Kyllä, sillä jos ei tee sillä tyylillä, niin tekee jollain toisella, ja silloinhan onkin kyseessä jo toinen tyyliIle kirjoitti:Eli tavoitteena on kuitenkin pitää tyyli yhtenäisenä? Sehän tuosta logiikasta (onnistuessaan) seuraa.Ôari kirjoitti: Homman pitäisi kuitenkin mennä siten - minusta - että oppilaan tavan pitäisi aina vaan enemmän muistutaa opettajansa tapaa, kunnes itse siirtyy opettajaksi.....
Kyseessä kun on - vyöarvojen suhteen - lajin osaaminen, ei esim. taistelutehokkuus tai kurmootuskyky, eli vyöarvoa lajissa / tyylissä ei minusta saavuta sillä että kunhan vaan saa jonkun toisen taju taskussa lattiaan, vaan sillä miten sen tekee....
Heti jos ajattlee "tuolla toisella tavalla jolla kaiffa tuolla naapurissa tekee lyönnin näyttää olevan enemmän mojoa, alanpa käyttää sitä tämän meille opetetun sijaan" niin taas tuli luoutua uusi tyyli... ja uuden tyylin luonti vaatii sitten, minusta, kompetenssia kokonaisuutena, osaamista pitää se kaikki kasassa muutoksista huolimatta, saada homma nivoutumaan taas vahvaan pakettiin muutoksen / lisäyksen jälkeenkin.
Ja mistä tuo kompetenssi tulee... niistä moninaisista tunneista joita on viettänyt vääntäen sitä mitä oma opettaja on opettanut, tehden sen parhaansa saadakseen sen omaan koneeseensa, saada oman kehon hyrisemään samaa taajuutta kuin opettajansa. Tästä paras näkemäni esimerkki meidän lajissa tässä maassa löytyy Tampereen saliltamme Semi-shihanin olemuksesta.