Treenimäärien lisääminen

[Andy]

Olen tässä miettinyt että kaikkein yksinkertaisin tapa seuran tason nostamiseen taitaa olla viikottaisten treenivuorojen määrän kasvatus. Pitemmällä aikavälillä tämä johtaa väistämättä kehitykseen, etenkin kun puhutaan määristä 2 -> 3 tai 3 -> 4. Vaikka suurin osa ihmisistä treenaakin vain sen kaksi kertaa viikossa, isompi treenimäärä mahdollistaa niiden kaikkein innostuneimpien treenaamisen useammin, jolloin he myös kehittyvät nopeammin. Itseasiassa neljä treeniä viikossa luultavasti kehittää jopa enemmän kuin kaksinkertaista vauhtia verrattuna kahteen treeniin viikossa.

Hyötyä tulee myös siitä että ihmiset sitoutuvat paremmin toimintaan jota voi tehdä usein. On vaikea kokea itseään karatekaksi jos käy treeneissä kahdesti viikossa. Mutta jos treenaa melkein joka päivä, on lajikin mielessä jatkuvasti. Tällöin luultavasti pohtii myös tekniikoita omalla ajalla, innostuu käymään leireillä jne. Kun treenejä on tarjolla paljon, on helpompi kehittyä tai "ajautua" intohimoiseksi harrastajaksi.

Ongelmaksi tulee tietysti vetäjäpula. Tässä voi mielestäni etenkin alussa laskea rimaa. Tärkeintä että joku vetää ne treenit. Vaikka treenien laatu olisi vähän huonompikin niin kyllä se sieltä nousee ja toiminta jo itsessään ajan mittaan luo vetäjiä kun tulee enemmän ja parempia ja sitoutuneempia harrastajia. Toki on loistavaa jos tarjolla on hyviä vetäjiä mutta huonokin treeni on parempi kuin ei treeniä. Lisäksi aloitteleva ohjaaja voidaan ohjeistaa vetämään treenit tietyllä kaavalla niin että hommassa pysyy ainakin joku järki mukana.

Äänestyksessä valitse vain harrastamasi lajin treenit. Jos seura tarjoaa jonkun muun lajin treenejä jotka eivät sovellu sinulle, älä laske niitä mukaan. Jos olet useammassa seurassa voit äänestää useamman kerran.

[JanneM]

Äänestin muu tilanne koska...
Jyväskylän Fight CLub tarjoaa harjoituksia seitsämänä päivänä viikossa.Näistä kolme on ohjattuja BJJ treenejä puvulla kaksi on ohjattuja lukkopainitreenejä, kaksi on ohjattuja vapaaottelutreenejä ja kaksi ohjattuja tyttötreenejä. Tämän lisäksi on muodostumassa vakioharjoitukseksi yksi BJJ/lukkopaini kisatreeni ja tarjolla on myös kolmesti viikossa ennalta sovittuja vapaaharjoitusvuoroja (sali on toki harrastajien käytössä joka päivä aamu viidestä ilta yhteentoista)
Defendon osalta tilanne on helpompi. Harjoituksia on viikossa neljä. TOsin näin kesäaikaan vain kaksi.
Proeliator Jiu-Jitsun osalta taas tilanne on huomattavasti monimutkaisempi. Äänekoskella on kolmet ohjatut harjoitukset viikossa ja saarijärvellä kahdet sekä VIitasaarella kolmet. Nämä ovat omia yksiköitään, mutta samaa yhteenliitytmää...

Oliko tarpeaksi monimutkasta?

[Andy]

Olisit voinut äänestää myös 7,4,3 ja 2.

[Mjölnir]

Cross Trainingia kolmet
Potkunyrkkeilyä kolmet
Defendoa kolmet
Krav Magaa kahdet
BJJ:a noin neljät

BJJ on hyvä esimerkki tuosta, että treenit eivät välttämättä tarvitse vetäjää, vaan porukka sopii Facebook-ryhmässä keskenään tämän lisäksi lounastuntipaineja jne.

Vetäjien määrä rajoittaa muiden lajien laajentamista, mutta toisaalta myös harrastajien määrä, eli ollaan kokeiltu useampiakin treenejä viikossa, ilman merkittävää suosiota. Keskivertoharrastaja treenaa max kaksi kertaa viikossa.

[Point]

Ovatko treenien pitäjät huomanneet eroa treenajien määrässä viikonpäivien suhteen?
Aikaisempiem harrastuspaikkojen kohdalla olen huomannut, että saman lajin treenit ovat yleensä niin, että niiden välissä on yksi päivä. tyyliin ma-ke-pe tai ti-to-su. Vaikka seura järjestäisikin nämä kolme treeniä, niin yksi niistä osuu viikonlopulle, jolloin viikonlopun menot saattavat ainakin perusharrastajan treeneihin vaikuttaa. Onko tämä lepopäivä juttu ns. Pakollinen? Ja onko siellä jotain historiallista selittävää tarinaa taustalla? (Näin on aina tehty>

[Aihki]

mutta huonokin treeni on parempi kuin ei treeniä.

Tämä on kyllä jokseenkin bertnsteinilainen näkemys asiasta. Ei niin väliä mitä tehdään kunhan vain kohelletaan kunnolla.

Olen eri mieltä.

[Jopo]

Tai Ukkolamainen jos harjoittelee tarpeeksi paljon, ei haittaa vaikka harjoitteluani hieman väärinkin.

[Point]

Eikö jotain "lajinomaista" kuntoharjoittelua voisi vetää kokemattomampikin vetäjä? Olen siinä käsityksessä, että perusharrastaja ei välttämättä kovin paljon itsekseen treenaile ja eikä siitä ohjatusta jumpasta välttämättä haittaakaan olisi. Lisäksi, kun osa saattaa harrastaa lajia vaan kunnon takia, niin treenit voisivat olla suosittujakin

[Mjölnir]

Eikö jotain "lajinomaista" kuntoharjoittelua voisi vetää kokemattomampikin vetäjä? Olen siinä käsityksessä, että perusharrastaja ei välttämättä kovin paljon itsekseen treenaile ja eikä siitä ohjatusta jumpasta välttämättä haittaakaan olisi. Lisäksi, kun osa saattaa harrastaa lajia vaan kunnon takia, niin treenit voisivat olla suosittujakin

Jeps. Meillä on viikossa yksi "kuntokamppailu", jossa tehdään alkulämmittely, päivän liikkeiden opetus, hyvin yksinkertaisia väline-eriä ja loppujumppa.

[Jörri]

Vastasin 3, 6 ja muu tilanne.

Näin kesällä aikuiselle harrastajalle on kolmet treenit viikossa. Junnuille 2.

Syys ja kevätkaudella treenejä vedetään 6 päivänä viikossa 18 eri treeniä/vko ja 22 tuntia/vko.

Kisaryhmä sitten treenaa kaudesta riippuen 10-12krt/vko ohjelman mukaan josta ohjattuna vähintään 6 krt/ vko

Ohjaajia meillä on 'itsenäisiä' n 8kpl ja avustavia 4-6kpl. Valmennusvastuuta on 3hengen valmennusryhmällä. Joka myös miettii kokonaiskoulutusrungon vuodeksi. Rungon pohjalta jokainen itsenäinen ohjaaja miettii omat vastuutreeninsä.

Treenimäärien raju lisäys on ehdottomasti nostanut seuran tasoa, jopa nopeammin kuin odotimme.

[Andy]

mutta huonokin treeni on parempi kuin ei treeniä.

Tämä on kyllä jokseenkin bertnsteinilainen näkemys asiasta. Ei niin väliä mitä tehdään kunhan vain kohelletaan kunnolla.

Olen eri mieltä.

Mitenkäs oletko sitä mieltä että jos harrastaja treenaa yksinään kotona vaikka perustekniikkaa niin se on hänelle haitallista?

[Aihki]

Mitenkäs oletko sitä mieltä että jos harrastaja treenaa yksinään kotona vaikka perustekniikkaa niin se on hänelle haitallista?

Jos minä treenaan yksinäni kotona niin se ei määritelmän mukaan ole "huonoa treeniä". :evil:
Karatessa treenaan yksinäni katoja ja joskus huidon (!) säkkiä, en juuri muuta, peruskunto ym. harjoittelu on kokonaan erikseen.

Tartuin "huonoon", se on ikäänkuin huonoa, olipa sitten kyse mistä tahansa. Ei huuonosta saa vähemmän hyvää millään. Jos kyse on ns. rutiiniharjoittelusta aiemmin opittuun niin kyllähän sitä voi vetää kokemattomampikin optettaja eikä sitä silloin pidä kutsua huonoksi.

Sinänsä en epäile hatjoituskertojen lisäämisen positiivista vaikutusta jos lähtökohta on pari/viikko. Kyllä kai siellä jossain vaiheessa tulee kyllästymispiste tai liika väsymys, mutta nuorella treenaajalla ne ovat oikeassa valmennuksessa aika kaukana.

[fatman]

Myös se kaksi kertaa viikossa treenaava kuntoharrastaja hyötyy lisääntyneestä ohjattujen harjoitusten tarjonnasta. Perhe, työ ja muu elämä saattavat välillä sotkea harjoittelua, jolloin runsaampi harjoitustarjonta parantaa todennäköisyyksiä ehtiä edes niihin kahteen treeniin viikossa. Vuorotyöläiselle viikonlopputreenit ovat taivaan lahja.

[Lasse Candé]

Olen tässä miettinyt että kaikkein yksinkertaisin tapa seuran tason nostamiseen taitaa olla viikottaisten treenivuorojen määrän kasvatus.

(...)

Ongelmaksi tulee tietysti vetäjäpula. Tässä voi mielestäni etenkin alussa laskea rimaa. Tärkeintä että joku vetää ne treenit. Vaikka treenien laatu olisi vähän huonompikin niin kyllä se sieltä nousee ja toiminta jo itsessään ajan mittaan luo vetäjiä kun tulee enemmän ja parempia ja sitoutuneempia harrastajia.

(...)

mutta huonokin treeni on parempi kuin ei treeniä.

Tämä on kyllä jokseenkin bertnsteinilainen näkemys asiasta. Ei niin väliä mitä tehdään kunhan vain kohelletaan kunnolla.

Olen eri mieltä.

Samaa mieltä Andyn kanssa. Myös tuosta että seuran laadun parantamiseen tuo on se oikea tie.

Mistä niitä vetäjiä muuten tulisi kuin siitä porukasta joka treenaa vähintään neljä tai viisi kertaa viikossa? Esim omassa lajissani värivyövaiheesta ei oikein pääse oikealla tavalla läpi (elikkäs sillä että soveltuisi hyväksi opettajaksi), ellei jossain vaiheessa treenimäärät ole sitä kahta-kolmea suurempia.

Tietenkin on totta että kävijäkeskiarvo sitten putoaa monestikin. Tämä ei kuitenkaan ole kovin hyvä mittari seuran toiminnan tasosta eikä varsinkaan indikaattori seuran tulevaisuuden näkymistä. Seuran tulevaisuushan on niiden fanaattisempien käsissä - ei sen keskimääräisen harrastajan.



En tiedä mikä on bernhardilainen näkemys harjoittelusta, mutta oikean tavan etsiminen takomalla on tietenkin parempaa harjoittelua kuin se että ei harjoittele ollenkaan. Ellei riko itseään siinä. Valitettavasti on myös olemassa sellainen realiteetti että ne liikunnallisemmat (= eivät riko itseään niin helposti kovassakaan harjoittelussa) ovat yleensä niitä joista ne tulevat vetäjät tulevat.

Myytistä väärien toistojen haitallisuudesta voi jatkaa ketjussa joka aihetta käsittelee:
https://www.potku.net/forum/viewtopic.php?t=19941" onclick="window.open(this.href);return false;

[Andy]

Tietysti olisi mahdollista sellainen että aloitteleva ohjaaja opettaa jotenkin ihan väärin niin että hyödyn sijaan syntyy virheitä jotka paremman opettajan on sitten hiottava pois. Nähdäkseni tämä on parhaiten vältettävissä sillä että aloittelevan ohjaajan treeneissä keskitytään perusasioihin. Jos tulee eteen jokin kysymys josta ohjaaja ei ole varma, hän voi asennoitua siihen tyyliin että: "En nyt ole ihan varma mutta minusta se kannattaa tehdä näin. Tee nyt niin ja varmistetaan asia senseiltä maanantaina."

Olen siinä käsityksessä että hanmoodossa oli sen alkuaikoina jonkinlainen systeemi jolla varsin kokemattomat ohjaajat pystyivät vetämään treenejä. Joku aikoinaan kommentoi sitä niin että "treeneissä ei varsinaisesti opeteta mitään vaan ne treenit vaan vedetään". Idea oli siis se että päivittäisestä treeninvedosta vastasivat nämä paikalliset kyvyt ja Young Suk kävi paikalla vain tietyin väliajoin.

Varmaankaan treenit eivät alussa olleet kovinkaan hyviä mutta joka tapauksessa osasta oppilaita tuli suhteellisen taitavia, joistakuista jopa melko nopeasti mikä varmaankin yleensä perustui lähinnä treenimääriin ja aiempaan liikuntataustaan. Joka tapauksessa tällainen perusrunko tietysti helpottaa ainakin jollain lailla kehittävien treenien vetämistä kokemattomalle ohjaajalle, jolla ei ole lajillisesti kovin paljon annettavaa.

(Ohjaajaksi kehittyminen muuten ansaitsisi varmaan ihan oman keskustelunsa.)