Opiskelumotivaatio ja opintojen vastaaminen toivottua korkeakouluissa

Jorge · #31

Kaikkein eniten ihmetyttää, että ihmiset, joilla on jo yliopistotutkinto, opiskelevat AMK:ssa ja valittavat tasosta

#32

Niin, eikös olekin kummallista. Mistäköhän tämä mahtaisi johtua?

Kyynikko · #33

Älä kysy. Mä ainakin olen saanut jo "tietoa" tässä ketjussa jota ilman pärjäisin vallan mainiosti..migreeni tulee.

bodyguard · #34

Kyynikko kirjoitti: Älä kysy. Mä ainakin olen saanut jo "tietoa" tässä ketjussa jota ilman pärjäisin vallan mainiosti..migreeni tulee.

#35

No, mä voin vastata itse edellisen sivun vastaustani quottaamalla:

Ja alahan on mielenkiintoinen, siksihän tänne hainkin.

Vähän vaan aattelin baitata sieltä nimenomaan sellaista vastausta, joka todistaisi tuon mun opinahjotuskani syyn yleiseksi asenneongelmaksi - koska se asenne paistaa aika hyvinkin tämänkin ketjun tietyistä viesteistä läpi. Mutta olkoot. Pääsen huomenna lepuuttaan aivojani ihan muunlaiseen porukkaan

#36

Mutta noin muuten, oma ahdistukseni sivuun heittäen, millaisia kokemuksia muilla on? Ovatko esimerkiksi ammattikorkeakouluopinnot/yliopisto-opinnot vastanneet odotuksianne? Millaiset asiat ovat nyppineet? Millaiset asiat ovat mielestänne koulutusohjelmissanne kunnossa? Saa kertoa myös alan, jota opiskelee. Voisi meinaan olla aika mielenkiintoista vertailua - mä nimittäin epäilen, että ainakin AMK:ssa tekniikanaloilla saattaa olla asiat paremmin.

DeusVult · #37

Omalla kohdallani opiskelumotivaatio koki nitkahduksen, kun siirryin AMK:sta kahden vuoden jälkeen yliopistoon. AMK:ssa opeteltiin tekemään ja ymmärtämään oikeasti hyödyllisiä alaan liittyviä asioita, ja yliopistossa sitten taas kuunneltiin kerran viikossa joku ympäripyöreä ja parhaimmillaankin vaan löyhästi aiheeseen liittyvät luento, jonka lopuksi sanotiin että luette ton kirjan ja kurssiin lopussa sitten niin ja niin pitkä essee aiheesta X. Niiqu mitä helv? Mitä mä tästä hyödyn? Akaatemisempaa kenties, mutta hyödyllisempää? Ei tod.

Mutta niinkuin tässäkin keskustelussa on tuotu esille, minusta yliopisto vs. AMK on absurdi vastakkainasettelu. Sanotaan, että AMK ei ole riittävän "akateemisesti vaativa". Ei niin, mutta entäs sitten? Se on AMMATTIkorkeakoulu, sen on siis tarkoitus valmistaa opiskelija johonkin ihan oikeaan duuniin, toisin kuin yliopiston, jonka tehtävä on ennemminkin valmentaa opiskelija pätemään nettifoorumeille (joskin yleensä ne pahimmat huutelijat ovat niitä jotka eivät ole vielä valmistuneet sen paremmin AMK:sta kuin yliopistostakaan...). Nojuu tuo on tietysti huumoria, mutta kyllä minusta YO ja AMK kumpikin tuottaa työmarkkinoille hyödyllisiä ihmisiä. Ei niin että "fiksut menee yliopistoon, ja tyhmät menee AMK:uun".

#38

Mitä alaa opiskelet, DeusVult?

Dexter · #39

Tiivistetysti:

1) AMK ja yliopisto eivät ole vertailukelpoisia koska ne on täysin erilaiset laitokset ja niiden tarkoitukset ovat erit.

2) Ihmiset ovat erilaisia ja tykkäävät erilaisista asioista.

Ihmetyttää kovasti miten kovaa vääntöä tänne on jo saatu aiheesta.

DeusVult · #40

Totte kirjoitti: Mitä alaa opiskelet, DeusVult?

Tietoteknologia/tietojenkäsittely. En opiskele tällä hetkellä (valmistunut), mutta saatan hakea jatko-opintoihin myöhemmin.

Toivo · #41

Se miksi yliopistoa ja ammattikorkeakoulua nykyään usein verrataan keskenään, johtunee koko koulutuksen merkityksen muuttumisesta. Ennen vanhaan jako opinahjojen välillä oli selvä: yliopistoista polku kulki helpommin johtotehtäviin, opistoista työnjohtajatehtäviin tms. ja ammattikouluista duunarihommiin. Tämä siis noin karkeasti yleistäen. Viime vuosikymmeninä opintojen – erityisesti yliopisto-opintojen – merkitys on kokenut huikean inflaation. Samaan aikaan amk:t, nuo entiset opistot, nostivat häntäänsä ja profiiliaan saaden aikaan mielikuvan, että amk on lähes sama asia kuin yliopisto, mutta opinnot ovat käytännöllisyytensä ansiosta jopa parempia. Näillä mielikuvilla tehokkaasti markkinoituna tilanne suorastaan kerjää vertailua ja kilpailuasetelmaa. Todellisuudessa opinahjot ovat kuitenkin edelleen niin erilaisia, että vertailu on älytöntä – kuten DeusVult totesikin.

Itselläni on yliopistotutkinto ja laajennan nyt opintojani ihan eri aloilta sekä yliopiston että ammattikorkean opinnoilla. Pettynyt olen molempiin. Yliopiston teoreettisuus, nipottaminen ja akateeminen ylimielisyys eivät useiden työelämävuosien jälkeen innosta enää ollenkaan. Amk:n opinnot puolestaan tuntuvat menevän vähän itsestään. Niihin olen kuitenkin helppoudesta huolimatta jostain syystä paljon motivoituneempi, ehkäpä juuri sen käytännöllisyytensä vuoksi.

#42

No, oikeastaan tuon vastakkainasettelun tähän keskusteluun tuleminen on mun syytäni, koska laitoin tohon yhden viestini loppuun kommentiksi sen, että jos on tullut valituksi yliopistoon ja AMK:n, niin kannattaisi mun mielestäni valita se edellämainittu. Mutta olin kyllä suoraan sanottuna aika huonolla tuulella, että osa saa mennä kyllä temperamentin piikkiin.

Jos nyt aiheesta vielä rutisen, niin en ainakaan itse olettanut yliopisto-opiskelun ja AMK-opiskelun olevan täysin samanlaista. Jotain yhtäläisyyksiä tosin odotin - esimerkiksi tietyt standardit, jota voi nyt nimenomaan korkeakoulustatuksen omaavalta koululta odottaa. Lähinnä olen pettynyt siihen, että asenteet opiskelua kohtaan ovat jotenkin keskenkasvuisia - ts. esimerkiksi opintoihin vakavasti suhtautuvaa pidetään hikarina ja jopa opettajat lyövät kapuloita rattaisiin. Lisäksi tuntuu todella kummalliselta, millaista kuraa opinnäytetöinä otetaan vastaan - esimerkiksi (ei meidän koulussa, tosin) opari jonkin kuntoutusohjelman vaikuttavuudesta tehdään haastattelemalla KAHTA henkilöä PUHELIMITSE.

No, kai mä yritän sanoa, että jos tavoitellaan korkeakoulutustasoa, niin oli painotus ammatillisella puolella tai ei, jotain laatua pitäisi kuitenkin pyrkiä pitämään yllä. Eikä mun mielestäni koulutuksen tasoa palvele se, että motivoituneet ja pohjakouluttautuneet opiskelijat joutuvat kärsimään henkilökunnan laiskuudesta tai kehittymättömästä opiskeluilmapiiristä. Opinnäytetöiden tasokaan kun ei valitettavasti nouse niiden sluibailijoiden toimesta, jotka eivät ainakaan esitä millään luennolla kysymyksiä tai ole edes kiinnostuneet ottamaan asioista tarkemmin selvää.

Antti Koljonen · #43

Musta tuntuu, että ymmärrän ainakin jollain tasolla Elinan ajatuksia, ja olen itse asioista jossain määrin samaa mieltä. Omakohtaista kokemusta AMK-opiskelusta ei kylläkään ole, mutta kaveripiiristäni löytyy useita AMKin opiskelijoita.

Suoritan itse tuotantotalouden DI-tutkintoa ja olen diplomityötä vaille valmis. Dippaani liittyvää kirjallisuustutkimusta tehdessäni olen silmäillyt läpi toistakymmentä AMKin opinnäytettä logistiikan alalta, ja täytyy sanoa että taso ei todellakaan ole vakuuttanut. Räikein pohjanoteeraus oli joku noin 30-sivuinen tutkielma, jossa oli viitattu viiteen eri lähteeseen. Niistäkin viidestä kaksi oli työn toimeksiantajana toimineen firman edustajien haastatteluja. Kyseinen tutkielma oli lähes kaikilta osin sellaista tasoa, että en itse kehtaisi palauttaa vastaavaa tuotosta edes yksittäisen kurssin harkkatyönä.

Toisaalta taas yritys, johon itse teen dippaani, on teettänyt ainakin yhden AMK-opinnäytetyön, joka on mielestäni tasoltaan varsin hyvä ja vieläpä englanniksi kirjoitettu. Vaihtelua on siis paljon, niin kuin varmasti kaikissa oppilaitoksissa jokaisella koulutustasolla. Kuitenkin se vaihteluvälin alapää vaikuttaa AMK-opinnoissa olevan todella kaukana siitä tasosta, mihin itse olen tekniikan alan yliopisto-opinnoissa tottunut.

Mitä sitten taas tulee opintojen teoreettisuuteen ja/tai käytännönläheisyyteen, niin itse olen ollut varsin tyytyväinen omaan koulutusohjelmaani. Käsitteitä ja teorioita pyöritellään toki melko paljon, mutta on niistäkin ihan oikeasti apua ajattelun jäsentämisessä ja reaalimaailman ilmiöiden ymmärtämisessä, jos yhtään jaksaa pohdiskella asioita omatoimisesti. Käytännön näkökulmaa ja vastapainoa luennoille tuovat yritysvierailut ja vierailuluennoitsijat yrityksistä. Teorian tunteminen ei siis ole itseisarvo, vaan sitä pitää osata soveltaa. Ja teoriaa pitää osata soveltaa nimenomaan silloin, kun kehitetään jotain uutta. Päivästä toiseen suunnilleen samanlaisena toistuvaa duunia voi toki painaa kun tietää miten hommat hoidetaan. Kehitystyö sen sijaan edellyttää myös teoreettiseen tietoon nojaavaa abstraktimpaa ajattelua.

Opiskeluilmapiirin kehittymättömyyttä on nähtävissä myös TTY:llä. Luennoilla käymistä ei juurikaan arvosteta, porukkaa tulee ja menee kesken kaiken ihan miten sattuu ja onpa minulta joskus joku opiskelukaveri kysynyt ihan suoraan, miksi ihmeessä käyn luennoilla kun se on ihan turhaa ajanhukkaa. Tottahan toki monista tenteistä pääsee helposti läpi kun lukee sopivat tärpit ja opettelee ulkoa muutaman keskeisen asian, mutta mitä tarkoitusta sellainen 'opiskelu' lopulta palvelee? Valitettavan monet vaikuttavat pitävän jonkinlaisena meriittinä sitä, että pystyy suorittamaan kursseja mahdollisimman vähällä vaivannäöllä. Näin siis omassa koulutusohjelmassani; voi olla, että teknisemmissä koulutusohjelmissa asia on hieman toisin, kun pitää enemmän osata laskea/koodata tai tehdä muuta konkreettista. Tutan opinnoissa on kuitenkin aika paljon käsienheiluttelua ja konsulttipuhetta.

Yodhi · #44

Onpa kiinnostava aihe, ja toivoisin, että minulla olisi keskustelulle jotain annettavaakin, mutta oma kokemukseni rajoittuu yliopiston (Helsinki) puolelle. Jotain aatoksia silti...

Siskoni opiskelee AMK:n puolella ja joskus vertaillessamme opiskelu- ja opetusmetodeja voi huomata aika suuriakin eroja (tietysti alammekin ovat ihan erilaiset, joten vertailu saattaa olla ihan turhaakin). Omalla kohdallani opiskelu on koostunut aina luentojen, esseiden ja kirjatenttien pyhästä kolminaisuudesta, ja käytännön työt ovat olleet täysin minimaalisia (joskus on kai käännöstieteen kursseille tullut jotain käytännöllistäkin tehtyä). Siskollani opiskelu on taas ilmeisesti lähes järkeensä kokeiden ja testien raportointia, ja hyvin käytännönläheistä.

Sisko usein valittaa opinahjonsa epäammattimaisuudesta ja siitä, miten opettajat ovat hyvin epämotivoituneita katsomaan kunnolla opiskelijoiden perään, ja totaaliset idioottiopiskelijat pystyvät jatkamaan opintoja, vaikkeivät tajua mitään ja ovat jopa vaaraksi kanssaopiskelijoille (kemian puolen opinnoista siis puhutaan). Joskus opetus- ja opiskelumetoditkin ovat vissiin ihan hakusessa, eikä kaikkia kokonaisuuksia saa oikein järkevästi suoritettua. Tämä kaikki siis kuulopuhetta siskoltani.

Toisaalta, ihan samoja kokemuksia on itselläni yliopiston puolelta. Professorit osoittavat hyvin vähäistä kiinnostusta useimpia opiskelijoita kohtaan, ja esim. itselläni gradua varten saamani ohjaus oli hyvin ylimalkaista, sillä professorini ei edes tunne omaa alaani oikeastaan lainkaan (miten tällainen järjestely on edes mahdollista, on ihan hyvä kysymys). Myös opetuksen laatu on vaihdellut hyvinkin asiapitoisesta ja kiinnostavasta ympäripyöreään liirumlaarumiin ja ylimalkaisiin ohjeistuksiin. Asioista mitään tajuamattomat opiskelijat sentään yleensä tippuvat pois muita häiritsemästä. :p Opintokokonaisuuksia saa kasattua ilman erityisen käytännönläheistä kokemusta (itselläni juurikin nuo "käännöskurssit" eli monikielinen ammattiviestintä, jonka suoritin ilman yhtään varsinaista käännösharjoitusta) tai kovin selkeää kokonaiskuvaakaan, ja omasta tutkinnostani tulee kyllä aikamoinen sekametelisoppa. Toivon silti jotain oppineeni. Näillä eväillä työelämään siirtyminen tulee kuitenkin olemaan vaikeaa, toisin kuin siskollani.

Itselleni suurimmat ärsytykset yo:lla ovat olleet jo aiemmin toisessa keskustelussa mainitsemani ohjauksen ja käytännönläheisyyden puute. Monet opiskelijat haahuilevat vuosikausia yo:lla saamatta mitään suunnannäyttöä, ja lopputuloksena on jotain tällaista kuin minä. Suuri osa opiskelijoista haluaa myös siirtyä työelämään tulevaisuudessa, ei aloittaa tutkijanuraa, mutta sen vaikeudesta vaietaan ja monet huomaavatkin liian myöhään valinneensa työelämän kannalta ihan vääriä sivuaineita tai muita opintoja.
Tietystihän nämä ovat asioita, joista opiskelija itse on loppujen lopuksi vastuussa, mutta mielestäni yliopistolta puuttuu ylipäätään selkeä suunnannäyttö ja organisointi, jotta opiskelijoita saataisiin a) kokoamaan järkeviä opintoja, b) valmistumaan, c) siirtymään työelämään suhteellisen tuskattomasti. Näitä korjatakseen ainakin oma tiedekuntamme on viime vuosina ottanut aika rajuja suunnanmuutoksia, mutta loppujen lopuksi sekavuus on vain lisääntynyt. Taas on tulossa uusia, tehokkuuteen ajavia muutoksia, mutta en ole itse varma toistaiseksi esitettyjen ehdotusten toimivuudesta. Toisaalta, eivät ne minua tule koskemaankaan. 8-)

Kokemukseni pohjalta en toisaalta ihmettele tämänkään keskustelun mielipiteitä AMK:n ja yliopiston eroista ja AMK:n "epäakateemisuudesta", ja olen itsekin syyllistynyt nillittämään siitä, että AMK:t haluavat yliopisto-termin lisäämistä nimiinsä. Ne tarinat, joita olen AMK.sta kuullut, eivät mielestäni anna perusteita tuon nimen käytölle, onhan kyseessä kuitenkin ilmeisesti hyvin erilainen opinahjo kuin yliopisto. Aika usein olen kuullut valitusta AMK:ssa opiskelevilta toiminnan sekavuudesta ja jopa pelleilyilmapiiristä, mutta toisaalta muodostamani kokonaiskuva on tullut aika pienestä määrästä lähteitä, joten varmasti on ihan toisenkin luokan AMK:eja olemassa.

Mielenkiintoista muuten, etten ole Koreassa ollessani törmännyt AMK:eihin oikeastaan ollenkaan, vaan kaikki korkeakoulut kantavat university-nimeä, suuntautumisvaihtoehdosta riippumatta. Tämä on ilmeisesti aika yleinen tapa ulkomailla? Ovatko näissä kouluissa olevat ammatilliset kokonaisuudet jotenkin akateemisempia kuin suomalaisissa AMK:eissa?

Kaiken tämän sekavan löpinän lopuksi voisin todeta, että nyt tutustuttuani yliopistoon ja itseeni viimeisen yhdeksän vuoden aikana voin todeta, että AMK olisi todennäköisesti ollut kaltaiselleni, loppujen lopuksi hyvin käytännönläheisistä asioista pitävälle ihmiselle parempi paikka kuin akateeminen, byrokraattinen ja jopa kankea yliopisto. Nuorena tyttönä en vain löytänyt mitään kiinnostavaa ammattikorkeiden tarjonnasta, nyt löytyisi vaikka mitä. Saa nähdä, ehkä uudelleenkouluttautuminen tulee kuitenkin olemaan välttämätöntä, en pidättele hengitystäni, että tällä tutkinnollani saan kovinkaan helposti töitä.

Jorge · #45

Elina kirjoitti: Mutta noin muuten, oma ahdistukseni sivuun heittäen, millaisia kokemuksia muilla on? Ovatko esimerkiksi ammattikorkeakouluopinnot/yliopisto-opinnot vastanneet odotuksianne?

Keskimäärin AMK- opinnot vastasivat odotuksia hyvin. Isoa osaa opiskelluista asioista on myös tullut sovellettua työelämässä, eikä työllistyminen opiskellulle alalle ole ollut vaikeaa itsellä, eikä monella muullakaan samaan aikaan opiskelleella. Siis ainakaan tutkinnon takia, henk. koht. syyt ovat sitten eri asia. Kaupallinen ala siis kyseessä.

Millaiset asiat ovat nyppineet?

Sivusinkin tuota asiaa aiemmin, mutta nyppimisen aiheita oli mm. se, että AMK- huuman alkuvaiheessa virkoja annettiin muutamille sellaisille opettajille, joista ehdottomasti olisi pitänyt päästä eroon, mutta ei voinut.

Millaiset asiat ovat mielestänne koulutusohjelmissanne kunnossa? .

Suuri osa opetushenkilökuntaa oli sekä akateemisesti päteviä, kuin myös käytännön kokemusta omaavaa - toisaalta tuohon aikaan kuulin tietojenkäsittelypuolella asian olleen aivan toisin; kun silloin osaajat "vietiin käsistä" ja heille maksettiin firmoissa erittäin hyvin, opettajiksi oli vaikea saada hyvää ja ammattitaitoista väkeä.

Ja kyllähän osa tuota "välivuosijengia" nyppi myös - jos homma oli muka liian helppoa, niin miksi he eivät sitten loistaneet opinnoissaan? Siis kaikki; kyllä siellä oli sitten tyyppejä, jotka olivat tulleet suoraan intistä ja kertoivat tähtäävänsä esim. oikikseen (jonne sitten menivätkin seuraavana syksynä) ja opiskelivat AMK:ssa ihan tosissaan sen vuoden kaikkia sellaisia juttuja, joista joka tapauksessa hyötyivät myöhemmin; esim. kieliä, joista tarjonta oli loistava.

Potku.net

Potku.net