Teräaselajit ja julkisuus

[Mika]

Joskus vuosia sitten eräs teräaselajia harrastava potkulainen kertoi yksityisesti, että niissä lajeissa pidetään matalaa profiilia, koska suuri yleisö ei ehkä katso hyvällä sellaisia harrastuksia. Itse kun pidän niitä lajeina lajien joukossa, en täysin ymmärrä tätä, mutta suuren yleisön näkemykset lienevät minulle monilta osin muutenkin kaukaisia.

Onko oikeasti niin, että vaikka puukkohippastelun harrastaminen on jotenkin paheksuttavaa noin yleisesti? Ovatko jotkut siviilit kommentoineet näin, ja jos ovat, miten he ovat sen perustelleet?

Ymmärrän toki että niissä lajeissa ollaan ainakin teoriassa pykälää lähempänä syviä vesiä.

Omat kokemukseni teräaselajeista rajoittuvat Potku-tapaamisiin. Silloinkin ohjaaja, PTV, varoitti monet kerrat teräaseiden vakavuudesta ja vaarallisuudesta.

Ajatus tähän ketjuun lähti tästä:

Harjoitustoimintaamme aloiteltaessa osa harjoittelijoistamme toivoi, että mm. ammattinsa johdosta heistä ei julkaistaisi kuvamateriaalia tai että he eivät olisi julkaistussa kuvamateriaalissa tunnistettavia. Tämän johdosta sovimme julkaisupolitiikaksemme, että kaikki materiaali blurrataan ellei erikseen toisin sovita.

täältä

[Ikkyu]

Pitää olla vaan tarpeeksi isot teräaseet niin kukaan ei ota niitä enää vakavasti.

[Lasse Candé]

Tuo on ehkäpä eri asia. Oikeastaan kyllä aika mielenkiintoinen ratkaisu. Jonkun tuollaisen kuvan olen tainnut fb:ssa nähdäkin.

Mitä taas tulee tuohon puukkolajien erikoisuuteen, onhan se noin. Kamppailuperinne, missä teoria ja harjoittelu käsittelee toisen tappamista melko arkisella välineellä on tietyssä mielessä aika erikoinen kiinnostuksen kohde. (Tarkoitan tätä neutraalina asiana.)

Itse olen kokenut veitsijuttuja esittelytyyppisemmässä treenissä kokeilleena asiaan liittyvän mindsetin tietyllä tapaa vähän vastenmielisenä ja henkisesti rankkana. En ole varma missä määrin minusta olisi sellaiseen touhuun pidemmän päälle. Vähän sama tietenkin kaiken kamppailun kanssa, mutta aseettomasti harjoittelu kääntyy helposti väkivallasta kontaktitreeniksi, mikä on tietynlainen henkinen pehmennys.


Ja mitä tulee tuohon Ikkyun sanomaan, pohdin itsekin tuota ja siitä oikeastaan tuli mainintani arkisesta esineestä.

[DeusVult]

En ole itse huomannut kyllä mitään yleisön paheksuntaa. Tai sitten ne ei vaan kehtaa tulla päin naamaa sanomaan. Mutta HEMA-hommia on esitelty julkisilla paikoilla ihan menestyksellä, ja Erälläkin pyörii Kali-treenit siinä kaikkien muiden kamppislajien ohessa ilman, että kukaan on pyytänyt asiasta mitään selvitystä, vaikka siellä välillä käykin melko erikoista porukkaa alkeiskursseilla kääntymässä. Muun muassa muistaakseni viime vuonna joku meni Tapanilan Erän toimistoon valittamaan, että meidän Jujutsujaostolla oli aivan liian rankat treenit, ja hän oli ilmeisesti saanut jonkun mustelman tai jotain sellaista. Toisaalta taas sitten muistan kyllä eräänkin kerran Edinburghissa, kun oltiin jonkin kemujen päätteeksi iltapuvut päällä ja miekat vyöllä baarissa, niin siihen tuli joku kaljupää selittämään miten hän on ensihoitaja ja näkee näitä teräasetappelun vammoja joka päivä työssään, eikä missään tapauksessa voi hyväksyä eikä katsoa hyvällä mitään tällaista kummallista teräaseiden tai tappelemisen romantisoimista jne jne. Eli kaipa niitä herneen nenäänvetäjiäkin löytää, oli laji miten epävakavastiotettava tahansa.

[Totte]

Veikkaisin kyllä, että mikäli lajilla on "jokin muu funktio", niin se on automaattisesti hyväkysyttävämpää. HEMA:ssa esim. fiilistellään historiallisia juttuja eikä oikeesti treenata ihmisten tappamista. Ja nyt ei ole mitään väliä mitä siellä todellisuudessa harjoitellaan, mutta lajissa on siis ulottuvuus joka antaa katsojalle mahdollisuuden rakentaa siitä itselleen hyväksyttävä mielikuva. Miekkailuakaan (siis, säilä, kalpa jne.) tuskin paheksutaan hirveästi johtuen kilpaurheilustatuksesta. Osa ihmisistä ei pysty tajuamaan miten joku voi haluta harjoitella pelkästään toisen ihmisen satuttamista. Joten mitä vähemmän lajissa on muita funktioita kuin se muitten ihmisten kylmäksi pistäminen, niin sitä vaikeampi siitä on luoda itselleen positiivista mielikuvaa, jolloin siitä tulee kauhean tuomittavaa.

Tämä ei tietenkään ole aseellisille lajeille mikään ominaispiirre. Krav Maga on kauheaa väkivaltaa, kun taas lakanalajejit on vähä eri juttu, kun "niissähän on kai se henkinenkin kasvu mukana tai jotain", jolloin ne on helpompi hyväksyä. Sillä tavalla se putoaa helpommin ihmisten "ok-laariin". Judo on pahempaa kuin Taji, mut Krav Maga on pahempaa kuin Judo, ja puukkojutut on varmaan pahempia kuin Krav Maga. Mut puukkolajeissa nyt vain melkein automaattisesti harjoitellaan rankempia juttuja kuin aseettomissa lajeissa, et sinäänsä tuo on mielestäni ihan looginen jatkumo.

[MikaM]

Itse olen kokenut veitsijuttuja esittelytyyppisemmässä treenissä kokeilleena asiaan liittyvän mindsetin tietyllä tapaa vähän vastenmielisenä ja henkisesti rankkana. En ole varma missä määrin minusta olisi sellaiseen touhuun pidemmän päälle. Vähän sama tietenkin kaiken kamppailun kanssa, mutta aseettomasti harjoittelu kääntyy helposti väkivallasta kontaktitreeniksi, mikä on tietynlainen henkinen pehmennys.

Mikä on tuo mainitsemasi mindset, joka on sinulle vastenmielinen ja rankka?

Itsekin asiaa ajateltuani olen samaa mieltä tuosta terän pituudesta, outoa sinänsä. Joku harrastaa miekkailua -> aha. Joku harrastaa puukottelua -> Wooot!? Enpä tiennyt itsestäni tuota, vaikka en sen kummemmin aiemmin ole ihmetellyt esim Filsu-lajeja. (Melkeen 50 ukko löytää itsetään uusia ulottuvuuksia, pitäskö lopettaa tutkiminen? vrt tabithan sigu.....)

[Invictus]

Minusta vaikuttaisi olevan niin, että (poislukien ne yksilöt joiden mielessä nyrkkeilykin on joku luolamies laji ja uuäfsee häkkitappelua ilman sääntöjä) aika pitkälti luokittelevat kamppailulajit a) jonkinlaiseksi "larppaukseksi" b) jonkinlaiseksi "vain urheiluksi". Sitten kun tälläinen henkilö jotain kautta näkee/kuulee lajista jossa painotetaan sitä miten homma on t3h tositilanteisiin ja siinä on tekniikka jolla murskataan hyökkääjän käsivarsi kolmesta eri kohtaa samalla kun puukotetaan kivekset irti niin tuo kasvoille hieman hämmästyneen ilmeen. Tälläisen ilmiön mm. huomasin katsellessani jotain vuosia sitten ex-naiseni kanssa kamppailulaji dokumentteja

[Oar]

Tämä ei tietenkään ole aseellisille lajeille mikään ominaispiirre. Krav Maga on kauheaa väkivaltaa, kun taas lakanalajejit on vähä eri juttu, kun "niissähän on kai se henkinenkin kasvu mukana tai jotain", jolloin ne on helpompi hyväksyä. Sillä tavalla se putoaa helpommin ihmisten "ok-laariin". Judo on pahempaa kuin Taji, mut Krav Maga on pahempaa kuin Judo, ja puukkojutut on varmaan pahempia kuin Krav Maga. Mut puukkolajeissa nyt vain melkein automaattisesti harjoitellaan rankempia juttuja kuin aseettomissa lajeissa, et sinäänsä tuo on mielestäni ihan looginen jatkumo.

Krav Magassa on kuitenkin se itsepuolustus aspekti: "se treenaa koska haluaa pystyä puolustautumaan hätävarjelutilanteessa." Se on isolle osalle varmaan ihan hyväksyttävä syy.

Puukkolajeissa taas oletuksena on se että molemmilla on veitsi. Se on paljon vaikeammin seliteltävissä, koska jos kannat veistä, rikot lakia. Laji siis varmaan näyttäytyy jonain murhamiesten treeninä enemmän kuin kunnon kansalaisen itsepuolustuksena.

[Paappa]

Esimerkiksi italialaisella perinteisellä veitsitaidolla alkaa olla jo hieman harrastajia Euroopassa. Se pikku hiljaa kerää hyväksyttävyyttä niin että tällaisia seminaareja järjestetään.

[voipa]

Puukkolajeissa taas oletuksena on se että molemmilla on veitsi. Se on paljon vaikeammin seliteltävissä, koska jos kannat veistä, rikot lakia. Laji siis varmaan näyttäytyy jonain murhamiesten treeninä enemmän kuin kunnon kansalaisen itsepuolustuksena.

Tämä on juurikin näin. Tämän takia nämä ryhmät eivät yleensä pidä isompaa meteliä harrastuksestaan.

Olisi mielenkiintoista tietää, että jos poliisi on joskus tutkinut kamppailuharrastajan treenikassin ja löytänyt täältä esim. teräviä veitsiä, nunchakuja, yms, niin mitä siinä tilanteessa on keskusteltu ja mihin lopputulokseen poliisin puolelta päädytty.

[Mika]

Onpa ollut hyvää keskustelua.

Tuo terän pituus on muuten varmaankin oikeasti ihan totta. Nyt kun itsekin ajattelen asiaa, noinhan se on. Siis teoriassa.

Teräaseen kantaminen mukanaan työajan ulkopuolella onkin tosiaan jo eri asia. En edes miettinyt tätä. Sitten muistin että tämän alkuviestissäni mainitsemani potkulaisen teräaseopettaja oli kuulemma joskus kertonut, miten hän on saanut kaikilta kulkemiltaan lentokentiltä kuljetettua teräaseen turvatarkastuksesta läpi. Tällainen herättää minussakin kysymyksiä, saati sitten siviileissä.

Noin muuten pidän teräaseharjoittelua osana kampittelulajien maailmaa. Ainakin toivoisin etteivät niiden lajien harrastajat koe mitään ahdistavaa pakkoa salailla harrastustaan. Suomi ei ole mikään sotatilamaa, vaan kyse on ihan vain harrastuksista.

[PetriP]

Olisi mielenkiintoista tietää, että jos poliisi on joskus tutkinut kamppailuharrastajan treenikassin ja löytänyt täältä esim. teräviä veitsiä, nunchakuja, yms, niin mitä siinä tilanteessa on keskusteltu ja mihin lopputulokseen poliisin puolelta päädytty.

Ei siinä varmaan mitään jos olet harjoituksiin menossa ja kuljetuslaukku on siihen soveltuva. Eli kiinni

Järjestyslaista löytyy:

Mitä 1 ja 2 momentissa säädetään, ei koske esineitä tai aineita, joiden hallussapito on työtehtävän tai muun hyväksyttävän syyn vuoksi tarpeen.

Harjoittelu on muu pätevä syy. Muutenhan vaikka pesäpalloharjoituksiin olismahdotonta mennä

[voipa]

Harjoittelu on muu pätevä syy. Muutenhan vaikka pesäpalloharjoituksiin olismahdotonta mennä

Tuskin poliisi pysäyttää jos kuljet treenikassi olalla ja paljas pesismaila handussa treeneihisi mutta jos pesismailan tilalla on paljas veitsi niin suhtautuminen taitaa olla toinen.

[Lasse Candé]

Tuohon MikaM:n kysymykseen siitä minkä mindsetin koen rankaksi, niin se on oikeastaan se, mikä liittyy mahdollisimman tehokkaaseen tappamiseen. Veitsilajissa on selvää että ideoiden järjellisyys ajatustestataan tuossa mindsetissa. Filippiiniläisissä lajeissa tähän voi liittyä myös ajatuksia kostavista sukulaisista jne jne. (Muistaakseni sekä nähnyt jossain kamppailulajitelkkuohjelmassa että kuullut/lukenut.) Vastaavia kulttuurillisia aspekteja käsitellään tietenkin myös japanilaislajeissa.

Nuo kulttuurilliset jutut varmaan osaltaan helpottavat lajien harrastamista, kun sillä pystyy etäännyttämään sitä tappamista itsestään. Ja sitten asiaa voi pohtia myös kiinnostuksesta tappamiseen ihan ilman sitäkin että tappaminen olisi elämän tarkoitus. Uskonkin että tämän asian selittämisen vaikeus normityypille on se syy miksi tästä edes puhutaan! Harvaa henkilöä kun kiinnostaa asiat joita saattavat pitää peräti vastenmielisinä. Itseäni kiinnostaa, mutta en usko että elämänlaatuni paranisi liian isosta kiintiöstä tuota. Katupainit-ketjuakin olen monesti jättänyt katsomatta fiiliksellä että "ei nyt... katselen joku toinen kerta". Ja minulla tämä kiintiö on kuitenkin aivan valtavasti suurempi kuin normitallaajalla. Uskon että tappolajien harrastajilla se kiintiö on sitten vielä tätäkin suurempi, mutta tämä ei kerro kusipäisyydestä vaan ehkä vain siitä että hyvin perustavanlaatuinen ja tärkeä mekanismi kiinnostaa.

Kannattaa muuten katsoa esim miten reagoi tuohon että jotakin lajia kutsutaan tappolajiksi. Nykyään voi jo ehkä sanoa tappelulaji helpommin. Pahoinpitelylaji ei kyllä kuulostaisi kovinkaan hyvältä, mutta tuo tappolaji vie kyllä voiton.

[Jasse]

Itsekkin olen huomannut että liika "realistisuus" tai siis se että eläytyy hatjoittelussa vakavaan väkivaltaan ei tee itselleni kauhen hyvää. Oloa ainakaan.
Sen takia tykkäänkin urheilullisesta/kisaavasta/leikkisästä mentaliteetista päivittäisessä harjoittelussa. Silloinkin kun harjoittelen esim. veitsillä.
Toisaalta taas se vaaran todellisuus pitäisi tehdä selväksi aika ajoin. Silloin harvoin kun opetan puolustautumista veitsiä vastaan niin ensin juostaan - viivoja tai paikallaan - ja sitten sanon että on parempi juosta jos joku käy puukolla kimppuun.

Tappolaji... Hyvä termi. Varsinkin lajeille jossa harjoitellaan aseilla taistelua. Miksei aseettomillekkin.