Lyhytjänteisyys

[tohtorismies]

Minne on kadonnut infernaalinen pitkäjänteisyys harjoittelijoista?

Miksi ihmiset ei (todella raaka yleistys mutta menköön..) jaksa enää sahata wanhan liiton budo spiritillä vaikkapa yhtä tekniikkaa kokonaista treeniä? Miksi ei?

Mikä se on kiire valmiissa maailmassa?

?

[Lasileuka]

Hep, kyllä tekniikan sahaaminen mulle kelpaa, se on vaan se kunto kun ei vanha läski aina enää jaksa.

[Presenter]

Ketä tarkoitat? Mitä on "wanhan liiton budo spiritti"?

[tohtorismies]

Ketä tarkoitat? Mitä on "wanhan liiton budo spiritti"?

nyky nuoria.


Semmosta sokeaa uskoa siihen että im doing the rigth thing.

[tohtorismies]

Monomaanisuutta. Se on se, aika harva jaksaa sahata vaikkapa selkäänmenoa pelkästään puoltatoista tuntia.

[PDC]

Oisko yhtenä syynä sekin, että ei ole sitä treeniaikaa tarpeeksi, joten koetaan, että pakko antaa paljon ja heti?

[tohtorismies]

Oisko yhtenä syynä sekin, että ei ole sitä treeniaikaa tarpeeksi, joten koetaan, että pakko antaa paljon ja heti?

Varmaan, osasyy.

Ei se johda mihinkään, ainakaan minusta. Ei ku vain vaikka iriminagea kuukausi putkeen. Tai gyakutsukia tai jabia. Taikka guardin aukaisua.

Kait se on se halu pärjätä nopeasti. Ahneus. En tiiä varmaksi.

[TommyV]

Syynä on myös varmaan se että kyllä niitten harjotusten myös pitää olla mielenkiintoiset ja viihdyttävät. Jos alkaa toistamaan jotain liikettä niin kyllä siinä 30 min jälkeen rupee se mielenkiinto murenemaan ja sitä myötä myös se tekniikka ja silloinhan se toistaminen menettää myös merkityksensä

[Hiimän]

Olisikohan Tohtorismies myös siksi, että ei ole järkevää eikä hyödyllistä toistaa esimerkiksi yhtä tekniikkaa puoltatoista tuntia? Nykyajan harjoittelu on järkevämpää kuin vanhaan aikaan, jonka takia nykyajan ottelijat niin lajissa kuin lajissa ja maassa kuin maassa ovat parempia kuin ennen vanhaan. Niin nyrkkeilyssä, bjj:ssä, vapaaottelussa, judossa, painissa, karatessa jne. Jokainen tosissaan treenaava nyt tajuaa, että kaksi kuukautta 2h päivässä putkeen auton tuulilasin vahaamista ja puuaidan maalaamista ei ole etenkään kilpakamppailussa sitä järkevintä harjoittelua. Treenata voi oikein tai väärin.

Kyse ei siis ole pitkäjänteisyyden puutteesta, vaan harjoittelun järkeistämisestä. Hyvä perusta on tietenkin ehdottoman tärkeää hankkia, mutta ei ainakaan yllä mainitsemallasi tavalla.

Saattaa olla myös, että nyt kalahti keppi hieman mun nilkkaan, mutta mainittakoon, että on olemassa nykynuoria, joilla on huomattavasti sinua ja muita "vanhoja partoja" enemmän kokemusta kamppailusta, sikäli yleistämisesi senkin suhteen oli ajattelematon.

[KungFuMiäs]

Olisikohan Tohtorismies myös siksi, että ei ole järkevää eikä hyödyllistä toistaa esimerkiksi yhtä tekniikkaa puoltatoista tuntia? Nykyajan harjoittelu on järkevämpää kuin vanhaan aikaan, jonka takia nykyajan ottelijat niin lajissa kuin lajissa ja maassa kuin maassa ovat parempia kuin ennen vanhaan. Niin nyrkkeilyssä, bjj:ssä, vapaaottelussa, judossa, painissa, karatessa jne. Jokainen tosissaan treenaava nyt tajuaa, että kaksi kuukautta 2h päivässä putkeen auton tuulilasin vahaamista ja puuaidan maalaamista ei ole etenkään kilpakamppailussa sitä järkevintä harjoittelua. Treenata voi oikein tai väärin.

Kyse ei siis ole pitkäjänteisyyden puutteesta, vaan harjoittelun järkeistämisestä. Hyvä perusta on tietenkin ehdottoman tärkeää hankkia, mutta ei ainakaan yllä mainitsemallasi tavalla.

Huhu olipas kannanotto . Olisi mielenkiintoista löytää ihan oikeita perusteluja noille asioille, että onko se nyt ihan noin. Vai että ennen treenattiin väärin...

*muokkaus* tai toki ymmärrän sen että lajissa kuten vapaaottelu niin treenataan nykyään järkevämmin, siinähän kehityskaari ei ole ollut kovin pitkä vielä.

[Hiimän]

Okei, olihan tuossa tietenkin mun mielipiteitä joukossa, koska noita ei voi suoraan todeksi osoittaa. Mutta näin mä näen tilanteen myös muissa lajeissa kuin vapaaottelussa, jossa se on ilmeisintä.

Treenaaminen on mennyt ajan myötä tieteellisemmäksi ja uskomukset ovat siirtyneet ja siirtymässä sivuun. Ja nyt puhun etenkin kilpakamppailusta, jossa pitää kokoajan kehittää uusia juttuja ja vanhoja paremmiksi kehittyäkseen. Ei "vanhassakaan" mitään väärää ole, ei vain aina yhtä tehokasta.

[Lasse Candé]

Tässä pitää erottaa kaksi asiaa eli harjoittelu ja treeninveto.

Treenisessiolle on usein sekä määrä- että laatuvaatimuksia. Session tarkoitus on saada fiiliksiä omaa harjoittelua varten ja toki myös treenauttaa hieman. Joskus on tietenkin myös hyvä antaa fiiliksiä siitä mitä on tehdä paljon yhtä juttua. Melko hyvä ratkaisu on käsitellä aihepiiriä, jolloin tulee samankaltaista tekemistä.

Omassa treenissä sitten taas toimitaan perusteellisemmin ja tehdään paljon jaksoittain jotain juttua. Itse luultavasti olen melko monia kärsivällisempi, mutta saattaisi silti olla järkevää vähän suunnitella enemmän myös omaa harjoittelua eikä vain vetää fiiliksellä. Tällöin luultavasti määrän ja laadun yhdistelmän problematiikka löytäisi hieman optimaalisemman ratkaisun. Tyylin perustajasta on muistaakseni kirjoitettu että hän treenasi yhtä tekniikkaa kuukauden putkeen.

Arvaisin että monet ovat itse saaneet suurta hyötyä wanhan ajan karatemeiningeistä joissa esim käveltiin kymmenen kertaa edestakaisin lyöden joka askeleella, mutta eivät osaa arvostaa tätä menneisyyttä vaan kokevat että juttu oli vähän hölmöä. Toiset taas ymmärtävät että siitä on ollut erittäin suuri hyöty. Ei-urheilulajeissa on helppo unohtaa harjoittelun tärkeys aina välillä.

[tohtorismies]

Okei, olihan tuossa tietenkin mun mielipiteitä joukossa, koska noita ei voi suoraan todeksi osoittaa. Mutta näin mä näen tilanteen myös muissa lajeissa kuin vapaaottelussa, jossa se on ilmeisintä.

Treenaaminen on mennyt ajan myötä tieteellisemmäksi ja uskomukset ovat siirtyneet ja siirtymässä sivuun. Ja nyt puhun etenkin kilpakamppailusta, jossa pitää kokoajan kehittää uusia juttuja ja vanhoja paremmiksi kehittyäkseen. Ei "vanhassakaan" mitään väärää ole, ei vain aina yhtä tehokasta.

Kyllä kyllä, hyviä pojoja.

Eihän mikään monomaaninen sahaaminen vaikkapa kuukausi per tekniikka tahdilla ny optimaalinen
tahti olekkaan varsinkaan nopeaan kehitykseen pyrkiessä mutta kyllähän semmonen tuloksia tuottaa.

Ajatellaan vaikkapa bokraajaa joka opettelisi jabia kuukauden, takakättä saman, etukäden koukkua saman, takakättä saman ja sitten alkaisi yhdistelemään niitä. Olisi aika hurjaa tulosta edellyttäen että treeni on kaikinpuolin muuten järkevää.

Kun mikä hlevetin kiire tässä on valmiissä maailmassa. Itse suhtaudun koko harjoittelu juttuun harjoitteluna että treenaa vaan ja kyllä niitä tuloksia tulee, ei minulla mikään kiire ole miksikään.

Minä alan henkilökohtaisesti olla siinä pisteessä että minua ei kiinnosta p@skan v€rtaa näyttää mitään kenellekkään. Paitsi hetkittäin esimerkiksi tänään..

Ja aika pitkälti näen henkilökohtaisesti syyn tähän "lyhytjänteisyyteen" nykyajan fast food/suoritus kulttuurin, kaikki tänne heti nyt ja mulle. Kun on kuukkelit ja kaikki. Ja kaikkihan täytyy muutenkin tehdä helposti nykyään muutenkin, ei siinä helposti minäkin haluan asiat saada monesti aikaiseksi mutta ei se nyt niin justiinsa ole noin ylöjään.

Näkeehän sen potkussakin kun jengi ei aina jaksa googlettaa... On helpompi kirjoittaa ketjuun kuin ketjuun kysymys sen sijaan että "sinistää" tekstin ja painaa hiiren oikeaa näppäintä sekä valitsee ilmestyvästä palkista (vastuuvapautus windows xp ja google chrome) toiseksi alimman vaihtoehdon sitten selain aukaisee oman välilehden haulle.

Minä EN sitten kritisoi vaparia tai vertaile mitään vapariin hiimän millään lailla, minä kritisoin kaikkea muuta.

Vaparitski on vaparitskia ja matsaajat nyt on kaikkea muuta kuin lyhytjänteisiä...

Joo ja on niitä kuule hiimän paljon paljon kokeneempia ja parempia kamppailijoita kuin minä nuorissa sälleissä kuin minä. Millä tapaa se liittyy aiheeseen? Jesh!!! teh potku argumentos number one!Olen lähes täydellinen potkulainen kun heitän tommosen ekaa kertaa niinku ever. Katkase.

[Lasse Candé]

Eihän mikään monomaaninen sahaaminen vaikkapa kuukausi per tekniikka tahdilla ny optimaalinen
tahti olekkaan varsinkaan nopeaan kehitykseen pyrkiessä mutta kyllähän semmonen tuloksia tuottaa.

Ajatellaan vaikkapa bokraajaa joka opettelisi jabia kuukauden, takakättä saman, etukäden koukkua saman, takakättä saman ja sitten alkaisi yhdistelemään niitä. Olisi aika hurjaa tulosta edellyttäen että treeni on kaikinpuolin muuten järkevää.

Trevor Leggett kirjoitti aikoinaan hemmetin hyvin kuinka judossa on käytetty sellaista metodia missä jokin heitto opetellaan perinpohjin monenlaisista tilanteista hillittömällä toistomäärällä koska asiaan tarvitaan fiilis mitä ei muutoin saa. Sitten kun juttu on opittu kunnolla sitä ei saa (tekstin esimerkin mukaan) käyttää seuravaan kuuteen kuukauteen.

[Hiimän]

Joo ja on niitä kuule hiimän paljon paljon kokeneempia ja parempia kamppailijoita kuin minä nuorissa sälleissä kuin minä. Millä tapaa se liittyy aiheeseen?

Tämä nyt oli lähinnä huomautus kommenttiin/yleistykseen, että juuri nykyNUORISO olisi niitä lyhytjännitteisiä kamppailijoita, ei mikään henkilökohtainen provosointi. Itse käyttäisin termiä "nykyIHMISET", koska kamppailualoittelijoita löytyy vauvasta vaariin. Yleensä ne kärsimättömimmät, jotka peruskurssin ensimmäisissä treeneissä kyselee vöiden tai "valmiiden" taitojen perään, tykkää kadota myös harjoituksista melko nopeaan muille maille.

Mä sijoittaisin linjani jonnekin Tohtorismiehen old school -tyyppisen toistotreenin ja "Opi mestariksi viikonlopussa"-leirien välille. Perusjuttuja pitää aina toistaa, mutta liika kerralla on liikaa. Ja liian vähän on sit taas tietty liian vähän.