Nyrkkeilyn tuomaritoiminta

[Andy]

Ryhdyin pugilistiksi. Aloitin suoraan ottelemalla enkä ole eläessäni osallistunut yksiinkään nyrkkeilyharjoituksiin.

[youtube][/youtube]


Ylipotkija: Jaettu täältä.

[Jorge]

Joo, mutta koska aloitit?

Caramelito Promotions´ professional boxing show at Vaasa Finland on 24.9.2011.
*Janne Katajisto - Petter Antman 10 rounds Finnish heavyweight title and Baltic Boxing Union heavyweight title
*Jarkko Jussila - Sergejs Kirillovs 4 rounds
*Janne Forsman - Dariusz Balla 4 rounds
*Pirkka Suksi - Antti Sariola (amateur exhibition bout) 3 rounds

[youtube][/youtube]

[Andy]

Tuo on näytösottelu. En harjoitellut siihenkään.

[Puni]

Aika hassua, miusta peli ois menny Andylle kanssa. Toisaalta en tajua nyrkkeilystä yhtään mitään, niin joku asia on voinut jäädä noteeraamattakin.

Molemmat veti nakkikipsaheijareita hyvästi, vihulaisella oli erien alussa muutama hyvä komboki. Toisaalta kun toi punanen setämies väsy, aika putkeen sitä sai töytyyttää.

[Disturbed]

Ryhdyin pugilistiksi. Aloitin suoraan ottelemalla enkä ole eläessäni osallistunut yksiinkään nyrkkeilyharjoituksiin.

[youtube][/youtube]

Onnistuisiko myös amatöörinä että potkunyrkkeilypohjalta voisi joskus matsata nyrkkeilyssä ilman että on varsinaisesti nyrkkeilyssä käynyt peruskurssia tai treenejä pahemmin?

[voipa]

Aika hassua, miusta peli ois menny Andylle kanssa. Toisaalta en tajua nyrkkeilystä yhtään mitään, niin joku asia on voinut jäädä noteeraamattakin.

Aivan naurettava tuomio. Ensimmäinen erä meni tasan mutta 2. ja 3. erä meni kyllä Andylle. Tuomareina ilmeisesti täysiä puusilmiä.

[JanneM]

MIkäli olen käsittänyt, niin amatööärinyrkkeily arvostelklaan erä kerrallaan, mutta teknisesti puhtaiden osumien määrä jollain tapaa ratkaisee. Eli ei riitä että hallitsee ja vyöryttää. Nyt pitäis olla kyllä joku amtoorinyrkkeilymies kertiomassa noista säännöistä, että tiedettäisiin varmaksi. Mä kun en tiedä.

[JarkkoP]

MIkäli olen käsittänyt, niin amatööärinyrkkeily arvostelklaan erä kerrallaan, mutta teknisesti puhtaiden osumien määrä jollain tapaa ratkaisee. Eli ei riitä että hallitsee ja vyöryttää. Nyt pitäis olla kyllä joku amtoorinyrkkeilymies kertiomassa noista säännöistä, että tiedettäisiin varmaksi. Mä kun en tiedä.

Olympiatyylin nyrkkeilyssä ottelu arvostellaan erä kerrallaan, samoin kuten ammattinyrkkeilyssä tai UFC matseissa. Tärkein arvostelukriteeri on edelleen selkeät ja riittävän voimakkaat osumat päähän sekä vartaloon. Arvostelukriteereihin kuuluu hyväksyttyjen osumien lisäksi ottelun hallinta, kilpailullisuus, tekninen ja taktinen hallinta sekä sääntörikkomukset.

En oikein ymmärrä, että miten tuosta ottelun tuomiosta on noissut tuollainen haloo. Toisella ottelijalla on kaksi ottelua ja toisella kaverilla kyseessä on nyrkkeilydebyytti. Ja tekeminen kehässä on myös sen mukaista. Itse sain kyllä Andyn voittamaan 29-28, tai ehkä jopa 29-27 viimeisen erän selvän hallinnan perusteella. Suomessa on joka kuukausi 4-6 nyrkkeilykilpailua, joissa käydään vuoden mittaan aika iso määrä otteluita. Mukaan mahtuu monenlaisia toimijoita, ja tuomioitakin on monenlaisia. Kun kaikki tapahtuu käytännössä talkoovoimin, ei voi vaatia kovin ammattimaista toimintaa.

Olympiatyylin nyrkkeilyn uudistetut säännöt ovat jalkautuneet kansalliselle tasolle vasta tänä syksynä. Nyrkkeilijät, valmentajat ja ennen kaikkea tuomarit, jotka ovat toimineet vanhan systeemin parissa vuosikymmeniä, eivät kykene kovin nopeasti omaksumaan täydellisesti uusia sääntöjä. Se näkyy otteluissa kaikkien em. toimijoiden kohdalla.

Valitettavaa kyllä, mutta itse olen tottunut tai turtunut kyseenalaisiin tai jopa selvästi vääriin tuomioihin. Toki oma perspektiivi ehkä poikkeaa jonkin verran perusjampasta, kun olen kulmassa noin sadassa ottelussa vuodessa ja katselen satoja otteluita vuodessa paikan päällä kehän vieressä. Ja skaala on salikilpailuista arvokisoihin.

Olisi aina hyvä muistaa, että urheilu on monesti viime kädessä politiikkaa tai suhdetoimintaa. En viitsi avata asiaa sen enempää, mutta tietyllä tasolla ja tietyissä otteluissa kehätapahtumilla on ehkä 50% merkitys lopputuloksiin. Voittajat ratkotaan tai jopa sovitaan muualla. Nyrkkeily on paininut samojen ongelmien kanssa iät ja ajat, ja usein sääntöuudistusten yksi merkittävistä motiiveista on väärien tuomioiden tai kotiinvedon vähentäminen. Poistaminen on mahdotonta. Pistekonearvosteluhan tuli juuri sen seurauksena, kun Roy Jones jr hävitettiin törkeästi Soulin olympialaisissa 1988. Eikä homma mennyt ihan putkeen 24 vuotta myöhemminkään. Lontoon olympialaisissa tehtiin muistaakseni 12 protestia nyrkkeilyotteluiden tuomioista tai kehätuomarin toiminnasta. Kyseessä lienee epävirallinen maailmanennätys. Joukossa oli muutama aika härskikin tapaus.

Muutama käytännön esimerkki tältä vuodelta
- Euroopan mestari hävitetään todella törkeästi (lyö vastustajan kahdesti luvulle ja vetelee ympäri korvia kaikki erät, lopputuloksena häviää parilla pisteellä)
- Tuomareilla tarjotaan erinäisiä palveluita ja etuja ilmaiseksi
- Kilpailun juryn pöydästä huudetaan kehätuomarille, mitä tulee tehdä
- Tuomareiden palautettua arvostelulomakkeet, erä arvostelutuomari joutuu täyttämään lomakkeen kahdesti uusiksi, jotta oikea/sopiva voittaja löytyy

Omat ottelijat ovat hävinneet ja voittaneet väärin. Niin se vain joskus menee. Lopputulosta tärkeämpää on oma suoritus. Vain siihen voi vaikuttaa. Tietyllä tasolla tai turnauksissa et voi vaikuttaa vastustajan tasoon tai tuomareiden toimintaan. Riittää kun hoitaa oman hommansa niin hyvin, kuin pystyy. Loput on herran hallussa. RD joskus sanoi, että onni on ansaittava. Ihan hyvin sanottu.

Nyrkkeilyssä menestyminen, politikointi ja suhdetoiminta olisi melkein kirjan paikka. Äkkiseltään se vaikuttaa monimutkaiselta sekamelskalta, mutta kyllä siellä ihan selvät systeemit, kunhan jaksaa kiertää ja tuntee oikeat ihmiset. Sinänsä hauska seurata, kuinka Riossa käy, sillä jo viime keväänä kuulin ennusteen/arvion ketkä siellä pärjäävät.

[Andy]

"Kohu" on nyt ehkä vähän liioiteltu sana tässä yhteydessä, mutta syy on tietysti siinä, että minä olen pienimuotoisesti internetkuuluisa ja lisäksi minulla on paljon ystäviä, jotka eivät pidä vääristä tuomioista.

Tässä on mielenkiintoinen paperi, nimittäin ottelun tuomarikortti:



Huomatkaa että yksi tuomari on saanut minut voittamaan kaikki erät ja toinen häviämään kaikki erät. Kolmas tuomari sai kaksi ensimmäistä erää vastustajalleni ja viimeisen minulle. Tämä tuomari oli muuten vastustajan seurasta, mikä on toki pikkukisoissa ihan tavallista. En tiedä oliko joku tuomari myös minun edustamastani seurasta, saattoi hyvinkin olla.

Mutta miten ihmeessä on mahdollista saada kaikki erät eri päin? Tietävätkö tuomarit itsekään mitä ja millä perustein arvostelevat?

Sain jälkikäteen kuulla, että arvostelussa merkitsisi paljon myös se miten hyvää tekniikkaa esittää. Onko ajatus siis jotenkin sama kuin näissä 11-12-vuotiaiden tekniikkasäännöissä? Vai sama kuin ammattinyrkkeilyssä niin että "voitolla" olevan ottelijan pitäisi voittaa erä? Vielä ikävämmät juorut kertovat, että olisin edustanut väärää seuraa. Tästä en osaa sanoa mitään kun en tunne nyrkkeilyväkeä ollenkaan ja edustin Tarmoa vain koska he ystävällisesti tarjosivat minulle mahdollisuuden otteluun kotikaupungissa.

Minullehan ottelun tulos ei merkitse mitään, koska tavoitteeni ovat ihan toisessa lajissa ja tärkeintä oli saada onnistunut kilpailusuoritus kauden alkuun. Olen itseasiassa vielä ihan suunnitellusti keskenkuntoinen tässä vaiheessa vuotta.

Mutta se jolle tuo asia merkkaa on se 12-vuotias juniori joka parhaansa tehtyään luulee voittaneensa ensimmäisen matsinsa mutta sitten saakin kuulla hävinneensä. Eikä valmentaja osaa sanoa selitykseksi muuta kuin että tuomarit sekoilevat tai että tuomarit olivat väärästä seurasta. Hänelle se ottelu on siihenastisen urheilu-uran huipentuma, eikä häntä paljon lohduta jos joku maajoukkuevalmentaja sanoo, että se oli niin merkityksetön matsi ettei tuloksen oikeellisuudella ole juuri väliä.

Moniko juniori on jo menettänyt treenimotivaationsa väärän tai sekavan tuomaroinnin takia? Miettikääpä sitä.

[halmehe]

Äkkiseltään näytti menevän kaksi ensimmäistä vastustajalle ja viimeinen Andylle. Kahdessa ensimmäisessä vastustajalla oli selkeämpiä osumia hanskan rystyosalla ja vartalolyönneistäkin saattoi tulla pisteitä. Vastustajan puhtaampi tekniikka johtaa väistämättä herkemmin pisteisiin. Siinä loppui Andyn osalta erät kesken. Kuntopohja olisi ollut näköjään parempi. Vastapuolen tekeminen vaan oli teknisempää nyrkkeilyä. Pitäis varmaan lyödä vaan enemmän suoria, kun noista koukuista ei taida pisteitä pudota ellei ukko putoa.
Lähditkö hakemaan tyrmäystä?

[JarkkoP]

Mutta se jolle tuo asia merkkaa on se 12-vuotias juniori joka parhaansa tehtyään luulee voittaneensa ensimmäisen matsinsa mutta sitten saakin kuulla hävinneensä. Eikä valmentaja osaa sanoa selitykseksi muuta kuin että tuomarit sekoilevat tai että tuomarit olivat väärästä seurasta. Hänelle se ottelu on siihenastisen urheilu-uran huipentuma, eikä häntä paljon lohduta jos joku maajoukkuevalmentaja sanoo, että se oli niin merkityksetön matsi ettei tuloksen oikeellisuudella ole juuri väliä.

Moniko juniori on jo menettänyt treenimotivaationsa väärän tai sekavan tuomaroinnin takia? Miettikääpä sitä.

Suorituskeskeisyyden korostaminen ei ole sama asia, kuin sanoa että salikilpailumatsit tai niiden lopputulos ovat merkityksettömiä. Ja sillä, kuinka juniorit kasvattaa, on todella suuri merkitys, kuinka pystyvät käsittelemään pettymyksiä tai vastoinkäymisiä urheilussa ja elämässä.

Toki voin vastata vain omasta puolesta, mutta vastaus on nolla. Uskallan myös arvata saman vastauksen muutaman seuran kohdalla, joiden valmentajat ovat osaavia.

Suomalaisessa nyrkkeilyssä on paljon haasteita nyt ja lähitulevaisuudessa. Tuomaritoiminnassa on myös haasteita, mutta ne eivät liity vääriin tuomioihin.

[Ilkka]

Suorituskeskeisyyden korostaminen ei ole sama asia, kuin sanoa että salikilpailumatsit tai niiden lopputulos ovat merkityksettömiä. Ja sillä, kuinka juniorit kasvattaa, on todella suuri merkitys, kuinka pystyvät käsittelemään pettymyksiä tai vastoinkäymisiä urheilussa ja elämässä.

Toki voin vastata vain omasta puolesta, mutta vastaus on nolla. Uskallan myös arvata saman vastauksen muutaman seuran kohdalla, joiden valmentajat ovat osaavia.

Suomalaisessa nyrkkeilyssä on paljon haasteita nyt ja lähitulevaisuudessa. Tuomaritoiminnassa on myös haasteita, mutta ne eivät liity vääriin tuomioihin.

Kyllä se oikea tuomio on nuorille nyrkkeilijöille merkityksellinen asia. Aivan sama kuinka selität, että tämä nyt oli vain sellainen harjoitusmatsi. Ei minullakaan ole tiedossa yhtään tapausta että joku olisi lopettanut väärän tuomion takia, mutta mielipahaa ne ovat kuitenkin aiheuttaneet. Kyllä ne törkeät tuomiot ovat jääneet omaltakin uralta mieleen, vaikka läheskään kaikista otteluista ei ole enää minkäänlaista muistikuvaa.

Olympiatyylin nyrkkeilyn uudistetut säännöt ovat jalkautuneet kansalliselle tasolle vasta tänä syksynä. Nyrkkeilijät, valmentajat ja ennen kaikkea tuomarit, jotka ovat toimineet vanhan systeemin parissa vuosikymmeniä, eivät kykene kovin nopeasti omaksumaan täydellisesti uusia sääntöjä. Se näkyy otteluissa kaikkien em. toimijoiden kohdalla.

Ongelmana suomalaisessa nyrkkeilytuomaroinnissa on tietysti tuomareiden määrän vähäisyys. Toisaalta monella tuomarilla ei ole minkäänlaista omaa nyrkkeily- tai muutakaan kamppailu-uraa takana. Tämä tulee ongelmaksi uusilla säännöillä, kun pitää alkaa arvioimaan osumien lisäksi mm. ottelun hallintaa sekä teknistä ja taktista paremmuutta (tämä kohta on mielestäni suomennetuissa säännöissä väärin käännetty, Technique and tactics superiority). Itse kävin tuomarikurssin joskus 90-luvun lopulla, jolloin vielä suurin osa kilpailuista arvosteltiin parhaalle 20 pistettä tyylillä. Koin erittäin hankalaksi muutoksen siitä tähän edelliseen kansalliseen klikkeriarvosteluun, joissa arvosteltiin pelkästään osumia. Muutaman lyönnin vastaan ottaneena tiedän etteivät kaikki osumat ole samanarvoisia. Tietenkin arvostelu silloin tavallaan helpottui kun ei tarvinnut kuin katsoa koska nyrkki osui kasvoihin ja tuomareiksi alkoi niihin aikoihin tulemaan kaikenlaista kuntonyrkkeilijää. Kansallisella tasolla nyt poistunut arvostelujärjestelmä oli voimassa melko tarkalleen kymmenen vuotta, ei missään nimessä kymmeniä vuosia! Nyrkkeilijöillä on tunnetusti huono muisti, mutta kyllä meitä sen ajan eläneitä on vielä mukana aika paljon. Nythän arvostelussa kuitenkin palataan käytännössä vanhaan systeemiin. Se miten vanhoista ottelijoista saataisiin aktiivisia tuomareita on varmaankin ihan oman keskustelun paikka. En minäkään ole uusinut korttia vuosiin.

Paikalta ottelun seuranneena ja nyt videolta katsoneena olen Jarkon kanssa samaa mieltä. 29-28 tai 29-27 siniselle kulmalle. Toisaalta kun kritisoin suoraan 30-27 punaiselle kulmalle antanutta tuomaria, niin hänen kommenttinsa "kauneus on katsojan silmässä" ei ole täysin väärässä. Pitää vetää kaveri levyksi, niin ei tule jälkipuintia! Paitsi kerran 20-vuotta sitten kun yksi kaveri meni ottelussa pitkälleen ja hänen kehätuomarina ollut valmentaja diskasi minut, videoltakin katsottuna, ihan leuan kärkeen osuneesta lyönnistä. En ole enää katkera mutta kuitenkin..

[tonik]

Eipä toi nyt kovin suuri vääryys ollut, ite sain niukasti kaks ekaa voittajalle ja viimeisen andylle. Tasanenhan toi oli.
Jotenkin jäi kuva että säästeltiin liikaa, vähänku sparrimatsi ois ollu kyseessä.

[Samppa]

Parempi lyödä sievästi ohi kuin runnomalla perille.

[JarkkoP]

Väärinymmärrysten uhallakin jätän turhat lainailut pois. Jatkan kuitenkin vähän tarinaa, ja yritän hieman avata asioita.

Suorituskeskeisyys ei tietenkään poista kokonaan epäoikeudenmukaisen kohtelun tai ottelutuloksen tuottamaa mielipahaa. Olen kuitenkin vahvasti sitä mieltä, että se on (ainakin tällä hetkellä) ainut järkevä lähestymistapa kilpailusuoritukseen. Kyseenalaiset tai väärät tuomiot nyrkkeilyssä tai ylipäätään kamppailulajeissa ovat juurtuneet varsin vahvasti kilpailutoimintaan. Sitä ei tule hyväksyä, mutta ei sitä tosiasiaa voi poiskaan sulkea, tai lakaista maton alle.

Oma ajatus on, että kaikki resurssit ja keskittyminen suuntautuisi oman suorituksen ympärille. Vain omaan suoritukseen voi vaikuttaa. Mikäli siinä onnistuu hyvin tai erinomaisesti, ei voi muuta vaatia. Käytännössä se tarkoittaa, että urheilijat opetetaan siihen jo lapsesta saakka. Kilpailu- ja tuomaritoiminnan todellisuus on sellainen, että kerron jo lapsuusvaiheen urheilijoille vain oman suorituksen olevan merkittävä. Vastustajan taso ja suoritus, sekä tuomareiden näkemys ovat asioita joihin ei voi itse vaikuttaa.

Suorituskeskeinen lähestymistapa kilpailusuoritukseen on mielestäni myös paras tapa käsitellä suoritus- tai menestymispaineita. Vain nykyhetkellä on merkitystä, eikä ajatuksia tulisi suunnata ottelun sisällä olevaa seuraavaa tai sitä seuraavaa tilannetta pidemmälle.

Kun puhuin vuosikymmenistä pistekonesäännöillä, niin ehkä oikeampi termi olisi tosiaan ollut 20 vuotta. Itse kuitenkin tarkastelen nyrkkeilyn kilpa- ja huippu-urheilua kv.näkökulmasta, en kansallisesta. Jo Barcelonan olympialaiset -92 käytiin pistekonearvosteluna.

Tästä päästäänkin suomalaisen nyrkkeilyn haasteisiin. Suurimpia haasteita on juuri se, että kansallinen toiminta ei vastaa juuri lainkaan sitä, mitkä ovat kv.käytännöt tai vaatimukset. Tämä koskee erityisesti myös tuomaritoimintaa. Ulkomailla tuomaritoiminta, ja etenkin kehätuomarin toiminta on aivan erilaista, kuin Suomessa. Suurimmat haasteet tuomaritoiminnassa ovat tuomareiden vähyys, kuten Ilkka totesikin, mutta toinen suuri haaste on se, että tuomarit toimivat AIBA tai tähtistatuksestaan huolimatta siten, kuten Suomessa on tapana toimia. Eikä sekään juuri helpota asiaa, että monelta tuomarina toimivalta puuttuu omakohtainen kokemus nyrkkeilystä.

Siihen minkälaista kohtelua yksittäinen urheilija, seura tai maa kilpailuissa saa, ei ole sattuman varainen asia. Kyllä siihen voi vaikuttaa, joskus paljonkin. Se kuitenkin on pääsääntöisesti politiikkaa, suhdetoimintaa ja taidokasta vuorovaikuttamista toimijoiden kesken.

En tietenkään hyväksy vääriä tuomioita tai kotiinpäin vetämistä, mutta kohdallani lienee ympäristö muovannut oman suhtautumisen niihin erilaiseksi, kuin monella muulla. Suomessa tuntuu tietysti olo monesti vähän yksinäiseltä nyrkkeilyn parissa, mutta ulkomailla sitä tuntee taas olonsa kotoisammaksi. Moni asia on normal, niin kuin itärajan takana on monesti tapana sanoa.