Deutscher Ju-Jutsu Verbandin jutsussa ei ole ongelmaan mitään patenttiratkaisua, sillä periaatteessa teh vastustaja hyökkää aina ensin, ja on näin ikäänkuin valmiiksi lyöntietäisyydellä. Käytännössä järjestelmään kuuluu kuitenkin myös sparria ja muutama vyökoejutska, jotka edellyttävät aloitteellista hyökkäämistä. Näihin ymmärtääkseni ei kuitenkaan ole tarjolla sen kummempaa viisautta kuin että hyökkäys on vain oltava niin nopea ja määrätietoinen ettei vastahyökkääminen ole mahdollista. Sinänsä tämä on tietysti kohtalaisen erikoista kun kuitenkin laji muilta osin nojaa nimenomaan siihen ajatukseen että vastustajan hyökkäys puolustetaan onnistuneesti.
HEMAssa on tästä(kin) asiasta hyvinkin vahvoja mielipiteitä ja toinen toistaan oudompia teorioita ja näkemyksiä. Monet ovat sitä mieltä, että esimerkiksi miekkojen kanssa puljatessa ensimmäinen hyökkäys tulisi suorittaa siten, että miekka ikäänkuin ensin "heitetään" kamppailijoiden väliin, ja sen jälkeen seurataan sen perässä lyöntietäisyydelle. Näin toimittaessa ollaan tietysti astetta enemmän "suojassa" siellä oman miekan takana, mutta toisaalta lyönnissä ei ole osuessaan enää minkäänlaista voimaa eikä se käytännössä ole yhtään sen vähempää sähköttävämpi kuin mikään muukaan kokonaisella askeleella suoritettava lyönti. Henkkoht olen sitä mieltä että monien muiden juttujen tapaan asiaa on niin sanotusti ylianalysoitu hemapiireissä aika tavalla, ja että Luupää, Alioppilas, ja etenkin Von Danzig -manuska ovat oikeammilla jäljillä (vaikka sitä nyt luonnollisesti kukin tulkitsee miten haluaa...)
When you come to him in the Zufechten, your should always attack skillfully and without fear with a stroke or thrust to one of the four openings, whichever one you can reach best, and do not worry about what he will execute or do against you. Thereby you compel him so that he must parry you. And when he has parried you, then, in the parrying, quickly seek the nearest opening with windings of the sword.
Codex 44 A 8, 1452, Käännös: Tobbler