Oletko miettinyt etupotkijuutta? Potkua tukemalla pääset etupotkijoiden omalle alueelle, jossa asiantuntijat vastaavat kysymyksiin. Lisäksi etupotkijana voit selata Potkua näkemättä yhtään mainosta. Tutustu ja mieti.
✋:. Meistä on hienoa, kun selailet Potkun, Pohjoismaiden suurimman kamppailulajiyhteisön keskusteluja. Toivottavasti löydät mielenkiintoisia keskusteluja ja otat reippaasti osaa niihin. Samassa voisit sallia Ad Block -ohjelmasi näyttää mainoksia Potkun sivuilla, jotta voimme jatkossakin ylläpitää näitä keskusteluja. Voit myös liittyä etupotkijaksi, jolloin yksi etusi on mainokseton Potku. Kiitos kun ymmärrät. 🙇♂️
AlexMachine kirjoitti:
Ikävä kyllä tuo rokottamisen väliin jättäminen tuntuu olevan joku trendi nykyään. Ihmettelin viime viikolla ihan samaa asiaa kun eräs (erittäin järkevänä ennen pitämäni) nainen ilmoitti Facebookissa ettei ole rokottanut, eikä aio, lastaan. Sitten kauhea lauma mammoja kehuu ja ylistää päätöstä. Siis mitä ihmettä...
Tässä on ihan yhtä vähän järkeä kuin siinä että päättäisi kasvattaa lapsensa kellarissa tynnyrissä pimeässä, ettei vain tule ihosyöpää.
Niin.. Nykyaikana, kiitos sosiaalisen median blogeineen ja keskustelulautojen erilaiset trendit pääsevät yleistymään huomattavasti nopeammin kuin ennen. Niin sanotuista samanmielisten hiekkalaatikoista on tullut vaan hieman isompia. Näillä hiekkalaatikoilla olevat saavat kokea myös kuuluvansa johonkin "valtavirrasta poikkeavinen mielipiteineen". Kaipa taustalla voi olla myös pienen ihmisen halu kapinoida auktoriteetteja kohtaan. Trendit voivat koskea jotain superfood-raakaruoka innostusta tai vaikka näitä rokoitekriittisiä. Aika usein nämä ihmiset joutuvat viettämään aika paljon aikaa yksin kotona (lasten kanssa) netin ollessa niitä harvoja kontakteja ulkomaailmaan. (ainakin oman facebook kaverilistauksen perusteella )
Surullista tässä rokotekriittisyydessä on se, että siinä leikitään omien lasten terveydellä ja pahimmassa tapauksessa myös muiden lasten, jos vaaralliset taudit pääsevät leviämään..
Osa nuorista vanhemmista suosii niin sanottua kiintymysvanhemmuutta, jossa vanhemmat järjestävät elämäänsä lasten ehdoilla. Tutkijan mukaan myös mediassa esillä oleva kuva vanhemmuudesta tukee ajatusta kiintymysvanhemmuudesta. Liian pitkälle viety neuvottelu ei ole silti hyväksi.
- Kun on herkistytty niille lasten tarpeille, voi käydäkin niin, että on vaikea tajuta, missä tarpeet loppuvat ja alkaa halut. Silloin syntyy tällaisia tilanteita, jossa lapsi alkaa säätää perheen arkea ja kokeilla koulussa rajojaan, Korhonen toteaa.
Varsinkin nuorten vanhempien voi olla vaikea löytää kultainen keskitie neuvottelun ja rajojen asettamisen suhteen.
- Jos lähdetään siitä, että kaikki elämä suunnitellaan sen mukaan, onko tämä varmasti hyvä lasten kannalta, ollaan helposti tilanteessa, että elämä on ainaista kädenvääntöä. Vaikka olisi kuinka rakastavat vanhemmat, tästä voi seurata, että lapsi piutpaut välittää, mitä aikuiset sanovat.
Muistakaapa tämä tutkimus, kun se päivittäin raivon partaalle ajava teini taas kerran spedeilee.
Many American parents yell or shout at their teenagers. A new longitudinal study has found that using such harsh verbal discipline in early adolescence can be harmful to teens later. Instead of minimizing teens' problematic behavior, harsh verbal discipline may actually aggravate it.
Ai että mä tulen vetoamaan tähän kotona...mitä minä voida...isillä on liian isot pallit...
Pienet kivekset tekevät miehestä omistautuneemman perheenisän, osoittaa tuore tutkimus.
Valitettavasti tutkimus ei kykene vastaamaan kysymykseen, aiheuttaako lastenhoito kivesten kutistumisen, vai ovatko pienikiveksiset miehet jo alun alkaen kiinnostuneempia lapsista ja perhe-elämästä.
Emory-yliopiston tutkijat värväsivät tutkimukseensa 70 naimisissa olevaa miestä, joilla oli 1-4 lasta. Tutkijat selvittivät haastattelemalla kuinka paljon miehet olivat tekemisissä lasten kanssa sekä heidän yleisiä asenteitaan lastenhoitoa koskien.
Miesten aivot kuvattiin magneettikuvauslaitteella, kun he katsoivat kuvia omista lapsistaan. Lisäksi tutkijat määrittivät heidän kivestensä tilavuuden ja testosteronitasot.
Tutkimuksen taustalla ovat parin vuoden takaiset havainnot testosteronin ja lastenhoidon suhteesta. Laajassa filippiiniläisessä aineistossa havaittiin, että korkeat testosteronitasot lisäsivät miesten todennäköisyyttä päästä naimisiin. Toisaalta kun miehet tulivat isiksi – etenkin isiksi, jotka osallistuvat aktiivisesti lastenhoitoon –heidän testosteronitasonsa laskivat.
Filippiiniläisaineiston tuloksia on tulkittu resurssien jakamisen näkökulmasta. Siittiöiden tuottaminen on keholle kallis investointi, ja niin kauan kuin miehellä ei ole lapsia, hänen kannattaa investoida niihin.
Mutta kun mies on tullut isäksi, resursseja tarvitaan lastenhoitoon, joten keho panostaa vähemmän siittiöntuotantoon.
Tulkinnan ongelmana on kuitenkin ollut se, että testosteronilla on hyvin monenlaisia tehtäviä kehossa. Oli siis vaikea luotettavasti sanoa, johtuiko testosteronin lasku nimenomaan siitä, että miehet investoivat enemmän vanhemmuuteen kuin lisääntymisen maksimointiin. Siksi antropologi James Rillingin johtamassa tutkimuksessa katsottiin suoraan kivesten kokoa.
Rillingin tutkimuksen tulokset ovat kuitenkin linjassa filippiiniläisaineistosta nousseen tulkinnan kanssa. Suurikiveksiset miehet hoitivat lapsiaan huomattavasti vähemmän kuin pienikiveksisemmät, ja heidän aivojensa mielihyväkeskus aktivoitui huomattavasti vähemmän omien lasten katselusta kuin pienikiveksisillä miehillä. Suurikiveksisillä miehillä oli myös yleensä korkeammat testosteronitasot.
Tutkimus jättää monia kysymyksiä selvitettäväksi. Eräs niistä on, ovatko erilaiset lisääntymisstrategiat geneettisiä vai voivatko ne heijastella varhaisia lapsuuskokemuksia, jotka saavat kehon investoimaan joko siittiöidentuotantoon tai vanhemmuuteen.
Eräs tekninen yksityiskohta, johon myös tarvitaan jatkoselvityksiä, koskee kivesten koon muuttumista iän myötä.
Tutkimuksessa mukana olleiden miesten ikä vaihteli 21–55 vuoden välillä. Myös kivesten koko vaihteli suuresti. Valitettavasti luotettavia selvityksiä kivesten koon muuttumisesta iän myötä ei ole olemassa, vaikka niiden tiedetään hieman kutistuvan.
Tutkimuksen julkaisi Proceedings of the National Academy of Sciences.
Kyllä välil tuntuu, et olisko helpompaa jos saisi fyysisesti kurittaa lapsia... Ei vaan aina toi verbaliikka riitä, niin pitää alkaa mököttää ja kysellä "Onks nyt kivaa kun iskällä on paha mieli?"
* Entinen idealisti - nykyinen nihilisti
** Suoraan huipulle pääsee vain oikotietä
Vanhakankea kirjoitti:
Kyllä välil tuntuu, et olisko helpompaa jos saisi fyysisesti kurittaa lapsia... Ei vaan aina toi verbaliikka riitä, niin pitää alkaa mököttää ja kysellä "Onks nyt kivaa kun iskällä on paha mieli?"
10v toimii paini ja kutitus lopulta luovuttaa ja palaa päiväjärjestykseen (enne kuin kusee housuihinsa nauraessaan)
Vanhakankea kirjoitti:
Ai perhana, eipä ole tullut mieleenkään, että kutitusta voisi käyttää kurinpalautukseen...
samalla lapsi oppii lukkopainin alkeita ja JOS KIISTA ON TASAVEROINEN ANNAN lapseni voitta eli jos voittaa soittoharkka on lyhempi tai omankehonpainojumppa leuat punerukset jne ovat määrältään vähäisemmät
Jos lapsi on vain äidin kanssa, silloin äiti on ainoa peili, jota vasten hän voi tutkia omaa erillisyyttään. Jos ihmisellä on paljon erilaisia peilejä, ja ne tarjoavat hänelle erilaisia kokemusmaailmoja, lapsen erillisyyden hahmotus kypsyy nopeammin ja on paljon monipuolisempaa.
Nuoremman pojan Whatsupp lähti poistoon, kun selvisi, että siellä oli lähetetty hieman "tyhmiä" viestejä ja viestittely alkoi viemään hieman liikaa aikaa. Onneksi tuli rajoitettua lapsen oikeutta viestinnän yksityisyyteen.
Suosittelen muitakin ainakin ottamaan puheeksi ns. Viestintä käyttäytymisen Whatsuppissa. Sitä on ehditty käyttämään mm. Kiusaamiseen joissakin kouluissa.