyökyttelin valmentajalle vaikka en ollut aivan varma siitä mitä hän halusi.

Tokassa erässä väsymys oli hirveä, enkä jaksanut enään tehdä oikastaan juuri yhtään merkittäviä alotteita itse. Pari hyvää polvea sain sisään, mutta sen lisäksi homma ei tuntunut pelaavan. Kävin jopa sekuntin ajan nojailemassa polviin erän aikana... Ottelun selostajan mukaan toka erä oli ilmeisesti tasasempi, mutta ihan helvetiltä se tuntui. Kulmaan mennessä oli jo veren maku suussa ja kaikki raajat painoivat vähintään tonnin.

Kolmannessa erässä olin muutaman pisteen häviöllä ja olisi pitänyt tehdä paljon töitä, jotta olisin voinut voittaa. No pohdinkin, että en mä töitä jaksa tehdä, mutta jos polvella päähän yllättäisi ja veisi kullan ja kehätytöt kotiin. Tätä sitten yritin pariin otteeseen, mutta en oikeastan edes jaksanut nostaa polvea tarpeeksi rivakasti tarpeeksi korkealla, jotta suunnitelmani olisi voinut toimia. Vastustaja myös blokkasi kaikki merkittävät yritykseni koko erän ajan. Taisin pisteen tässäkin erässä saada, mutta mitään hienoa ei tapahtunut. Olin todella iloinen, että vastustaja ei lähtenyt puskemaan päälle koska olisin varmaan kuollut jos olisin tehnyt yhtään ylimääräistä tekniikkaa tai liikettä. Erän lopussa olin melko varma siitä, että kuolen kehään, mutta en kehdannut mennä makoilemaan kanveesiin kun olihan sielä kameratkin katsomassa...

Lopputulemana hävisin debyyttiotteluni potkunyrkkeilyssä, mutta sain sm-hopeaa ja nyt olen suorittanut yhden kamppailutavoitteistani potkunyrkkeilyn saralla! Ottelun jälkeen oli tosi hyvä fiilis kun sain vähän happea ja vastustajakin oli mukava jätkä kun kävin juttelemassa hänelle sekä hänen huoltajilleen. Kaikenkaikkiaan olihan se nyt ihan senkin siistiä, vaikka pari kertaa viikossa treenaamalla ja sairastamalla ei näköjään voiteta matseja. Hieno videokin siitä kuitenkin saatiin.

https://www.facebook.com/potkunyrkkeily/videos/1596117050415874/

Videolta otteleminen ei näytä ihan niin hirveältä miltä se tuntui.

Mikä ei toiminut:
-Liike
-Lyönnit (osuin kahdella hyvällä lyönnillä koko matsissa..)
-Suojaus ylös
-Kunto

Mikä toimi:
-Oikea alapotku
-Polvet
-Oikea pysäri
-Viikset

[Mika]

"Viikset"...

Onnittelut sitkeästä asenteesta ja tietysti mitalista!

[Alioppilas]

Sillä lailla.

[MarkkuT]

Viikset todellakin toimivat!