Etsitkö kamppailuharrastusta? Aloita suoraan tästä uusi aihe valmiiden kysymysten kanssa ja odota, kun konkarit vastaavat sinulle.
✋:. Meistä on hienoa, kun selailet Potkun, Pohjoismaiden suurimman kamppailulajiyhteisön keskusteluja. Toivottavasti löydät mielenkiintoisia keskusteluja ja otat reippaasti osaa niihin. Samassa voisit sallia Ad Block -ohjelmasi näyttää mainoksia Potkun sivuilla, jotta voimme jatkossakin ylläpitää näitä keskusteluja. Voit myös liittyä etupotkijaksi, jolloin yksi etusi on mainokseton Potku. Kiitos kun ymmärrät. 🙇♂️
Andy kirjoitti:
Niin no kyllähän fyysisesti hyväkuntoinen kaveri pysyy paremmin ehjänä urheilullisesti typerissä harjoitteissa kuin huonokuntoinen, jolla on heikot tukilihakset, hauraat sidekudokset jne.
juuri näin.
Kun nostaa 200 kg maasta, niin pystyy vähän huonommastakin asennosta nostamaan 20 kg repun ilman, että selkä nitkahtaa
"Vaikka minä vaeltaisin pimeässä laaksossa, en pelkäisi mitään pahaa, sillä minä olen pahin pimeys laaksossa"
-Psalmi 23:4 (modattu)
Tähän voisi näsäviisastella, että miten pohjakunto liittyy maksimivoimaan maastavedossa... Itse kävin 09 puuhastelemassa ja suurinosa yksiköstä oli ihan normaaleja nuoria. En huomannut liikalihavuutta tai erityisen huonoa kuntoa, kun muutamalla yksilöllä. Mahtoiko ennenkään kaikki olla mitään supermiehiä? Ehkä kyse oli enemmänkin asenteesta? Mielestäni olisi hyvä tiukentaa sisäänotettavien kriteereitä, mutta pitää koulutus fyysisestikkin raskaana. Joukkue on niin heikko kuin sen heikoin lenkki. Miksi niitä kaikista heikoimpia pitää sitten edes ottaa sinne? Kyseessähän ei kuitenkaan ole mikään kaikki pelaa järjestö, vaan pahimmassa tapauksessa kyse on minun, sekä sinun hengestäsi.
Huppu kirjoitti:
Tähän voisi näsäviisastella, että miten pohjakunto liittyy maksimivoimaan maastavedossa...
siten, että jos on hyvä maksimivoima, niin silloin todennäköisesti lihaskunto on edes jollain tasolla. Pelkkä hapenottokyky ei ole koko totuus. Sotilashommissa tarvitaan myös jonkin verran absoluuttista voimaa
"Vaikka minä vaeltaisin pimeässä laaksossa, en pelkäisi mitään pahaa, sillä minä olen pahin pimeys laaksossa"
-Psalmi 23:4 (modattu)
Miten muuten nykyään on nyky varusmiesten hiihtotaidon laita ja sen merkitys sotilastaitona? Parikymmentä vuotta sitten tuntui olevan aikamoista hajontaa hiihtotaidon suhteen sekä myös sen suhteen kuinka paljon erijoukko-osastoissa hiihdettiin. (pakollinen inttiaikojen muistelu)
Nykyään kun lyhyempi palvelusaika on vain 6kk, niin sekin tuonee hiihtopuoleen vielä lisää ajoitushaastetta.
Itselläni aikanaan meni se koko 11kk (tammikuu-joulukuu) niin, että suksia ei edes käyty kuittaamassa varusvarastolta. Siinä peruskoulutuskaudella oli kyllä ihan kunnon kylmä ja luminen talvi ja maastossa kyllä oltiin jääkärin taitoja oppimassa, mutta hiihdetty ei kertaakaan.
Meidän joukko-osasto hiihti oikeastaan kaikkialle. Joukkue koostui niistä metsästystä harrastavista maalaisista ja sitten meistä kaupunkilaispojista. Vaikka olin joskus ollut hyväkin hiihtäjä, niin yläaste/lukioajan tauko oli tehnyt pienen lommon taitoihin. PV:n varusteet ja muu henkilökohtainen varustus siinä päällä ei helpottanut taidon palauttamista lihasmuistiin. No, kyllä se sitten keväällä luisti. Muistan kyllä pitäneeni sitä hyvänä tapana siirtyä paikasto toiseen, mutta kun harjoittelimme hyökkäämistä syöksyen eteenpäin sukset jalassa umpihangessa, niin mietin, että onko tässä mitään järkeä. Mehän kuoltasiin kaikki..
Hiihtäminen on kanssa niitä juttuja joita en ole koskaan oikein tajunnut. Ala-asteella joutui joskus liikuntatunneilla hiihtämään, ja pari kertaa silloin junnuna tuli käytyä vapaaehtoisestkikin, mutta joka kerta se on ensin 50 metriä hirveää äheltämistä joka tuntuu olevan noin 700% raskaampaa kuin kävely tai juokseminen, ja sen jälkeen löytää itsensä ojasta turvaltaan, sukset ja sauvat niin ristissä että pitää irrottaa siteet jotta pääsee pois siitä kiipelistä. Ennen inttiä yritin vähän treenata hiihtämistä koska toiveena oli päästä ljk:uun, mutta ei se sujunut yhtään sen paremmin kuin silloin pienenäkään. Onneksi sitten intissä tarvitsi hiihtää tasan kerran: ruk:ssa joku 5km lenkki joka sekin oli aivan silkkaa tuskaa alusta loppuun.
Peter Karis DJJV Ju-Jutsu, historiallinen kikkailu.
Onko kuvittelu totuutta oikeaa?
Onko totuus onttoa kuvitelmaa? Liike vai staattisuus, vai Pieksämäen asemalla blues?
Asia mitä intistä itse muistelen lämmöllä. Me ei koskaan kuitattu suksia eikä sikäli siis hiihdetty lainkaan. Ja sekös sopi mulle. Oma inttiaikani oli -01 Säkylässä. Toisaalta... saatto olla jotain osuutta asiaan sillä, että olin SPOLli. Muut, varsinkin tiedustelijat hiihti sitten muittenkin edestä.
Vaikka hiihto onkin varsin kokonaisvaltaisesti hyödyllistä liikuntaa, niin en ole siitä koskaan välittänyt enkä sitä kokeilua enempää harrastanut. Nyt kun tarkemmin muistelee, niin eipä tarvinnut kouluaikanakaan käydä liikuntatunneilla hiihtämässä. Varsinkin lukiossa oli liikunnan opettajana sellainen joka suorastaan rakasti suksilla olemista, mutta meille hiihdonvihaajille oli aina jotain vaihtoehtoista tekemistä kuten sählyä. No, nyt meni muistelot jo pahasti ohi alkuperäisen aiheen.
Point kirjoitti:
mutta kun harjoittelimme hyökkäämistä syöksyen eteenpäin sukset jalassa umpihangessa, niin mietin, että onko tässä mitään järkeä. Mehän kuoltasiin kaikki..
Syöksyen hyökkäämine suoraan kohti vastustajan rintamaa johtaisi kuolemaan kesäkelillä tennarit jalassa ihansamalla tavalla. Koko metodin mielekkyys tainnut kadota tulivoiman kasvamisen myötä jo jokunen vuosikymmen sitten. Ainakin tulituen määrä pitää olla sellainen, että vihu ei uskalla päätänsä nostaa
Point kirjoitti:
mutta kun harjoittelimme hyökkäämistä syöksyen eteenpäin sukset jalassa umpihangessa, niin mietin, että onko tässä mitään järkeä. Mehän kuoltasiin kaikki..
Syöksyen hyökkäämine suoraan kohti vastustajan rintamaa johtaisi kuolemaan kesäkelillä tennarit jalassa ihansamalla tavalla. Koko metodin mielekkyys tainnut kadota tulivoiman kasvamisen myötä jo jokunen vuosikymmen sitten. Ainakin tulituen määrä pitää olla sellainen, että vihu ei uskalla päätänsä nostaa
Juu.. Suksilla ainakin meillä se "syöksyminen".. oli sitä, että kaaduttiin maahan, yrittiin könytä sieltä jotenkin ylös (kaaduttiin ylösnoustessa pari kertaa) ja haparoitiin viimein noustuttamme ylös pari metriä ja rämähdimme taas hankeen. Sen joukkue oli hoideltu yhdellä kiväärillä sillä vauhdilla. Voi olla, että olimme keskimääräistä paskempia.
Voisko tossa nähdä vähän sellaista järkeä, että tuleen ei saa jäädä makaamaankaan...siis jos talvella on jossain tilanteessa kuitenkin järkevää liikkua suksilla, niin sitten on hyvä harjoitella sitäkin tilannetta varten, että aukiota ylittäessä tulee kosketus viholliseen tai jotain...
Ile kirjoitti:
Voisko tossa nähdä vähän sellaista järkeä, että tuleen ei saa jäädä makaamaankaan...siis jos talvella on jossain tilanteessa kuitenkin järkevää liikkua suksilla, niin sitten on hyvä harjoitella sitäkin tilannetta varten, että aukiota ylittäessä tulee kosketus viholliseen tai jotain...
Voi olla... vaikka tuntuisi siltä, että niillä hiihtotaidoilla pienemmät tappiot olisivat tulleet hylkäämällä sukset ja ryömimällä lumihangessa tuli suojaan sen sijaan, että kömpelösti noustaan sieltä
No, silloin sotilaan vaatimuksissa oli hiihtotaito, mutta kovin vaihtelevaan oli silloin, kun varusmiehet juoksivat cooperissa enemmänkuin nykyään..
