Niin. Tiedätkös, sellaisiakin vakavia väitteitä on esitetty, että mieli sijaitsee jossakin toisessa ulottuvuudessa (kukaan, paitsi tietysti Valtaoja ja Enqvist ja he eivät kaikkien kiusaksi kerro!, ei tiedä lopullista totuutta). Minun viestini on yksinkertaisuudessaan se, että kehollisen harjoittelun ja henkisen kasvun mahdollisia yhteyksiä on syytä tutkia vakavasti. Kehollisen harjoittelun tuloksen redusoiminen hormonituotannoksi on ehken aaningin yksisilmäistä. Dojon kiillottamisella, taidon kiillottamisella ja mielen kiillottumisella sitä myöden saattaa olla yhteys, vaikka se oudolta kuulostaisikin. Tietynlainen harjoittelu saattaa kiillottaa mielemme. Ja kiillottaa mielemme ILMAN tuhansia selityksiä. Alussa oli teko.Oar kirjoitti: Totta kai keholla ja mielellä on yhteys. Eikä ole ehkä edes mielekästä puhua niistä erikseen; mieli ei ole olemassa jossain toisessa ulottuvuudessa, vaan koska aivot ovat osa kehoa, niin on mielikin. Tietynlainen "kehollinen harjoittelu" tuottaa hormoneja jotka tekevät ihmisen onnelliseksi.
Oletko miettinyt etupotkijuutta? Potkua tukemalla pääset etupotkijoiden omalle alueelle, jossa asiantuntijat vastaavat kysymyksiin. Lisäksi etupotkijana voit selata Potkua näkemättä yhtään mainosta. Tutustu ja mieti.
Henkinen kehitys tai muu kokonaisvaltaisuus kamppailulajeissa
Valvoja: Valvoja
- Beorn
- kylkeenpotkija
- Viestit tässä aiheessa: 3
- Viestit: 1880
- Lauteille: Helmikuu 2007
- Paikkakunta: Rauma
Mitä se henkinen kasvu on...
Jussi Pirnes
Rikkaus ja mahti ovat aina olleet silkkaa unta,
kirjoitukset tuoksuvat hyvältä vielä sadan vuoden kuluttua.
Ryōkan :::DIY:::
Rikkaus ja mahti ovat aina olleet silkkaa unta,
kirjoitukset tuoksuvat hyvältä vielä sadan vuoden kuluttua.
Ryōkan :::DIY:::
-
- etupotkija
- Viestit tässä aiheessa: 40
- Viestit: 20866
- Lauteille: Joulukuu 2007
Mitä se henkinen kasvu on...
Sellainen ajatus on olemassa että budolajien tietyt elementit voivat olla hyviä oikealle aivopuoliskolle, mikä käsittääkseni yleensä operoi enemmän kokonaisvaltaisesti, vasemman vastatessa enemmän esim kielestä. Meditaation vaikutusta oikeaan aivopuoliskoon on tutkittukin. Budoharjoitteluun on mahdollista leipoa sisään meditatiivista toimintaa ja muita henkistä mielihyvää aiheuttavia juttuja, kuten juurikin siivoaminen.
Itse uskon että jos harjoittelu tapahtuu esim Budo Kenshon maalaaman budokäsityksen hengessä etikettiä noudattaen, henkilö voi saada harjoittelusta henkistä kasvua. Muitakin tapoja varmasti silti on ja osalle moinen voi olla pakkopullaa. Ja suurimmassa osassa lajikulttuureita kyseinen ulottuvuus puuttuu harjoittelusta tai on muuten vain pienessä roolissa. Tämä on tietenkin myös täysin ok.
Itse uskon että jos harjoittelu tapahtuu esim Budo Kenshon maalaaman budokäsityksen hengessä etikettiä noudattaen, henkilö voi saada harjoittelusta henkistä kasvua. Muitakin tapoja varmasti silti on ja osalle moinen voi olla pakkopullaa. Ja suurimmassa osassa lajikulttuureita kyseinen ulottuvuus puuttuu harjoittelusta tai on muuten vain pienessä roolissa. Tämä on tietenkin myös täysin ok.
Mitä se henkinen kasvu on...
Mielen ja kehon yhteys soturikansan historiassa, rujoa, mutta se toinen näkökulma todellisuuteen.
"Kivimäki esitti myös laajemman kysymyksen koskien eurooppalaista 1900-lukua. ”Entä jos siinä asetelmassa, jossa vanhojen miesten johtamat kansakunnat kilvan lähettivät kokonaiset ikäluokat nuoria poikia ja miehiä teurastamaan toisiaan, olikin itsessään jotain mielipuolista? Entä jos psyykkinen häiriö olikin normaali reaktio?”
Sodasta palanneiden pojat kasvoivat ”suurten puiden varjoissa”. Jälleenrakennustyöhön palanneiden miesten suoritukset olivat ylivertaisia, miehuuden mittapuu saavuttamattoman korkealla.
”Ehkä psyykkisten järkytysten ja murtumisten”, Kivimäki kysyi, ”ymmärtäminen hieman pehmentää näiden suurten puiden jyrkkiä varjoja? Nuoret miehet rintamalla pelkäsivät - kaikki heistä, yleensä yksin ja pelkoaan häveten. Eikö olisi jo aika lopettaa pelkäämästä tuota pelkoa?”
http://suomenkuvalehti.fi/jutut/kotimaa ... ksi-syyksi" onclick="window.open(this.href);return false;
"Kivimäki esitti myös laajemman kysymyksen koskien eurooppalaista 1900-lukua. ”Entä jos siinä asetelmassa, jossa vanhojen miesten johtamat kansakunnat kilvan lähettivät kokonaiset ikäluokat nuoria poikia ja miehiä teurastamaan toisiaan, olikin itsessään jotain mielipuolista? Entä jos psyykkinen häiriö olikin normaali reaktio?”
Sodasta palanneiden pojat kasvoivat ”suurten puiden varjoissa”. Jälleenrakennustyöhön palanneiden miesten suoritukset olivat ylivertaisia, miehuuden mittapuu saavuttamattoman korkealla.
”Ehkä psyykkisten järkytysten ja murtumisten”, Kivimäki kysyi, ”ymmärtäminen hieman pehmentää näiden suurten puiden jyrkkiä varjoja? Nuoret miehet rintamalla pelkäsivät - kaikki heistä, yleensä yksin ja pelkoaan häveten. Eikö olisi jo aika lopettaa pelkäämästä tuota pelkoa?”
http://suomenkuvalehti.fi/jutut/kotimaa ... ksi-syyksi" onclick="window.open(this.href);return false;
Mitä se henkinen kasvu on...
Kamppailun, tappelun, tappamistaitojen opettelu vs. väkivallattomuus, pasifismi(nämä on mustavalkoisesti ajateltuna helppo samaistaa" henkiseksi kasvuksi" yksipuolisesti). Tämä vastakkainasettelu on todellisuusköyhä hahmotelma. Samaa todellisuusköyhää ajattelua edustaa myös ajatukset siitä, että on valmis kuolemaan jonkun asian/uskonnon vuoksi ase kädessä tai ilman asetta (pasifisti). Ikäänkuin vastakkain olisivat realistuus ja utopia. :p
-
- Viestit tässä aiheessa: 10
Re: Aloittelijoiden tukipulina
Ylipotkija: Siirretty Aloittelijoiden tukipulinasta
Miten suomalaisessa kamppailulaji-/taistelulajiskenessä näkyy (taistelijan) henkisyys opettajan ja oppilaitten vuorovaikutuksessa/opetuksessa? Puhutaanko tai käsitelläänkö tällaisia asioita, arvoja tai budofilosofiaa lajeissa ollenkaan? Vai ovatko lajit täällä "länsimaalaistuneita" ja harjoittelu on vain fyysistä jos niin voi sanoa? Monesti puhutaan että kamppailijan käsitys kunnioituksesta ja kunniasta ovat vertaansa vailla.
Ajattelin lähinnä noita perinteisiä japanilaisia lajeja kuten karate, judo, aikido, kendo, iaido, kyudo. Omat muksut jos niitä joskus on niin voisi tutustuttaa kamppailulajeihin pienestä pitäen, oppivat hyviä elämän arvoja.
Miten suomalaisessa kamppailulaji-/taistelulajiskenessä näkyy (taistelijan) henkisyys opettajan ja oppilaitten vuorovaikutuksessa/opetuksessa? Puhutaanko tai käsitelläänkö tällaisia asioita, arvoja tai budofilosofiaa lajeissa ollenkaan? Vai ovatko lajit täällä "länsimaalaistuneita" ja harjoittelu on vain fyysistä jos niin voi sanoa? Monesti puhutaan että kamppailijan käsitys kunnioituksesta ja kunniasta ovat vertaansa vailla.
Ajattelin lähinnä noita perinteisiä japanilaisia lajeja kuten karate, judo, aikido, kendo, iaido, kyudo. Omat muksut jos niitä joskus on niin voisi tutustuttaa kamppailulajeihin pienestä pitäen, oppivat hyviä elämän arvoja.
- Andy
- etupotkija
- Viestit tässä aiheessa: 25
- Viestit: 18977
- Lauteille: Tammikuu 2005
- Paikkakunta: Oulu
- Etulaji: Potkunyrkkeily
- Takalajit: Karate, ju-jutsu
- Yhteystiedot:
Aloittelijoiden tukipulina
Suurimmassa osassa lajeja ei ollenkaan. Pitää erityisesti etsiä jos haluaa löytää lajin, jossa olisi jotain hengenasioita isommassa roolissa.
Oletan siis että tässä ei tarkoiteta mitään periksiantamattomuuden ja taistelunahlun tyyppistä juttua, mitä tietenkin pyritään kehittämään kaikissa järkevästi opetetuissa kamppailulajeissa.
Oletan siis että tässä ei tarkoiteta mitään periksiantamattomuuden ja taistelunahlun tyyppistä juttua, mitä tietenkin pyritään kehittämään kaikissa järkevästi opetetuissa kamppailulajeissa.
Antti Sariola
www.instagram.com/fight_coach_andy/
www.facebook.com/anttisariolakbt/
You can play Football, you can play Rugby, but you can't play K1! - Sensei Will Vanders
www.instagram.com/fight_coach_andy/
www.facebook.com/anttisariolakbt/
You can play Football, you can play Rugby, but you can't play K1! - Sensei Will Vanders
-
- sääreenpotkija
- Viestit tässä aiheessa: 3
- Viestit: 73
- Lauteille: Marraskuu 2015
- Paikkakunta: Helsinki
Aloittelijoiden tukipulina
Aika harvassa on lajit, jossa arvokasta treeniaikaa käytettäisiin pelkästään henkisten, tappeluun suoraan liittymättömien asioiden läpikäymiseen. Toki joku voi jossain sivulauseessa treenien lomassa huomauttaa joskus jotain, mutta ei sekään nyt varsinaisesti mitään filosofian tai etiikan opintoja korvaa.
Mikäänhän ei tietenkään estä harjoittelijaa omalla ajalla lukemasta vaikka itämaista filosofiaa ja soveltamaan sitä kamppailuharjoitteluunsa. Lähdemateriaalia on helposti saatavilla. Olisihan se tietty hienoa, jos se karate-opettaja opettaisi samalla myös kaikkia hienoja elämänviisauksia, mutta en näe sitä kuitenkaan järkeväksi tyypillisen länsimaalaisen kamppailulajitreenaajan treenimäärillä. Eri asia tietty jos on mahdollista treenata 24/7, siinä voi sitten palautuessa fyysisistä harjoitteista miettiä myös syntyjä syviä.
Mikäänhän ei tietenkään estä harjoittelijaa omalla ajalla lukemasta vaikka itämaista filosofiaa ja soveltamaan sitä kamppailuharjoitteluunsa. Lähdemateriaalia on helposti saatavilla. Olisihan se tietty hienoa, jos se karate-opettaja opettaisi samalla myös kaikkia hienoja elämänviisauksia, mutta en näe sitä kuitenkaan järkeväksi tyypillisen länsimaalaisen kamppailulajitreenaajan treenimäärillä. Eri asia tietty jos on mahdollista treenata 24/7, siinä voi sitten palautuessa fyysisistä harjoitteista miettiä myös syntyjä syviä.
Aloittelijoiden tukipulina
Andylla hyvä jaottelu tässä, ja asiasta on täällä mietintää ollut aiemminkin, eli mikä nyt on sitten sitä henkistä kehitystä.... hengellinen vai "spiritti", filosofinen.... moraalinen....?Andy kirjoitti: Suurimmassa osassa lajeja ei ollenkaan. Pitää erityisesti etsiä jos haluaa löytää lajin, jossa olisi jotain hengenasioita isommassa roolissa.
Oletan siis että tässä ei tarkoiteta mitään periksiantamattomuuden ja taistelunahlun tyyppistä juttua, mitä tietenkin pyritään kehittämään kaikissa järkevästi opetetuissa kamppailulajeissa.
______________________
-
- Viestit tässä aiheessa: 10
Aloittelijoiden tukipulina
Kiitos kaikille vastanneille. Itämainen filosofia, kulttuuri ja historia kiinnostaa kovasti, ja olenkin katsellut dokumentteja netistä ja lukenut kirjoja aiheesta vapaa-ajallani. Tästä siis on alunperin herännyt se kysymys, että onko se ja kamppailijan spirituaalisuus tapetilla kamppailu-/taistelulajeissa täällä länsimaissa.
Nyt kuitenkin heräsi sitten jatkokysymys aiheesta, itse itämaisen/budo -filosofian tutkiskelu kamppailijan omalla vapaa-ajalla on varmasti enemmän ja vähemmän kait näkyvä ilmiö, niin onko kovin äärimmäisen poikkeavaa, että suomalainen kamppailija käyttäisi osan vapaa-ajastaan myöskin spirituaalisiin asioihin, vaikkapa mindfulnessiin tai yleisemmin meditoimiseen, hengitysharjoituksiin, ehkä jossain ryhmässä, joogassa tmv? Löytyykö näitä kavereita kamppailupiireistä? Vai onko tämä kovin "vierasta" meille ja tällaista ei esiinny?
Kävi mielessä vain, että olisi kyllä siunaus, jos omasta porukasta voisi jopa löytyä ihminen tai ihmisiä, joilla olisi näitä samoja mielenkiinnonkohteita "pintaa syvemmällä" kuin itselläkin, eikä näin ollen "pelkkä" laji jäisi yhteiseksi asiaksi, jos nyt näin kärkkäästi sanotaan pointin esille tuomiseksi.
Nyt kuitenkin heräsi sitten jatkokysymys aiheesta, itse itämaisen/budo -filosofian tutkiskelu kamppailijan omalla vapaa-ajalla on varmasti enemmän ja vähemmän kait näkyvä ilmiö, niin onko kovin äärimmäisen poikkeavaa, että suomalainen kamppailija käyttäisi osan vapaa-ajastaan myöskin spirituaalisiin asioihin, vaikkapa mindfulnessiin tai yleisemmin meditoimiseen, hengitysharjoituksiin, ehkä jossain ryhmässä, joogassa tmv? Löytyykö näitä kavereita kamppailupiireistä? Vai onko tämä kovin "vierasta" meille ja tällaista ei esiinny?
Kävi mielessä vain, että olisi kyllä siunaus, jos omasta porukasta voisi jopa löytyä ihminen tai ihmisiä, joilla olisi näitä samoja mielenkiinnonkohteita "pintaa syvemmällä" kuin itselläkin, eikä näin ollen "pelkkä" laji jäisi yhteiseksi asiaksi, jos nyt näin kärkkäästi sanotaan pointin esille tuomiseksi.
- Njor
- polveenpotkija
- Viestit tässä aiheessa: 1
- Viestit: 153
- Lauteille: Lokakuu 2012
- Etulaji: karate
- Sivulajit: nintendo
Aloittelijoiden tukipulina
Tällaisessa tilanteessa aiemmin listaamistasi lajeista ainakin judon ja oikeastaan myös karaten voinee unohtaa lähes suoraan. Etsimääsi saattaisi löytyä joiltain aikidosaleilta.mushin kirjoitti: -- onko kovin äärimmäisen poikkeavaa, että suomalainen kamppailija käyttäisi osan vapaa-ajastaan myöskin spirituaalisiin asioihin, vaikkapa mindfulnessiin tai yleisemmin meditoimiseen, hengitysharjoituksiin, ehkä jossain ryhmässä, joogassa tmv? Löytyykö näitä kavereita kamppailupiireistä? Vai onko tämä kovin "vierasta" meille ja tällaista ei esiinny?
Kävi mielessä vain, että olisi kyllä siunaus, jos omasta porukasta voisi jopa löytyä ihminen tai ihmisiä, joilla olisi näitä samoja mielenkiinnonkohteita "pintaa syvemmällä" kuin itselläkin, eikä näin ollen "pelkkä" laji jäisi yhteiseksi asiaksi, jos nyt näin kärkkäästi sanotaan pointin esille tuomiseksi.
Fight well - and if you´ll fall - surely Odin will take you to Valhalla.
- Mika
- etupotkija
- Viestit tässä aiheessa: 39
- Viestit: 93972
- Lauteille: Joulukuu 2004
- Paikkakunta: Tampere
- Etulaji: HIIT, girya
- Sivulajit: pilates, yinjooga
- Takalajit: Tanglang
- Yhteystiedot:
Aloittelijoiden tukipulina
@Kim ja @Sundara voisivat varmaan auttaa noiden henkisempien lajien suhteen.
- kallev
- polveenpotkija
- Viestit tässä aiheessa: 1
- Viestit: 220
- Lauteille: Kesäkuu 2008
- Paikkakunta: Helsinki
Re: Aloittelijoiden tukipulina
Shorinji kempon kurrikulumiin kuuluu kongo zeniin perustuvaa ajattelua. On varmaan seurakohtaista, kuinka paljon harjoitteluaikaa sen läpikäymiseen käytetään, mutta ainakin graduointivaatimuksiin kuuluu esseesuorituksia koskien tätä ajattelua.
Lähetetty minun GT-I9506 laitteesta Tapatalkilla
Lähetetty minun GT-I9506 laitteesta Tapatalkilla
-
- sääreenpotkija
- Viestit tässä aiheessa: 3
- Viestit: 73
- Lauteille: Marraskuu 2015
- Paikkakunta: Helsinki
Aloittelijoiden tukipulina
Miten paljon muuten kiinalaisissa sisäisissä lajeissa painotetaan henkistä puolta? Ainakin joissain lajeissahan (bagua nyt tulee ekana) mieleen, se koko systeemi perustuu perinteiseen kiinalaiseen tapaan mieltää maailman rakenne, jos en nyt ihan väärin ole ymmärtänyt. En sitten tiedä voiko joku länsimaalainen aikuisiällä muuten kuin ulkokultaisesti tuollaisen ajattelutavan oikeasti oppia, vai tuleeko siitä väkisinkin vain päälleliimattua krumeluuria.
- Mika
- etupotkija
- Viestit tässä aiheessa: 39
- Viestit: 93972
- Lauteille: Joulukuu 2004
- Paikkakunta: Tampere
- Etulaji: HIIT, girya
- Sivulajit: pilates, yinjooga
- Takalajit: Tanglang
- Yhteystiedot:
Aloittelijoiden tukipulina
Yi Quan saattaa osittain olla sellainen laji, mutten ole tästä lainkaan varma. Näkisin että suurimmassa osassa Suomessa harrastettavissa kiinalaisissa tyyleissä tärkeintä on oppia lyömään ja painimaan. Ei se henkisyys siellä Kiinassakaan mikään selviö ole vaan pikemmin poikkeus. Tietävämmät voivat tarkentaa.
Tästähän on muutamat kerrat keskusteltu, miksi länsimaalaiset luulevat aasialaisten kamppailulajien olevan jotenkin henkisiä, vaikka ne eivät ole. Jotkut opettajat ovat länsimaissa toki niistä tehneet sellaisia, mutta alunperin sellainen ei ole kuulunut noihin lajeihin. Nyrkkeily on nyrkkeilyä ja paini on painia. Jos salilla sanotaan, että kadulla ei sitten lyödä tai heitellä, se henkisyys on siinä. Ja tärkeä oppisääntö se onkin.
Tästähän on muutamat kerrat keskusteltu, miksi länsimaalaiset luulevat aasialaisten kamppailulajien olevan jotenkin henkisiä, vaikka ne eivät ole. Jotkut opettajat ovat länsimaissa toki niistä tehneet sellaisia, mutta alunperin sellainen ei ole kuulunut noihin lajeihin. Nyrkkeily on nyrkkeilyä ja paini on painia. Jos salilla sanotaan, että kadulla ei sitten lyödä tai heitellä, se henkisyys on siinä. Ja tärkeä oppisääntö se onkin.
-
- sääreenpotkija
- Viestit tässä aiheessa: 3
- Viestit: 73
- Lauteille: Marraskuu 2015
- Paikkakunta: Helsinki
Aloittelijoiden tukipulina
Ehkä siinä olettamuksessa, että kiinalainen oikeasti ajattelee baguaa (ei siis sitä lajia, vaan maailmankaikkeuden järjestystä) on totta samaan tapaan kuin suomalainen ajattelee Kalevalaa. Eli käytännössä ei kukaan ja ne harvat ketkä ajattelee on sitten jotain Ior Bockeja, joita ei välttämättä oteta niin tosissaan. Hörhöjen ja hullujen hommaa siis!