Lasse Candé kirjoitti:
Me ollaan vissiin nähty eri julkiset keskustelut.
Jo se että julkisessa keskustelussa tulee tuo pointti esiin, kertoo omaa kieltään asian todellisesta laidasta.
Eikä siinä, sana tuli taas muotiin kun se yksi vihreä yritti kerätä irtopisteitä toistamalla väkisin, niin että huomataan. Omaa kieltään kertoo tämäkin.
Julkisessa keskustelussa osoitetaan sormella suomettuneita. Tämä on käytännössä argumentaatiovirhe. Mikä mielestäsi jää julkisessa keskustelussa sanomatta?
Vai onko se vain niin että niin kauan kuin on yksikin diplomaattisuuden ääni venäjän suhteen, "suomalainen keskustelu on läpeensä suomettunutta"?
Lyhyesti: väitteesi kaipaisi perusteluja.
Olen hieman yllättynyt. Mielestäni julkisen keskustelun suomettuneisuus on hyvin helposti ja selkeästi havaittavissa.
Ehkä käyttämäni ilmaisun ”läpeensä suomettunutta” saattoi sitten tulkita niin, että muunlaista keskustelua ei laisinkaan esiintyisi, mutta sitä en toki tarkoittanut. Tietenkin Suomessa on mm. vapaa media, jossa myös jämäköitä näkökantoja ilmaistaan, mutta ero yleisessä keskusteluilmapiirissä useihin muihin Euroopan maihin verrattuna on silti aivan ilmeinen.
Ennen kaikkea tämä näkyy päättäjien ulostuloissa.
Meillä nousee äläkkä jostain pohjoismaisten puolustusministerien maltillisesta yhteisartikkelista tai ylipäätään sen tosiasian mainitsemisesta, että Venäjä on Suomen pääasiallinen turvallisuushaaste.
Jatkaakseni Viron käyttämistä esimerkkinä (ja siten linkittäen tämän keskusteluhaaran Nato-jäsenyyden vaikutuksiin), seuraapa hetki vaikka Toomas Hendrik Ilveksen Twitter-tiliä. Suomen presidenteiltä ei vastaavia kommentteja kuulla. Tai: Jonkun vuosittaisen Lennart Meri -konferessin tyyppisen hyvin korkean profiilin, mutta äärimmäisen suorasukaisen turvallisuuskonferenssin järjestäminen Suomessa tuntuu utopialta.
Mm. Sofi Oksanenhan taas taannoin osuvasti kommentoi Suomen ja Viron keskustelukulttuurien eroja Venäjän suhteen (
http://www.hs.fi/kulttuuri/a1430366322730" onclick="window.open(this.href);return false;).