Dojon Jäykin kirjoitti: Juu, ymmärsin kyllä, mutta en osannut enkää osaa vastata. Ja oikeita asioita kysyt.
Mäkin olen enemmän mielikuvaharjotteiden varassa tässä asiassa.
Oikeastaan jos oikein muistan niin viimeksi joskus -95 tai silleen mä olen oikeasti joutunut miettimään mitä mä teen jos toi koira tuosta vielä lisää innostuu. Yhdellä tapaamallani mimmillä oli uros bullterrieri vai mikä se on. Mimmi kävi puhelinkiskasta soittamassa, semmoisesta kaappimallisesta ja se sen koira jäi mun kanssa siihen pihalle vähän matkan päähän. Ilman köysiä ja kettinkejä.
Oliko se sitten niitten yhdessä suunnittelema juttu vai mikä, mutta se koira alkoi tehdä semmoisia valehyökkäyksiä mua kohti, oikein ihan ohi asti juoksi, ei siis vaikka pysähtynyt ennen kohdetta. Kyllähän mä ensimmäisen ja vielä toisenkin hyökkäyksen alkaessa olin vähän... No silleen että tuleekohan tuo iholle, jos tulee niin potkaisenko heti varmuuden vuoksi vai mitä mä teen kun mun piti vähän siihen misukkaankin tehdä vaikutusta eikä sen koiran pahoinpitely(yritys) välttämättä ole se keino. Jos mä taas alistun siinä syötäväksi niin ei sekään välttämättä herätä uinuvaa rakkautta. Tai hoivaviettiä. Edes. Ja jos herättää niin ei tästä voi toistuvaa kuviota tehdä. Koiran hampaiden kautta hellittäväksi. Mä luin sitten sitä koiraa oikein enkä ekan parin hyökkäyksen väistöliikkeen jälkeen muuta kun kattelin.
Aika monta tämmöistä juoksua se koira teki kunnes se mimmi tuli puhelimesta, tiedätte naiset ja puhelimet, ei se ollut kattonut meihin päinkään. Koira juoksi juuri mua kohti kun tuo kopista ulos tuli. Ei se voinnut olla ensimmäinen kerta kummallekkaan. Mulle oli kyllä... Enkä mä ikinä tuolle koiralle itseäni paljastanut.
Sitten kerran yhdellä tytsöllä oli semmoinen iso schääfferi. Mulla oli onneksi musta patukka taskussa. Fazerin lakua siis. Ja se osoittautui puoli hönöksi nartuksi, niin kuin koirakin. Oikein kiva. Ikinä ei nuo purreet tai raapineet.
Ja tuon ketjun otsikkohan on tietenkin Koirien taltuttaminen.