Vaivat

[Naked]

Minulla on myöskin pupillit olleet jossain määrin erikokoisia koko elämäni. Mutta tottakai suurenevat ja pienenevät synkassa.

Aivovaurion määrän voi kukin päätellä ihan itse.

*juoksee alasti foorumin läpi*

[SimiS]

Onko tota diagnosoitu?
Kuullostaa aivovauriolta jos paikat puutuu ja toinenpuoli heikompi ja pupillit erikokoisia?

On tuo diagnosoitu. Syntipukkina on aivokasvain joka pesiytyi niskassa olevien nikamien väliin kun olin 4 vai 5. Leikkauksessa oli 50:50 mahdollisuudet selvitä kävelykykyisenä, joten taisin aika vähällä selvitä.

Damn.

Mut cheers sulle sitten!

[terssi]

Sunnuntaina sparreissa kaveri teki toe holdia. No, ei tuntunut missään ja yritin puolustaa, kunnes nilkasta kuului helkkarin kova RITS RÄTS. Ei tuntunut kummempia sittenkään, mutta varmuuden vuoksi KKK:ta. Illalla tuntui lähinnä jäykältä ja "hassulta". Aamulla nilkka olikin jo aika arka, eikä mitään kävelyä kummempaa sillä viitsinyt tehdä.

Sitten jännittikin koko viikon, että paraneeko ensi lauantaihin (eli huomiseen) mennessä. No eipä kunnolla ole vielä parantunut, joten jää lukkopainin SM väliin. Perhana. Painihalut olis olleet kovat ja harmittaa se panostuksen määrä treenien ja painonpudotuksen suhteen.

[Luppa]

Omasta tapaturmahistoriastani voi sanoa, että tekevälle sattuu. Tosin huonoa onneakin on ollut mukana, eivätkä kaikki vammoista ole aiheutuneet omasta toiminnasta.

Murtumat alhaalta ylös: Kaksi varvasta, jalkapöytä, nilkka neljästä kohtaa (leikattu kahdesti/lisäksi nivel sijoiltaan), polvi tähystysleikattu, kylkiluu, pikkusormi, nenä (korjattu kahdesti), otsa ja silmäkulma.

Kaikki vammat on saatu korjattua hyvin, ja nekin, jotka vaivaavat, tuntuvat vasta kovan rasituksen jälkeen.

[MarkkuT]

Perjantain reeneissä muotoiltiin meikäläisen pärstää uusiksi. Eli lisätään listaan rikkinäinen posken luu. Leikkaus on tiedossa perjantaina. Yllättävän vähän on kipuja. Syöminen on pikkuisen hankalaa.

Laajennetaanpa keskustelua henkiselle puolelle. Onko loukkaantumisista seurannut potkulaisille huonoja fiiliksiä/lopetusajatuksia?

Itselläni ainakin on tuon em. haaverin vuoksi reenimotivaatio täysin nollassa ja mieli aika maassa. Jotenkin se, että vamma on kasvojen seudulla tekee hommasta ikävämmän vaikka pärstä ei turvotuksen laskettua juuri entistä pahemmalta näytäkään (pieni kuoppa ohimon alapuolella). Mut eiköhän tää tästä taas...

[MaKo]

Nuoruudesta sain pysyvän vaivan kyynärpäihin ja polviin. Ne yliliikkuvat ja kipeytyvät nopeasti varjonyrkkeilyssä (jos ei pidä varaansa ja pysäytä liikettä tarpeeksi aikaisin - ja monesti, vaikka ottaisi varoenkin).

Nyt on tullut uusia vaivoja; lonkka on ihan jumissa, potkut aiheuttavat helposti viiltävää kipua ulkoreisiin. Sormenpäihin on tullut hermosärkyä, pistävää kipua joka säteilee ranteisiin ja kyynärpäihin. Se tosin tuli jo aiemmin, varmaan jotain tekemistä tietokoneen naputtamisella ja kitaransoitolla.

Siinä kait nuo pääasiassa... Ei mitään vakavampaa :-)

Laajennetaanpa keskustelua henkiselle puolelle. Onko loukkaantumisista seurannut potkulaisille huonoja fiiliksiä/lopetusajatuksia?

Tuo kyynärpäävaiva aiheutti motivaatio-ongelmia karatessa. Yritin kyynärpäitä suojella siteilläkin, mutta kun se aikanaan ilmaantui, niin ei suostunut lähtemään millään pois.

[kaik]

Onko loukkaantumisista seurannut potkulaisille huonoja fiiliksiä/lopetusajatuksia?

Kyllähän olkapään sijoiltaanmeno pisti miettimään. Tämä kun sattui vielä ihan HMD-harrastuksen alkukuukausina, jolloin samaan aikaan kävin myös judo-treeneissä. Kävin kuitenkin molemmissa treeneissä hetken aikaa katselemassa sivusta meininkiä. Judossa olkapää ei olisi kestänyt paluuta treeniin yhtä nopsaan niin senkin vuoksi tuli valinta tehtyä HMD:n hyväksi.

Sen kummempia huonoja fiiliksia ei silti jäänyt. Olkapäätä varoin aika hyvin ja "palomiehenpyörä" on heitto minkä kohteena en kovin mielellään ollut sen jälkeen..

[Jussi Häkkinen]

Laajennetaanpa keskustelua henkiselle puolelle. Onko loukkaantumisista seurannut potkulaisille huonoja fiiliksiä/lopetusajatuksia?

No, kertaalleen tuli murtuma juuri ennen vyökoetta enkä uskonut, että kahdessa viikossa ei mikään luudu. Kokeessa sitten uusiksi, kokeen jälkeen parantumisajan jälkeen kaksi flunssaa ja kasvava megahatutus. Lopettaminen ei käynyt mielessä, mutta aivan heti ei tehnyt mieli nähdäkään pukua. Vanhan vyön pukeminen ärsytti vielä enemmän.

[tabitha]

Tänään kaveri veti kämmentyviatemin leukaan sen verran kovaa, että menin pihalle ja hädin tuskin älysin ukemia tehdä heittoon joka seurasi perässä (tulin selälleen alas...) Tuossa ei sinänsä mitään outoa ole, mutta kun sen jälkeen oli leuat vähän hankalat ja suu aukesi huonosti. Onneksi oli hampaat yhdessä lyönnin osuessa. Nyt leuat on paremmat mutta sattuu kun puree hampaita yhteen. Eiköhän se tästä. Em. asia on tapahtunut aika usein mutta ei ole ollut ihan näin kipeä ikinä.

Laajennetaanpa keskustelua henkiselle puolelle. Onko loukkaantumisista seurannut potkulaisille huonoja fiiliksiä/lopetusajatuksia?

No, kertaalleen tuli murtuma juuri ennen vyökoetta enkä uskonut, että kahdessa viikossa ei mikään luudu. Kokeessa sitten uusiksi, kokeen jälkeen parantumisajan jälkeen kaksi flunssaa ja kasvava megahatutus. Lopettaminen ei käynyt mielessä, mutta aivan heti ei tehnyt mieli nähdäkään pukua. Vanhan vyön pukeminen ärsytti vielä enemmän.

Meidän seurassamme eräältä tytöltä murtui solisluu juuri ennen vyökoetta. Se kyllä parani aika vikkelään, mutta ei kuitenkaan kokeeseen mennessä. Mahtoi v*tuttaa.

Itselläni henkisesti pahin oli se aivotärähdys. Jalka jäi siis heitossa heittäjän hakaman alle ja tulin suoraan pää edellä alas. Kotona oksennellessa ja varoessa, ettei vain astu niin että pää tärähtää kävellessä tai ettei kukaan puhu liian kovaa, kävi kieltämättä mielessä että onko se tämän arvoista. Samoin jotkut vammat ovat tapahtumahetkellä sattuneet niin saatanasti että tuli kirottua että ikinä aloitinkin koko lajin. Mutta pitkäaikaisimmin kiusasi kyllä tuo pään jysähtäminen. Sormien murtumisen jälkeiset pari päivää olivat myös aika hubaa, mitään ei oikein pystynyt järkevästi tekemään.

[Jopo]

Laajennetaanpa keskustelua henkiselle puolelle. Onko loukkaantumisista seurannut potkulaisille huonoja fiiliksiä/lopetusajatuksia?

Minä ainakin oon niin fiilispohjainen treenaaja, että v*tutus on sanoin kuvaamaton joka kerta kun jotakin menee rikki. Silloin tällöin on tullut mietittyä, että onkohan tämä nyt oikeati sen arvoista. Silti, joku siinä vaan jaksaa viehättää. Mahtaa olla, että edelleen elättelen toiveita siitä, että naiset kiinnostuu potkunyrkkeilijöistä.

Suurinta henkistä tuskaa aiheuttaa yleensä lääkärissäkäynnit (nyt kyllä löysin sen verran asiallisen lääkärin, että tämä on mennyttä elämää).

-joo-o, se on siinä kuukaudesta kuuteen viikkoa treenitaukoa niin eiköhän se sitten parane

-Mä oon kilpaurheilija, en mä voi pitää tollasia taukoja.

-Niinhän se on, mutta en mä siihen voi oikeastaan tuota kortisoiniakaan laittaa. Syöt buranaa ja annat sen käden levätä..

-ei jumalauta...

Ja kotia hyvällä tuurilla lääkereseptin kanssa. Huonolla tuurilla pelkän laskun kanssa ja viikon päästä uuskäynti ja rukoilu kaikkia hindujen jumalia, että olis ees osittain ihmisläheinen lääkäri, jonka liikuntatottumukset ei jää pelkästään taskubiljardin varaan.

[Elina]

Tuli muuten noista Tabbyn bokkenjutuista mieleen, että sainhan kyllä päähäni joskus choikkariaikoina kepistä Tehtiin jotain keppiharjoitusta parin kanssa ja sieltä tuli ohjaajilta lisäohjetta ja kuuntelin sitten sitä ja pari päättikin pamauttaa siinä kohtaa. Teki kyllä kovasti mieli pamauttaa takaisin - sattuihan se ja melko iso kuhmukin tuli. Onneksi osui kuitenkin sellaiseen kohtaan ettei pahempaa saatu aikaan. Tosin olen kyllä itsekin toheloinut kepillä toiselta silmäkulman auki

Mutta henkisesti hankalampia on varmaan olleet noi kitkuttavat, pidempiaikaiset vaivat eli siis iskias ja penikkatauti. Ne turhauttavat kyllä. Äkilliset vaivat taas ovat helpompia sikäli, että ne kestävät ns. rajatumman ajan. Tosin en kyllä mitään aivotärähdystä haluaisi...

[Freeride]

Onpahan sitten ollu viimeisen viikon ajan inhottava vaiva. Kuristuksessa jäi kieli takahampaiden väliin ja palahan siitä lähti... Kieli siis viikon aivan pirun kipeä ja turvoksissa, ei parane niin millään... Onkohan muille sattunu vastaava, millähän tuon sain paranemaan nopeammin?

[Jussi Häkkinen]

Minä ainakin oon niin fiilispohjainen treenaaja, että v*tutus on sanoin kuvaamaton joka kerta kun jotakin menee rikki. Silloin tällöin on tullut mietittyä, että onkohan tämä nyt oikeati sen arvoista.

Jep. Tosin, tuo "onkohan tämä nyt oikeasti sen arvoista" -mietintö ei loukkaantumisista tai ongelmien bongaamisesta tule herkästi vastaan.

Se ketuttaa, jos kropassa on jotain mikä vaatisi erityistä huomiota ja säätämistä. Tällä hetkellä sellaista on eräs "nukahtanut" lihas, joka kieltämättä ottaa päähän ihan kympillä - etenkin kun katkaisi harjoittelun leirillä aika tehokkaasti. Siihen asti fiilis oli sangen hyvä, etenkin kun pitkästä aikaa pääsi harjoittelemaan kunnolla & muutkin puitteet olivat kunnossa.

Onhan se hauskaa...yhden paikan hoito tuo ongelman toisaalle.

[Jussi Häkkinen]

Tuo kyynärpäävaiva aiheutti motivaatio-ongelmia karatessa. Yritin kyynärpäitä suojella siteilläkin, mutta kun se aikanaan ilmaantui, niin ei suostunut lähtemään millään pois.

Ärgh, liian harva opettaja osaa korjata tekniikan sellaiseksi, ettei kyynärpään hyperekstensiosta tule ongelmia. Moni tarjoaa vain loppukiristystä (sitä pysäytystä) lääkkeeksi - näin sitten lopputuloksena on sekä huono tekniikka että toimimaton "hoito".

Nykäise miitissä hihasta (jos sinne pääsen tulemaan) niin näytän tavan, jolla saat varjeltua kyynärpäätäsi.

[MarkkuT]

"onkohan tämä nyt oikeasti sen arvoista"

Tuo tuli ja meni. Nyt kun luut ovat taas kohdillaan alkaa turhauttaa kun ei pääse reenaamaan. Fiilispohjalta joo.