Oletko miettinyt etupotkijuutta? Potkua tukemalla pääset etupotkijoiden omalle alueelle, jossa asiantuntijat vastaavat kysymyksiin. Lisäksi etupotkijana voit selata Potkua näkemättä yhtään mainosta. Tutustu ja mieti. :)

Ego ja nöyryys kamppailulajeissa

Löylyttelyä yli lajirajojen. Kaikkien kamppailulajien yhteisalue.

Valvoja: Valvoja

Vastaa
Aihki
päähänpotkija
Viestit tässä aiheessa: 8
Viestit: 6229
Lauteille: Joulukuu 2010

Ego ja nöyryys kamppailulajeissa

#91

Viesti Aihki »

jjs kirjoitti: Kaptah, taistelussa ja itsepuolustuksessahan nimenomaan on pakko olla parempi, sillä kertaa ja niissä olosuhteissa.
Shhh ... mutta siitä ei saa olla ylpeä eikä kertoa kenellekään. :lol:

Onhan hyvä huomio, tosin tuo myös saattaa tarkoittaa verbaalista peremmuutta. Jos homma etenee kähmäksi niin parempi (oveluus lasketaan paremmuudeksi) voittaa. Voisin hyvin kuvitella, että tuo saattaa paljolti olla asenteesta kiinni ja sitä muokkaavat oma ego ja ympäristö, salilla opittu on varmasti isossa osassa.
Kuvake
Andy
etupotkija
Viestit tässä aiheessa: 24
Viestit: 18918
Lauteille: Tammikuu 2005
Paikkakunta: Oulu
Etulaji: Potkunyrkkeily
Takalajit: Karate, ju-jutsu
Yhteystiedot:

Ego ja nöyryys kamppailulajeissa

#92

Viesti Andy »

Kaptah kirjoitti: Luin vain vikan sivun ja Mikan aloituspostin. Heti tuli mieleen, että onneksi harrastan itsepuolustuslajia (Ja taistelulajia) enkä kamppailulajeja. Varteenotettava ero näissä on siinä että en juurikaan kilpaile vaikka erilaisia sparrailuja harrastankin ihan hyvällä kontaktilla. Siten ei ehkä kehity sellaista "pakkoa" olla parempi ja vahvempi. Enempikin mulle on kehittynyt joku opettajan rooli, mutta siinäkään hommassa en koe olevani aina oikeassa ja kuuntelen muiden ideoita. Tämä siksi, että haluan lajin toimivan mielummin kuin olevani oikeassa. Sekään ei siis ole mielestäni saanut aikaiseksi mulle mitään superegoa.

Joo, tuo jjs:n kommentti meni vähän ohi. :lol:
Itse olen sitä mieltä alistamisesta ja satuttamisesta, että satuttaa ei pidä. Kyllä pitää olla sen verran itsekuria, että koittaa päihittää vastustajan omalla tekniikalla. Esimerkiksi pystyottelussa voi kyllä potkia kohtuullisella kontaktilla, mutta himmailla sopivasti ja pyrkiä pikemminkin uuvuttamaan tämän kuin saada kivun vuoksi luovuttamaan.
Alistaminen vaatisi varmaan vähän termin määrittelyä. Pystyottelussa ainakin koitan matsata niin, että mennään "minun pillini mukaan". Eikö se ole tietyllä tapaa henkinen yliote? Miten se eroaa alistamisesta, jos samalla koitan potkia kaveria päähän? :D

Poikkeuksena kivun tuottamiseen on se, jos vastustaja jostain syystä (tieten tai tietämättään) tuottaa kipua. Silloin voi hallitusti antaa takaisin ja vähän "muistuttaa", että halutaanko me oikeasti matsata näin.

Puhun nyt siis treenitilanteista. Kadulla on sit vähän eri...
Harrastat taistelulajeja ja itsepuolustuslajeja? Kenen kanssa olet viime aikoina taistellut ja tuliko niissä taisteluissa paljonkin kuolonuhreja?

En ole kovinkaan innostunut tuollaisesta ajatuksesta että treenataan pelkkää tekniikkaa kevyellä kontaktilla niin että ketään ei satu eikä kellekään käy mitään. "You fight like you train." Nuo taistelut eivät ole minun heiniäni mutta ottelemisesta tiedän sen että jos treeneissä ei koskaan oteta kovaa ja ensimmäinen kerta kun kaveri lyö tosissaan on kehässä, niin silloin on kyyti kylmää. En usko tämän muuttuvan ainakaan helpommaksi jos kyseessä on urheilukilpailun sijaan ihan taistelu. Eikä se mielestäni ole hyvä lähtökohta itsepuolustuksellekaan.

Paitsi että pitäisi osata ottaa niitä iskuja, pitää osata myös antaa niitä. Ainakin jos mielii pärjätä ottelussa/taistelussa/itsepuolustuksessa. Jos et ole koskaan lyönyt ketään voimiesi takaa niin mistä tiedät että pystyt tarvittaessa tekemään niin estoitta? Olen nähnyt otteluita joissa toinen osapuoli ei uskalla lyödä toista eikä yksikään niistä ole kestänyt täyttä aikaa eikä kellekään ole jäänyt hyvä mieli. Tässä yksi sellainen.

[video][/video]
Antti Sariola

www.instagram.com/fight_coach_andy/
www.facebook.com/anttisariolakbt/

You can play Football, you can play Rugby, but you can't play K1! - Sensei Will Vanders
Kuvake
DeusVult
päähänpotkija
Viestit tässä aiheessa: 5
Viestit: 8469
Lauteille: Kesäkuu 2007
Paikkakunta: Helsinki

Ego ja nöyryys kamppailulajeissa

#93

Viesti DeusVult »

Andy kirjoitti: Harrastat taistelulajeja ja itsepuolustuslajeja? Kenen kanssa olet viime aikoina taistellut ja tuliko niissä taisteluissa paljonkin kuolonuhreja?
Intissäkin on taisteluammuntoja, vaikka kukaan ei oikeasti kuole...

Onhan näistä puhuttu. Lajit jotka on tarkoitettu esim kaksintaisteluihin tai better yet taistelukentille on "taistelulajeja", vaikka niissä ei tietenkään voida treenata niin että jengiä oikeasti delaa.
En ole kovinkaan innostunut tuollaisesta ajatuksesta että treenataan pelkkää tekniikkaa kevyellä kontaktilla niin että ketään ei satu eikä kellekään käy mitään.

Mutta sitten jos aina sattuu ja käy jotain, niin eihän sekään ole kovin kestävää kehitystä, eihän? Ongelma on vähän siinä, että on hirveän vaikea määritellä käytännössä objektiivisesti että miten "kovaa" pitää ottaa, että treeni on uskottavaa. Pitääkö 1) hengästyä 2) tulla hiki 3) sattua 4) tulla musta silmä 4) verta nenästä 5) aivotärähdys 6) katketa ristisiteet a) kerran viikossa b) joka toisissa treeneissä c) aina ... et cetera. Lisäksi hyvin paljon riippuu lajista, BJJ:ssä voi turvallisesti vääntää sata lasissa vaikka ihan ekoissa treeneissään, kun taas jossain aselajeissa ei todellakaan voi jos ei kyse sitten ole ihan jostain bofferoinnista. Voi olla että Kaptah vain patsastelee tatamilla lakanat päällään eikä uskalla tehdä yhtäkään tekniikkaa edes nopeasti saati "täysiä", ainakaan oikeaa vastustajaa vastaan, tai sitten hänen "kevyt kontaktinsa" on jotain mikä saisi xxx-lajin vihreävöisen perusharrastajan pillahtamaan itkuun. Emme voi oikein tietää ilman jotain kuvamateriaalia...
Olen nähnyt otteluita joissa toinen osapuoli ei uskalla lyödä toista eikä yksikään niistä ole kestänyt täyttä aikaa eikä kellekään ole jäänyt hyvä mieli. Tässä yksi sellainen.
Tuo homma nyt ei tainnut kaatua pelkästään siihen ettei uskallettu lyödä kovaa... Tollasta rassukkaa ei olisi pitänyt päästää vielä lähellekään mitään kehää.
Peter Karis
DJJV Ju-Jutsu, historiallinen kikkailu.

Onko kuvittelu totuutta oikeaa?
Onko totuus onttoa kuvitelmaa? Liike vai staattisuus, vai Pieksämäen asemalla blues?
Kuvake
Andy
etupotkija
Viestit tässä aiheessa: 24
Viestit: 18918
Lauteille: Tammikuu 2005
Paikkakunta: Oulu
Etulaji: Potkunyrkkeily
Takalajit: Karate, ju-jutsu
Yhteystiedot:

Ego ja nöyryys kamppailulajeissa

#94

Viesti Andy »

DeusVult kirjoitti:
Andy kirjoitti: Harrastat taistelulajeja ja itsepuolustuslajeja? Kenen kanssa olet viime aikoina taistellut ja tuliko niissä taisteluissa paljonkin kuolonuhreja?
Intissäkin on taisteluammuntoja, vaikka kukaan ei oikeasti kuole...

Onhan näistä puhuttu. Lajit jotka on tarkoitettu esim kaksintaisteluihin tai better yet taistelukentille on "taistelulajeja", vaikka niissä ei tietenkään voida treenata niin että jengiä oikeasti delaa.
Joo, epäilisin kuitenkin että se treeni ei ole kauhean tehokasta jos kontakti on sellaista ettei kellekään satu missään vaiheessa. Taistelut ovat kuitenkin vaarallisempia kuin urheilukilpailut joten niihin kai pitäisi myös treenata kovempaa?

Mutta sitten jos aina sattuu ja käy jotain, niin eihän sekään ole kovin kestävää kehitystä, eihän? Ongelma on vähän siinä, että on hirveän vaikea määritellä käytännössä objektiivisesti että miten "kovaa" pitää ottaa, että treeni on uskottavaa. Pitääkö 1) hengästyä 2) tulla hiki 3) sattua 4) tulla musta silmä 4) verta nenästä 5) aivotärähdys 6) katketa ristisiteet a) kerran viikossa b) joka toisissa treeneissä c) aina ... et cetera.
Ei tietenkään voida tarkkaan määritellä mikä on optimaalinen kompromissi treenitehojen ja turvallisuuden suhteen. Mutta seuraako tästä että treeni jossa kellekään ei koskaan satu olisi jotenkin tehokas tai edes järkevä tapa harjoitella kamppailulajeja?
Tuo homma nyt ei tainnut kaatua pelkästään siihen ettei uskallettu lyödä kovaa... Tollasta rassukkaa ei olisi pitänyt päästää vielä lähellekään mitään kehää.
Ongelma on siinä että jos ei treeneissä missään vaiheessa kolise niin on hyvin vaikea tietää miten henkilö reagoi siinä vaiheessa kun osumaa tositilanteessa alkaa tulla.
Antti Sariola

www.instagram.com/fight_coach_andy/
www.facebook.com/anttisariolakbt/

You can play Football, you can play Rugby, but you can't play K1! - Sensei Will Vanders
Kuvake
DeusVult
päähänpotkija
Viestit tässä aiheessa: 5
Viestit: 8469
Lauteille: Kesäkuu 2007
Paikkakunta: Helsinki

Ego ja nöyryys kamppailulajeissa

#95

Viesti DeusVult »

Andy kirjoitti: Ei tietenkään voida tarkkaan määritellä mikä on optimaalinen kompromissi treenitehojen ja turvallisuuden suhteen. Mutta seuraako tästä että treeni jossa kellekään ei koskaan satu olisi jotenkin tehokas tai edes järkevä tapa harjoitella kamppailulajeja?
Miten määrittelet sattumisen? Riittääkö sellainen "ynngghh!" ja naama vähän mutrulle -sattuminen, vai pitääkö sattua ns. oikeasti, eli niin että henkilö parkaisee kuuluvasti ja hoipertelee maton reunalle jossa jää tuskainen ilme kasvoillaan pitelemään sitä sattunutta kohtaa? :)
Ongelma on siinä että jos ei treeneissä missään vaiheessa kolise niin on hyvin vaikea tietää miten henkilö reagoi siinä vaiheessa kun osumaa tositilanteessa alkaa tulla.
Näihän se menee vanhoissa korkkareissakin, jossa aina se nuori luutnantti tulee suoraan upseerikoulusta mutta ei sitten kestäkään oikeaa taistelua, ja sen jermun kersantin pitää ottaa joukkue näppeihin kun luti vain vapisee poterossaan... :smt003
Peter Karis
DJJV Ju-Jutsu, historiallinen kikkailu.

Onko kuvittelu totuutta oikeaa?
Onko totuus onttoa kuvitelmaa? Liike vai staattisuus, vai Pieksämäen asemalla blues?
Lasse Candé
etupotkija
Viestit tässä aiheessa: 9
Viestit: 20822
Lauteille: Joulukuu 2007

Ego ja nöyryys kamppailulajeissa

#96

Viesti Lasse Candé »

Andy kirjoitti: Harrastat taistelulajeja ja itsepuolustuslajeja? Kenen kanssa olet viime aikoina taistellut ja tuliko niissä taisteluissa paljonkin kuolonuhreja?
:nauruhammas:
Hyvin taas tuota yritystä olla samalla taajuudella!
halmehe
munillepotkija
Viestit tässä aiheessa: 5
Viestit: 660
Lauteille: Elokuu 2009

Ego ja nöyryys kamppailulajeissa

#97

Viesti halmehe »

sinappi kirjoitti:
halmehe kirjoitti:
Andy kirjoitti: yrittää fyysisesti satuttaa ja alistaa treenikavereitaan
Oliks tää nyt minkä lajin ensisijainen pointti?
Sanoiko joku, että satuttaminen ja alistaminen olisi jonkin lajin ensisijainen tavoite?

Andyn mainitsemat satuttaminen ja alistaminen kuitenkin liittyvät lähes jokaiseen kamppailulajiin, joissa otetaan fyysistä kontaktia, vaikka lajien päämäärä olisikin urheilukilpailuun valmistautuminen tai itsepuolustustaidon saavuttaminen. Sparrissa lyödään toista täysin tietoisena siitä, että lyönti voi osuessaan aiheuttaa kipua. Satuttaminen tarkoittaa kivun aiheuttamista. Alistaminen tarkoittaa muun muassa lannistamista, kukistamista ja nujertamista, joilla sanoilla voidaan viitata vastustajan päihittämiseen urheilukamppailussa.

Ei tarvitse olla vinksahtanut tottuakseen siihen, että kanssaan omasta suostumuksestaan voimiaan mittelevä vastustaja saattaa kokea kipua.
Satuttamisesta. Tarkoittaako tyrmäysiskun hakeminen kaikille samaa? Siinähän on pointti satuttaa/nukuttaa ja siihen keskittyminen voi aiheuttaa oman nukahtamisen. Vai? En ole sparrissa koittanut toista tyrmätä enkä edes vetää palloon kovaa. Silleen rennosti heittää handua ja jopa kontrolloida mikäli toinen on out eikä huomaa tulevaa. Siitä huolimatta kaverilla on joskus polvet notkahtaneet ja itellä kans. Ei oo ollut tarkoitus satuttaa. Sama alapotkusta. Kummasti sitä on joskus rennosta läpsäsystä reiteen kadonnu hetkeks kyky liikkua.

Alistamisesta. Jos erän pituus on vaikka 5min ja kaveri saadaan heti sidontaan niin pidetään siinä koko aika. Kehittävää? Treeniä on mielestäni se, että matossa sidotaan hetkeksi ja puretaan tilanne sekä aloitetaan uudelleen. Tai parhaassa tapauksessa homma pysyy koko ajan liikkuvana. Eli huomataan kaverin tilanne ja löysätään sen verta, että liike pääsee jatkumaan.

Nää on nää sanat ja käsitteet mitä ne on kullekin...
...ei siinä auta hillo, jos on polttanut jo letut... (Raappana)
Kuvake
Andy
etupotkija
Viestit tässä aiheessa: 24
Viestit: 18918
Lauteille: Tammikuu 2005
Paikkakunta: Oulu
Etulaji: Potkunyrkkeily
Takalajit: Karate, ju-jutsu
Yhteystiedot:

Ego ja nöyryys kamppailulajeissa

#98

Viesti Andy »

Mikä ihmeen juttu tämä nyt on että aletaan tivaamalla tivaamaan jotain tarkkaa määritelmää sille kuinka paljon treeneissä pitää kolsita? Hyvin tiedätte ettei tuollaista asiaa voi mitata niin että "treenien kovuuden pitäisi olla välillä 67-73". Tämähän on ihan selvä. Tai sitten keksitään jotain aivan keinotekoisia esimerkkejä jotka voisi tulkita täyttämään "alistamisen" tunnusmerkit. Treenaamista ei voi kuvailla 100% täsmällisesti siitä suinkaan seuraa etteikö asialla olisi merkitystä ja että mikä tahansa treenaaminen olisi yhtä tehokasta.

Esim. BJJ-treeneissä ei varmaan ole järkevää jäkittää 5 minuuttia sidonnassa, josta ei edes saa pisteitä vaikka siinä olisi puoli tuntia. Sen sijaan vastustajan alistaminen pakkottamalla tämä luovuttamaan käsilukkoon tai kuristukseen on usein vähän niin kuin se tarkoitus.

Jos haluat otella potkunyrkkeilyssä tai muussa täyskontaktilajissa niin kyllä silloin pitäisi treenisalillakin välillä kolista. Olen itse sitä mieltä että osa sparreista pitää ottaa täysillä, eli kipataan niin kovaa kuin lähtee ja jos kaveri siitä konttaa niin sitten se konttaa. Ero otteluun tulee lähinnä siitä ettei jo vahingoitettua vastustajaa pyritä niittaamaan lopullisesti, vaarallisimpia tkeniikoita kuten polvia päähän voidaan rajoittaa ja käytetään enemmän suojia ja ehkä lyhempiä eriäkin. Ja tietenkin parit pitää katsoa tasaväkisiksi.

Jos vain harrastaa ilman kilpatavoitteita niin tätä ei tarvitse eikä oikein edes kannata tehdä, koska se on riskialtista harjoittelua epämukavuusalueella. Missään tapauksessa normaalia harrastajaryhmää ei pitäisi ajaa tällaiseen koska siitä seuraa liiallisia vahinkoja puutteellisen taitotason takia ja tietysti harrastuksen lopettamista kun se ei ole välttämättä kivaa.

Mitä tulee itsepuolustus- ja taistelulajeihin niin niitäkin voi tietysti harrastella niin että ottaa sparrit hippasteluna ja homma toimii kyllä. Nimittäin niin kauan kuin taitoja ei tarvitse käyttää. Siinä vaiheessa kun homma alkaa provosoimattomalla nyrkiniskulla naamaan ja lisää nyrkkiä alkaa lentää kohti, tilanne voi olla vähän huono mikäli salilla ei ole koskaan otettu hippailua kovempaa kontaktia.
Antti Sariola

www.instagram.com/fight_coach_andy/
www.facebook.com/anttisariolakbt/

You can play Football, you can play Rugby, but you can't play K1! - Sensei Will Vanders
Kuvake
Kari Aittomäki
päähänpotkija
Viestit tässä aiheessa: 8
Viestit: 16086
Lauteille: Helmikuu 2006
Paikkakunta: Kokkola

Ego ja nöyryys kamppailulajeissa

#99

Viesti Kari Aittomäki »

Hmmniin... mä olen nähnyt kokeneittenkin kehäveikkosten ottavan koteloon on Teh Street koska ei ole oikeen tajuttu sitä tekemisen asenne-eroa.
Kaskun kehässä sitä aikaa on, kadulla kenties ei. Saati sitten puskissa konttaillessa.
Jotku alapotkut ja jabit on hyviä työkaluja, kun matsi kestää erätolkulla ja kestävyys on ratkaisevan tärkeää (toki tottakai myös se kivunsieto ja tilannetaju). Kadulla ne ei ole... tai mitäs näitä selittään. Itsestäänselvyyksiä.

Noin kokonaisuutena, opitun taidon soveltaminen yllättävässä tilanteessa on aikas paljon älypeliä ja hahmottamista. Tilannetajua.
Johon nykyiset realityjutut antaa oikeen hyvät välineet. Kovakin sparri taasen saattaa toimia jopa jarruna, koska siitä helposti muodostuu peliä. Olen itte lurettanut kovan tason urheiluveikkosia omaan peliinsä ja vetänyt ylläripyllärin..

Sauraman Jusa kertoili kerran aito äimistys äänessään eräästä mylläkästä jossa pitkä sälli yhtäkkiä kumartu ja heitti kouralliset hiekkaa Jusan silmille. Vä'istö ei onnistunu koska ärsyke ei ollut tuttu.
- Ei kehässä kukaan heittele hiekkaa silmiin!

Vaikka heittääkin. Vaikkei aivan hiekkaa eikä aivan heittämällä.
Ja ei, en koeta kertoa etteikö kunnon rymistelysparria tarvittaisi. Niinku A sanoi, the way U train.. Ei vaan pidä luulla että minäkuva on vailla ohiosumisen mahdollisuuksia.
Siksi on tärkeää olla uskomatta omaan mielikuvaansa ja pyöräytellä niitä ukemeita, patsastelun sijasta.

Näin näkisin.
Kuvake
Andy
etupotkija
Viestit tässä aiheessa: 24
Viestit: 18918
Lauteille: Tammikuu 2005
Paikkakunta: Oulu
Etulaji: Potkunyrkkeily
Takalajit: Karate, ju-jutsu
Yhteystiedot:

Ego ja nöyryys kamppailulajeissa

#100

Viesti Andy »

En nyt ihan hahmota miksi kamppailu-urheilua pitäisi soveltaa tai miettiä sen soveltuvuutta johonkin katukähinöihin sen enempää kuin vaikka korkeushypyn tai lacrossen.
Antti Sariola

www.instagram.com/fight_coach_andy/
www.facebook.com/anttisariolakbt/

You can play Football, you can play Rugby, but you can't play K1! - Sensei Will Vanders
Lasse Candé
etupotkija
Viestit tässä aiheessa: 9
Viestit: 20822
Lauteille: Joulukuu 2007

Ego ja nöyryys kamppailulajeissa

#101

Viesti Lasse Candé »

Näkisin että treenimetodien soveltuvuuspohdinta katujuttuihin lähti tästä:
Andy kirjoitti: Mitä tulee itsepuolustus- ja taistelulajeihin niin niitäkin voi tietysti harrastella niin että ottaa sparrit hippasteluna ja homma toimii kyllä. Nimittäin niin kauan kuin taitoja ei tarvitse käyttää. Siinä vaiheessa kun homma alkaa provosoimattomalla nyrkiniskulla naamaan ja lisää nyrkkiä alkaa lentää kohti, tilanne voi olla vähän huono mikäli salilla ei ole koskaan otettu hippailua kovempaa kontaktia.
Kuvake
Andy
etupotkija
Viestit tässä aiheessa: 24
Viestit: 18918
Lauteille: Tammikuu 2005
Paikkakunta: Oulu
Etulaji: Potkunyrkkeily
Takalajit: Karate, ju-jutsu
Yhteystiedot:

Ego ja nöyryys kamppailulajeissa

#102

Viesti Andy »

Niin mitä siitä?
Antti Sariola

www.instagram.com/fight_coach_andy/
www.facebook.com/anttisariolakbt/

You can play Football, you can play Rugby, but you can't play K1! - Sensei Will Vanders
Kuvake
nomad
kylkeenpotkija
Viestit tässä aiheessa: 3
Viestit: 2972
Lauteille: Syyskuu 2010

Ego ja nöyryys kamppailulajeissa

#103

Viesti nomad »

Nii, tappelemalla tottuu tappelemaan ja kehässä kehäilemään. Ei kai toi nyt mitään korkeampaa matikkaa ole, että jotain pitää tehdä mahdollisimman monta kertaa mahdollisimman lähellä sitä tavoitetoimintaa. Kehäillessä tää tietty on vähän helpompaa kun sotilashommissa tai Bas Rutten-osastolla.
-Tämän maallikkomielipiteen jätän tyystin omaan arvoonsa. Todellisuutta se ei tietenkään vastaa.
-Oletan ettei tämä perustu mihinkään lähteisiin vaan kyseessä on pelkkä mutusta kumpuava mielipide.
-Tosin asenteesi tuntien vanhastaan voin sanoa, ettei sinun mielipiteelläsi ole asian todellisuuden kannalta mitään merkitystä.
Jiu-Jitsu
munillepotkija
Viestit tässä aiheessa: 3
Viestit: 868
Lauteille: Huhtikuu 2005

Ego ja nöyryys kamppailulajeissa

#104

Viesti Jiu-Jitsu »

Andy kirjoitti: En nyt ihan hahmota miksi kamppailu-urheilua pitäisi soveltaa tai miettiä sen soveltuvuutta johonkin katukähinöihin sen enempää kuin vaikka korkeushypyn tai lacrossen.
Aika moni näitä juttuja miettii ja soveltaa, ja aihe mitä ilmeisimmin kiinnostaa monia kamppailijoita (mm. minua). Sinun kantasi asiaan on jo hyvin tiedossa, joten ehkä voit antaa asiasta kiinnostuneiden keskustella siitä ilman näitä jatkuvia välihuuteluita?
Kuvake
Andy
etupotkija
Viestit tässä aiheessa: 24
Viestit: 18918
Lauteille: Tammikuu 2005
Paikkakunta: Oulu
Etulaji: Potkunyrkkeily
Takalajit: Karate, ju-jutsu
Yhteystiedot:

Ego ja nöyryys kamppailulajeissa

#105

Viesti Andy »

Eikä sille ole omia ketjujaan olemassa? Käsittääkseni tässä ketjussa on puhe kamppailulajien henkisistä vaatimuksista ja vaikutuksista harrastajiinsa?
Antti Sariola

www.instagram.com/fight_coach_andy/
www.facebook.com/anttisariolakbt/

You can play Football, you can play Rugby, but you can't play K1! - Sensei Will Vanders
Vastaa

Lauteilla

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei potkulaisia ja 54 kurkkijaa