Feenix

[_ozium]

Paljon onnea täältäkin päin

[Feenix]

Ja btw, minulla on tänään synttärit.

Onneksi olkoon! Tammikuu on hyvä aika syntyä. Paljonko täytät? Jos tällasta saa naiselta kysyäkään... :p

Olisin kovin loukkaantunut jos ei kysyttäisiin, koska sitten kyseinen merkkitapahtuma ei olisi saavuttanut haluamaani huomiota. Onnitteluita ei koskaan voi tulla likkaa.

24 tuli puolen päivän maissa täyteen. Jei, melkein neljännenvuosisata on aika miehen ikä.^^

[Elina]

Onneksi olkoon! 8)

[Mika]

Kekkosmainen ikä! /

[Feenix]

16-1-2006 MAANANTAI
Syötyä:
- Täysjyväleseitä+kahvia+viili
- Pyttipannua+ hedelmäpiltti
- viili
- tonnikalasalaatti+viili+kahvia
Nukuttua: 8 tuntia

Ja taas näitä päiviä jatkuu. Kung-fu, 90 minuuttia.

[vali ]
Jälleen jatkoin luuserointi linjalla, enkä jaksanut vaadittavia lihaskuntoja. Raivostuttavaa. Minä olen treenannut kung-fua, joka vaatii lihaskunnoiltaan minulta enemmän kuin mikään aikaisemmin, kolme kuukautta ja mitään kehitystä ei ole tapahtunut. Ellei sitten alaspäin. Jaksan nykyään huonommin kuin alussa, missä helevatassa minun kaikki lihakset ovat? Olen täynnä epämääräistä, hyytelöitynyttä lillumassaa josta ei ole mitään hyötyä.

Ja taukoakin olen pitänyt, olen ollut perjantaista lähtien kuumeessa, tänään ei sitä enää ollut. Alkaa tämä jatkuva kuumeilukin käymään hermon päälle, olen viimeisen puolen vuodena aikana sairastanut flunssan varmaan 5 kertaa, eli melkein kerran kuussa saan tulla toimeen muutamista päivistä viikkoon kuumeen, yskän ja nuhan, sekä kurkkukivun kanssa, luoja yksin tietää mistä syystä.

Mutta mitä minä teen koko ajan päin kukkua, että tekniikka menee alaspäin treenitreeniltä? Miksi minulle pitää selittää kerta toisen jälkeen samat asiat, miksi teen kerta toisen jälkeen samat virheet? Miksi jumalan rakkauden nimeen, pääni on niin pahuksen epämääräinen ja reikäinen, mikään ei jää kiinni, mistään en ota oppia?

HELEVATARALLAA!
[/vali ]

Noniinnoniin, nyt on rauhallinen sydän ja mieli. Kung-fua siis. Alussa juoksua jeejee. Vähän nopeampaa tahtiin tällä kertaa, ei enää mitään pientä hölökyttelyä vaan ihan juoksua. Ei mitään killerivauhtia mutta lämmin tuli. Sen jälkeen siksakkia ja havaitsin kaarteen ongelmiksi minulle. Jos olette katsoneet moottoripyöräilykisoja ja muistatte kuinka ohjaajan polvi viistää maata kaarteessa, niin minulla oli täsmälleen samanlainen olo. Tuntui että otin kaaret juuri sellaisessa asennossa ja ihmettelen todella etten kellahdellut siellä mukkelismakkelis. Mutta jotenkin vauhti piti minut pystyssä, vaikka olo olikin harvinaisen vino. Enhän minä tietenkään vinossa ollut siksakatessa (tai ristiaskeltamisessa) mutta tuntui huimasti siltä. Mielenkiintoinen fiilis täytyy kyllä sanoa. Sen jälkeen oli vuorossa polvet-korkealle sekä kantapäät-takapuoleen-juoksentelua. Ensimmäinen meni ihan jees, tosin ponnistin kintereillä hieman liikaa joten väsyin helposti, toisessa taas. No, minulla on god dammit liian paksut jalat enkä saa jalkojani taittumaan lähellekkään takapuolta. Kuin yrittäisi taivuttaa jotain ylikasvanutta muoviputkea. Paitsi että jalkani eivät anna periksi niin hyvin. (Hmph, ne minun ainoat lihakseni ovat kerääntyneet jalkoihin. pah.) Sitten oli vuorossa piiiitkän askeleen askellusta. Venytti oikein ihanasti etureisiä, otinkin sen enemmän venytyksen- kuin kyykkäyksenkaltaisena. Siksi painuinkin niin syvälle, ettei sitä todellakaan voinut tuntea muuna kuin venytyksensä. Tosin siitä ylösnouseminen oli sitten jo toinen juttu, mutta selvisin melkein kunnialla siitä.

Sitten teimme kuperkeikkoja, tatami päästä päähän, tosin minä enemmänkin voltteilin, ainakin tuntui lähemmäksi siltä kuin kuperkeikalta. Mutta mukavemmalta kuitenkin, kuperkeikassa tuntuu että jokainen selkäni alueella oleva luu ja nikama osuu tatamiin ja tekee olosta todella muhkuraisen ja niin, neliön. Ja siihen kuuluu myös ääniefektit, jotka kuulostavat kuin perunasäkki putoaisi portaita pitkin. Voltteillessa jostain kumman syystä onnistuin tekemään pehmeää tekniikkaa. Good for me. Tosin päähän siinä meni sekaisin ja tatamin päässä piti aina hetki pomppia paikoillaan, yritä sitten siinä pomppia paikoillasi mahdollisimman huomaamattomasti selvitellen päätäsi. Noh, kävelen muutenkin omituisesti. Sitten taas pantiin kierien yhä uudestaan ja uudestaan ja uudestaan, yhdessä vaiheessa aloin jo törmäilemään treenikavereihin.

Sitten oli paritouhua vuorossa, kaveri syliin ja menoksi juosten tatamia pitkin. Minulle jäi pariksi eräs minua hieman isompi miehenpuolikas, ensin mietin, että en näillä voimillani saa kyllä sitä ihmistä liikahtamaan mutta yllättävän kevyesti se sitten menikin. Tosin turvallisuudesta en mene takuuseen, ainakaan palomiesotteen aikana. Ehkä minusta ei näillä pelastuskyvyillä palomiestä ainakaan tule. Kih. Sitten oli kottikärrykävelyä, panikoin sitä jo valmiiksi, olin näet ohjaajan pari ja jos nyt lankeilen tässä kuolisin häpeästä. Tiukkaa se teki mutta selvisin kuitenkin loppuun, vaikken nähnytkään loppumatkalla paljoa mitään kun hiki tukki silmät. Ei, se tatamin pituussuunta ei ole paljoa. Minä en vaan jaksa.

Sitten vuorossa lihaskuntoilua vatsalihasten osalta, siitä en taida edes haluta mainita tukeudun vain edellisen palstan loppuun, en vaan jaksa.

Sitten potkuja. Niissä sentään sain tuntea onnistumista edes joiltain osin, eli oikean osalta. Omasta mielestäni potkaisin kohtuu nopeasti potkutyynyyn ja palautus oli vikkelä. Oikealla jalalla. Vasemmalla jalalla lonkkani taas ilmoitti vammaisuuttaan, jonka luulin parantuneen viikonlopun aikana. Mutta ei. Polttava vihlaisu tuntui joka potkussa, kunnes aloin varomaan automaattisesti vasemman jalan potkua ja se muuttui maailman jäykimmäksi. Lantio ei suostunut kääntymään, tukijalka ei suostunut kääntymään joten lopputulos oli alaviistosta tuleva kierteinen etupotku joka vihloi lonkkaani entistä enemmän. Pitäisi venytellä vasenta puolta useammin, se on jäykistynyt vanhuuttaan. Ripaskaan tahtiin tehtiin potkuja tahdissa, oikealla sujui ja reaktiokin oli ihan kiitettävä mutta vasemmalla laki, kuten ennenkin. Sitten lohikäärme potkua ja sekosin taas lahjakkasti jäsenieni kanssa. Jos jalat meni oikein, kädet unohtui, jos keskityin käsiin tein tavallisen sivupotkun. Ja välimatkani oli ihan joikkelissa enkä kyennyt suoristamaan jalkaa potkun loppuun viemiseen vaan se jäi säälittäväsi koukkuun pieneksi rätkäisyksi joka ei menisi läpi paperistakaan. Sitten kun sain jalkani ja käteni toimimaan saumattomasti, minulle huomautettiin että käteni on väärässä asennossa ja kaikki taas alusta, yrittäen pysyä mukana laskussa.

Itseäni en ehtinyt onneksi kovinkaan sääliä, yhden ainoan kerran kun ajatukseni hairahtuivat minun pidellessä potkutyynyä, parini meinasin lennättää minut parin metrin päähän omalla, onnistuneella lohikäärmepotkullaan, kun en ollut valmistautunut pitämään itseäni maassa. Kerrankos sitä hairahtuu, toivottavasti. Jos tekeminen sukkaa, niin ei sentään keskittymisen tarvitsisi se vaikuttaa, etenkin pariharjoituksissa, muihinkin kuin vain itseensä.

Potkujen jälkeen ja välissä teimme punnerruksia ja vatsalihaksia, hyvä vaan, sai aivot leepuuttumaan niillä. Sitten erotettiin peruskurssi vanhemmista ja me aloimme käymään toisen ohjaajan johdolla sao limiä, muutaman kerran se läpi, ja sitten kävimme lävitsi liikesarjan liikkeiden kamppailupuolta. Hitsi kun pitää harjoitella torjumaan lyönnin puoleisellä kädellä, sekä ristikkäisellä kädellä, itse nimittäin torjun aina mieluiten lyönnin puoleisella, joten ristikkäiskäsi torjunnassa hetkenkin herpaantuminen johtaa siihen, että torjun lyönnin väärällä kädellä ja tekniikka hajoaa siihen kun tajuan liian myöhään väärän käden lähteneen liikkeelle. En ole vielä sisäistänyt sitä, että tekisin tekniikan loppuun mokasta huolimatta, vaan keskeytän tekemiseni siihen ja aloitan alusta. Vähän aikaa kaikki menee ihan hyvin, kunnes harhautan itseäni luulemaan, että asia alkaa sujumaan ja sitten sitä taas torjutaan väärällä kädellä tai tehdään jotain muuta alitajuntaan painunutta juttua.

Pahus kun meinasi taas yhdessä vaiheessa lähteä taju jonneen, tajusin vain yhtäkkiä pidellessäni potkutyynyä että rintaan koskee aika pahuksesti ja sydän sykkii kivuliaasti ja henki ei meinaa kulkea, sitten jotenkin kaikki ympärillä olevat ääriviivat terästyivät ja päässä alkoi humisemaan. Hmph. Pitääköhän minun käydä taas imettämässä pari putkellista verta terveyskeskuksessa. Tosin voiha tuon panna flunssankin piikkiin.

Sehän se olisikin vielä puuttunut, että olisin ottanut lukua treeneissä tänään. Nöyryytys olisi ollut täydellinen.

Njooh, vaikka fiilis onkin aika huono, niin ainakin palautan oikean jalkani potkun nopeasti. Paistaa se aurinko tähänkin risukasaan, tosin pilvien välistä, mutta kuitennii. Huomenna sitten hmd:ta paremmilla hapilla, tänään ei niitä treenejä ollut kun oli peruskurssinäytöksemme. Ainoa liikunallinen toiminta hmd:n saralla oli tänään se kun autoin populaa siivoamaan salia. Tatamit seinustalle ja tuolit kaappiin. Sekin kyllä otti voimilla vallan mainiosti. Muutama kieppari oli tietenkin pakko vetäistä säkkiin, sääli vain että samettihousut ei ole aivan parhaat tähän toimintaan, haivenet vain lentelivät.^^

[Vlad Tepes]

16-1-2006 MAANANTAI
Syötyä:
- Täysjyväleseitä+kahvia+viili
- Pyttipannua+ hedelmäpiltti
- viili
- tonnikalasalaatti+viili+kahvia
Nukuttua: 8 tuntia

Pahus kun meinasi taas yhdessä vaiheessa lähteä taju jonneen, tajusin vain yhtäkkiä pidellessäni potkutyynyä että rintaan koskee aika pahuksesti ja sydän sykkii kivuliaasti ja henki ei meinaa kulkea, sitten jotenkin kaikki ympärillä olevat ääriviivat terästyivät ja päässä alkoi humisemaan. Hmph. Pitääköhän minun käydä taas imettämässä pari putkellista verta terveyskeskuksessa. Tosin voiha tuon panna flunssankin piikkiin.

Voi olla jotain tekemistä tuon ruoankin kanssa. Ei pyttipannu ja kahvi ole mitään treenaajan ruokaa. Kannattaa myös muistaa juoda tarpeeksi vettä päivällä.

Ihan oikeasti tuon kaltaisissa meidän alkulämmittelyissä ei kannata pingottaa. Kannattaa opetella rentoutta ja oikeaa optimaalista suoritustapaa. Aivan varmasti opet kertoo ja auttaa siinäkin, jos kysyt. Treenit menee kyllä varmasti pilalle jos taju meinaa lähteä. En myöskään ole vielä kertaakaan saanut korvilleni, jos olen jättänyt hiukan välistä.

[sivarinlötkö]

Voi olla jotain tekemistä tuon ruoankin kanssa. Ei pyttipannu ja kahvi ole mitään treenaajan ruokaa.

Mitä vikaa?

[Jussi Häkkinen]

Ei pyttipannu ja kahvi ole mitään treenaajan ruokaa.

Kahvissa ei ole mitään vikaa treenaajalle (päinvastoin, hyvän kahvin mausta tulee hyvä olo). Pyttipannusta tulee vähän närästystä monelle, mutta ei siinä sisällöltään mitään isompaa vikaa ole - joskin parempiakin on, etenkin jos kyseessä on laihdutus.

Hyvä ruoka, parempi mieli!

[Vlad Tepes]

No minulle ainakin treenia auttaa, jos syön terveellisesti ja mieluummin riisi/pasta ruokia eikä ainakaan makkaraa!

Nuo meidän "alkulämmittelyt" joita joskus tehdään on niin pitkiä ja uuvuttavia, että niissä on jo tekemistä sen kanssa paljonko kehossa on "paukkuja". Pitäisi myös olla "kevyt" olo, esim ei voi vetää jotain hampurilaista naamaan puoltatoista tuntia ennen, koska silloin ei jaksa yhtään mitään.

Tämä on varmasti myös yksilöllistä, mutta kyllä se ruoka merkkaa ainakin minulle todella paljon.

[sivarinlötkö]

Vlad, tottahan toki se syöminen merkkaa, mutta ei pyttipannu nyt mitään varsinaisen huonoa ruokaa ole.

Jotta olisi ennen treenejä kevyt mutta energinen olo, pitää olla syönyt hyvin koko päivän ajan.

Raskas olo tulee siitä, että on ruokaa mahalaukussa. Nopea pasta/riisi menee mahalaukusta läpi muutamassa tunnissa, rasvaisempi (kuten pyttipannu tai hampurilainen) ruoka ottaa pidemmän ajan. Itsellänikin ollut kärpän kurkkaus treenaissä lähellä, kun olen syönyt liian tukevasti ja treeneihin on ollut vain tunti-kaksi aikaa.

[Feenix]

Voi olla jotain tekemistä tuon ruoankin kanssa. Ei pyttipannu ja kahvi ole mitään treenaajan ruokaa. Kannattaa myös muistaa juoda tarpeeksi vettä päivällä.

Ihan oikeasti tuon kaltaisissa meidän alkulämmittelyissä ei kannata pingottaa. Kannattaa opetella rentoutta ja oikeaa optimaalista suoritustapaa. Aivan varmasti opet kertoo ja auttaa siinäkin, jos kysyt. Treenit menee kyllä varmasti pilalle jos taju meinaa lähteä. En myöskään ole vielä kertaakaan saanut korvilleni, jos olen jättänyt hiukan välistä.

No minulla on hieman suunnitelmissa hommata jonkinlainen ohjeistus tuohon ruokasysteemiin, itse tiedän kamalan vähän siitä mitä kannattaisi syödä ja mitä ei, joten tyydyn yleensä budjettini/taipumukseni huomioon ottaen, halvimpaan/helpoimpaan. Kih. Ja nesteestä puhuttaessa, sainkin tuossa viikko takaperin Lorikselta moitteet juomattomuudestani. Sinä päivänä en ollut ehtinyt litkiä tarpeeksi, mutta yleensä tulee juotua 2-4 litraa ennen treenejä, juomisen kyllä lopetan reilua tuntia ennen alkua. Mutta ei sitä kehdannut alkaa tinkaamaan vastaan taikka puolustelemaan, joten otin nuhteet vastaan kilttinä tyttönä ja lupasin parantaa tapani.

Tiedän ettei kannattaisi hermoilla, etenkin kun jo varsinaisen tekniikan kohdalla hermoilua on enemmän kuin tarpeeksi (josta varmaan johtuu epäonnistumiseni osaksi), mutta ei sitä vain voi käskeä itseään lopettaa se ja rentoutua, ja vakuuttaa ettei maailma siihen kaadu ja jos kaatuu, niin kattukoot (kuten isäni tapasi sanoa). Olen kyllä yrittänyt vakuuttaa itselleen että vedän nyt vaan niin kuin hyvin tuntuu mukavalta, mutta vielä ei ole onnistunut. Huokaus. Yritän kovasti, mutta uskoisin tämän tasaantuvan tässä muutaman vuoden kuluessa, kuten on aikaisemminkin käynyt. Ensimmäinen vuosi on yhtä helvettiä mieleni kanssa mutta siitä se sitten lutviutuu kohdilleen. Hope so.

Mutta väliin jättämistä voinen harkita vasta sitten parin vuoden kuluttua, (no yhden kerran oli pakko luovuttaa ja mennä tataminreunalle kun iski joku ihme pistävän-tuskan-vatsakramppi enkä kyennyt liikahtamaankaan kivusta. ) kaksi vuotta vähintään pitää ensi todistaa itselleen ja muille, että minusta on tähän. Tosin en tiedä onko nolompaa selittää ohjaajille esim. että ei ole syönyt kunnolla ja saada siitä moitteet, vai hajota kesken treenien ja laittaa kaikki heikkouden piikkiin. Loogisesti ajatellen ensimmäinen, senhän voi korjata ja saada asiantuntevaa neuvoa, mutta koska minä olen omituinen, mielummin ilmeisesti haluan massan olevan heikomman kuin järjen. Tai jtn. yhtä syvällistä.

Kahvissa ei ole mitään vikaa treenaajalle (päinvastoin, hyvän kahvin mausta tulee hyvä olo).

Uuuh, kahvi=rakkaus. Tosin tätä rakkautta tulee ammennettua litrasta puoleentoista päivässä, johtuen että "kahvikuppini" on puolen litran oluttuoppi jonka kummini pölli jostain vuonna pallo ja kala. Hieman kylmäähän tuo tuppaa olemaan loppua kohti, kun unohdan kuppini aina jonnekin ja löydän/muistan sen tuntien päästä.

[Jussi Häkkinen]

No minulle ainakin treenia auttaa, jos syön terveellisesti ja mieluummin riisi/pasta ruokia eikä ainakaan makkaraa!

Mitä epäterveellistä esim. hyvin tehdyssä makkarassa on? Miksi riisi- ja pastaruoat ovat esimerkiksi perunapohjaisia ruokia parempia?

Itse olen käytännössä alakarppisyöjä (joten se riisi, pasta ja perunakin ovat sangen vähissä), mutta en ole esim. makkaran syömisestä (hyvä täyslihamakkara) huomannut treeniin haittaa - päinvastoin. Mukavan hidasta energianluovutusta, etenkin sivussa vedettyjen rehujen avulla.

Tämä on varmasti myös yksilöllistä, mutta kyllä se ruoka merkkaa ainakin minulle todella paljon.

Samoin minulle. Ei kuitenkaan kannata demonisoida jotain tiettyä ruokalajia pelkästään sen takia, että k.o. ruoka usein laitetaan huonosti ja epäterveellisesti. Makkarasta ja perunasta saa aivan yhtä hyviä ruokia kuin kanasta ja riisistäkin (esim). Myös raaka-aineet kannattaa valita huolella.

[sivarinlötkö]

Miksi riisi- ja pastaruoat ovat esimerkiksi perunapohjaisia ruokia parempia?

Ruispasta on huomattavasti perunaa hitaampaa ja proteiinipitoisempaa.

[zakour]

Ja btw, minulla on tänään synttärit.

Ja sen kunniaksi olen taas vaihteeksi kuumeessa. Ihan kuin en olisi viimeksi ollut kuumeessa pari, kolme viikkoa sitten. Ei mene kyllä kuukautta, etten olisi flunssassa, loistavaa.

Heeee, ollaan aika samanikäisiä sitten. Itse wanhenin 12. päivä. Ja olen muuten myös flunssassa.

[Jussi Häkkinen]

Ruispasta on huomattavasti perunaa hitaampaa ja proteiinipitoisempaa.

Pasta tehdään durumvehnästä. Piste.

Potun kanssa voi rykiä kitusiinsa hitaampiakin hiilareita.