bodyguard kirjoitti:
Olen edelleen samalla linjalla noitten synttäritoivotusten suhteen. Jos ei joku ihminen kiinnosta 364 päivänä vuodessa niin ei tartte sinä yhtenäkään mun mielestä teeskennellä.
Asioita ei aina tarvitse ajatella noin negatiivisesti.
Kiinnostuksen puutteessakin on suuria nyanssieroja. Synttäritoivotusten ja muun hiljaiselon suhteen on usein varmasti kyse siitä että henkilöstä jolle toivotetaan pidetään, mutta yhteiset kuviot tai kiinnostus riittää jollekin tasolle saakka esim vain sille tai vähän pidemmälle. Ainahan kiinnostus riittää vain jollekin tasolle saakka. Minä en ainakaan itse jaksaisi ylläpitää kovin aktiivista kaveruutta satojen kanssa, jos kymmenienkään. Ei tässä ole mitään pahaa ja aikuisella iällä on monien kanssa fiilistelty vanhoja ja pohdittu miten elämässä asiat menevät niin että yhteydenpito vain vähenee. Eli ei ole esteitä syvemmälle kaveruudelle, mutta käytännössä kuviot eivät kohtaa kovin usein. Joskus aktiivisempi yhteydenpito sitten voi nousta takaisinkin, kuten on erään erittäin hyvän kaverin kanssa käynyt.
Missä muka menee se raja miten paljon pitää olla muuten tekemisissä jotta voi toivottaa onnea ja eikös onnentoivotus olisi ihan hyvä juttu sellaisena ensiaskeleena tai edes sen vähäisen yhteydenpidon ylläpitona muutenkin?
Pienestä voi kasvaa suurta ja pieni on parempi kuin ei mitään. Miksi yhteyttä voisi ottaa jonain muuna päivänä muttei ehdottomasti syntymäpäivänä onnitellakseen? Ihme negatiivisuutta.
Tuntuisi etten näe kaveruusasioita yhtä kategorisena rajaamisena kuin esim BG.
Se on kyllä ihan mukava jos kaverit sattuu muistamaan synttärit mutta se on aivan yhdentekevää jos joku ala-asteen luokkakaveri muistaa synttärit kun FB sanoo niin.
