Keskuudestamme poistuneet

[bodyguard]

En itsekkään kovin monasti tavannut mutta joka kerta kun samassa porukassa oltiin liikenteessä niin vauhtia ja vaaratilanteita riitti. Antin seurassa ei ainakaan ikinä ollut tylsää. Facebookissa tuli sitten useamminkin jutusteltua. Lassen tavoin myös hieno hattu jäi pysyvästi mieleen. Tuntuu aina jotenkin ekstrapahalta kun joku lähtee näin nuorena.

[Polvi]

Todella ikävä juttu. Voimia läheisille!

[jsv]

Osanottoni.

[Akuma]

Otan osaa.

[Peve]

Osanottoni
Voimia kaikille läheisille

[nassesetä]

Otan osaa. Taisinpa itsekin muutaman sanan vaihtaa viime potkumiitissä.

[katar]

En löytänyt ketjua mihin tämä kuuluisi, modet siirtää sitten...
Iltapäivälehdet plus Hesari kertovat, että Elisabeth Taylor, 79 vuotta, on kuollut. Siinä meni taas yksi niistä "isoista" vikoista todellisista leffastaroista; pitänee kaivaa jostain esiin se suosikkileffani, eli Kissa kuumalla katolla; siinä oli Lissu vielä tosi kaunis nainen ja toinen suosikkini, Paul Newman, tosi hottis . Siinä oli tunnelma todella hikinen ja painostava, sillai hyvällä tavalla...

[Nico]

Claudia Heill, olympiatason judoka.

Austrian Olympic judo silver medallist Claudia Heill has died after falling from a sixth-floor window in Vienna.

Her body was found in the early hours of Thursday. Police said no suicide note had been found but there were no signs of suspicious circumstances.

[Invictus]

Näitä heavy metallin tekijämiehiä nyt taas tuntuu kupsahtelevan... Tällä kertaa 1 Manowar -yhtyeen rumpali Scott Columbus. http://www.voice.fi/index.php?option=co ... 5216&cat=1" onclick="window.open(this.href);return false;

[L.K.]

Näitä heavy metallin tekijämiehiä nyt taas tuntuu kupsahtelevan... Tällä kertaa 1 Manowar -yhtyeen rumpali Scott Columbus. http://www.voice.fi/index.php?option=co ... 5216&cat=1" onclick="window.open(this.href);return false;

Kyllä, todella ikävä uutinen.

Vaikka Columbus ei mikään maailman ykkösrumpali ollut niin minusta hänen varsin pitkä uransa yhdessä legendaarisimmista heavy-bändeistä on jo aika mittava saavutus. Sen kautta ja muutenkin taas yksi iso menetys heavy-maailmalle tänä vuonna..

[Pyjamasankari]

Legendaarinen palkkasotilas ja legioonalainen Per Edvin "Sahara" Andersson on kuollut viime lauantai - sunnuntai valisena yona. Han vietti viimeiset vuotensa taalla Thaimaassa Koh Changin saarella, jossa tapasin hanet viime vuosinaan useasti. Lepaa rauhassa ystava hyva.

Wikipedia:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Per_Andersson" onclick="window.open(this.href);return false;

Sahara! Palkkasoturin eläkepäivät Koh Changilla
http://www.thaimaansuomalainen.com/defa ... ticle=9645" onclick="window.open(this.href);return false;

Suomalaisen palkkasoturin karu tarina piirtää Per Anderssonille arpiset kasvot
http://vanha.verkkouutiset.fi/arkisto/A ... SO2099.HTM" onclick="window.open(this.href);return false;

[Pyjamasankari]

Jonkinmoinen dokumentti on ilmeisesti miehesta tulossa. Materiaalia ainakin loytyy. Toivottavasti saavat aikaiseksi lahiaikoina.

Ohessa lainaus Jari-Petri Heinon blogista:

Per ”Sahara” Andersson
13.1.2010 10.58 | Jari-Petri Heino

Ihminen ei tiedä eläneensä, ennen kuin on käynyt lähellä kuolemaa.

Asuessani Thaimaassa vuonna 2003, otin tavakseni käydä eräässä suomalaisessa ravintolassa lukemassa päivän lehdet ja juomassa aamukahvit. Eräänä päivänä huomioni kiinnittyi uima-allasta hoitavaan vanhaan mieheen, jota en ollut ennen nähnyt ja kyselinkin omistajalta kuka tämä heppu oikein oli. Omistaja selvitti kaverin olevan vanha legioonalainen, joka on tullut viettämään eläkepäiviään Thaimaahan ja toimii eräänlaisena ”talonmiehenä” ruokapalkkaa vastaan.
Muistan silloin ajatelleeni, vai taas niitä äijiä.

Suhtaudun aina varauksellisesti tälläisiin tapauksiin, legioonalaisia kun tuuppaa olemaan melkein joka baarissa maailmalla ja varsinkin suomalaisissa kuppiloissa. Tosin suurin osa näistä hepuista ei ole kuin lukenut juttuja, tai kuullut joltain muulta siellä olleelta parhaat palat.

Juodessani aamukahviani ja selailessani Bangkok Postia, esitteli baarin omistaja kaverista kertovan kirjan joita hänellä oli myynnissä. Ostin kirjan, join kahvini ja poistuin päivän askareisiin. Iltapäivällä kun palasin kämpälleni, heittäydyin riippumattoon ja luin kirjan yhteen menoon. Filosofian maisteri Petri Sarjasen haastattelun perusteella kirjoittama kirja, oli kaikessa raadollisuudessaan erittäin puhutteleva.

Palasin vielä samana iltana baariin ja hakeuduin tietoisesti tämän vanhan miehen seuraan, vakaana aikomuksenani saada mieheltä haastattelu, sekä tehdä mahdollisesti dokumentti hänen tarinastaan.Esittelin itseni ja kysyin voinko istua samaan pöytään, sekä mahdollisesti tarjota hänelle oluen. Kaveri esittäytyi Per Anderssoniksi, jota ystävät kutsuvat nimellä Sahara ja totesi pysyttelevänsä vesilinjalla, jota hänellä on edessään pullossa. Kaveri kuulosti sen verran vakuuttavalta, että en tyrkyttänyt juomia sen enempää, vaan pyysin omistuskirjoituksen kirjaan, jonka olin juuri lukenut.
Tästä keskustelusta alkoi ystävyytemme, joka on kestänyt tähän päivään.

Per Edvin Andersson syntyi Helsingissä jatkosodan aattona. Koulukodin kasvatti Andersson oli tottunut taistelemaan kehässä ja sen ulkopuolella. Esteettömyystodistuksen saatuaan lähti Andersson merille ja jäi laivasta rankan juhlitun yön jälkeen Rottedamissa. Andersson käveli Pariisiin ja liittyi muukalaislegioonaan.

Andersson palveli Ranskan muukalaislegioonassa 8-vuotta ja peräänantamattoman luonteensa, sekä humalahakuisen käyttäytymisensä takia osan siitä pahamaineisessa rangaistuskomppaniassa (Compagnie Disciplinaire). Legioonassa hän sai lisänimen Sahara. Värikkäiden vaiheiden jälkeen Andersson katsoi parhaaksi kadota legioonasta ja liittyi Marseillessa sen ajan tunnetuiman palkkasoturin, ”Mad” Mike Hoaren joukkoon ja lähti Belgian Kongoon.

Kerättyään Afrikan retkeltään kaikki rosvomerkit, palasi Andersson monen mutkan jälkeen Suomeen, vain todetakseen ettei kuulu joukkoon. Levoton mies matkusti junalla Portugaliin pyrkimyksenään päästä Angolan sotaan. Pyörittyään viikon Lissabonissa saamatta mitään kontaktia värväreihin, päätti rahaton ja nälkäinen Andersson kävellä rajan yli Espanjaan. Espanjan legioonan Mikki Hiiri meno(hänen oma ilmaisunsa) ei kuitenkaan vakuuttanut kurikomppanian ja Kongon sodan veteraania. Andersson etsi vaikeuksia ja löysi niitä. Mies istui 11 kuukautta sotilasvankilassa Pohjois-Marokossa itsepuolustustaposta ja karkasi Espanjan legioonasta heti päästyään vankilasta.

Andersson asettui Ranskaan ja hakeutui amerikkalaisen palkkasoturijärjestön palvelukseen, joka lähetti hänet koulutettavaksi Nigaracuaan. Koulutuksen jälkeen Afrikassa sotakokemuksensa hankkinut mies lähetettiin Angolan sisällissotaan, jossa hän sotikin kahteen eri otteeseen. Andersson oli mukana myös Robert Denardin johtamassa epäonnistuneessa Komorin saarten vallankaappausyrityksessä, jossa hän oli menettää henkensä.

Sotilasuransa jälkeen Andersson toimi henkivartijana Euroopassa vieraileville ”liikemiehille” ja asusteli Kööpenhaminassa, mutta ”töiden” vähetessä hän siirtyi Suomeen ja sotkeutui hashiksen salakuljetukseen tavaran vastaanottajana. Neljä suvea pamahti ja Anderssonin mentyä naimisiin tuomio puolittui ja mies muutti puolisonsa kanssa Karjaalle. Andersson yritti sopeutua suomalaiseen perhe-elämään. Työvoimaviranomainen katseli silmät pyöreinä Anderssonin CV:tä, jossa oli Legioonat, Kongot ja Angolat ja muutaman viikon päästä mies saikin työhönosoituksen haudankaivajaksi. Andersson ei osannut asettua kuitenkaan aloilleen, vaan pakkasi leipälaukkunsa ja lähti takaisin Kööpenhaminaan, jossa tapasi suomalaisen hashiskaupan pääjehun ja se tapaaminen päättyi jälleen linnareissuun, tällä kertaa täysimittaisena.

Noihin aikoihin Anderssonilla oli jo paha astma ja hän sai siirron Sörkasta Pohjois-Karjalan läänivankilaan. Siellä viimeisiä aikoja istuessaan, kutsui Simo Rantalainen hänet Tony Halmeen suosituksesta haastatteluun Hyvät, Pahat ja Rumat ohjelmaan. Vankila-ajan jälkeen Anderssonista tuli koiravaljakkokuski ja hän veti talvisin myös hiihtoretkiä keski-eurooppalaisille turisteille. Kesäaikana tehtiin kanootti, pyöräily ja patikkaretkiä.

Eläkepäivien koittaessa Andersson siirtyi Floridan kautta Thaimaahan, johon hän on jäänyt pysyvästi asumaan.

Andersson on mies, jolle tapahtuu ja kaikkien todennäköisyyslaskelmien mukaan, hänen olisi pitänyt kuolla jo moneen kertaan. Olen tätä ollut itse todistamassa muutamaan otteeseen. Yksi asia on kuitenkin varma, tämän miehen seurassa ei tule aika pitkäksi vieläkään, vaan edelleen sattuu ja tapahtuu, pääasiassa kylläkin sattuu. Anderssonissa tulee myös esiin asia, joka yhdistää monta rohkeaa ja taistelykykyistä hyvää sotilasta. Kova työ vaatii kovat vapaa-ajan huvit. Vuonna 2008 sain viimein miehen suostumaan dokumentin tekemiseen. Mieltäni lämmitti erityisesti se, että hän ei muille olisi haastattelua antanut. Joulukuussa 2008 kävimme kuvaamassa haastattelut ja minun kohdaltani projekti jäi siihen, nyt sitä työstävät toiset ihmiset.

Andersson on edelleen hengissä ja hänet voi nähdä Koh Changin saarella kruisailemassa skootterillaan ja aina täysillä.

Anderssonin kirjasta ilmestyi vuonna 2008 uusintapainos, jonka loppu-osan teksti on allekirjoittaneen käsialaa. Kirjaa voi tilata halutessaan osoitteesta http://www.revontuli.net" onclick="window.open(this.href);return false;

[Teo Parjanen]

NHL-jääkiekkoilija Derek "The Boogeyman" Boogaard on poissa. Mies oli kuollessaan vain 28-vuotias.

http://rangers.nhl.com/club/news.htm?id ... L|NYR|home" onclick="window.open(this.href);return false;

[T-T]

Jonkinmoinen dokumentti on ilmeisesti miehesta tulossa. Materiaalia ainakin loytyy. Toivottavasti saavat aikaiseksi lahiaikoina.

Ohessa lainaus Jari-Petri Heinon blogista:

Per ”Sahara” Andersson
13.1.2010 10.58 | Jari-Petri Heino

Ihminen ei tiedä eläneensä, ennen kuin on käynyt lähellä kuolemaa.

Asuessani Thaimaassa vuonna 2003, otin tavakseni käydä eräässä suomalaisessa ravintolassa lukemassa päivän lehdet ja juomassa aamukahvit. Eräänä päivänä huomioni kiinnittyi uima-allasta hoitavaan vanhaan mieheen, jota en ollut ennen nähnyt ja kyselinkin omistajalta kuka tämä heppu oikein oli. Omistaja selvitti kaverin olevan vanha legioonalainen, joka on tullut viettämään eläkepäiviään Thaimaahan ja toimii eräänlaisena ”talonmiehenä” ruokapalkkaa vastaan.
Muistan silloin ajatelleeni, vai taas niitä äijiä.

Suhtaudun aina varauksellisesti tälläisiin tapauksiin, legioonalaisia kun tuuppaa olemaan melkein joka baarissa maailmalla ja varsinkin suomalaisissa kuppiloissa. Tosin suurin osa näistä hepuista ei ole kuin lukenut juttuja, tai kuullut joltain muulta siellä olleelta parhaat palat.

Juodessani aamukahviani ja selailessani Bangkok Postia, esitteli baarin omistaja kaverista kertovan kirjan joita hänellä oli myynnissä. Ostin kirjan, join kahvini ja poistuin päivän askareisiin. Iltapäivällä kun palasin kämpälleni, heittäydyin riippumattoon ja luin kirjan yhteen menoon. Filosofian maisteri Petri Sarjasen haastattelun perusteella kirjoittama kirja, oli kaikessa raadollisuudessaan erittäin puhutteleva.

Palasin vielä samana iltana baariin ja hakeuduin tietoisesti tämän vanhan miehen seuraan, vakaana aikomuksenani saada mieheltä haastattelu, sekä tehdä mahdollisesti dokumentti hänen tarinastaan.Esittelin itseni ja kysyin voinko istua samaan pöytään, sekä mahdollisesti tarjota hänelle oluen. Kaveri esittäytyi Per Anderssoniksi, jota ystävät kutsuvat nimellä Sahara ja totesi pysyttelevänsä vesilinjalla, jota hänellä on edessään pullossa. Kaveri kuulosti sen verran vakuuttavalta, että en tyrkyttänyt juomia sen enempää, vaan pyysin omistuskirjoituksen kirjaan, jonka olin juuri lukenut.
Tästä keskustelusta alkoi ystävyytemme, joka on kestänyt tähän päivään.

Per Edvin Andersson syntyi Helsingissä jatkosodan aattona. Koulukodin kasvatti Andersson oli tottunut taistelemaan kehässä ja sen ulkopuolella. Esteettömyystodistuksen saatuaan lähti Andersson merille ja jäi laivasta rankan juhlitun yön jälkeen Rottedamissa. Andersson käveli Pariisiin ja liittyi muukalaislegioonaan.

Andersson palveli Ranskan muukalaislegioonassa 8-vuotta ja peräänantamattoman luonteensa, sekä humalahakuisen käyttäytymisensä takia osan siitä pahamaineisessa rangaistuskomppaniassa (Compagnie Disciplinaire). Legioonassa hän sai lisänimen Sahara. Värikkäiden vaiheiden jälkeen Andersson katsoi parhaaksi kadota legioonasta ja liittyi Marseillessa sen ajan tunnetuiman palkkasoturin, ”Mad” Mike Hoaren joukkoon ja lähti Belgian Kongoon.

Kerättyään Afrikan retkeltään kaikki rosvomerkit, palasi Andersson monen mutkan jälkeen Suomeen, vain todetakseen ettei kuulu joukkoon. Levoton mies matkusti junalla Portugaliin pyrkimyksenään päästä Angolan sotaan. Pyörittyään viikon Lissabonissa saamatta mitään kontaktia värväreihin, päätti rahaton ja nälkäinen Andersson kävellä rajan yli Espanjaan. Espanjan legioonan Mikki Hiiri meno(hänen oma ilmaisunsa) ei kuitenkaan vakuuttanut kurikomppanian ja Kongon sodan veteraania. Andersson etsi vaikeuksia ja löysi niitä. Mies istui 11 kuukautta sotilasvankilassa Pohjois-Marokossa itsepuolustustaposta ja karkasi Espanjan legioonasta heti päästyään vankilasta.

Andersson asettui Ranskaan ja hakeutui amerikkalaisen palkkasoturijärjestön palvelukseen, joka lähetti hänet koulutettavaksi Nigaracuaan. Koulutuksen jälkeen Afrikassa sotakokemuksensa hankkinut mies lähetettiin Angolan sisällissotaan, jossa hän sotikin kahteen eri otteeseen. Andersson oli mukana myös Robert Denardin johtamassa epäonnistuneessa Komorin saarten vallankaappausyrityksessä, jossa hän oli menettää henkensä.

Sotilasuransa jälkeen Andersson toimi henkivartijana Euroopassa vieraileville ”liikemiehille” ja asusteli Kööpenhaminassa, mutta ”töiden” vähetessä hän siirtyi Suomeen ja sotkeutui hashiksen salakuljetukseen tavaran vastaanottajana. Neljä suvea pamahti ja Anderssonin mentyä naimisiin tuomio puolittui ja mies muutti puolisonsa kanssa Karjaalle. Andersson yritti sopeutua suomalaiseen perhe-elämään. Työvoimaviranomainen katseli silmät pyöreinä Anderssonin CV:tä, jossa oli Legioonat, Kongot ja Angolat ja muutaman viikon päästä mies saikin työhönosoituksen haudankaivajaksi. Andersson ei osannut asettua kuitenkaan aloilleen, vaan pakkasi leipälaukkunsa ja lähti takaisin Kööpenhaminaan, jossa tapasi suomalaisen hashiskaupan pääjehun ja se tapaaminen päättyi jälleen linnareissuun, tällä kertaa täysimittaisena.

Noihin aikoihin Anderssonilla oli jo paha astma ja hän sai siirron Sörkasta Pohjois-Karjalan läänivankilaan. Siellä viimeisiä aikoja istuessaan, kutsui Simo Rantalainen hänet Tony Halmeen suosituksesta haastatteluun Hyvät, Pahat ja Rumat ohjelmaan. Vankila-ajan jälkeen Anderssonista tuli koiravaljakkokuski ja hän veti talvisin myös hiihtoretkiä keski-eurooppalaisille turisteille. Kesäaikana tehtiin kanootti, pyöräily ja patikkaretkiä.

Eläkepäivien koittaessa Andersson siirtyi Floridan kautta Thaimaahan, johon hän on jäänyt pysyvästi asumaan.

Andersson on mies, jolle tapahtuu ja kaikkien todennäköisyyslaskelmien mukaan, hänen olisi pitänyt kuolla jo moneen kertaan. Olen tätä ollut itse todistamassa muutamaan otteeseen. Yksi asia on kuitenkin varma, tämän miehen seurassa ei tule aika pitkäksi vieläkään, vaan edelleen sattuu ja tapahtuu, pääasiassa kylläkin sattuu. Anderssonissa tulee myös esiin asia, joka yhdistää monta rohkeaa ja taistelykykyistä hyvää sotilasta. Kova työ vaatii kovat vapaa-ajan huvit. Vuonna 2008 sain viimein miehen suostumaan dokumentin tekemiseen. Mieltäni lämmitti erityisesti se, että hän ei muille olisi haastattelua antanut. Joulukuussa 2008 kävimme kuvaamassa haastattelut ja minun kohdaltani projekti jäi siihen, nyt sitä työstävät toiset ihmiset.

Andersson on edelleen hengissä ja hänet voi nähdä Koh Changin saarella kruisailemassa skootterillaan ja aina täysillä.

Anderssonin kirjasta ilmestyi vuonna 2008 uusintapainos, jonka loppu-osan teksti on allekirjoittaneen käsialaa. Kirjaa voi tilata halutessaan osoitteesta http://www.revontuli.net" onclick="window.open(this.href);return false;

Ei perhana. Tämäkin mies kuollut! Kirja on loistava.Tuli luettua se alkuperäinen muutamia vuosia takaperin, ja edelleen tietyt hetket ja sanonnat hyppää ajatuksiin omassa elämässä. Kaveri ei löytänyt paikkaansa sitten millään, mutta ei sitä kyllä murehtinutkaan, vaan antoi mennä. Eli elämänsä täysillä.
Se, että kaveri kuoli rauhallisesti kotona nukkuessaan on pakko olla jonkun korkeamman tahon huumoria.

[Clancy B.]

NHL-jääkiekkoilija Derek "The Boogeyman" Boogaard on poissa. Mies oli kuollessaan vain 28-vuotias.

http://rangers.nhl.com/club/news.htm?id ... L|NYR|home" onclick="window.open(this.href);return false;

[youtube][/youtube]