Se pohjimmainen syy taitaa olla juuri siinä, ettei keskiaikainen hajautettu hallintomalli yksinkertaisesti kyennyt tuottamaan yhdenmukaisesti varustettuja sotajoukkoja ennen jotain 1400-lukua. Lisäksi monet nykyään valtioiksi miellettävät kokoonpanot, kuten Englanti, saivat "lopullisen" muotonsa vasta siinä viikinkiajan loppupuolella, jolloin oltiin siis jo virallisen keskiajan puolivälissä.nassesetä kirjoitti: Selvää taas ei ole miksi keskiajalla ei suosittu vastaavanlaista settiä. Rooman armeijan vahvuuden voi katsoa olleen siinä, että se ikään kuin standardoi ja optimoi käytettävissä olevat resurssit parhaan lopputuloksen saamiseksi.
Legioonalaiset kävivät kovan koulun, mutta eivät kuitenkaan typerän kovaa, kuten esim. Spartassa. Varusteet olivat sinänsä hintavia, mutta yhdenmukaisia ja yhteensopivia taktiikoiden kanssa. Tämä mahdollisti liukuhihnatavan varusteiden tuotantoon ja koulutukseen mikä säästi resursseja.
Kävikö valtakunnan romahtaessa sitten niin, että ikään kuin vaivuttiin takaisin barbaarien tasolle, jolloin suurvallan puuttuessa ei myöskään pitkään aikaan ilmennyt tarvetta suurelle armeijalle? Tällöin jatkuvissa pikkusodissa alkoivat taas pärjätä ne, jotka osasivat parhaiten heiluttaa miekkaa (ratsun selässä), joka näin ollen sitten piteni (toki myös metallurgian kehityksen myötä).
Eli Rooman valtakunta, kuten tavallaan monet muutkin wanhat suuret sivilisaatiot, tosiaan oli melkoisesti aikaansa edellä, monellakin tavalla.
Näkisin että tämä on nyt vääristynyt käsitys. Feodaalisen yhteiskuntajärjestyksen - mikä teoriassa oikein hyvin toimivana juttuna katsottiin olevan Jumalan sanelema - mukaan talonpoikaisluokan tehtävä tässä maailmassa oli ruokkia valtakunta, ja ylemmän luokan tehtävä oli johtaa näitä ja suojella heitä tarvittaessa asevoimin.Feodalismin myötä hallitsijoiden ei myöskään usein kannattanut kouluttaa talonpoikia ja maaorjia liian hyviksi taistelijoiksi, koska kapinoiden vaara oli jatkuvasti läsnä.
Talonpojat eivät siis koskaan olleet osa mitään vakituista armeijaa, vaan heitä värvättiin vain tarpeen mukaan sodan syttyessä. Ja koska mitään kovin yhtenäistä varustusta ei välttämättä ollut talonpojille tarjota valtion puolesta, ei mitään systematisoitua koulutustakaan ollut mahdollista järjestää. Kamppailun harjoittelemista ei minun tietääkseni missään vaiheessa oltu kielletty, mutta täysipäiväisellä maanviljelijällä tunnetusti varmaan oli muutakin ajateltavaa kuin kamppistreeni siltä varalta että kerran tai kaksi elämässään joutuu lähtemään sotaan.
Tehtävän kannalta "tarpeellinen" koulutus järjestettiin sitten lyhyesti ja ytimekkäästi siinä vaiheessa, kun varusteet oli tarkastettu ja joukot järjestetty johtajien alle kampanjaa varten.
Englantilaiset jousimiehet tosiaan harjoittelivat vapaa-ajallaankin, mutta satavuotisen sodan aikana he eivät enää olleet pelkästään värvättyjä talonpoikia vaan itse asiassa suurimmaksi osaksi vapaaehtoisia sopimussotilaita, joille maksettiin palvelemisesta aika mukavaa päivärahaa. 1400-luvulle tultaessa englantilaisten asevelvollisuus ei enää ollenkaan koskenut ulkomaankampanjoita, vaan niitä varten piti aina muodostaa sopimussotilaista ja palkkasotureista koostuva armeija.Tosin "ilahduttava" poikkeus sääntöön tapahtui satavuotisen sodan aikana, jolloin englantilaiset ja walesilaiset huippuunsa treenatut asevelvolliset pitkäjousi-joukot pääsivät reippaasti rökittämään ranskalaista ritaristoa, joka luotti liikaa haarniskoihinsa, yksilöllisiin taistelutaitoihinsa ja siniseen vereensä.
Ranskalainen sotakoneisto oli aikansa isoimpia ja parhaiten varustettuja, mutta sitä vaivasi ilmeisesti keskitetyn johtamisen puute. Tästä seurasi tilanteita joissa yksilöllistä kunniaa metsästäneet ritarit pelasivat suoraan englantilaisten puolustustaktiikan pussiin. Toisaalta myös ranskalaisilla kävi hävyttömän huono noppatuuri - jos Crecyn taistelussa 1346 sää olisi ollut kuiva sen sijaan että taistelua edelsi sade ja kenttä oli mutainen, olisi ranskalainen ratsuväki ja genovalaiset jalkajousimiehet saattaneet tehdä englantilaisista selvää jälkeä minuuteissa, sen sijaan että taistelusta tuli ikoninen voitto englantilaiselle pitkäjouselle.