Ketjusta
http://www.potku.net/forum/viewtopic.ph ... 81#p711681" onclick="window.open(this.href);return false; jossa aiheena on Suomessa harjoiteltavat karaten tyylisuunnat...
Ôari kirjoitti:
Ollaan pahasti siellä OT onnelassa, mutta...
Minusta tässä tullaan yhä siihen taas, että tulisi opettaa siten kuin itseään on opetettu / opetetaan. Jos tuo opetukseen liian ulkopuolisen teorian niin se tosiaan saattaakin haitat enemmän kuin hyödyttää
Pitää mennä johonkin Bujinkan-aiheeseen puhumaan lisää kun tämä tosiaan oli edessäni viime viikonloppuna
Tosiaan, tuossa lauantaina pitelin semmaa aiheena kesäkuun treenireissun "kotiläksyt" (ja tuli tarpeeseen
), ja kun paikalla on useamman eri salin harjoittelijoita... äkkiseltään... ainakin seitsemältä eri salilta... joilla opettajien tapa opettaa ja painottaa voi poiketa isostikin toisistaan, niin hyvin törmäsi siihen että miltä mahtaa japanilaisista opettajista tuntua omissa treeneissään kun paikalla on niin montaa eri treenikulttuuria :evil:
Pointtihan kuitenkin on se, että se opetteluvastuu on sillä oppimaan tulleella, tämän pitäisi tehdä parhaansa saadakseen mitä on tullut treenistä hakemaan eli opettajan opettamaa asiaa. Ja kyseessä kun ei ole vaan "askelmerkit" vaan tulisi pyrkiä ymmärtämään myös se dynamiikka joilla nuo askelmerkit kuljetaan...
Esimerkki;
a) vastustaja lyö oikealla päähän
b) torjutaan isku vasemmalla
c) isketään oikealla vastaisku kämmensyrjällä kaulan sivuun vasemmalle
Kuka tahansa tätä lukeva varmasti osaa nuo askelmerkit "kulkea". Mutta jos laitetaan kaikki erilajien treenaajat esittämään tuon sapluunan tulos, niin eivät välttämättä niin samoilta lopulta näytäkään, vaikka kaikissa tapahtuukin samat asiat
Meillä Bujinkan Budô Taijutsussa kun on "sallittua" muuttaa tekotapaa itselleen sopivammaksi saavutettuaan opettajan vakanssin, niin erilaisia dynamiikkoja ja askelkuvioiden läpikäyntitapoja voi syntyä.... älyttömästi. Mutta tuon muuttamisen pitäisi olla minusta luonnollista, ei päätettyä, syystä tai toisesta. Tulisi pyrkiä siihen että seuraa opettajaansa prikulleen, parhaansa mukaan, ja sama pätee minusta myös seminaareihin ja saleilla vierailuihin. Ne opetetut asiat jäävät helposti muuten kovin ulkokohtaisiksi jos ottaa vaan sen... noh... ulkokuoren. jonka vielä saattaa entuudestaan osata askeltaa, jolloin päätyykin toistamaan jo osaamaansa polkua, eikä opikaan mitään uuta sen suhteen (eli tavallaan menee hukkaan se miksi tuli oppimaan).
Mitä tarkemmin pyrkii seuraamaan opetettua tapaa, sitä paremmin se kokonaispaketti (lajin tasollakin) pysyy kasassa, ei synny "turhia" omannäköisversioita
Tavallaan tulisi behavioristisesti matkia mallia, reagoida malliärsykkeisiin mallin mukaisesti, ja sitten kun malli on hanskaantunut koneeseen niin antaa siihen tulla syvennystä kun on ymmärtänyt mitä, jotta voi kysyä miksi ja miten.
