Shorin-ryu Karate

[Jussi Häkkinen]

Yakusoku kumite / Ippon kumite -nimityksiä on käytetty ristiin monissa tyyleissä. Booguottelu taas tulee Renshinkaniin lähes varmasti Isamu Tamotsun opettajan, Zenryo Shimabukuron, Seibukan-salilta.

[TimoS]

Ylipotkija: Siirsin tänne muutaman viestin Shorinji kempo-ketjusta, koska ne sopivat paremmin tähän aiheeseen

[TimoS]

Mistä muuten olet Lasse saanut tuollaisen käsityksen? Siis että Renshinkanin nuo jutut olisivat Kenkokanista kopioituja?

[Vanhakankea]

Me katsotaan tätä eri vinkkeleistä. Jos kroppa on huonossa kunnossa niin "edelleenkin näin". Prosessi on kaikille sama: Haasta itsesi ja kehity, rikkomatta itseäsi. Toki voi olla ettei kaikki opettajat tajua tätä tai ehkä joku miettii niin paljon vain seuraajaa että fokusoi opetuksensa vain heille jotka ovat moitteettomassa kunnossa. Jälkimmäinen on varmaan harvinaista ja yleensä siltikin mahtuu mukaan heilumaan, arvaisin.

Niin varmaan katsellaankin. Minä nimittäin katselen sitä siitä vinkkelista, että jos kata sisältää vaikka "tupla-hyppy-kiertopotkun kolmella voltilla kerien" tms. ja siihen ei fyysisten rajoitteiden takia pysty, niin tyssääkö eteneminen siihen(katson tätä siis ihan välineellisesti vyökokeiden näkökulmasta) vai voidaanko oppilaskohtaisesti tehdä poikkeus traditiosta jos muut edellytykset täyttyvät. Koska tokihan alkeiskurssilla olevana mielessä siintää mustavyö. ;-)

Mun tosin ei enää tarvitse olla huolissani koska harjoittamassani tyylisuunnassa pärjää "about normaali", tosin vielä ei selvinnyt, että onko tuo yli vai ali normaalin. ;-)

[Lasse Candé]

Vaikka toki liiottelitkin siinä triplavolttipotkussa tms, niin on syytä mainita ettei sellaiset ole kovin tyypillisiä. Tähän voitaisiin kaivata hieman konkreettisempaa esimerkkiä tekniikasta joka sekä on opetusohjelmassa että on todella vaativa fyysisiltä lähtökohdiltaan.

Meillä potkut päähän yhdistelmätekniikoissa ovat ehkäpä tuossa mielessä vaativimpia ja lisäksi se että asentoja pitää jalostaa. Käytännössä kuitenkin ihmisestä näkee mistä lähtökohdista tämä ponnistaa ja kaikenlainen arvostelu suhteutetaan siihen. Niinpä kaikkien ei käytännössä tarvitse osata potkaista päähän. Taso arvioidaan kokonaisuutena.

[injunjack]

ja siihen ei fyysisten rajoitteiden takia pysty, niin tyssääkö eteneminen siihen(katson tätä siis ihan välineellisesti vyökokeiden näkökulmasta) vai voidaanko oppilaskohtaisesti tehdä poikkeus traditiosta jos muut edellytykset täyttyvät. Koska tokihan alkeiskurssilla olevana mielessä siintää mustavyö. ;-)

Mun tosin ei enää tarvitse olla huolissani koska harjoittamassani tyylisuunnassa pärjää "about normaali", tosin vielä ei selvinnyt, että onko tuo yli vai ali normaalin. ;-)

Mä lienen about normaali, siis fyysisesti, , melkeen 5-kymppinen rahjus. Ei oo tullu vielä vastaan oikeestaan mitään mitä ei pystys tekemään.

Kysy Janilta tai Ninnilta, jos askarruttaa. Tai voi sä laittaa yksärinkin, jos siltä tuntuu, voidaan miettiä, onko jotain josta hyvä puhua vetäjien kanssa...

[Andy]

Melkein aina nämä "fyysiset rajoitteet" ovat vain sitä, että asiaa ei ole harjoiteltu. Suurin osa ihmisistä ei kykene nostamaan potkua päähän, mutta näistä 99,9% kykenee muutaman vuoden harjoittelulla saavuttamaan tuon ei-niin-kamalan-vaativan tavoitteen. Tämä koskee myös +40v osastoa.

[MarkkuT]

Veikkaisin, että seibukanissa eniten vaikeuksia tuottaa lantion seudun liikkuvuus ja shiko dachi. Eipä ole montaa kertaa tarvinnut esim. pään korkeudelle potkia tässä muutaman vuoden aikana. Tuohon shiko dachiinkin pätee sama kuin yläpotkuihin, että valtaosalla harjoittelu korjaa. Oikeasti lonkkarajoitteisia on kyllä aika harvassa. Äkkiseltään tulee 9 vuoden, josta viimeiset 5 kahdessa eri porukassa, ajalta mieleen vain kolme tapausta.

[Vanhakankea]

Veikkaisin, että seibukanissa eniten vaikeuksia tuottaa lantion seudun liikkuvuus ja shiko dachi. Eipä ole montaa kertaa tarvinnut esim. pään korkeudelle potkia tässä muutaman vuoden aikana. Tuohon shiko dachiinkin pätee sama kuin yläpotkuihin, että valtaosalla harjoittelu korjaa. Oikeasti lonkkarajoitteisia on kyllä aika harvassa. Äkkiseltään tulee 9 vuoden, josta viimeiset 5 kahdessa eri porukassa, ajalta mieleen vain kolme tapausta.

Nooh, mulla onneksi toi lantio pyörii kun Jassella latinotanssia vetäessä. Korjausta on tullut tarvittua lähinnä siihen, että liike tulee tehtyä yli. Toi asentohinkkaus sen sijaan on jopa kivaa kun yrittää etsiä sitä "omaa" tasapainopistettä joka ei aina tunnu olevan se käsivarsi+nyrkki mittaan sopivaa. Ja kun on apinamittaiset kädet(suorana seistessä voi raapia polvia), niin tuo etäisyyden hallinta-aspekti ei ole vielä auennut.

Päähän potkiminen onnistuu ja vielä kontrollillakin, tosin ei enää Van Damme-tyyliin jalkaa minuuttitolkulla ylhäällä pitäen.

Eli eihän tässä sitten mun ja mustan vyön välissä ole kuin aika jota pitäisi olla enemmän treenaamiseen. Nooh, jos me saadaan vaimo+likka aloittamaan vuoden alusta niin sittenhän me voidaan alkaa viettää laatuaikaa yhdessä salilla. ;-)

[Vanhakankea]

Pystynyrkkiä näkee käytettävän joissain karatetyyleissä.

Tämä saattaa mennä pikkusen OT mutta laittakaa sitten oikeaan ketjuun jos tästä on keskusteltu.

Eli kämmensyrjä osoittaa lattiaan ja peukalosyrjä ylös? Olkoon tuo sitten seuraavassa 90 astetta nyrkki kun ns. nyrkkeilylyönti on 0astetta. Onko ketään missään tutkinut voimantuoton eroja eri nyrkinasennoilla? Nyt kamppailuharrastuksen uudelleen aloituksen myötä huomasin, että kyynärpää ei kestä enää täysillä tehtyä 0astetta lyöntia kun siinä tulee kiertoa. 90astetta nyrkki sujui huomattavasti paremmin. Ja nyt olen päässyt tutustumaan myös 45astetta nyrkkiin.

Toki nyt tilanne on parempi ja pystyy parinvuoden jälkeen jo kiertämään kyynärpäätä melko hyvin. Yläkoukuissa en ole koskaan kiertänyt vaan vetelen pystynyrkillä.

[AriJ]

Itse suosin nyrkkiä joka ei vaadi kyynärvarren kiertoa suuntaa tai toiseenkaan.

[Heimopäällikkö]

Offia taitaa olla, mutta itse olen pähkäillyt samaa uuden lajin parissa. Thaissa ja nyrkkeilyssä, kun selkärankaan taottiin käden kierto suoran lyönnin yhteydessä. Nyt Bujinkanissa taas lyödään ilman kiertoa. Joku on varmaan joskus mitannut voimantuoton kummassakin tapauksessa? Onko jotain syitä miksi toinen näin ja toinen toisin?

[MarkkuT]

Minulle on vajaata kiertoa perusteltu muilla kuin voimantuotollisilla syillä, niin modernissa karatessa kuin otsikon Shorin Ryussakin. Esim. Ashihara karatessa 45 asteen nyrkillä lyöty lyönti on nimeltään ago uchi. Tuo kai kääntyy suurin piirtein leukaiskuksi, oikean käden nyrkkiä kun sovittelee vasemman puolen poskeen/leukaan, niin nyrkki asettuu aika luontevasti em. kulmaan.

Seibukanissa muistelisin yhdeksi syyksi kerrotun sitä, että vajaa kierto toimii paremmin, kun lyödään selvästi pidempää vastustajaa kuuppaan. Chotoku kun oli pieni mies.

Minusta tuolla saattaa kyllä voimantuottoonkin olla merkitystä ainakin osaamattomammilla lyöjillä. Täyskiertoisessa suorassa lyönnissä tulee ehkä helpommin tehtyä se perusvirhe, että kyynärpää karkaa ulos.

[Lasse Candé]

Mun mielestä tän vois erottaa Saunaan vaikka johonkin "Nyrkin asento lyönnissä"-ketjuun, ellei jo jotain tällaista ole..

Meillä käytännössä merkitys tulee siitä missä kyynärpään halutaan strategisesti olevan ja mikä on luonnollista. Jos sen halutaan olevan sisempänä (ja alhaalla) niin sitten käänteisellä nyrkillä / pystynyrkillä ja sitä enemmän kierretään mitä ulommaksi / ylemmäksi kyynärpää halutaan. Toki on mahdollista kiertää pelkkää nyrkkiä niin että kyynärvarsi pysyy paikallaan, mutta käytännössä nyrkin asennolla on merkitystä jos tehdään luonnollisesti.

Toinen juttu on sitten se miten nyrkki ja muukin paketti kestää kasassa missäkin lyönnissä. Traditionaalinyrkkeilyketjussa oli hyvää perustelua jollain videolla tuolta kantilta päälyönnin käänteisnyrkkiin.

Ei ole mitään parempaa näissä. Kannattaa ehdottomasti tehdä lajin tavalla. Käytännössä kun lyödään niinkuin lyödään, mutta jos haluaa lajinsa oppia on fiilikset siitä mikä suojaus tekniikassa on läsnä jo tekniikan puolesta tärkeät. Ei noita kannata liikaa pyöritellä. Varsinkaan paremmuuksien mielessä. Pitää osata lyödä joka tavalla. Ei muuta kuin testailemaan.

[Vanhakankea]

Jahas, sitä on sitten olemassa sivupotkuja ja sivupotkuja. Toi uudempi tuttavuus on pikkusen hankalampi kun jalkaterä ei tahto kääntya enää oikeaan asentoon,kun polvi on nostettu kyljen suuntaisesti. Eteen nostettuna se napsahtaa ihan mukavasti kohdilleen.

Pitäisköhän avata harjoituspäiväkirja nimellä "Yli 40-vuotiaan seikkailu karaten ihmeellisessä maailmassa."