Koska se on kivaa!ka1 kirjoitti: Vilkuilen tätä ketjua aina välillä hämmennyksen vallassa. En millään tajua, miten ja millä ajalla voi seurata hirveää rykelmää tv-sarjoja kerralla, ja tietysti ennenkaikkea miksi.
Arki-iltaisin ehtii hyvin katsoa pari jaksoa jotakin sarjaa. Viikonloppuisin saattaa ehtiä katsoa useitakin jaksoja.
Olet kyllä erittäin elokuvakeskeinen. Tuo blogi on myös aika painottunut.Näitä tavallisia eli usean kauden sarjoja, joita kirjoitetaan eteenpäin siinä matkan varrella, en ole itse koskaan jaksanut kauaa seurata. Kyseessä on minusta vähän kömpelö ja teollinen kerrontamuoto. Pitkistä sarjoista harvoin muodostuu koherenttia kokonaisuutta, ja ylipäätään se idea näiden seuraamisessa tuntuisi kietoutuvan lähinnä "mitäköhän seuraavaksi tapahtuu" -kysymyksen ympärille.
Laatusarjoissa toki on panostettu myös siihen, miten tapahtuu, mutta kuitenkin kerronta eroaa elokuvakerronnasta, omaan makuuni harmillisesti useimmiten negatiivisessa mielessä. Sarjan erottaa elokuvasta yleensä jo minuutin parin perusteella.
Minisarjat ovat sitten vielä hieman eri asia. Vaikka kerronta on niisääkin helposti tasapaksumpaa ja köyhempää kuin elokuvissa, kokonaisuus voi olla jo melko hallittukin.
Mikä sarjoissa on parempaa kuin elokuvissa? Niissä voidaan rakentaa tarinoita JA henkilöitä aivan eri tasolla kuin elokuvissa. The Shield on mielestäni loistoesimerkki ensimmäisestä. Se sama yksi keskeinen tapahtuma kantaa läpi useamman kauden verkon koko ajan kiristyessä. Siinä mielessä näen parhaatkin elokuvat pinnallisempina kuin parhaat sarjat, mutta ei niitä tosiaan voi eikä saisikaan kovin suoraan verrata. Kyse on kahdesta ihan erilaisesta kerrontatavasta.
Itse katselen elokuvia harvoin enää nykyään. TV-sarjat ovat nykyään niin tasokkaita, että on helppo valita mielenkiintoinen sarja, jota on mukava seurata. Elokuvissa kaikki on ohi nopeasti (mikä joskus näkyy käsikirjoituksessa huonolla tavalla), ja uuden elokuvan arpominen on aina vähän fiftysixty. Hyvässä sarjassa melko varmasti seuraavakin jakso on hyvä. Ja sitä seuraava.
Kummallekin on paikkansa.