Henkinen kehitys tai muu kokonaisvaltaisuus kamppailulajeissa

[Mappe]

Itse näen kamppailulajeihin liittyvän henkisen kasvun lähinnä sellaisena, että esim. oppii säilyttämään malttinsa ja toimimaan järkevästi vaarallisissa tilanteissa joissa fyysisen vahingoittumisen riski on todellinen. Tai kykenee uskomaan voittoon ja tilanteesta selviämiseen silloinkin kun on tullut osumaa kotitarpeiksi. Tämä kehitys voi sitten heijastua muuhunkin elämään.

Nuo meditaatiojutut ja muut ovat vähän turhan esoteerisia minulle.

Näin minäkin asian näen. Lisäksi kamppailulajeista parhaimmillaan oppii hyviä käytöstapoja ja toisen ihmisen kunnioittamista. En näe kamppailulajeja hyvänä työkaluna vuorten siirtämiseen ajatuksen voimalla.

[JKOO]

Itse näen kamppailulajeihin liittyvän henkisen kasvun lähinnä sellaisena, että esim. oppii säilyttämään malttinsa ja toimimaan järkevästi vaarallisissa tilanteissa joissa fyysisen vahingoittumisen riski on todellinen. Tai kykenee uskomaan voittoon ja tilanteesta selviämiseen silloinkin kun on tullut osumaa kotitarpeiksi. Tämä kehitys voi sitten heijastua muuhunkin elämään.

Nuo meditaatiojutut ja muut ovat vähän turhan esoteerisia minulle.

Muistu mieleen kyseiset artikkelit linkeistä:
http://yle.fi/uutiset/yhdysvaltain_meri ... sa/6458762" onclick="window.open(this.href);return false;

http://www.iosrjournals.org/iosr-jbm/pa ... 022737.pdf" onclick="window.open(this.href);return false;

http://www.dailymail.co.uk/indiahome/in ... tress.html" onclick="window.open(this.href);return false;

[JKOO]

Tästä kysymys:
http://www.kaypahoito.fi/web/kh/suositu ... s/hoi50080" onclick="window.open(this.href);return false;

[Andy]

Miten tämä liittyy mihinkään? En kärsi traumaperäisestä stressireaktiosta.

[Lasse Candé]

Itse en edes katsonut linkkejä kun ei annettu syytä katsoa. Toivoisin aina että se oma ajatus miksi laittaa linkin tuodaan esiin. Ja nyt saan lukea että ei edes juurikaan liity aiheeseen... Hyvä etten avannut sen lemuavan sian säkkiä tällä hitaahkolla puhelimella...

Referoikaa...

[JKOO]

Itse näen kamppailulajeihin liittyvän henkisen kasvun lähinnä sellaisena, että esim. oppii säilyttämään malttinsa ja toimimaan järkevästi vaarallisissa tilanteissa joissa fyysisen vahingoittumisen riski on todellinen. Tai kykenee uskomaan voittoon ja tilanteesta selviämiseen silloinkin kun on tullut osumaa kotitarpeiksi. Tämä kehitys voi sitten heijastua muuhunkin elämään.

Nuo meditaatiojutut ja muut ovat vähän turhan esoteerisia minulle.

Muistu mieleen kyseiset artikkelit linkeistä:
http://yle.fi/uutiset/yhdysvaltain_meri ... sa/6458762" onclick="window.open(this.href);return false;

http://www.iosrjournals.org/iosr-jbm/pa ... 022737.pdf" onclick="window.open(this.href);return false;

http://www.dailymail.co.uk/indiahome/in ... tress.html" onclick="window.open(this.href);return false;

No joo, eipä ollut tarkoitus loukata ketään tai mitään. Andyn postaus oli hyvä ja tässä selvennys.
" että esim. oppii säilyttämään malttinsa ja toimimaan järkevästi vaarallisissa tilanteissa joissa fyysisen vahingoittumisen riski on todellinen. " Muistikuva syntyi mindfullness harjoituksen käytöstä
militaaripuolella. Eli vaara + meditaatio= yhteys artikkeleihin. Jenkkiversiossa oli mainittu ennaltaehkäisy kyseisen treenin avulla toimintakyvyn säilyttämiseksi paremmin taisteluolosuhteissa ja mahdolinen hyöty tarvittaessa stressireaktioiden purkamisessa terapeuttisessa mielessä.

Mielenkiintoinen ajatusten vertailu voisi syntyä mentaalivalmennus vs mindfullness-treeni hyödyistä.

[Goran]

Tämän kaltaisista lähtökohdista henkiseen kasvuun tähtäävän harjoittelun budo-statuksen kieltäminen on mielestäni hataralla pohjalla.

Mieleeni ei tule yhtäkään esimerkkiä ainakaan koryusta, joka olisi fyysisesti muuttanut tapaansa harjoitella siksi, että taistelutekniikan tehokkuuden maksimoinnin sijaan tavoitteeksi olisi vaihtunut "henkinen kasvu". En ole koskaan nähnyt asiaa siten, että nämä kaksi lähtökohtaisestikaan sulkisivat toisiaan mitenkään pois.

Kulttuurissa, jossa miekka saatettiin vetää tupesta pienestäkin loukkauksesta, oli taistelutaitojen yhteydessä (kaikkeen fyysiseen harjottteluun täydellisesti integroituna) ihan fiksua viljellä hieman kasvatusoppia ja moraalifilosofiaa. Heiho wa heiho nari , vai miten se eräskin iäkkäämpi koulu asian totesi....

[JKOO]

Todennäköisesti aikido on harvoja lajeja, joka on muuttunut perustajansa kokemusten muokkaamana aina 1920-luvun Aiki-bujutsusta Aikido'ksi perustajansa kuolemaan saakka. Saman kehityskaaren myötä muuttui myös tekniikoiden luonne. Harjoittelu sisälsi ajatuksen siitä, että ulkoisen konfliktin ratkaisu on samanaikaisesti kiinteä osa sisäisen ristiriidan ratkaisua. Tähän liittyi aikaisempi kommenttini itsereflektiosta. Keskittymiskyvyn kehittäminen on kiinteästi kehon ja mielen harjoittamista yhtäaikaisesti kokemukseni mukaan. Hyöty näkyy ajoituksessa ja hienomotorisessa kehon käytössä. Treenissä fokus on tietoisesti myös tahdonvoiman ja tyynen mindsetin harjoittamisessa.

Hahmotan kokonaisuutta niin, että kyse on aina ihmisestä yksilönä, miten ymmärrys ja harjoittelu konkretisoituu. Ja harjoittelu tosiaankin muuttaa muotoaan kropan jäykistyessä iän karttuessa.Luotan itse käytännönläheiseen lähestymistapaan treeneissä. Kaikki mikä ei perustu tosiasioihin on itsensä pettämistä. Siksikin pidin Lassen käyttämää ytimekästä kuvausta nasevana.
Martial art on taistelutaidetta ja tositoimiin varustautuisin mieluummin mustaruutiaseella kuin paljailla käsillä .

Henkisen kasvun voin ymmärtää juurikin tuona itsetuntemuksen syventymisenä tavastaan reagoida toisiin ihmisiin ja ympäristöön.

[Lasse Candé]

Tämän kaltaisista lähtökohdista henkiseen kasvuun tähtäävän harjoittelun budo-statuksen kieltäminen on mielestäni hataralla pohjalla.

Mieleeni ei tule yhtäkään esimerkkiä ainakaan koryusta, joka olisi fyysisesti muuttanut tapaansa harjoitella siksi, että taistelutekniikan tehokkuuden maksimoinnin sijaan tavoitteeksi olisi vaihtunut "henkinen kasvu". En ole koskaan nähnyt asiaa siten, että nämä kaksi lähtökohtaisestikaan sulkisivat toisiaan mitenkään pois.

Kulttuurissa, jossa miekka saatettiin vetää tupesta pienestäkin loukkauksesta, oli taistelutaitojen yhteydessä (kaikkeen fyysiseen harjottteluun täydellisesti integroituna) ihan fiksua viljellä hieman kasvatusoppia ja moraalifilosofiaa. Heiho wa heiho nari , vai miten se eräskin iäkkäämpi koulu asian totesi....

Oletko tuossa samaa mieltä kanssani jostain, eri mieltä vai jatkatko vain ajatusta?

[Beorn]

Itse näen kamppailulajeihin liittyvän henkisen kasvun lähinnä sellaisena, että esim. oppii säilyttämään malttinsa ja toimimaan järkevästi vaarallisissa tilanteissa joissa fyysisen vahingoittumisen riski on todellinen. Tai kykenee uskomaan voittoon ja tilanteesta selviämiseen silloinkin kun on tullut osumaa kotitarpeiksi. Tämä kehitys voi sitten heijastua muuhunkin elämään.

Nuo meditaatiojutut ja muut ovat vähän turhan esoteerisia minulle.

Tämä on yksi näkökulma. Muitakin on. Minusta on hivenen yksioikoista sulkea pois (Andy ei tätä ehken teekään) kehon ja mielen yhteys, oikeammin, keho ja mieli on yksi (kuin kynä ja miekka). Ajattelumme, älykkyytemme ja tietoisuutemme ON yhteydessä siihen, millaisessa fyysisessä olomuodossa me ilmenemme. Esmes valaiden kieltä tutkittaessa on ilmennyt, että niiden kieli saattaakin olla neliulotteista (minun on vaikea tätä hahmottaa, mutta näin se tutkija sanoi), ihmisen suhteellisen lineaarisen ja kaksiulotteisen viestinnän sijaan; millaista mahtaa olla niiden ajattelu? Aikojen mittaan on esitetty lukuisia uskomuksia -väitteitä oikeammin- siitä, että tietynlaisella kehollisella harjoittelulla on myös positiivisia henkisiä tai hengellisiä vaikutuksia. Näiden väitteiden esittäjillä on ollut omakohtaisia kokemuksia asiasta. Ovatko he olleet väärässä, kokeneet väärin? Minusta tämä on vähintäänkin vakavan pohtimisen arvoinen asia.

Tämä dokkari keinoälystä sivuaa asiaa:

http://areena.yle.fi/tv/2051285" onclick="window.open(this.href);return false;

[KungFuMiäs]

Aivan loistava viesti Beornilta. Juuri tätä, just noin. En olis voinu paremmin laittaa noita asioita sanoiksi.

[Andy]

Minusta tuossa ei kyllä varsinaisesti sanottu mitään.

[PDC]

Siis Andyhän juurikin Beorn kuvasi viestissään 100% kehon ja mielen yhteyttä. Eihän se voi olla mitään muuta jos harjoittelemalla oppii

säilyttämään malttinsa ja toimimaan järkevästi vaarallisissa tilanteissa joissa fyysisen vahingoittumisen riski on todellinen. Tai kykenee uskomaan voittoon ja tilanteesta selviämiseen silloinkin kun on tullut osumaa kotitarpeiksi. Tämä kehitys voi sitten heijastua muuhunkin elämään.

Maltti = mielellistä

uskominen = mielellistä

Jotka ovat tässä tapauksessa seurausta fyysisestä harjoittelusta.

[Oar]

Itse näen kamppailulajeihin liittyvän henkisen kasvun lähinnä sellaisena, että esim. oppii säilyttämään malttinsa ja toimimaan järkevästi vaarallisissa tilanteissa joissa fyysisen vahingoittumisen riski on todellinen. Tai kykenee uskomaan voittoon ja tilanteesta selviämiseen silloinkin kun on tullut osumaa kotitarpeiksi. Tämä kehitys voi sitten heijastua muuhunkin elämään.

Nuo meditaatiojutut ja muut ovat vähän turhan esoteerisia minulle.

Tämä on yksi näkökulma. Muitakin on. Minusta on hivenen yksioikoista sulkea pois (Andy ei tätä ehken teekään) kehon ja mielen yhteys, oikeammin, keho ja mieli on yksi (kuin kynä ja miekka). Ajattelumme, älykkyytemme ja tietoisuutemme ON yhteydessä siihen, millaisessa fyysisessä olomuodossa me ilmenemme. Esmes valaiden kieltä tutkittaessa on ilmennyt, että niiden kieli saattaakin olla neliulotteista (minun on vaikea tätä hahmottaa, mutta näin se tutkija sanoi), ihmisen suhteellisen lineaarisen ja kaksiulotteisen viestinnän sijaan; millaista mahtaa olla niiden ajattelu? Aikojen mittaan on esitetty lukuisia uskomuksia -väitteitä oikeammin- siitä, että tietynlaisella kehollisella harjoittelulla on myös positiivisia henkisiä tai hengellisiä vaikutuksia. Näiden väitteiden esittäjillä on ollut omakohtaisia kokemuksia asiasta. Ovatko he olleet väärässä, kokeneet väärin? Minusta tämä on vähintäänkin vakavan pohtimisen arvoinen asia.

Tämä dokkari keinoälystä sivuaa asiaa:

http://areena.yle.fi/tv/2051285" onclick="window.open(this.href);return false;

Totta kai keholla ja mielellä on yhteys. Eikä ole ehkä edes mielekästä puhua niistä erikseen; mieli ei ole olemassa jossain toisessa ulottuvuudessa, vaan koska aivot ovat osa kehoa, niin on mielikin. Tietynlainen "kehollinen harjoittelu" tuottaa hormoneja jotka tekevät ihmisen onnelliseksi.

[JKOO]

..., oikeammin, keho ja mieli on yksi (kuin kynä ja miekka). Ajattelumme, älykkyytemme ja tietoisuutemme ON yhteydessä siihen, millaisessa fyysisessä olomuodossa me ilmenemme. Esmes valaiden kieltä tutkittaessa on ilmennyt, että niiden kieli saattaakin olla neliulotteista (minun on vaikea tätä hahmottaa, mutta näin se tutkija sanoi), ihmisen suhteellisen lineaarisen ja kaksiulotteisen viestinnän sijaan; millaista mahtaa olla niiden ajattelu? Aikojen mittaan on esitetty lukuisia uskomuksia -väitteitä oikeammin- siitä, että tietynlaisella kehollisella harjoittelulla on myös positiivisia henkisiä tai hengellisiä vaikutuksia. Näiden väitteiden esittäjillä on ollut omakohtaisia kokemuksia asiasta. Ovatko he olleet väärässä, kokeneet väärin? Minusta tämä on vähintäänkin vakavan pohtimisen arvoinen asia.

Tämä dokkari keinoälystä sivuaa asiaa:

http://areena.yle.fi/tv/2051285" onclick="window.open(this.href);return false;

Henkinen kasvu eli itsetietoisuuden lisääntyminen on mielestäni ongelmanratkaisua ja luovaa oppimista . Ajattelu ja älykkyys ovat perusta tälle prosessille niin kuin tuolla kertoilit.Kieli on taas ajattelun edellytys, ei kieltä, ei ajattelua. Ihmisen psyyke sisältää mielen ilmiöitä joita juurikin voidaan ymmärtää tiedon prosessointina. Tähän kun länttää tunne-elämän päälle haasteeksi tulee mm. havaintojen tarkkuus ja monitulkintaisuus suhteellisuuksineen ja ristiriitoineen ulkomaailmasta ja oman mielemme toiminnasta.
Tästä kaikesta kaaoksesta me sitten luomme oppimisen ja kokemuksen kautta tavan/tapoja hahmottaa ympäröivää todellisuutta ja omaa sisäistä maailmaamme. Tietoinen ajattelu ja piilotajunta toimivat rinnakkain ja ensin mainitun avulla heijastamme ymmärrystämme maailmasta toimintana (sanat ja teot ).Tunteet taas värittävät tätä kaikkea. Tapa ja tavat toimia(kyky sopeutua olosuhteisiin) perustuvat hahmotuskykyymme ympäristöstä, ilmiöistä, itsestämme toimijana ja muista ihmisistä. Ja tähän kaikkeen sisältyy ennakointia, odotuksia ja tulkintoja.
Henkinen kasvu on osa isompaa kokonaisuutta johon liittyy ajattelu, älykkyys, minuus ja kaikki ihmisenä olemisen ja elämäntarkoituksen merkityksellisyyksien himmeli.

Budon viitekehyksessä ajatellen on mielenkiintoista hahmottaa asiaa sitä kautta miten eri kulttuurin ja aikakauden tapa ja tavat ajatella,tuntea,toimia ja selviytyä korreloivat oman kulttuurimme ja vallitsevien todellisuuskäsityksien muuttuvissa olosuhteissa.