Miesten ja naisten sarjat urheilussa, hormonitasot ja trans- ja intersukupuoliset

[tabitha]

Tuli mieleen tänään lukiessa Caster Semenyasta ja erään Hollywood-näyttelijän (?) ehdotuksesta että olympialaisissa pitäisi olla oma sarja sukupuolivähemmistöille. Linkki: http://www.dailystar.co.uk/showbiz/5391 ... er-Semenya. Tätä ehdotusta on ehditty kritisoida aika paljon. NY Timesin artikkeli aiheesta.

Miesten ja naisten sarjat tuntuvat itsestäänselvyydeltä useimmissa urheilulajeissa. Joissain lajeissa niillä on vähemmän merkitystä kuin toisissa - esimerkiksi olympialaisten savikiekkoammunta muutettiin sekasarjasta sukupuolittuneeksi naisen voittaessa sekasarjan... mutta joka tapauksessa. Kysymys kuuluu, että kumpaan sarjaan ne ihmiset tulisi sijoittaa, jotka eivät mene näihin kategorioihin sujuvasti, onko epäeettistä estää kilpailemasta kokonaan trans- tai intersukupuolisuuden takia, ja onko oma sarja sukupuolivähemmistöille niin epäilyttävä idea kuin se minusta kuulostaa.

Mä olen ajatellut että sukupuolitetut sarjat liittyy lähinnä hormonitasoihin, mutta siksi tää oli yllättävää: "one recent study of 693 elite athletes in Clinical Endocrinology found that 16.5 percent of males had testosterone levels that were below the male range and almost 2 percent fell in the female range. And almost 14 percent of the women were above the permissible maximum for female athletes." Lähde (Scientific americanin artikkeli) Tuo "permissible maximum" on siis 10 nmol/L joka on myös miesten viitearvojen alaraja.

Intersukupuolisuus pitää sisällään valtavan määrän lääketieteellisiä tiloja, ja on myös liukuvaa että mikä käsitetään intersukupuolisuudeksi. Aina ei ole kyse siitä, että syntyessä huomataan lapsen sukuelinten olevan epätyypilliset. Joskus esimerkiksi intersukupuolisuus paljastuu vasta puberteetissa, kun tytön kuukautiset eivät ala, ja tarkemmissa tutkimuksissa löydetään vatsaontelosta kivekset, joiden tuottama testosteroni hajoaa estrogeeniksi, koska testosteronireseptorit puuttuvat soluista (CAIS, complete androgen insensitivity syndrome). Pitäisikö PCOS (munasarjojen monirakkulaoireyhtymä, jossa munasarjat tuottavat joskus poikkeuksellisen paljon testosteronia) laskea intersukupuolisuudeksi? Monet naiset, joilla on luonnostaan korkea testosteronitaso, eivät halua tulla kutsutuksi intersukupuolisiksi. Ilmeisesti (ainakin parin ensimmäisenä löytämäni lääketieteellisen artikkelin mukaan) nykytiede ei pysty osoittamaan naisten korkeista testotasoista olevan sellaista etua, joka ei voisi aiheutua muistakin eroista geeneissä, kehossa tai treeniympäristössä - mutaatioita jotka aiheuttavat 50% korkeammat hemoglobiinitasot (esim. Eero Mäntyranta), kenialaisten soveltuvuus kestävyysjuoksuun, korkealla sijaitseva treeniympäristö jne. Journal of American Medical Associationin artikkeli (vertaisarvioitu)

Transsukupuolisuus tarkoittaa laajasti määriteltynä sitä, että ihminen pitää hänelle syntymässä määriteltyä sukupuolta vääränä tai riittämättömänä ja määrittelee sukupuolensa jollain muulla tavalla. Tällä hetkellä Suomessa lääketiede tarkoittaa sillä identiteetin kehityshäiriötä (F64.0) jossa henkilölle on pysyvästi vakiintunut vastakkaisen sukupuolen identiteetti ja johon liittyy halu muokata kehoaan tätä identiteettiä vastaavaksi. Psykiatriassa on enimmäkseen konsensus siitä, että joissain tapauksissa sukupuoliristiriidasta johtuvat mielenterveysongelmat eivät poistu muulla tavoin kuin fyysisillä toimenpiteillä, mutta siitä on eri kantoja, miten ihmisten transsukupuolisuus tulisi selvittää. Suomen nykyinen hoitokäytäntö on tiukemmasta päästä.

Transsukupuolisten keho ja fyysinen suorituskyky voivat olla hyvin erilaisia riippuen mitä toimenpiteitä on käyty läpi. En ole löytänyt ihan hirveästi tutkimusta siitä, miten tarkalleen ottaen sukupuolenkorjaushoidot vaikuttavat fyysiseen suorituskykyyn. Joistain hoidoista ei ole yksinkertaisesti julkaistu pitkäaikaistuloksia, koska potilasmäärät olivat aiemmin niin pieniä. Vahva mutu hallitsee aika monen ajattelua, mustakin pelättiin että menen rikki jos kisaan miesten sarjassa ja sanottiin ettei voi odottaa että pärjäisi. Epäilen että myös käsitykset hoidot läpikäyneiden transnaisten suorituskyvystä voi olla isoksi osaksi muuta kuin faktapohjaisia. Transnaisten kohdalla kivesten poiston seurauksena testotasot laskevat naisten viitearvoihin, jopa alemmas. Kaikki transsukupuolisuudesta saatu etu on siis se mitä jää jäljelle ennen hoitoja olleesta fyysisestä suorituskyvystä (on pystynyt joskus treenaamaan korkeammalla intensiteetillä jne.). Toisaalta, voimatasojen laskeminen itsessään voi aiheuttaa haittaa, kun joutuu sopeutumaan erilaiseen kehon toimintaan kuin ennen. Olen keskustellut tästä parin endokrinologin kanssa, ja he olivat sitä mieltä, että kun hormonitasot on olleet useita vuosia naisten viitearvoissa, voimatasot eivät mitenkään voi olla sellaiset etteivät ne olisi ei-transsukupuoliselle naiselle mahdolliset.

Oma sarja sukupuolivähemmistöille on minusta huono idea siksi, että jos kyseessä olisi vain yksi sarja, siitä tulisi erittäin kirjava, jos osallistumisoikeutta/rajoitteita ei spesifioida sen tarkemmin. Etenkin jos testosteronia käyttävät transmiehet laitettaisiin tähän sarjaan. Ja jos sinnekin pitäisi saada sarjat niille joilla on vähemmän tai enemmän testosteronia, miksi vaivautua tekemään lisää sarjoja ylipäätään. Toinen syy olla perustamatta tällaista "välisarjaa" on että hyvin iso osa sukupuolivähemmistöön kuuluvista haluaa tulla yhteiskunnallisesti tunnustetuksi naisiksi tai miehiksi, ja vaikka sukupuolivähemmistöjen sarja joillain perusteilla olisikin looginen, se voisi vahvistaa luokittelua systeemin ulkopuolelle ja syrjintää muualla kuin urheilussa.

Mitä enemmän mietin tätä asiaa, sitä enemmän tuntuu että fyysiset sukupuoliominaisuudet on moniulotteinen kokonaisuus ja enemmänkin liukuvia muuttujia kuin binäärisiä (paitsi kromosomit on diskreettejä) ja jos jaetaan kaikki ihmiset kahteen sukupuoleen niin mitä tahansa jakoa käytetäänkin, tulee rajatapauksia.

Tietty on selvää myös et urheilussa sukupuolijaolla on muita funktioita kuin arkielämässä, mut urheilu ei ole olemassa tyhjiössä ja siksi pitäisi musta miettiä miten urheilussa tehdyt päätökset vaikuttavat vähemmistöjen asemaan.

[Oar]

Mä olen ajatellut että sukupuolitetut sarjat liittyy lähinnä hormonitasoihin, mutta siksi tää oli yllättävää: "one recent study of 693 elite athletes in Clinical Endocrinology found that 16.5 percent of males had testosterone levels that were below the male range and almost 2 percent fell in the female range. And almost 14 percent of the women were above the permissible maximum for female athletes." Lähde (Scientific americanin artikkeli) Tuo "permissible maximum" on siis 10 nmol/L joka on myös miesten viitearvojen alaraja.

Näistä tutkimuksista on valitettavasti paha sanoa yhtään mitään steroidien yleisyyden vuoksi. Kuuluisasti esim. Jon Jonesin testosteroni arvot olivat pikkutytön luokkaa USADA:n testeissä, mikä ei voisi pitää mitenkään paikkaansa jos Jones ei vetäisi "lisäaineita."

[tabitha]

Ai niin joo, roinaamisen aiheuttama hypogonadismi. Varsin luonnollinen selitys.

[JanneM]

Olipa hyvä ketjun aloitus.

Itse en osaa miettiä, että miltä kannalta transsukupuolisten kilpailemista säännellyssä urheilussa ja varsinkin huipputasolla tulisi ajatella. Onko se puhtaasti lääketieteellinen, eettinen vai jotain siltä väliltä.

Olisi surullista mikäli transsukupuolisuus estäisi kaikenlaisen kilpaurheilemisen, mutta toisaalta ymmärrän, että hormoonihoidoissa on myös urheilueettisesti hankaluuksia. Missä vaiheessa prosessia voi kilpailla missäkin sarjassa vai voiko ollenkaan ja onko etua tai haittaa kilpailemisen kannalta kun on hormoonihoidot päällänsä.

Odotan, että joku itseäni viisaampi tulee kertomaan miten se vaikkapa yleisurheilussa menee.

[Andy]

Jos huippu-urheilusta puhutaan niin tämä on kehitys, jota ei pitäisi päästää edes alkuunsa. Kaikki vähänkin rajatapaukset miesten sarjaan on ainoa toimiva ratkaisu. Nythän oli vastikään tapaus, jossa naiseksi sukupuoltaan vaihtanut kuulantyöntäjä paransi ikäluokan Suomen ennätystä puolitoista metriä. Haloo!

http://www.iltasanomat.fi/yleisurheilu/ ... 79659.html

Jos tällainen tulee laajemminkin mahdolliseksi, niin hupsista kun Kiinasta, Kazakstanista ja Azerbaianista alkaa löytyä keskinkertaisia miesurheilijoita, jotka löytävät sukupuoli-identiteettinsä ja ovatkin kohta naisten huipputasolla. Eikä kannata epäillä, etteikö tätä tapahtuisi. Olikohan se nyt juuri Kazakstan, jossa olympiavoittaja saa 2500$ eläkkeen loppuelämän ajaksi, millä varmaan Kazakstanissa elää suhteellisen leveästi.

Jos tuo oikeasti tulee mahdolliseksi niin vuoden 2028 olympialaisissa ei ole yhtään naiseksi syntynyttä urheilijaa mitaleilla.

Varmaan suurimmissa lajeissa olisi mahdollista järjestää myös intersukupuolisten omat kisat, mutta niistä tuskin tulisi mitään yleisömenestystä. Tasokin jäisi vaatimattomaksi pienen urheilijamäärän takia. Sitäpaitsi niissäkin pitäisi varmaan jaotella urheilijoita diagnoosien mukaan samaan tapaan kuin paralympialaisissa, ettei syntyisi kohtuutonta etua joillekin.

[Mika]

Aihe on kyllä mielenkiintoinen, mutta noiden jo mainittujen ongelmien ja seikkojen takia tällaista uutta luokkaa tai luokkia tuskin nähdään missään isommissa kisoissa. Lisäksi kyse on varsin marginaalisesta ihmisjoukosta. Urheilu toki kuuluu kaikille.

[tabitha]

Jos transnaiset joilta on poistettu kivekset ja jotka ovat olleet useita vuosia estrogeenihoidossa, pystyisivät urheilussa johonkin sellaiseen mihin ei-transsukupuoliset naiset eivät pysty, se olisi tapahtunut jo. Tietääkseni yksikään transnainen ei ole tehnyt naisten maailmanennätystä tai voittanut maailmanmestaruutta missään lajissa eikä heitä ylipäätään ole ihan huipputasolla, vaikka se on useimmissa organisaatioissa ollut mahdollista jo hyvän aikaa. Olympialaisissa transsukupuoliset on saaneet kilpailla vuodesta 2004, kenenkään tulokset ei ole riittäneet osallistumisoikeuteen. Yleisesti ottaen transnaisurheilijat voi olla kovia, mutta ei uhkaa maailman huippua. Vera Räsäsen ikäluokan naisten ME on 16,95. Räsäsen SE on siis 13,13. Fallon Foxilla (MMA) on ammattilaisottelijana 5 voittoa ja 1 tappio, mutta vastustajat ei todellakaan ole olleet mitään WMA:n huippuja. Väitän että syy siihen miksi kastroidut ja estrogeeniä vetävät kiinalaismiehet ei ole kahmineet naistensarjojen palkintoja (vaikka tämä on ollut jo parissa olympialaisissa mahdollista) on että tällaiset hoidot yksinkertaisesti heikentävät liikaa suoritusykyä.

Eri asia on tietty se että IOC just poisti vaatimukset mistään kirurgisista toimenpiteistä (ja juridisesta sukupuolesta) ja lyhensi vuoteen seuranta-aikaa jolloin testotasot pitää olla alle miesten viitearvojen. Ennenhän vaadittiin kastraatiota joka pudottaa takuuvarmasti testotasot käytännössä nollaan (ellei douppaa). Koska munasarjat tuottavat jonkin verran testoa, kastroiduilla transnaisilla on vähemmän testoa kuin ei-transsukupuolisilla. Ehkä nyt sitten tapahtuu se pelätty sukupuoliapokalypsi, mahdoton sanoa. Luultavasti idea on tuoda rajoitukset takaisin jos näin käy. Olin itekin vähän yllättynyt IOC:n sääntömuutoksen radikaaliudesta.

Yksi mahdollinen kompromissi olisi muuttaa miesten sarja avoimeksi sarjaksi jos kerran sinne tulee osallistumaan muitakin kuin miehiä.

[Lasse Candé]

Elina Gustafsson puolustaa transnaisten oikeutta urheilla naisten sarjassa.


https://www.iltalehti.fi/tokion-olympia ... e0143dd376


Hänen pääpointtinsa on että tie on niin kivinen että hän soisi mahdollisuuden. Ja että tämä ei tule koskaan (?) yleistymään merkittävissä määrin.

[Andy]

Erinomainen päätös kansainväliseltä uimaliitolta kieltää alunperin mieheksi syntyneiden transnaisten osallistuminen naisten sarjoihin.

Kamppailu-urheilun lajiliittojen pitäisi seurata välittömästi esimerkkiä. Kamppailussa ei ole kyse pelkästään siitä, kuka voittaa mitalit, vaan naisottelijoilta voi oikeasti lähteä vaikka henki, kun lyödään miehen voimilla!

Transnaiset voivat halutessaan urheilla miesten sarjoissa tai uinnin kaltaisessa suuressa lajissa heille voidaan parhaassa tapauksessa järjestää jopa oma sarja.
Asiaan pitää puuttua nyt, kun transsukupuolisia urheilijoita on vasta vähän. Se menee paljon hankalammaksi sitten, kun meillä on iso määrä transsukupuolisia ammattiurheilijoita, jotka ovat lykänneet opintojaan, hankkineet sponsoreita joilla elävät, saavat valtion apurahoja jne.

Ongelmien ennaltaehkäisy on aina helpompaa kuin niiden korjaaminen.

https://www.hs.fi/urheilu/art-2000008895887.html