marcus kirjoitti:
Silmämääräisesti väitän, että hän pystyisi potkimaan vielä kovempaa, jos saisi yhdistettyä paremmin yläkehonsa potkun taakse (esim. selkärangan kaareutuminen näyttää oireelta voiman vuotamisesta liikkeeksi muualle, kuin potkun kohteeseen). Hyvältä tuo siis näyttää, tarkoitan vain, että potentiaalia on vielä tehokkaammaksi.
Tämä taitaa jo mennä Aunkai-aiheesta ohi kun on laajentunut yleisemmin voimantuottojuttuihin ja nyt pyörii jo Shotokai-video...
Kovuudessa täytyy muistaa suhteellinen puoli. Jos vastustaja ei huomaa saapuvaa potkua ei tarvitse kovin kovaa potkaista, kun taas absoluuttisesti kovempi potku on helpompi huomata eikä siksi saavuta täyttä tehoaan. Pelkkä jokseenkin "irtonaisen" säären heitto jättää sisälle kivan tunteen kun ajoitus on sopiva.
Asemointi sellaisella tavalla että selän kaareutuminen jää pois on hitaampaa. Myöskin etäisyys pitää huomioida. Sen korjaaminen tapahtuu liikuttamalla lantiota.
Oikeastaan tässä tullaa siihen että "etupotku on etupotku" ei pidä paikkansa. Jos tuota katsoo silmillä jotka ovat tottuneet näkemään etupotkun pitkän etäisyyden hyökkäysaseena, saattaa jäädä huomaamatta että melko hyvin sähköttämättä mies ehtii käyttää potkua lyöntihyökkäystä vastaan reagoimalla. Tarkoitus on eri kuin hyökkäävässä/vastahyökkäävässä etupotkussa. Samoin helposti myös suoritustapa muuttuu.
Potkumiitissä käsiteltiin Wado-osuudessa yläkerran ja alakerran erottelua, mistä tuossakin on kyse.
Oma mielipiteeni hyvästä harjoitusmetodista on että etupotkua noilla parametreilla kannattaa lähestyä kovan potkun suunnasta vähentäen sähkötystä ja lisäten erottelua sekä erotellun potkun suunnasta lisäten kovuutta. Pitää myöskin tutustua siihen kuinka kovaa voi potkia siten että oma rakenne kestää kasassa missäkin asennossa. Säkki on hyvä tähän. Potkii ihan rennosti siten ettei säkki tönäise potkaisijaa.
Mutta en sitten tiedä onko tällä aiheen kanssa mitään tekemistä...