Bujinkan Budo Taijutsu

[Nagareboshi]

Lohdutonta...tiedän muodon, mutta en sisältöä.

[Rojola]

Manaka-senseiltä painavaa asiaa vuodelta 1988, shuharin kera, tietty

[youtube][/youtube]

[Rojola]

Bujinkan 1st person experience. Hauska idea

[youtube][/youtube]

[Heimopäällikkö]

Mitään en vielä mistään ymmärrä, mutta olen antanut itseni ymmärtää seuraavaa Hatsumin kirjoista. Hän kehottaa opettelemaan tekniikan ja unohtamaan sen sitten. Tämä jotta ei jumiutuisi tiettyihin kaavoihin ja soveltaminen lisääntyisi. Tästä johtuen vyökokeiden järjestäminen on varmasti vaikeaa, jos ei ole mitään kaavaa mitä jauhetaan "ulkoa". Johtuisiko tästä eri opettajien erilaiset myöntöperusteet? Tämä tapa laittaa vyöarvon myöntäjän huomattavasti suuremman vastuun äärelle, kuin selkeän ennaltamäärätyn katasarjan oppimisen toteaminen. Olenko ihan pihalla? Olen tosiaan ihan alottelija tässä lajissa, vaikka ikää onkin jo kertynyt.

[Rojola]

Kaikissa vyökokeissa, joihin olen osallistunut, on pyydetty esittämään koulukuntien tekniikoita ja muotoja, kuten ne on itselleni opetettu.

Omasta mielestäni tuo "soveltamisen lisääntyminen" on suurehko ansa, johon saatetaan mennä liian aikaisin ja liian heppoisin työkaluin. Vahvalle perustalle on hyvä rakentaa, ja soveltaa.

[Heimopäällikkö]

Onko mihinkään kirjattu yleisiä vaatimuksia kullekkin arvolle, vai onko siinä soveltamisvaraa paljonkin?

[Takakäsi]

[youtube][/youtube]
Finski Bujinkania Hevillä.

[AriJ]

Onko mihinkään kirjattu yleisiä vaatimuksia kullekkin arvolle, vai onko siinä soveltamisvaraa paljonkin?

Joutuu nyt vastakysymyksenä; mitä tarkoitat yleisillä vaatimuksilla?

[Heimopäällikkö]

Käsitin aiemmasta, että arvon saamisen vaatimukset vaihtelee paljon myöntäjästä riippuen. Eli onko olemassa tiukkoja vaatimuksia osattavista tekniikoista kullekkin arvolle ja kuinka tiukka seula on suhteessa tekniikan puhtauteen. Eli onko olemassa "bujinkan raamattua" missä nämä on määrätty? Jos olen sekava, niin tämä kuy systeemi on minulle aivan uusi.

[AriJ]

Käsitin aiemmasta, että arvon saamisen vaatimukset vaihtelee paljon myöntäjästä riippuen. Eli onko olemassa tiukkoja vaatimuksia osattavista tekniikoista kullekkin arvolle ja kuinka tiukka seula on suhteessa tekniikan puhtauteen. Eli onko olemassa "bujinkan raamattua" missä nämä on määrätty? Jos olen sekava, niin tämä kuy systeemi on minulle aivan uusi.

Kuten jo itsekin tuossa mainitset, opettajakohtaisesti vaihtelee, eli varmaan joillain opettajilla on tiukat "raamatut" ja joillain taas ei.

Homman pitäisi kuitenkin mennä siten - minusta - että oppilaan tavan pitäisi aina vaan enemmän muistutaa opettajansa tapaa, kunnes itse siirtyy opettajaksi.....

Esimerkillä opetamme, esimerkistä opitaan.

[Kyynikko]

Mutta eipä tämä puhe ja pölinä auta siihen että ihmisillä on samoilla vyöarvoilla erilaista osaamistasoa ulkopuolelta katsovien silmiin. Se nyt vaan lienee fakta että ihmiset kehittyvät eri tahtiin, eri tavoin eri asioissa.

"Mutta eipä tämä puhe ja pölinä auta siihen että ihmisillä on samoilla vyöarvoilla erilaista osaamistasoa eri lajeissa. Se nyt vaan lienee fakta että organisaatiot toimivat eri tavoin eri asioissa"

[Lasse Candé]

Mitä ihmettä tarkoittaa sama vyöarvo eri lajeissa?

[Kyynikko]

Sitä että ihmisellä on sama vyöarvo.......eri lajissa.

1.dan ------------------------------------------------------------------------------------------------- 1.dan

Jossain japanilaispohjaisissa maailmanlaajuisissa organisaatioissa/lajeissa 1.danit osaavat käytännössä aina maasta ja dojosta riippumattomat perustekniikat niin ettei katsojaa itketä, ja jossain lajeissa eivät. kuten täälläkin on nähty eräässäkin videossa.

Toki toisissa lajiessa on 56 dania ja toisissa vaan 10.

Eli tieteellisestä vertailusta ei ole kyse.

Siksi hymiö.

[Ile]

Homman pitäisi kuitenkin mennä siten - minusta - että oppilaan tavan pitäisi aina vaan enemmän muistutaa opettajansa tapaa, kunnes itse siirtyy opettajaksi.....

Eli tavoitteena on kuitenkin pitää tyyli yhtenäisenä? Sehän tuosta logiikasta (onnistuessaan) seuraa.

[AriJ]

Onkohan tämä jotenkin semmoinen "henkisen kasvun" juttu

Tässähän nyt kai jotenkin mietitään mikä saa ihmisen antamaan periksi eikä vaatimaan itseltään enempää

Viime lauantaina oli pari Kyû-asteen vyökoetta semmalla, ja meillä on semmoilla tapana paikalla olevien opettajakillan jäsenten kesken arvioida onko kokelas edennyt entisestä riittävästi, osoittanut kehitystä pykälännostoon oikeuttavasti.

Siinäkin porukassa eri opettajat / apuopettajat painottavat eri asioita, mutta yhdessä näitä huomioita läpikäyden päädymme aina kuitenkin selvään tulokseen. Yksi saattaa painottaa asennetta, toinen voimaa, kolmas sulavuutta, joku taas mukautuvuutta kun taas toisaalta saattaa joku hakea tiukkaa muodollisuutta.

Saattaa kuulostaa kaoottiselta, mutta aina on asia saatu selväksi, ehkä juurikin siksi että katsotaan samaa asiaa hieman eri suunnalta, ja näin saadaan lisäinfoa kokelaista oman "hakemamme" ulkopuolelta.

Tavoitteena on kuitenkin, että osoitetaan oikeanlaista kehojen hallintaa (niin oman kuin vastustajankin), ja siellä - tavallaan syvemmällä - ne vaatimukset on kaikilla kuitenkin hyvinkin yhtenäiset. Kuten eräs opettajistostamme on sanonut "hyvän Taijutun tunnistaa kyllä".

Ja mitä siihen muodolliseen osaamiseen tulee, niin oman salin opettajan olisi aina syytä olla kokeessa läsnä vahvistamssa että kokelas on "muodollisesti pätevä" eikä ammenna asioita muista laareista (johon on myäs törmätty ).