Pari yötä sitten mua valmensi yksi nyrkkeilyvalmentaja. Epäilyttävästi muistutti yhtä Näässillä näkemääni valkkua.
Mantis-tekniikat olivat jostain syystä sallittuja, ja niitä sitten teinkin; Gou Luo Chui onnistui koko ajan.
Tätini mies on nyrkkeilyvalmentaja, pitikin joskus mennä oppiin. Ehkä se etäisyyden takia jäi (no, ei sinne Riihimäelle nyt niiiin pitkä matka ole...
), en tiedä.
Toissayönä K-18-uni.
Mielenkiintoista näissä on se, että sen jälkeen kun olen mennyt naimisiin, nää unet pysähtyy (melkein) aina jollekin tasolle, ja se taso on fyysisesti sellainen, jonka pystyn moraalisesti hyväksymään. Tietenkin koko tilanne on moraalisesti tuomittava, mutta unet ovat unia, joten mitäs niistä. :p
Viime yönä pari unta.
Joskus kiertelin Eurooppaa reppu selässä, ja Budapestissa oli yhdet uimahallibileet suljetussa uimahallissa. Ne oli paikallisten jenkkien järjestämät ja sinne pääsi vain kutsulla. No, oltiin yhden uusi-seelantilaisen kaverin kanssa saatu kutsu ja mentiin. Loistavat kekrit.
Niin, tää ei siis vielä ollut unta. Kai.
No, tää sama kaveri - oli meidän häissämmekin - eli Dave oli ostanut jostakin todella ison talon, joka oli meren rannalla. Siellä oli bändejä, nakuranta ja vaikka mitä. Se koko alue oli niin iso, että navigointiin tarvittiin kartta. Yksityiskohtia on vaikea selittää, mutta oli todella upea talo ja puitteet. Ja siellä sitten totesin Davelle että nää on vielä paremmat bileet kuin siellä Budapestissa. 8)
Vankilauni.
Tää oli selvästi jokin jatko-osa. Viikonloppu oli ohi, jotenkin noi bileet loppuivat tai jotakin, ja muistinkin että munhan pitää mennä takaisin lusimaan. Kyseessä ei ollut kai kuin muutaman viikon kakku, mutta nyt oli vasta toinen viikko alkamassa. Oikein rasitti ajatella 24 tuntia jossakin kopissa...
No, se olikin sellainen kahden kerrossängyn koppi ja sinne tuotiin jostakin pikurötöksestä kiinni jääneitä pissixiä. Mä olin yläpunkalla, ne kaikki jäi alas (vaikka se toinen yläpunkka olikin vapaa). Eli tää taisikin olla pidätysselli, jossa oli sänkyjä ja jossa mä sitten lusein tuomiotani.
No, kaiken muun lisäksi tää olikin keskellä katua, Itsenäisyydenkadulla Porissa*, Svenska Samskolania vastapäätä. Siitä käveli pari jotakin hämäräperäistä nuorta miestä ohi, vilkaisivat vain meitä ja sitten murtautuivat viereisen kerrostalon rappikseen. Kytät oli kuitenkin hiipineet niiden taakse ja pidättivät kaverit. Se vain että ne tulivat sinne meidän selliin tätä tekemään. Tietenkin nää tyypit laittoivat kätensä juuri siihen mun punkalle, kun niitä perusamerikkalaiseen tapaan tutkittiin. Ne yritti laittaa käsiään pidemmällekin sinne punkalle, mutta en oikein arvostanut sitä. Yritykseksi jäi.
Mutta sitten kun tää koko poppoo oli lähdössä, jostakin tuli yksi kaveri ja raapaisi mua hakaneulalla korvasta. Näin sen hakaneulan, se oli ihan veressä ja tiesin ettei mun korvasta tullut noin paljon verta. Ajattelin heti että kyseessä oli HIV-hakaneula. Hirveä mekastus päälle, että poliisit pidättäis tän tyypin. Tää tyyppi oli muka yks mun vanha kaveri Porista, mutta sitten se olikin ihan kuin Veini.
Joo, tässä vaiheessa sitten heräsin.
*Suuri osa mun unista tapahtuu Porissa. Kai sillä kasvukaupungilla on sitten unien kannalta merkitystä.