Oletko miettinyt etupotkijuutta? Potkua tukemalla pääset etupotkijoiden omalle alueelle, jossa asiantuntijat vastaavat kysymyksiin. Lisäksi etupotkijana voit selata Potkua näkemättä yhtään mainosta. Tutustu ja mieti.
Uniketju
Valvoja: Valvoja
-
- munillepotkija
- Viestit tässä aiheessa: 2
- Viestit: 783
- Lauteille: Tammikuu 2008
- Paikkakunta: Jyväskylä
Uniketju
Näin viime yönä niin häiritsevän unen, todennäköisesti elämäni hirveimmän painajaisen ikinä(tähän mennessä). Pakko päästä jotenkin purkamaan sitä.
Eli olin jossain luolassa kahlittuna, vaikka minulla ei mitään kahleita päällä ollutkaan, mutta en vaan voinut liikkua mitenkään. Siellä oli myös kahlittuina, ihan konkreettisesti kettingillä 5 tyttöä jotka kaikki tunnen(kaikki hyviä kavereita ja mm tyttöystävä). Sitten sinne tuli mies joka näytti Jim Morrisonilta, tai yheltä mun kaverilta joka näyttää Morrisonilta, ja yksitellen raiskasi ja väkivaltaisesti murhasi jokaisen tytön ja jatkoi toimiaan vielä tyttöjen kuolman jälkeen. Murhaamisen keinot vielä olivat äärimmäisen väkivaltaisia ja kuvottavia(kauhuelokuvista tuttuja kyllä, moottorisahaa, kuristamista, elävältä polttamista...). Itse en voinut tehdä muuta kuin kattoa sivusta, vaikka en siis ollut kahlittu, en vaan voinut liikkua. Kun viimeinen tyttö kuoli, pystyin liikkumaan ja löysin maasta omistamani taisteluveitsen jolla puukotin Morrisonin kuoliaaksi, leikkasin sen pään irti ja puukotin vielä irrotettua päätä toistuvasti. Sen jälkeen heräsin, rauhallisesti, en säpsähtäen kuten useimmiten painajaisesta ja meinasin oksentaa. Herätyskellon soimiseen oli puolisen tuntia joten en edes yrittänyt nukkua, vaan vedin itteni valmiiksi töihin.
Miten voin nähdä jotain noin sairasta unta...
Eli olin jossain luolassa kahlittuna, vaikka minulla ei mitään kahleita päällä ollutkaan, mutta en vaan voinut liikkua mitenkään. Siellä oli myös kahlittuina, ihan konkreettisesti kettingillä 5 tyttöä jotka kaikki tunnen(kaikki hyviä kavereita ja mm tyttöystävä). Sitten sinne tuli mies joka näytti Jim Morrisonilta, tai yheltä mun kaverilta joka näyttää Morrisonilta, ja yksitellen raiskasi ja väkivaltaisesti murhasi jokaisen tytön ja jatkoi toimiaan vielä tyttöjen kuolman jälkeen. Murhaamisen keinot vielä olivat äärimmäisen väkivaltaisia ja kuvottavia(kauhuelokuvista tuttuja kyllä, moottorisahaa, kuristamista, elävältä polttamista...). Itse en voinut tehdä muuta kuin kattoa sivusta, vaikka en siis ollut kahlittu, en vaan voinut liikkua. Kun viimeinen tyttö kuoli, pystyin liikkumaan ja löysin maasta omistamani taisteluveitsen jolla puukotin Morrisonin kuoliaaksi, leikkasin sen pään irti ja puukotin vielä irrotettua päätä toistuvasti. Sen jälkeen heräsin, rauhallisesti, en säpsähtäen kuten useimmiten painajaisesta ja meinasin oksentaa. Herätyskellon soimiseen oli puolisen tuntia joten en edes yrittänyt nukkua, vaan vedin itteni valmiiksi töihin.
Miten voin nähdä jotain noin sairasta unta...
"Our fathers came here with panzerwagens, we came with guitars!"
Klaus Meine, 1989 Moscow.
Klaus Meine, 1989 Moscow.
- Mika
- etupotkija
- Viestit tässä aiheessa: 72
- Viestit: 93920
- Lauteille: Joulukuu 2004
- Paikkakunta: Tampere
- Etulaji: HIIT, girya
- Sivulajit: pilates, yinjooga
- Takalajit: Tanglang
- Yhteystiedot:
Uniketju
Huh... Oletko lähiaikoina katsellut vähän kovempia leffoja?
Aika rankka uni kyllä.
Aika rankka uni kyllä.
-
- munillepotkija
- Viestit tässä aiheessa: 2
- Viestit: 783
- Lauteille: Tammikuu 2008
- Paikkakunta: Jyväskylä
Uniketju
Siis itsehän vihaan esim kauhuleffoja(tarkoitan nyt tälläisiä silpomisleffoja), koska ei se ole kauhua jos on raakaa, se on kuvottavaa. Ja viimeksi katotut leffat on lähinnä fiksuja komedioita(Valehtelemisen sietämätön keveys etc.), pelannut olen lähinnä tekkeniä ja en ole edes kuunnellut WASP tai Alice Coopperia...
Normaalisti mun painajaiset on sellasia, että dinosaurukset joilla on lippis päässä jahtaa mua ruotsin laivalla ja juoksen niitä karkuun... Ja toi oli siis iha totta.
Pitäisköhän mennä unipsykologille.
Normaalisti mun painajaiset on sellasia, että dinosaurukset joilla on lippis päässä jahtaa mua ruotsin laivalla ja juoksen niitä karkuun... Ja toi oli siis iha totta.
Pitäisköhän mennä unipsykologille.
"Our fathers came here with panzerwagens, we came with guitars!"
Klaus Meine, 1989 Moscow.
Klaus Meine, 1989 Moscow.
Uniketju
Itse olen nähnyt unen, jossa makaan sängyssä ihan normaalisti ja näen huoneen ovella tumman hahmon, jolla on veitsi kädessä. Sitten se hahmo tulee lähemmäksi enkä itse pysty liikkumaan saati päästämään minkäänlaisia ääniä. Yleensä uni päättyy siihen, että se jätkä lyö minua veitsellä mahaan ja silloin herään säpsähtäen ja hikisenä. Kuitenkin uni on yleensä aika pitkä ja aikaväli, jolloin se jätkä kävelee ovelta sängyn vierelle on yleensä tosi pitkä ja ehdin tavallaan käydä kaiken mahdollisen läpi päässäni ja miettiä/yrittää pakokeinoja, mutta mikään ei vain onnistu, kun ei pysty liikkumaan.
Nykyisin olen huomannut, että näen tuota unta henkisen stressin vuoksi. Ala-asteella se uni itsessään oli ongelma, mutta esimerkiksi yläasteella sitä ilmeni ekan eron jälkeen ja silloin kun olin pahemmin masentunut. Heti kun tajusin tuon, niin en ole nähnyt sitä unta enää.
Nykyisin olen huomannut, että näen tuota unta henkisen stressin vuoksi. Ala-asteella se uni itsessään oli ongelma, mutta esimerkiksi yläasteella sitä ilmeni ekan eron jälkeen ja silloin kun olin pahemmin masentunut. Heti kun tajusin tuon, niin en ole nähnyt sitä unta enää.
- AlexMachine
- etupotkija
- Viestit tässä aiheessa: 4
- Viestit: 6436
- Lauteille: Elokuu 2006
- Paikkakunta: Vaasa
- Etulaji: Nyrkkeily
- Sivulajit: Sra, IDPA
- Takalajit: Mil Fight, Pekiti Tirsia, Escrima
Uniketju
Sama vika Rahikaisella, siis että olen huomannut selkeän yhteyden stressin unien välillä. Stressi saa minulla aina aikaan tietyn tyyppisiä unia. Takaa-ajoa, siis minua ajaa takaa jossain pimeässä käytävässä jokin "paha" ja tunnen sen vahvemmin ja vahvemmin. Käytävä kapenee, haarautuu moneen suuntaan ja juoksen vain kovempaa ja paha tulee lähemmäs aina vain kunnes lopulta päätän pysähtyä ja kohdata sen. Juuri ennen kuin kohtaaminen tapahtuu, säpsähdän hereille, enkä ole vielä koskaan nähnyt mikä minua ajaa takaa.Aleksi T kirjoitti: Itse olen nähnyt unen, jossa makaan sängyssä ihan normaalisti ja näen huoneen ovella tumman hahmon, jolla on veitsi kädessä. Sitten se hahmo tulee lähemmäksi enkä itse pysty liikkumaan saati päästämään minkäänlaisia ääniä. Yleensä uni päättyy siihen, että se jätkä lyö minua veitsellä mahaan ja silloin herään säpsähtäen ja hikisenä. Kuitenkin uni on yleensä aika pitkä ja aikaväli, jolloin se jätkä kävelee ovelta sängyn vierelle on yleensä tosi pitkä ja ehdin tavallaan käydä kaiken mahdollisen läpi päässäni ja miettiä/yrittää pakokeinoja, mutta mikään ei vain onnistu, kun ei pysty liikkumaan.
Nykyisin olen huomannut, että näen tuota unta henkisen stressin vuoksi. Ala-asteella se uni itsessään oli ongelma, mutta esimerkiksi yläasteella sitä ilmeni ekan eron jälkeen ja silloin kun olin pahemmin masentunut. Heti kun tajusin tuon, niin en ole nähnyt sitä unta enää.
Kaverini näkee aina stressantuneena unta että on mokillä ja kohtaa ison karhun joka hyökkää kimppuun ja puree kaveria päähän niin että nahan palat roikkuvat ja pää on täynnä reikiä. Herää sitten siihen.
Kaipa näistä stressiunista olisi aika helppo johtaa syy siihen mikä stressiä lopulta aiheuttaa.
The beatings will continue until morale improves.
Uniketju
Tuollaisia pakounia olen myös nähnyt, joissa juoksen jotain labyrinttia pitkin vampyyreja, zombeja ynnä muita pakoon. Ongelmana on vielä se, etten pysty juoksemaan niin hyvin kuten yleensä, vaikka olen aina ollut siinä hyvä. Lopuksi jalat yleensä puutuvat kokonaan tai päätän vain kääntyä ja pistää niille örvelöille monoa naamaan ja siihen se loppuukin.
Eräs uni, jota en vieläkään oikein osaa selittää itselleni. Olen jossain dojolla harjoittelemassa joko jotain karatea tai kungfuta, en muista kumpaa, mutta joka tapauksessa mulla on musta vyö ja olen muutenkin iso kiho siellä. Pistelen lautoja hajalle ja porukkaa seinille, mutta heti kun dojolle saapuu tuttuja ihmisiä, niin mulla menee voimat kokonaan. Yleensä en saa edes käsiä nousemaan suojaukseen ja joskus saatan vain pistää nukkumaan sinne tatamille, kun en jaksa tehdä mitään. Pariin asiaan olen osannut tuon yhdistää, mutta hitusen epäselvä se vielä on.
Eräs uni, jota en vieläkään oikein osaa selittää itselleni. Olen jossain dojolla harjoittelemassa joko jotain karatea tai kungfuta, en muista kumpaa, mutta joka tapauksessa mulla on musta vyö ja olen muutenkin iso kiho siellä. Pistelen lautoja hajalle ja porukkaa seinille, mutta heti kun dojolle saapuu tuttuja ihmisiä, niin mulla menee voimat kokonaan. Yleensä en saa edes käsiä nousemaan suojaukseen ja joskus saatan vain pistää nukkumaan sinne tatamille, kun en jaksa tehdä mitään. Pariin asiaan olen osannut tuon yhdistää, mutta hitusen epäselvä se vielä on.
- Kalle Koskinen
- kylkeenpotkija
- Viestit tässä aiheessa: 55
- Viestit: 4217
- Lauteille: Tammikuu 2005
- Paikkakunta: Iisalmi
Uniketju
Olipa jännä uni taas maailmalopuun fiiliksissä. Joidenkin ihmisten kanssa keskustellessani katsoin yötaivaalle ja näin matkustajakoneen, joka oli tulessa ja vajosi alaspäin. Siinä tarkemmin katsottuani huomasin, että siellä lähistöllä meni muitakin koneita alas, taisivat olla hävittäjiä. Sitten näkyviin lentää avaruusolioiden valkokeltaisia neokuplavolkkarin näköisiä avaruusaluksia ja niitä koneita ohjastaa avaruuskasvit. Näitä kasvien ohjastamia avaruusaluksia vastaan lensi auramuodostelmassa uuri aalto maan hävittäjiä ja ne kaikki tiputettiin vaivattomasti alas.
Siinä oli sitten kiva odottaa, että mitä ne kasviherrarotu sitten meistä oikein haluaisivat. Olivat reilun metrin korkuisia, kirkkaan keltainen kellomainen kukka ja pitkät inhottavat raajat, joilla vötkyillä eteenpäin ja käyttää ilkeitä aseitaan. Fiilis oli kyllä unessa jännä.
Siinä oli sitten kiva odottaa, että mitä ne kasviherrarotu sitten meistä oikein haluaisivat. Olivat reilun metrin korkuisia, kirkkaan keltainen kellomainen kukka ja pitkät inhottavat raajat, joilla vötkyillä eteenpäin ja käyttää ilkeitä aseitaan. Fiilis oli kyllä unessa jännä.
-
- Viestit tässä aiheessa: 18
-
- reiteenpotkija
- Viestit tässä aiheessa: 1
- Viestit: 267
- Lauteille: Heinäkuu 2009
- Paikkakunta: Helsinki
Uniketju
Aina välillä kun tuntuu siltä, että mitään muuta en kaipaa kuin kyydinKalle Koskinen kirjoitti: viimeisessä unessani uneksin siitä että uiskentelin SuomiTukholman Kanaaleissa Pamela Andersonin ohi ja yritin iskeä häntä ruotsinkielen taidollani: "Hejsan" Jag heter du!".
Niuvanniemeen, luen Potkun uniketjua, ja maailma tuntuu taasen ihan järkevältä paikalta .
- Mika
- etupotkija
- Viestit tässä aiheessa: 72
- Viestit: 93920
- Lauteille: Joulukuu 2004
- Paikkakunta: Tampere
- Etulaji: HIIT, girya
- Sivulajit: pilates, yinjooga
- Takalajit: Tanglang
- Yhteystiedot:
Uniketju
Nauran ääneenAnapiros kirjoitti:Aina välillä kun tuntuu siltä, että mitään muuta en kaipaa kuin kyydinKalle Koskinen kirjoitti: viimeisessä unessani uneksin siitä että uiskentelin SuomiTukholman Kanaaleissa Pamela Andersonin ohi ja yritin iskeä häntä ruotsinkielen taidollani: "Hejsan" Jag heter du!".
Niuvanniemeen, luen Potkun uniketjua, ja maailma tuntuu taasen ihan järkevältä paikalta .
- Kari Aittomäki
- päähänpotkija
- Viestit tässä aiheessa: 15
- Viestit: 16104
- Lauteille: Helmikuu 2006
- Paikkakunta: Kokkola
Uniketju
Hehee, naurattaa vieläkin.
Viime yönä olin olevinani Kokkolan Teatterin narikassa.
Joka talo on, kuten kaikki tietää, entinen Suojeluskunta-talo ja ainoa josta SK-merkkejä ei ole vuoltu irti.
No, olin siis tutuissa hommissa ja kattelin kun sali oli täynnä sellasta Veli Pontevan näköstä osastoa..
Suomalaisille miehille on varsin yleinen tää "vauvanpiirteisyys", l. nykerönenä ja pieni leuka ja posket näkyy takaapäin.
Semmosta jengiä sali oli täynnä, rouvat samaa sorttia.
Puhetta piti joku timosoinimaisuus, ei herra itte mutta samanolonen mies.
Jostain syystä mulla oli kädessä machete (en ole katellut ko leffaa) jota läpsyttelin kämmeneen ja koetin hakea katsekontakteja, onnistumatta.
Kotvasen perästä PJ komensi osaston seisomaan, ja aloittivat he yhteislaulun:
- Nihilisti-lippumme (töttöröröö)!
Siis ne laulo myös sen töttöröön.
Nauroin itseni hereille ja otti päästä. Oisin mielelläni katellu pitempäänkin.
Viime yönä olin olevinani Kokkolan Teatterin narikassa.
Joka talo on, kuten kaikki tietää, entinen Suojeluskunta-talo ja ainoa josta SK-merkkejä ei ole vuoltu irti.
No, olin siis tutuissa hommissa ja kattelin kun sali oli täynnä sellasta Veli Pontevan näköstä osastoa..
Suomalaisille miehille on varsin yleinen tää "vauvanpiirteisyys", l. nykerönenä ja pieni leuka ja posket näkyy takaapäin.
Semmosta jengiä sali oli täynnä, rouvat samaa sorttia.
Puhetta piti joku timosoinimaisuus, ei herra itte mutta samanolonen mies.
Jostain syystä mulla oli kädessä machete (en ole katellut ko leffaa) jota läpsyttelin kämmeneen ja koetin hakea katsekontakteja, onnistumatta.
Kotvasen perästä PJ komensi osaston seisomaan, ja aloittivat he yhteislaulun:
- Nihilisti-lippumme (töttöröröö)!
Siis ne laulo myös sen töttöröön.
Nauroin itseni hereille ja otti päästä. Oisin mielelläni katellu pitempäänkin.
Uniketju
Näin tosi mahtavan unen!
Se oli sellanen hyvien vastaan pahojeni olentojen armeija, ite olin hyvien puolella
Jakelin siinä erillaisia aseita miehille, jonka jälkeen lähdettiin taisteluun jonkinlaiselle suoalueelle pahojen olentojen ratsumiehiä vastaan. Minä johdin hyvien tyyppien ratsujoukon taisteluun mustalla hevosella ratsastaen, molemmissa käsissä mustat tonfat No mä siinä humauttelin pari vastaantulevaa pahista pois ratsailta ja viimeistelin ne puukolla. Pari kertaa hyppäsin ohi menevän pahan ratsumiehen selkään ja tiputin sen hevosen selästä Sitten vastaan tuli pahisten johtaja, joka oli puoliks leijona ja puoliks ihminen. Mulla oli enään vaan puukko jäljellä, siitä tuli tietty epic kaksintaistelu jonka mä lopulta voitin puukottamalla sitä vatsaan. Taistelun jälkeen palasin kotiin tekemään munakasta ja syömään jäätelöä. 8-)
Se oli sellanen hyvien vastaan pahojeni olentojen armeija, ite olin hyvien puolella
Jakelin siinä erillaisia aseita miehille, jonka jälkeen lähdettiin taisteluun jonkinlaiselle suoalueelle pahojen olentojen ratsumiehiä vastaan. Minä johdin hyvien tyyppien ratsujoukon taisteluun mustalla hevosella ratsastaen, molemmissa käsissä mustat tonfat No mä siinä humauttelin pari vastaantulevaa pahista pois ratsailta ja viimeistelin ne puukolla. Pari kertaa hyppäsin ohi menevän pahan ratsumiehen selkään ja tiputin sen hevosen selästä Sitten vastaan tuli pahisten johtaja, joka oli puoliks leijona ja puoliks ihminen. Mulla oli enään vaan puukko jäljellä, siitä tuli tietty epic kaksintaistelu jonka mä lopulta voitin puukottamalla sitä vatsaan. Taistelun jälkeen palasin kotiin tekemään munakasta ja syömään jäätelöä. 8-)
Life's battles don't always go to the stronger or faster man. But sooner or later the man who wins, is the man who thinks he can. -Vince Lombardi
- Teo Parjanen
- munillepotkija
- Viestit tässä aiheessa: 3
- Viestit: 840
- Lauteille: Heinäkuu 2005
- Paikkakunta: Nummela City
- Takalajit: Taekwondo, paini
Lauteilla
Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei potkulaisia ja 59 kurkkijaa