Etsitkö kamppailuharrastusta? Aloita suoraan tästä uusi aihe valmiiden kysymysten kanssa ja odota, kun konkarit vastaavat sinulle.
✋:. Meistä on hienoa, kun selailet Potkun, Pohjoismaiden suurimman kamppailulajiyhteisön keskusteluja. Toivottavasti löydät mielenkiintoisia keskusteluja ja otat reippaasti osaa niihin. Samassa voisit sallia Ad Block -ohjelmasi näyttää mainoksia Potkun sivuilla, jotta voimme jatkossakin ylläpitää näitä keskusteluja. Voit myös liittyä etupotkijaksi, jolloin yksi etusi on mainokseton Potku. Kiitos kun ymmärrät. 🙇♂️
Ehkä maailman pätevin ammattipainiin erikoistunut historian tohtori Nathan Hatton, kertoo uudesta työstään Canadan Suomalaisessa kulttuuritalossa jossa ennen muinoin suomalaiset siirtolaiset harjoittelivat painiskelua. Allekirjoittanut on kovin otettu mutta hämillään painitukija tittelistään.
"– I have always been interested in wrestling, and prior to looking at the region, was already actively engaged in research on the sport's history. My interest in Finnish wrestling came about quite by accident: in conducting general research on the sport in Thunder Bay, I was amazed to see such an active Finnish presence. Their dominance, especially during the 1920s, was undeniable! I became more and more intrigued and tried to unearth everything that could be found on the subject. Today I not only continue to look at Finnish-Canadian involvement in wrestling but also work regularly with historians such as Jasse Junkkari in Finland, who is also doing a huge amount of research on the sport."
Kyllä sua voi hyvällä omalla tunnolla pitää maailman johtavana Suomalaisen painin ja painijoiden tutkijana ja historioitsijana. Uskaltaisin pitää ihan tommosena yleisenä painihirstorijoitsijana myös.
No joo, kai mä tutkuja olen kun kerran tutkin, ja historijoitsijakin kun vielä kirjoitanki. Kirja on kyllä mielessä, mutta vielä pitää tutkia vähän lisää
Mehän tehdään Jassen kanssa dokumentti. PItää vaan saada joku ensin kertomaan meille mitne tehdään mielenkiintoinen dokumentti...
Ehkä meidän tarvii palaveerata joskus @Arman Alizadin kanssa.
Tässä Strickland mallaa reverse-nellsonia, tai "two-fingeriä" kuten Aittomäki sitä taisi kutsua. Siitähän on kuvakin kun väännät skipiä rullalle. Opitko liikkeen Hartselilta?
Maksoin eilen 99 dollaria puolen vuoden rajattomasta käytöstä sivustolle http://newspaperarchive.com/" onclick="window.open(this.href);return false;. Maailaman kattavin sanomalehti arkisto. Voin jo nyt sanoa että kannatti.
Tässä vuonna 2005 valmistunut dokkari "Catch - Hold not taken" jossa haastatellaan lähinnä vanhoja Wiganilaisia painijoita kuten Roy Woodia, mutta myös esim. USAn painijalegendaa Dan Gabelia. Itsekkin nyt näen pätkän ensimmäistä kertaa kokonaan. Hienoa että on saatu tallennettua vanhojen ukkojen höpinöitä.
Parempi puoliskoni työskentelee museossa ja hänen eteensä sattui Martti Jukolan teos "Urheilun pikku jättiläinen: ohjekirja nuorille urheilijoille, tietokirja kaikille urheilunharrastajille" vuodelta 1946. En tiedä onko teos @Jasselle tuttu, mutta laitetaanpa muutama sivu jakoon skannattuna.
Teoksessa käsiteltiin luonnollisesti painia. Eräältä sivulta selviää mm. että Saki Hevonpää (Sulo Alfred Gråsten) "antautui ammattilaiseksi 1906" ja esiintyi sirkuspainijana Venäjällä, Unkarissa, Saksassa, Itävallassa, Italiassa ja Balkanin maissa. Myöhemmin hän "sortui Etelä-Amerikkaan" ja lopulta New Yorkiin, jossa hän työskenteli "erään krouvin "ulosheittäjänä", kun ensin kerran oli sattumalta tyhjentänyt huoneiston tappelevista gangstereista".
Sivuilla käsitellään myös harjoitusmenetelmiä. Näistä huomaa, etteivät tietyt periaatteet harjoittelussa ole kovin uusia. Esimerkiksi sparreista sanotaan: "Harjoitus päättyköön pieneen tosiotteluun, jossa ei kuitenkaan saa vääntää uuvuksiin saakka eikä väkisin murtaa siltoja.". Kokeneimmille taas suositellaan mm. heikkouksien kehittämistä, "heikkokätisen on nosteltava painoja" ja jäykkäselkäisen venyteltävä.
Sivulta 753 alkaen käsitellään vapaapainia ja catchia.
Mulla oli toi kirja, mutta hävisi jonnekkin.. Sakki Hevonpäätä voidaan pitää Suomen ensimmäisenä ammattipainijana joka kierteli ympäri maailmaa. Kuulemma Amerikassa kierteli kovassa seurassa johon kuului esim. aikansa pelätyin shootteri John Pesek.
Singaporissa painittiin viime viikolla muutama Catch-paini. Tämä ottelu osittaa etta guardien pelaaminen alta, vaikkakin sallittua, on selätysaltista puuhaa.
Billy Wicks siirtyi painimaan manalan molskeille muutama päivä sitten. Billy oppi ja käytti koukkupainia karnevaalien haastepainijana 50-luvulla, mutta alkoi opettamaan taitojaan seuraavalle sukupolvelle vasta vuosituhannen vaihteessa.
"Fortunately, unlike many who predeceased him, Wicks, similar to Billy Robinson, was very open with sharing his knowledge. Wicks was not flowery in his approach. He came from working-class Norwegian roots and made no pretensions to being a university-educated kinesiologist. He explained things in simple terms. A solid mastery of basic wrestling was the foundation for catch-as-catch-can. Get good at escaping from the bottom with sit-outs, switches and side rolls. Add to that three fundamental submission skill sets: headlocks, toe holds, wrist locks. Forget hours of extra conditioning. Learn to relax. Drill, drill, drill and wrestle, wrestle, wrestle. And get off your damn back!"
Tässä suht tuore MMA ottelu jossa Wicksin (oppilaan?) opilas Adam Dehart lopettaa kaverin kätsillä (19.30)
[video][/video]
Minä olin Amerikassa kuukauden kamppailu-vaelluksella ja treenasin parin kerrat LAn kätspainijoidemn kanssa. Kovaa hommaa ja jouduin yhdessäkin erässä kolmasti taputtamaan "gravit" naamalukkoon.
Tässä mun haastattelu jossa yritän määritellä kätsiä ja vertaan sitä BJJhin: