Lempitekniikoita ja itsekehua

[Vanhakankea]

Jos niinku silleen puhutaan, niin mun lempitekniikka on neliraajahalvauksen sekä puhekeskuksen lamauttava mutta ymmärryksen säilyttävä tekniikka onnettomuudeksi naamioituna. Tämän tekisin kostona jostain riittävän riipaisevasta teosta ja kävisin viikottain moikkaamassa ja keskustelemassa kohteen kanssa.

[obmijoy]

Jos niinku silleen puhutaan, niin mun lempitekniikka on neliraajahalvauksen sekä puhekeskuksen lamauttava mutta ymmärryksen säilyttävä tekniikka onnettomuudeksi naamioituna. Tämän tekisin kostona jostain riittävän riipaisevasta teosta ja kävisin viikottain moikkaamassa ja keskustelemassa kohteen kanssa.

sama minulla hyviä kohteita viimeisimässä kirjoituksessani vlestoissa

[sirps]

Palataan nyt vielä kuitenkin tuohon Andyn judomääritelmään. Tokui waza jota lempitekniikka nimellä suomessa kutsutaan tarkoittaa kuiteniin hyvää tekniikkaa, siis judokontekstissa sitä sinun toimivinta ja parasta tekniikkaasi (kyllä judokalle se lähes poikkeuksetta on se lempi tekniikka) Mutta vaikka itselleni pystyottelussa tokui waza on kataguruma tai sasae tsurikomi ashi, niin lempitekniikkani ovat kuitenkin haraigoshi ja tai otoshi. Ne ovat onnistuessaan mahtavia heittoja.

Pakko lisätä tähän vielä sen verran, että paras ei tarkoita välttämättä, että se on hyvä (pätee moneen muuhunkin asiaan, ei pelkästään judoheittoihin ). Tässä yhteydessä tarkoitan esimerkiksi sitä, että kun keltaista vyötä suorittaviltakin kysytään se lempiheitto, niin se on yleensä toki se oma paras heitto. Mutta se ei vielä tarkoita, että se olisi hyvä. Hyvä tietysti keltaisen vyön tasoon nähden, muttei yleiseen tasoon nähden...

Tyttö puhuu asiaa. Oma lempparini on tai-otoshi, vaikken ole ikinä kisoissa onnistunut sitä tekemään. Hyvä jos randorissakaan. Teknisesti sen osaan riittävän hyvin, että vyökokeissa olen kehdannut esittää. Lisää treeniä ja jospa se sitten lähtis...

[Lowclass]

Suorat. Sumussa savussa sateessa ja seitsämän pullon simassa onnistuvat... Niitä aina säkkiin yms. Jos vaan silmät liikkuu.

[Lowclass]

On niin ihanaa olla yksinkertainen blondi...

[L.K.]

Kyllähän toki alapotkut on vaan miehekkäitä, samaten polvipotkussa on sitä brutaalia tuhovoimaa.

Lyönneistä yhden käden whiplash on myös aika mukava, sparrillisemmista spinning backfist on hyvä,vaikka ei toki onnistukaan hirveän usein. Onnistuessaan kuitenkin yleensä tulee aivan puhtaalla pöydälle. Myös ushirogeri oli oma lempitekniikka kun tuli enempi potkishenkisesti sparrattua, samaten etupotkusta kääntö kiertariin , vaikkei jälkimmäisessä sitä kaatoa ainakaan itsell ollut niin usein se silti napsahti kohdalleen. Nykyään ei ehkä enää irtoaisi ihan samalla tavalla kumpikaan:=D

Sormilukoissa on myös jotain aina yhtä ihanaa ja allekirjoitan täysin Jaakon kommentin siitä miten mukavia ne ovat kun niitä pääse tekemään ihmiselle jolla ei ole niistä kokemusta..

C-clamp eri tilannesovelluksineen on vaan sitten niin ihanan väkivaltainen;) Sekä törkypaini yleensäkin.

[n0k]

Olen varmaan jäänyt mjölnir propagandakoneiston jalkoihin, koska emmental ja oikeastaan kaikki tekniikat, missä käydään naaman eriosiin kiinni, varsinkin silmiin, ovat ylivoimaisia lemppareita

EDIT: Plus ne on toiminut joka kerta kuin saksalainen tehdas

Egoa hivelevää oli myös kun onnistuin sparratessa potkaisemaan kaveria päähän
Lyönneissä ei ole lempitekniikka koska olen varmaan euroopan surullisin bokraaja. Painihommat sujuu paremmin, mutta hei! Onhan se kiva olla ihmistä lähellä...

[nomad]

Olen varmaan jäänyt mjölnir propagandakoneiston jalkoihin, koska emmental ja oikeastaan kaikki tekniikat, missä käydään naaman eriosiin kiinni, varsinkin silmiin, ovat ylivoimaisia lemppareita

Tai sitten ne vaan on hyviä juttuja jas mölliskin on sen huomannut

[Lasse Candé]

Voisi kai sanoa että lempitekniikkani on suora lyönti päähän. Kädellä ei niin väliä enää. Olen yrittänyt opetella pois niin kätisyydestä kuin asentoajattelustakin siihen että lyönnit lähtee tarvittavalla tavalla tilanteesta kuin tilanteesta. Sparri on minulle yleensä lähinnä tuon harjoittelua.

Kun luupää mainitsi pyyhkäisyt, pidän pyyhkäisyistä etujalkaan juuri kun toinen hyökkää. Ulkopuolelta ei saa hirveän helposti onnistumaan kun pitää väistää hieman sivulle ja saada jalka hyvin hollille, mutta sisäpuolelta onnistuu yllättävän hyvin pienen pienellä pakituksella myös aika hyviä matsaajia vastaan. Ja on melko nöyryyttävä, varsinkin jos toinen vetää aivan rähmälleen ja saa siihen vielä lyönnin perään päähän. Vaikeaa on vain piilottaa oma ajatus ja muutenkin pitää se sellaisella tasolla ettei vain ota pataan eri tavoin odotellessaan paikkaa "sille hyvälle kikalle". Nuo taidolliset jutut liittyen omaan ajattelutapaan ovat kyllä sparraamisen suolaa. Ei japsit turhaan jauhaneet ei-mielestä tms.

Myös meidän kihon kumitejen taisabakit yhdistettynä torjuntoihin ja hyökkäyksiin ovat suosikkeja. Ellei olisi, ei oikein voisi ajatella olevansa wadoka. Ellei niitä treenaa ja rakasta, ei ole mitään järkeä pitää niitä repertuaarissa ollenkaan sekoittamassa.

Perusharjoittelussa tykkään eniten "suorasta karatelyönnistä ratsastusasennosta". Meidän variantista tottakai. Pohja kaikelle tekemiselle.

[Poista käyttäjä 1747]

pidän pyyhkäisyistä etujalkaan juuri kun toinen hyökkää. Ulkopuolelta ei saa hirveän helposti onnistumaan kun pitää väistää hieman sivulle ja saada jalka hyvin hollille, mutta sisäpuolelta onnistuu yllättävän hyvin pienen pienellä pakituksella myös aika hyviä matsaajia vastaan. Ja on melko nöyryyttävä, varsinkin jos toinen vetää aivan rähmälleen ja saa siihen vielä lyönnin perään päähän.

Tuo sisätorjunta -> vastustajan etujalkaan potkaiseminen/pyyhkäisy toimii kaikilla kielillä jos ajoitus osuu nappiin. Mitä enemmän kaveri ehtii varata painoa eturaajalle, sitä parempi...

edittiä...

[Invictus]

Yleisestiottaen enemmän tai vähemmän lähietäisyydeltä tehdyt lyönnit ja potkut. Potkuista kirjoitin jo tuonne lempi potku -aiheeseen joten niistä ei sen enempää tässä, mutta kaikenlaiset koukkulyönnit päähän tai vartaloon lienee no. 1 sekä hyvin lyhyinä ja terävinä versioina ja ei niin nätin näköisinä laajakaarisempina + tietty siltä väliltä. Kyynerpää iskut. Kaikenmaailman paini/tarttumis tekniikoista sitten mm yksinkertaiset kaadot/alasviennit (mm defendolle tyypillisesti päästä taikka sitten thai clinchistä tehtävät kaadot). Yllämainitut sellaisia jotka onnistuvat itseltä melko luontevasti ja joista selkeästi useimmiten positiivista palautetta treeneissäkin tullut...

[Horizon]

Takakiertopotku. Ehdottomasti. Treenannut sitä paljon ja rupeaa uppoamaan jo thaikkusparrissakin muuten taitavampia(ja ainakin kovaluisempia) latinoita vastaan

[AlexMachine]

Nyt, vajaan 20 vuoden harrastamisen jälkeen alan oikeasti olla sinut koukkulyöntien kanssa. Vasen yläkoukku on ehdoton suosikkini, mutta kaikki lyöntisarjat joissa aloitetaan suoralla ja liikutaan samalla puolietäosyydelle jatkamaan koukuilla, ovat suosikkeja.

[Jörri]

Hyökkäys joka alkaa sivupotkulla ja jatkuu takapotkulla siitä vielä kun lataa TOISEN,nyt peruuttavan takapotkun, juuri kun kaveri ajattelee että hyökkäys on ohi eikä papalla ole enää mitään sanaa ja ryntää eteenpäin. Se tunne kun potku uppoaa kyynärpään ali panssarin läpi kylkiluiden alle... Kisatykit valitettavasti hypähtävät elegantisti sivuun ja taputtelevat jalkapöydällä päähän. Tunnistavat jo jekun, nuo omahyväiset penteleet.