Suomalainen kateus. Ei haluta itselle lisää, vaan naapurilta pois. Ja jos vielä saadaan kanneltua tikaritakit hakemaan naapurin isäntä jonkin kamalan imaginäärisyyn takia pahnoille, niin sitten käydään salaa pullolla ottamassa pienet tyytyväisenä kähisten.DeusVult kirjoitti: Mistä tämä kotimainen kummallinen kyräilyn ilmapiiri oikein johtuu?
Oletko miettinyt etupotkijuutta? Potkua tukemalla pääset etupotkijoiden omalle alueelle, jossa asiantuntijat vastaavat kysymyksiin. Lisäksi etupotkijana voit selata Potkua näkemättä yhtään mainosta. Tutustu ja mieti.
Taistelukoirien pitäminen lemmikkinä
Valvoja: Valvoja
Taistelukoirien pitäminen lemmikkinä
Feo, Fuerte y Formal
Taistelukoirien pitäminen lemmikkinä
No helppo vastata, semmoista ei ole olemassakaan. Joka ikinen haukku on aina oman laumansa suojelija ja muiden vieroksuja lähtökohtaisesti. Kuten jo aiemmin mainittu, en mäkään tunge käpälääni vieraan koiran suuhun. Jotain järkeä saa itsekin käyttää.JanneM kirjoitti: Ilman sarvia ja hampaita haluaisinkin lidtattavan rotuja mitkä on nimenomaan jalostettu ihmisystävällisiksi. Rotuja joiden jalostusohjelmaan se on kuulunut koko rodun leveydeltä.
Juuri näin.DeusVult kirjoitti: On tullut huomattua että esimerkiksi Britanniassa koirat usein kulkevat omistajiensa mukana kaduilla ja jalkakäytävillä ilman minkäänlaista hihnaa, eikä kellään tunnu olevan asian kanssa mitään isompaa ongelmaa. Ne saavat tulla myös vaikka pubiin sisälle omistajansa mukana. Siellä niitä sitten ihmiset rapsuttelee ja koirakin näyttää tykkäävän. Suomessa sitten taas auta armias mikä metakka nousee jos jossain on koira kytkemättä... "sehän voi vaikka purra jotain lasta!!!" Puhumattakaan että jos yrittäisi viedä koiraa johonkin baariin tms, sisälle (enkä nyt siis puhu opaskoirista). Täällä koirat tulee kouluttaa preussilaisella kurilla ja silti pitää kaikkina aikoina visusti vaijerin päässä sekä mielellään mahdollisimman kaukana kaikista muista koirista ja ihmisistä. Koiran omistajat kyttäävät toisiaan ja epäilevät ettei se naapurin äijä taatusti osaa kouluttaa sitä verenhimoista siperianbullterrierimastiffiaan oikein, ja itse tietysti ollaan aina koirankoulutuksen erikoisasiantuntijoita. Koirien vihaajat taas vainoavat koiranomistajia kaikkia tasapuolisesti, sillä onhan petoeläimen pitäminen lemmikkinä nyt vähintään arveluttavaa toimintaa. Mistä tämä kotimainen kummallinen kyräilyn ilmapiiri oikein johtuu?
-Tämän maallikkomielipiteen jätän tyystin omaan arvoonsa. Todellisuutta se ei tietenkään vastaa.
-Oletan ettei tämä perustu mihinkään lähteisiin vaan kyseessä on pelkkä mutusta kumpuava mielipide.
-Tosin asenteesi tuntien vanhastaan voin sanoa, ettei sinun mielipiteelläsi ole asian todellisuuden kannalta mitään merkitystä.
- JanneM
- etupotkija
- Viestit tässä aiheessa: 37
- Viestit: 20197
- Lauteille: Tammikuu 2005
- Paikkakunta: JKL
Taistelukoirien pitäminen lemmikkinä
Eikun kyllä niitäkin on. Nimittäin se American Pitbull Terrieri. Edes tästä eriytetyissä roduissa kuten American Stafforshiren Terrieri ja AMerican Bully ei ihmisystävällisyys ole ollut pääasiallisena jalostuspointtina vaan ulkonäkö. Luonne toki joo, mutta ei siinä mittakaavassa kuin APBT:lla ja enemmänkin opn pyritty pitämään yllä vietikkyyttä ja tiettyä napakkuutta.nomad kirjoitti:No helppo vastata, semmoista ei ole olemassakaan. Joka ikinen haukku on aina oman laumansa suojelija ja muiden vieroksuja lähtökohtaisesti. Kuten jo aiemmin mainittu, en mäkään tunge käpälääni vieraan koiran suuhun. Jotain järkeä saa itsekin käyttää.JanneM kirjoitti: Ilman sarvia ja hampaita haluaisinkin lidtattavan rotuja mitkä on nimenomaan jalostettu ihmisystävällisiksi. Rotuja joiden jalostusohjelmaan se on kuulunut koko rodun leveydeltä.
Edes seurakoiriksi jalostetuilla koirilla ei ole jalostusohjelmaan kuulunut erikseen ihmisystävällisyyttä. Nekin on menneet pääsääntöisesti ulkonäön ja vahvtivietin mukaan...
- Andy
- etupotkija
- Viestit tässä aiheessa: 2
- Viestit: 18919
- Lauteille: Tammikuu 2005
- Paikkakunta: Oulu
- Etulaji: Potkunyrkkeily
- Takalajit: Karate, ju-jutsu
- Yhteystiedot:
Taistelukoirien pitäminen lemmikkinä
Niin tarkoitin tuolla kilojutulla sitä, että jos koirakortti määräytyisi koiran painon mukaan, niin miten sitä valvottaisiin. Koirathan otetaan yleensä pentuina, jolloin ne ovat pieniä joten hankkiessa korttia ei oikein voisi vaatia vaan kaikki voisivat sanoa, että "suoritan sen sitten myöhemmin".
Missä vaiheessa se painotarkastus suoritettaisiin? Pitääkö ilmoittautua poliisiasemalla punnituksessa esim. vuoden kuluttua koiran ostamisesta? Entäpä koira jonka paino on rajan tuntumassa? Entä jos se painaa yli rajan mutta käyttämällä se ulostamassa, painon saa alle rajan? Voiko sitä pitää ilman korttia jos käyttää ulkona riittävän tiheästi?
Miten koiran ulkoiluttaminen kortittoman toimesta? Voiko koiraa esim. jättää kortittoman tutun luo väliaikaiseen hoitoon?
Koiria on aika paljon, joten punnitusten valvominen vaatii melko runsaita resursseja. Määrä lienee verrannollinen aselupien aiheuttamaan työmäärään.
Kuka nämä korttikoulutukset pitää? Koiranomistajia on satoja tuhansia, joten koulutustilaisuuksiakin pitää järjestää kymmeniä tuhansia. Jos yksi kouluttaja järjestää niitä vaikka 5-10kpl. vuodessa, tarvitaan tuhansia kouluttajia. Keitä nämä henkilöt ovat ja msitä he saavat pätevyytensä? Kuka heidät taas kouluttaa?
Mitä kustannuksia tämä kaikki aiheuttaa? Voitaisiinko kansalaisten turvallisuutta parantaa tehokkaammin jollain muulla keinolla, kuten sijoittamalla rahat vaikkapa sairaanhoitajien palkkaamiseen?
Missä vaiheessa se painotarkastus suoritettaisiin? Pitääkö ilmoittautua poliisiasemalla punnituksessa esim. vuoden kuluttua koiran ostamisesta? Entäpä koira jonka paino on rajan tuntumassa? Entä jos se painaa yli rajan mutta käyttämällä se ulostamassa, painon saa alle rajan? Voiko sitä pitää ilman korttia jos käyttää ulkona riittävän tiheästi?
Miten koiran ulkoiluttaminen kortittoman toimesta? Voiko koiraa esim. jättää kortittoman tutun luo väliaikaiseen hoitoon?
Koiria on aika paljon, joten punnitusten valvominen vaatii melko runsaita resursseja. Määrä lienee verrannollinen aselupien aiheuttamaan työmäärään.
Kuka nämä korttikoulutukset pitää? Koiranomistajia on satoja tuhansia, joten koulutustilaisuuksiakin pitää järjestää kymmeniä tuhansia. Jos yksi kouluttaja järjestää niitä vaikka 5-10kpl. vuodessa, tarvitaan tuhansia kouluttajia. Keitä nämä henkilöt ovat ja msitä he saavat pätevyytensä? Kuka heidät taas kouluttaa?
Mitä kustannuksia tämä kaikki aiheuttaa? Voitaisiinko kansalaisten turvallisuutta parantaa tehokkaammin jollain muulla keinolla, kuten sijoittamalla rahat vaikkapa sairaanhoitajien palkkaamiseen?
Antti Sariola
www.instagram.com/fight_coach_andy/
www.facebook.com/anttisariolakbt/
You can play Football, you can play Rugby, but you can't play K1! - Sensei Will Vanders
www.instagram.com/fight_coach_andy/
www.facebook.com/anttisariolakbt/
You can play Football, you can play Rugby, but you can't play K1! - Sensei Will Vanders
Taistelukoirien pitäminen lemmikkinä
Mun tietääkseni apbt:tä on käytetty 1900-luvun taitteessa koiratappeluaikaan yleisesti vahti- ja vartiohommissa ton kilpailuttamisen ohella kun siihen niin hyvin sopi.JanneM kirjoitti:Eikun kyllä niitäkin on. Nimittäin se American Pitbull Terrieri. Edes tästä eriytetyissä roduissa kuten American Stafforshiren Terrieri ja AMerican Bully ei ihmisystävällisyys ole ollut pääasiallisena jalostuspointtina vaan ulkonäkö. Luonne toki joo, mutta ei siinä mittakaavassa kuin APBT:lla ja enemmänkin opn pyritty pitämään yllä vietikkyyttä ja tiettyä napakkuutta.nomad kirjoitti:No helppo vastata, semmoista ei ole olemassakaan. Joka ikinen haukku on aina oman laumansa suojelija ja muiden vieroksuja lähtökohtaisesti. Kuten jo aiemmin mainittu, en mäkään tunge käpälääni vieraan koiran suuhun. Jotain järkeä saa itsekin käyttää.JanneM kirjoitti: Ilman sarvia ja hampaita haluaisinkin lidtattavan rotuja mitkä on nimenomaan jalostettu ihmisystävällisiksi. Rotuja joiden jalostusohjelmaan se on kuulunut koko rodun leveydeltä.
Edes seurakoiriksi jalostetuilla koirilla ei ole jalostusohjelmaan kuulunut erikseen ihmisystävällisyyttä. Nekin on menneet pääsääntöisesti ulkonäön ja vahvtivietin mukaan...
Yhtälailla toki voidaan noilla parametreilla ottaa kaikki puolisudet ja muutamat muut "villit" rodut tohon kastiin sitten. Jokaisella niistä on pehmitetty vahvaa luonnetta ihmisille sopivammaksi työkoiraksi.
-Tämän maallikkomielipiteen jätän tyystin omaan arvoonsa. Todellisuutta se ei tietenkään vastaa.
-Oletan ettei tämä perustu mihinkään lähteisiin vaan kyseessä on pelkkä mutusta kumpuava mielipide.
-Tosin asenteesi tuntien vanhastaan voin sanoa, ettei sinun mielipiteelläsi ole asian todellisuuden kannalta mitään merkitystä.
- Vanhakankea
- kylkeenpotkija
- Viestit tässä aiheessa: 6
- Viestit: 3401
- Lauteille: Helmikuu 2010
Re: Taistelukoirien pitäminen lemmikkinä
Täytyypä kysellä, kun käsittääkseni koiran pitäminen Floridan osavaltiossa edellyttää mm. säännöllisiä eläinlääkärillä käyntejä.
* Entinen idealisti - nykyinen nihilisti
** Suoraan huipulle pääsee vain oikotietä
** Suoraan huipulle pääsee vain oikotietä
- JanneM
- etupotkija
- Viestit tässä aiheessa: 37
- Viestit: 20197
- Lauteille: Tammikuu 2005
- Paikkakunta: JKL
Taistelukoirien pitäminen lemmikkinä
Itseasiassa on tavallisempaa, että koirafarmeilla on ollut ja on edelleenkin esimerkiksi saksanpaimenkoiria vahtikoirina.nomad kirjoitti:Mun tietääkseni apbt:tä on käytetty 1900-luvun taitteessa koiratappeluaikaan yleisesti vahti- ja vartiohommissa ton kilpailuttamisen ohella kun siihen niin hyvin sopi.JanneM kirjoitti:Eikun kyllä niitäkin on. Nimittäin se American Pitbull Terrieri. Edes tästä eriytetyissä roduissa kuten American Stafforshiren Terrieri ja AMerican Bully ei ihmisystävällisyys ole ollut pääasiallisena jalostuspointtina vaan ulkonäkö. Luonne toki joo, mutta ei siinä mittakaavassa kuin APBT:lla ja enemmänkin opn pyritty pitämään yllä vietikkyyttä ja tiettyä napakkuutta.nomad kirjoitti:No helppo vastata, semmoista ei ole olemassakaan. Joka ikinen haukku on aina oman laumansa suojelija ja muiden vieroksuja lähtökohtaisesti. Kuten jo aiemmin mainittu, en mäkään tunge käpälääni vieraan koiran suuhun. Jotain järkeä saa itsekin käyttää.JanneM kirjoitti: Ilman sarvia ja hampaita haluaisinkin lidtattavan rotuja mitkä on nimenomaan jalostettu ihmisystävällisiksi. Rotuja joiden jalostusohjelmaan se on kuulunut koko rodun leveydeltä.
Edes seurakoiriksi jalostetuilla koirilla ei ole jalostusohjelmaan kuulunut erikseen ihmisystävällisyyttä. Nekin on menneet pääsääntöisesti ulkonäön ja vahvtivietin mukaan...
Yhtälailla toki voidaan noilla parametreilla ottaa kaikki puolisudet ja muutamat muut "villit" rodut tohon kastiin sitten. Jokaisella niistä on pehmitetty vahvaa luonnetta ihmisille sopivammaksi työkoiraksi.
Varmasti pitbullitkin ovat toimineet ovikelloina niinkuin maalla koirina on ollut tapana. Joku tuntematon kun tulee pihaan on se otettu haukkumalla ja iloisella hännän heilutuksella vastaan. Tähän tehtäväänhän pitbullit ovat mitä mainioimpia. Turvallisia ihmiselle, mutta kertoo isäntäväelle, että joku on tulossa.
- MtJ
- takapotkija
- Viestit tässä aiheessa: 123
- Viestit: 12792
- Lauteille: Tammikuu 2006
- Paikkakunta: Etelä-Savo
Taistelukoirien pitäminen lemmikkinä
Kyllä tuo laika ainakin lenkillä ollessaan kävelee rohkeasti päin ja katsoo kiinteästi vastaantulijaa, että onko siitä uhaksi. Kaksi asiaa on, joita se ei siedä. Toinen on narttukoirat (ja niiden hajut), toinen on se, jos joku muu menee ruokakupille (eläin). Ihmiset saa ottaa kupin pois, mutta auta armias jos siellä on toinen koira tai kissa.Mun tietääkseni apbt:tä on käytetty 1900-luvun taitteessa koiratappeluaikaan yleisesti vahti- ja vartiohommissa ton kilpailuttamisen ohella kun siihen niin hyvin sopi.
Yhtälailla toki voidaan noilla parametreilla ottaa kaikki puolisudet ja muutamat muut "villit" rodut tohon kastiin sitten. Jokaisella niistä on pehmitetty vahvaa luonnetta ihmisille sopivammaksi työkoiraksi.
Ilmeisesti tuokin olisi sitten niitä lopetettavien listalla olevia, painoa kun on kuitenkin itälaikalla yli 20kg (olisko vielä painavampi, vaikea arvioida, kun se on metsästyspainossa ja aika luisevan näköinen). Mutta milläs sitten karhujahtiin ja ilvesjahtiin mentäisiin, jos ei olisi laikoja ja karhukoiria? Tuleeko lopettamista haluavat sijaiseksi karhun haukulle, puremaan persuksista sitä elukkaa?
“Tallella ikä eletty, sanotaan. Kokemuksia karttuu, monesta asiasta voi huokaisten sanoa: herrankiitos kun on tuokin temppu jo tehty.”
― Veikko Huovinen, Mikäpä tässä
― Veikko Huovinen, Mikäpä tässä
Taistelukoirien pitäminen lemmikkinä
Rajahan voisi mennä esim. täysikasvuisen koiran arvoidun koon perusteella. Esim. saksanpaimenkoira, nartut 22–32 kg, urokset 30–40 kg. Sekarotuisissa käytettäisiin odotettavaa kokoa, esim. jos toinen vanhemmista on yli rajan, koirakortti vaadittaisiin. Tai sitten rajaa ei olisi.Andy kirjoitti: Niin tarkoitin tuolla kilojutulla sitä, että jos koirakortti määräytyisi koiran painon mukaan, niin miten sitä valvottaisiin. Koirathan otetaan yleensä pentuina, jolloin ne ovat pieniä joten hankkiessa korttia ei oikein voisi vaatia vaan kaikki voisivat sanoa, että "suoritan sen sitten myöhemmin".
Missä vaiheessa se painotarkastus suoritettaisiin? Pitääkö ilmoittautua poliisiasemalla punnituksessa esim. vuoden kuluttua koiran ostamisesta? Entäpä koira jonka paino on rajan tuntumassa? Entä jos se painaa yli rajan mutta käyttämällä se ulostamassa, painon saa alle rajan? Voiko sitä pitää ilman korttia jos käyttää ulkona riittävän tiheästi?
Idea vaatisi kyllä jalostamista, mutta kyllä siinä olisi ajatusta. Rakenteethan tälläiselle olisi jo osin olemassa, palveluskoiraliitto järjestää BH koetta jo nyt: http://www.palveluskoiraliitto.fi/bh.html" onclick="window.open(this.href);return false;
Kyseessä voisi olla samanlainen laki kuin kypäräpakko. Tai voisihan koirakortiton saada isommat sakot kuin koirakortillinen, jos koira vahingoittaa jotakuta. Onhan silloin selvää että koirakortillinen on pyrkinyt siihen että koira pysyy paremmin kontrollissa. Pelkkä tietoisuuden kasvattaminen koiran kouluttamisesta olisi hyvä idea.
Re: Taistelukoirien pitäminen lemmikkinä
Tässäkin asiassa kannatan vapautta ja vastuuta. Koiranomistajaa tulisi rangaista lemmikkinsä vahingonteoista kuin tämä olisi itse ne tehnyt. Rajoituksia en juuri kannata, mutta koirakortin hankintaan voisi kyllä luoda jonkinsortin veroporkkanan.
Mutta entäs koirasudet?
Mutta entäs koirasudet?
My life is all that I've known
And it's all that keeps me here
My time is all that I own
So I won't let it slip away
And it's all that keeps me here
My time is all that I own
So I won't let it slip away
- MtJ
- takapotkija
- Viestit tässä aiheessa: 123
- Viestit: 12792
- Lauteille: Tammikuu 2006
- Paikkakunta: Etelä-Savo
Taistelukoirien pitäminen lemmikkinä
Noh, koirasusia ei pitäisi olla missään koskaan ikinä. Niitten lähtiessä pakoon on suuri vaara risteytymisestä luonnonvaraisen suden kanssa ja tällaiset ristisiitokset eivät voi olla kenenkään ihmisen haluamia. Koirasuden olemassaololle ei ole selitystä, se on karatessaan katastrofi susikannalle.
Tämä pitäisi olla selvä asia jokaiselle, joka on ollut hereillä edes osalla yläasteen biologian tunneista.
Tämä pitäisi olla selvä asia jokaiselle, joka on ollut hereillä edes osalla yläasteen biologian tunneista.
“Tallella ikä eletty, sanotaan. Kokemuksia karttuu, monesta asiasta voi huokaisten sanoa: herrankiitos kun on tuokin temppu jo tehty.”
― Veikko Huovinen, Mikäpä tässä
― Veikko Huovinen, Mikäpä tässä
Taistelukoirien pitäminen lemmikkinä
Itse nyt ajattelen tässä vaiheessa tuota "koirakortti"-asiaa tässä vaiheessa vähän abstraktimmin, lainausmerkeissä, toki käytännön yksityiskohdat ovat hämärän peitossa. Mielestäni koiraa ei pitäisi hankkia ilman, että on jollain tavalla perehtynyt asiaan: Koulutus, koiran käyttäytyminen, oma käyttäytyminen koiran kanssa, hoito, rotuun liittyvät ominaisuudet, jne. Asiaa pitää mielestäni myös lähestyä muultakin kannalta, kuin ihmisten turvallisuuden, lähinnä koiran hyvinvoinnin.Andy kirjoitti: Kuka nämä korttikoulutukset pitää? Koiranomistajia on satoja tuhansia, joten koulutustilaisuuksiakin pitää järjestää kymmeniä tuhansia. Jos yksi kouluttaja järjestää niitä vaikka 5-10kpl. vuodessa, tarvitaan tuhansia kouluttajia. Keitä nämä henkilöt ovat ja msitä he saavat pätevyytensä? Kuka heidät taas kouluttaa?
Mitä kustannuksia tämä kaikki aiheuttaa? Voitaisiinko kansalaisten turvallisuutta parantaa tehokkaammin jollain muulla keinolla, kuten sijoittamalla rahat vaikkapa sairaanhoitajien palkkaamiseen?
Jos ihan käytännön asioita ajatellaan, niin ei mitään kouluttajia tarvita. Tarvitaan Virallinen tietopaketti jossa on selvitetty tarvittavat asiat ja sitten se testi, joka testaa kuinka hyvin henkilö on omaksunut asiat. Lystin maksaa se, joka koiran haluaa. Rotukoiriin pistetään parhaimmillaan tonneja, niin eipä tuo haittaisi. Vaiva ja rahanmeno voisi myös sellaisia karsia halvan tai ilmaisen koiran hankkijoita, jotka ovat hankkimassa koiraa päähänpistosta.
- MtJ
- takapotkija
- Viestit tässä aiheessa: 123
- Viestit: 12792
- Lauteille: Tammikuu 2006
- Paikkakunta: Etelä-Savo
Taistelukoirien pitäminen lemmikkinä
Itse mietin asiaa käytännön kokemusten pohjalta. En antaisi ensikertalaiselle metsäkoiran hankkijalle esimerkiksi Karjalan karhukoiraa, sen paremmin kuin laikaakaan koiraksi. Niillä on sen verran kova luonne, että ensikertalainen koiranomistaja saattaa edesauttaa kovasti ongelmien syntymistä. Metsästyskortti kun ei ole tae muusta, kuin siitä, että saa käydä metsällä.
Metsästyskoirissakin olisi minun mielestäni käytävä eteenpäin askel kerrallaan. Mielestäni esimerkiksi beagle, dreeveri, noutajakin jossain määrin, sekä joissain tilanteissa suomenpystykorva ovat sellaisia rotuja, joita myös ensikertalainen koiranomistaja pystyy auttavasti kouluttamaan, sekä metsästämään niiden kanssa.
Esim. karhukoiran tai laikan kanssa näin ei aina ole. Jotkut urokset (ja naaraatkin!) tarvivat oikeasti sitä rotia jo koulutusaikana ja jos pienemmät metsästyskoirat koittavat välillä ottaa isännän paikkaa, saattaa se iso koira ottaa sen laumanjohtajuuden sen enempää kyseenalaistamatta. Näin siis, ellei ole tottunut toimimaan koirien kanssa.
Olen nähnyt tilanteen syntyvän pienempien koirien kanssa useammin, kuin kerran. Ja yhden vaarallisen kerran olen seurannut sivusta sitä, kun isompi koira pitää johtajana itseään. Jostain syystä me ihmiset ollaan hentomielisiä, eikä johdeta laumaa. Koira nimittäin tykkää siitä, kun se tietää laumassa paikkansa, demokratiaa ei pidä vaalia lauman johtajana.
Tämä ei tarkoita fyysistä kiinnikäymistä oikeastaan juuri koskaan. Mutta tarvittaessa se laika tai karhukoira on otettava ja pistettävä maihin tilanteen vaatimalla rajuudella. Niitä tilanteita ei välttämättä tule, mutta sepäs se onkin, kun on kuitenkin toimittava, jos tulee. Esim. narttukoiralle toinen ärhentelevä narttu voi olla riittävä ärsyke siirtyä toimintavaihteelle ja antaa takaisin.
Jos et pistä sitä koiraa aisoihin, kun se käy päälle, siinä alkaa tulla vähintään katkenneita luita, kun koira pääsee puremaan kiinni oikein kunnolla. Ja tilanteessa, jossa tällainen nk. eskaloituu, voi minun mielestäni koiran kasvattaja katsoa peiliin syyllistä hakiessaan.
Metsästyskoirissakin olisi minun mielestäni käytävä eteenpäin askel kerrallaan. Mielestäni esimerkiksi beagle, dreeveri, noutajakin jossain määrin, sekä joissain tilanteissa suomenpystykorva ovat sellaisia rotuja, joita myös ensikertalainen koiranomistaja pystyy auttavasti kouluttamaan, sekä metsästämään niiden kanssa.
Esim. karhukoiran tai laikan kanssa näin ei aina ole. Jotkut urokset (ja naaraatkin!) tarvivat oikeasti sitä rotia jo koulutusaikana ja jos pienemmät metsästyskoirat koittavat välillä ottaa isännän paikkaa, saattaa se iso koira ottaa sen laumanjohtajuuden sen enempää kyseenalaistamatta. Näin siis, ellei ole tottunut toimimaan koirien kanssa.
Olen nähnyt tilanteen syntyvän pienempien koirien kanssa useammin, kuin kerran. Ja yhden vaarallisen kerran olen seurannut sivusta sitä, kun isompi koira pitää johtajana itseään. Jostain syystä me ihmiset ollaan hentomielisiä, eikä johdeta laumaa. Koira nimittäin tykkää siitä, kun se tietää laumassa paikkansa, demokratiaa ei pidä vaalia lauman johtajana.
Tämä ei tarkoita fyysistä kiinnikäymistä oikeastaan juuri koskaan. Mutta tarvittaessa se laika tai karhukoira on otettava ja pistettävä maihin tilanteen vaatimalla rajuudella. Niitä tilanteita ei välttämättä tule, mutta sepäs se onkin, kun on kuitenkin toimittava, jos tulee. Esim. narttukoiralle toinen ärhentelevä narttu voi olla riittävä ärsyke siirtyä toimintavaihteelle ja antaa takaisin.
Jos et pistä sitä koiraa aisoihin, kun se käy päälle, siinä alkaa tulla vähintään katkenneita luita, kun koira pääsee puremaan kiinni oikein kunnolla. Ja tilanteessa, jossa tällainen nk. eskaloituu, voi minun mielestäni koiran kasvattaja katsoa peiliin syyllistä hakiessaan.
“Tallella ikä eletty, sanotaan. Kokemuksia karttuu, monesta asiasta voi huokaisten sanoa: herrankiitos kun on tuokin temppu jo tehty.”
― Veikko Huovinen, Mikäpä tässä
― Veikko Huovinen, Mikäpä tässä
Taistelukoirien pitäminen lemmikkinä
Käsittääkseni koiriin on lisätty sutta monesti juuri silloin kun on pyritty jalostamaan joku tarkoitukseen sopiva kova rotu. Ja tässäkin ketjussa nyt näemmä aika vahvaa vastustusta kohtaa se näkemys, että joidenkin rotujen hallussapito kiellettäisiin, joten siinä mielessä olisi johdonmukaista sallia myös koirasudet niille jotka niitä "tarvitsevat". Suomessa ei kuitenkaan ole tapana pitää koiria irti, joten tuskin risteytymiä kovin paljoa tästä käytännöstä edes seuraisi ja niidekin riski joutua ammutuksi olisi paljon suurempi kuin aitosusien.MtJ kirjoitti: Noh, koirasusia ei pitäisi olla missään koskaan ikinä. Niitten lähtiessä pakoon on suuri vaara risteytymisestä luonnonvaraisen suden kanssa ja tällaiset ristisiitokset eivät voi olla kenenkään ihmisen haluamia. Koirasuden olemassaololle ei ole selitystä, se on karatessaan katastrofi susikannalle.
Muistan uutisten loppukevennyksessä joskus olleen koirasuden, joka oli sekoitus joitain höpsökorvarotuja ja kolmannes sutta. Musta pystykorvan kokoinen läähättäjä, joka kuulemma haukkui harvakseltaan ja toisinaan innostui ulvomaan.
My life is all that I've known
And it's all that keeps me here
My time is all that I own
So I won't let it slip away
And it's all that keeps me here
My time is all that I own
So I won't let it slip away
-
- munillepotkija
- Viestit tässä aiheessa: 2
- Viestit: 611
- Lauteille: Maaliskuu 2011
- Paikkakunta: Nokia
- Etulaji: Hokutoryu Ju-jutsu
- Sivulajit: Kobukai Kobudo / Sutekki ryu Bojutsu
- Takalajit: EKJT
Taistelukoirien pitäminen lemmikkinä
Hieman aihetta sivuten... Ei se koirasusi nyt aina välttämättä tarkoita armotonta taistelukoiraa. Eräällä entisellä kollegalla oli vuosia vuosia sitten koira mikä oli puoliksi sakemanni ja puoliksi susi. Suden osuuden tunnisti kyllä koiran jolkottelusta. Oli vaan nuorena sattunut käymään niin, että joku chihuaa vastaava pieni koira oli kaverin koiralle suuttunut ja päässy kirsun päälle lyömään tassulla kunnolla. Oli sitten niin säysee vuffe ja pelkäs / väisteli liki kaikkia koiria vanhempana. Muistaakseni muuten oli kyllä ihan toimintakykynen koira. Pitää tosin korostaa, että omistajakin osas sitä hallita kyllä.
Lauteilla
Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei potkulaisia ja 89 kurkkijaa