Se paikkakunta, josta minä olen kotoisin... Pieni maalaispitäjä keskellä maaseutua ja peltoja. Meiningillä, että kaikki tunsi kaikki.
Baarissa oli oma vakioporukkansa, oman paikkakunnan väki oli tervetullutta, mutta esim oma äitini ei halunnut viedä ulkopaikkakuntalaisia tuttujaan edes yhdelle oluelle sinne, koska "tappeluhan siitä olisi syntynyt."
Myös vieraspaikkakuntalaisia tavallaan vihattiin nuorien kesken... "pysy sinä vain siellä omalla paikkakunnallasi, kun luulet olevasi niin paljon parempi!" mentaliteetilla... Parit tapaukset muistan vallan hyvin, jossa tyypin auton ikkunat potkittiin sisälle ja kaveri hakattiin, koska hän oli pysähtynyt meidän kaupallemme kavereidensa kanssa ja joku hokasi, että tuohan on sieltä rajan väärältä puolelta.
Ei se paikkakunta läpimätä ollut toki! Olihan siellä vielä vanhanajan ystävällisyyttäkin havaittavissa, Sitä tiettyä sinisilmäisyyttä ja uskoa paremmasta. Ei heti epäilty pahinta siitä naapurista jne...
Ihmiset morjestivat toisilleen vaikka eivät tuntenetkaan, koska onhan se, että melkein naapureita ollaan jo tarpeeksi hyvä syy...
Omassa nuoruudessani vielä naapurinkin ukot piti lapsista huolta ja huomauttivat kyllä isällisesti jos itse ajoi pyörällä liian keskellä tietä ja pitäisi siirtyä reunempaan jne...
En silti mene tuonne paikkakunnalle. Mulla oli jo lapsena siellä seutuja, jonne jos menin ja törmäsin seudun asukkeihin niin mut hakattiin ja käskettiin pysymään poissa. Skinhead aikoina kysymys ei ollut enää muutamista kaduista, joita välttelin vaan, että mikäli tietty nuoriso minut näki niin tappeluhan siinä syntyi... Sanomattakin on selvää, että liikuin ystäville metsäpolkuja pitkin mielummin kuin katuja pitkin... Harkitsin siis teininä sitä liikkumistani tarkkaan, että onko sopiva päivä käydä kaupassa ja mihin porukkaan voisin matkalla törmätä... Aika rajoitettua elämää kaiken kaikkiaan, mutta muutaman kerran kun joutui parinkymmenen skinin piirittämäksi niin sitä mielummin valitsee sen turvallisemman vaihtoehdon ja välttelee niitä uhkatilanteita.
Tuossa vuosi takaperin törmäsin entiseen ystävääni ja vanhalla paikkakunnallahan hän edelleen asui ja samat vanhat kilipäät siellä kylillä edelleen pyöri. Kuka nyt käytti heroiinia nykyisin ja kuka oli istumastta vankilassa.
Hän olisi halunnut minut kyläänsä käymään, mutta päätin olla menemättä... Siinä vaiheessa, kun etsin kaapista sitä hitsattua kettinkiä ja rautapainoa päähän, jotta saisin sillä pahaa jälkeä aikaiseksi pysähdyin miettimään...
Jos edelleen pidän sitä porukkaa joka siellä asuu ihan viimeisten kuulemieni juttujen mukaan samana vanhana porukkana ja mulla ei olisi asiaa sinne vaikka ystäväni kutsui minut niin haluanko ihan oikeasti mennä sinne ja uhrata sen kaiken mitä olen muualla asuessani saavuttanut?
Periaatteessa olisin halunnut mennä, todistaa itselleni että voin kulkea missä haluan ja jos joku tulee uhkailemaan tai hakkaamaan niin olisin voinut vedellä kettingillä selvää jälkeä porukasta... Mutta sitten taas... Jo teininä samainen porukka melkein tappoi erään ulkopaikkakuntalaisen, joka oli tullut meidän kylille ryyppäämään... Se riitti, että kaveri oli isosta kaupungista kotoisin, oikea kaupunkilainen.
Olisin halunnut mennä sinne, tavallaan kaipasinkin tappelua sen vanhan porukan kesken. Mutta sitten taas se olisi ollut typeryyttä ja turhaa riskiä. Vielä viisi vuotta takaperin olisin mennyt ehdottomasti... Nyt jätin menemättä.
Olisin halunnut vanhan ystäväni nähdä ja olisin tuntenut kyllä edelleenkin vanhat oikopolut, mutta sitten taas se riski, että mitä jos sittenkin törmään väärään porukkaan ja se tappelu syntyy? Siinä tappelussa lopputulos olisi ollut ennalta arvaamaton, että miten pahasti vanhat kaunat syttyvät ja miten pahasti kukakin aikoo löylyttää...
Itse periaatteessa muuttaessani pois sieltä jätin sen kostokierteen vain jälkeeni mikä oli syntynyt... Katosin vain yhtäkkiä sanomatta sanaakaan...
Osa porukasta on varmasti aikuistunut ja sivistynyt, mutta sitten taas ne muutamat pahimmat elävät edelleen sitä vanhaa elämää...
Päätin silloin, että ei se vanha paikkakunta ole mun paikkani. En halua mennä sinne, koska koko elämäni voisi sortua siihen pisteeseen ja päätyä sairaalareissuun tai ruumishuoneelle pahimmillaan.
Jooh... Vainoharhaako? Itsesuojeluvaistoa?
Vähän kumpaakin, koska periaatteessa en tietäisi mikä siellä odottaisi vastassa niin mitään ei voi poissulkea. Pitäisi toivoa parasta ja odottaa pahinta.
Mulla on paljon vihaa tuota paikkakuntaa kohtaan, mutta myös omat hyvät muistoni sieltä ehdottomasti!
EN koko paikkakuntaa menisi kiroamaan, mutta kuten kaikilla paikkakunnilla varmasti niin tuollakin on omat sudenkuoppansa jonne pudota.
Nyt katselin taas tuota otsikkoa "koulukiusaaminen"... Mielestäni tuo kaikki yllä oleva liittyy koulukiusaamiseen, koska ainoa ero mikä on kiusaamisella ja koulukiusaamisella on se, että toinen tapahtuu koulun aikana, toinen ennen sitä tai sen jälkeen...
En oikein usko pelkkään koulukiusaamiseen vaan kyllä se kiusaaminen seuraa koulun ulkopuolellekin mikäli sillä on mahdollisuus.
