No tämäpä se tämän keskustelun suurin ongelmakysymys taitaakin olla. Ei kyse ole pääasiassa tässä mistään "todella vaarallisista" tekniikoista, vaan ihan tavallisista tekniikoista, jotka vahingoittavat ikävästi.Panu Suominen kirjoitti: Minä en rehellisesti sanoen usko siihen, että olisi jotakin todella vaarallisia tekniikoita joiden tehokkuutta eivät voi ymmärtää kuin vain lajia harjoitelleet, jos tekniikka tehdään kevyesti.
Minusta tässä threadissa on hyvä esimerkki aiheesta. Lainaan vähän tuosta artikkelista:
Minä uskoisin, että tuossa kommentissaan herra Leonard on aivan rehellinen, eikä siis tilanteessa, jossa hän ei suostuisi myöntämään itselleen asiaa tai muuta.Mr. Higashi – "Another way I might break your arm is in this fashion" (Figure 11).
Mr. Leonard – "That position, it seems to me, would be almost impossible to secure. I do not see how a strong arm could be bent back so as to injure it...
Jujin tapauksessa homma on tietysti helppo todentaa tekemällä sen hitaasti ja vetämällä vain vähän yli. BJJ kamassahan kaiken voi kiristää hitaasti ja varmasti. Mutta entäs jos kyseessä on nopeasti kiristyvä polvilukko, joka pitää lyödä läpi jos sen haluaa järkevästi tehdä - kaikkihan tietävät polvimurtumien ongelmat siitä, että se ei välttämättä ikinä enää tule entiselleen. Ja polvilukot kun usein eivät satu ennenkuin jotain menee rikki. Kaveri sanoo, että "ei tuo polvilukko olisi toiminut, olisin saanut väännettyä vastaan", niin mitä siinä tilanteessa sitten pitäisi tehdä? Rusauttaa se polvilukko niin, että se kans menee läpi?
Tottakai molemmissa näissä voi sanoa, että "kyllähän kukatahansa täysjärkinen ymmärtää että tuossa sattuu". Ongelma ei usein ole niinkään se, etteikö ymmärtäisi minkälaista vahinkoa tekniikka onnistuessaan tekee, vaan että on sitä mieltä, että se tekniikka ei onnistu. Ja vaikka "kukatahansa täysjärkinen" nykyään ehkä voinee ymmärtää että juji tai polvilukko toimii, niin on aika lyhytkatseista ajatella, että ymmärtäisimme kaikesta että mikä toimii ja mikä ei. Niinkuin ei herra Leonardkaan aikoinaan ymmärtänyt, mutta kuvitteli ymmärtävänsä.
Tarkoitin sitä, että körmyys helpottaa sparritilanteessa tulleen häviön seurauksista selviämistä. Enkä sitä, että körmyys auttaisi voittamaan (vaikka kyllä se sitäkin tekee).Panu Suominen kirjoitti:My point excatly. Koska tositilantessa ei halua hävitä, niin on parempi olla mahdollisimman iso ja vahva sekä tietysti teknisesti hyvä. Joten en ymmärrä miksi vain näiden koulun välisten ottelijoiden piti olla körmyjä.Naked kirjoitti:Sparritilanteissa on oletettavaa, että häviöitä tulee ja ne ovat niin yleisiä tapahtumia, että niistä toipuminen ei saa kestää liian kauaa. Niinsanotussa tositilanteessa jos häviää, niin se murtunut ranne lienee pienin niistä huolenaiheista.
No tämä on tottakai totta - ei körmyydestä mielestäni haittaa missään tapauksessa ole. Ja hyötyä varmasti myöskin on, eli kyllä siihen kannattaa pyrkiä. Kyse on vaan priorisoinnista sen kanssa, että mihin kannattaa rajalliset treenausresurssit pistää - ja tavan treenaajalle niitä hyödyllisiä paikkoja kuluttaa resursseja on paljon enemmänkin kuin pyrkiä mahdollisimman hyvin selviämään tilanteesta, jossa ollaan hävitty.Panu Suominen kirjoitti:Niin. Tämä nyt on taas tällaista asian vierestä keskustelua. Lähinnä minua vain ihmettyttää tuossa se, että miksi ne kaikki eivät pyrkineet tällaisiksi körmyiksi.. Mutta mitäpä tuolla on oikeasti väliä.Naked kirjoitti:Mutta tässäkin, kyse oli vain siitä, miksi aikoinaan tuollaisissa otteluissa voitiin ottaa aika kovaa ja loukkaantumisia oli suhteellisen vähän. (Ja itseasiassa monissa tällaisissa kouluvierailujen yhteydessä olevissa otteluissa oli vaikkapa lyöminen, potkiminen ja tahallinen tappaminen kiellettyjä.)