Kurki

[Kurki]

Hei vaan kaikille!
Olen Kurki, 26-v nainen. Aikas täsmälleen puoli vuotta on nyt takana vapaaottelutreeniä, joka on ihan parhautta! Teininä hyppelin pari vuotta wado ryu -karatessa, vähän isompana meni hetki perinteisen karaten parissa ja taas harrastus jäi. Josko kolmas kerta toden sanoisi ja nyt pysyisin pidempään kanssaharrastajien riesana.

Vapari tuntuu parhaalta tähän asti, koska olen aika iso ja hölmö-innokas. Nämä pojat vain pistävät pahemmin nippuun sen sijaan että niitä satuttaisi Lajin aloitin pitkäaikaisesta syyhystä päästä takaisin kampittelun pariin ja mielellään myös painimaan. (kaksi mattopainikokeilua on riittävä peruste innostua niin ettei tahdo lajia jossa ei painittaisi)

Tykkään uudesta harrastuksestani ihan hurjasti, joskin treenin valtava fyysinen (ja välillä henkinenkin) raskaus ottaa välillä tosi lujille. Ensimmäiset neljä kuukautta olin oikeastaan koko ajan kipeä, ainakin jostain, ja nykyään tuntuu että olen tooosi iso kun leikin että tasainen painonnousu toi lihasta treenin myötä. Suurin osa aloittelijoista on ainakin kesän ajan loistanut poissaolollaan, niilläkin vähillä jotka jäivät on tuoretta ja toimivaa lajitaustaa ja olen varmaan salin fyysisestikin heikoin lenkki. Se mikä tässä kaikessa on ihan parasta, upeinta ja muutenkin loistavaa on se, miten paljon ohjausta ja uusia juttuja jokainen treeni tuo, kun pari on melkein aina paljon kokeneempi ja parempi! Epäilenkin toimivani pojille lepokierroksena esim kovempien sparrien välissä

[porky]

Kivaa, taas uusi päiväkirja seurattavaksi. Tsemppiä treeniin .

[Kurki]

Vau, kiitos paljon Porky!

Treenit 2.9.10
Ekojen ikinä kisojen (lukkopainia) jälkeen takaisin perustreeniin. Kesän ajan ollaan tosi paljon vain nujuttu ja painittu, tekemisen ohessa on sit näytetty vinkkiä, välillä koko porukalle ja tietysti aina ainakin oma pari neuvoo. Nyt olikin kootummat, tekniset treenit.

Lämpöjen jälkeen ensin pystyjuttuja, toinen lyö rauhallisia suoria, niihin ensin vastaiskuja yksittäisin lyönnein, sitten komboja, sitten mitä tahtoo - eli esim pystypainiin sukellus, alasvienti, pelkkä väistö jne. Tehtiin monin vaihein ja portain. Sitten samaa koukuilla. Oli tosi opettavaista ja mielenkiintoista, en osaa pystyjuttuja. Yhtään. Parinani oli potkunyrkkeilijätyttö joka on käynyt vaparin peruskurssin aikoinaan, tulee nyt takaisin kun ei ole ainoa tyttö. Painoeromme on 2kg, eli vieläpä saman kokoinen. Hieno juttu! Oli hauskaa kun hän veteli minuun sarjoja ja minä koitin vaan iholle. Varta vasten piti aina muistuttaa itseään, että täytyy tehdä muutakin kuin itselleen nyt juuri kivointa. Juuri sellaisen puolen harjoitteluun loistojuttu!

Pystyjuttujen jälkeen erilaisia alasvientejä, "läpikävelyitä" jne. Miten homma muuttuu sen mukaan kuinka toinen lähtee laittamaan hanttiin, sproolaamaan (noniin, en tiä kuinka kirjoitetaan ) eri verran jne. Jos kääntyy itse vinoon, niin kuinka käy, entäs jos kaveri onkin ihan lytyssä ja käännynkin näin. Että jos meen tuolleen, niin käy hullusti, jos näin niin käykin toiselle hullusti, jollei onnistu niin voimmekin korjata tilanteen näin jne.

Loppujumppaa vain vähän (oli suht napakat alkulämmöt), on yllättävän rankkaa kävellä karhukävelyä kaveri selässä, myös takaperin. Ja nousta seisomaan niin että kaveri roikkuu guardissa. Ja heitellä sitä lantiolla puolelta toiselle (niinku tanssiliikkeen näköisesti). Varsinkin kun on möyrinyt ylös alas ylös alas jo treenin ajan.

Tämän treenin jälkeen aivosolut savusivat, oli niin paljon uutta asiaa etten varmaan edes selostanut treeniä kovin hyvin kun olin niin kuutamolla. Näissä harjoituskerroissa suurimpana etuna minulle on se, että kun asioita käydään ensi kerran läpi, alkaa jossain välkkyä eikä kaikki ole ihan tuntematonta vaikken osaakaan vielä tehdä.

[Karhu-mami]

Kivaa! Hyvää luettavaa, tsemppiä ja reipasta treenimieltä!

[Kurki]

ma 6.9.
Viikonlopun sukulointireissun jälkeen takaisin asiaan ja hajoittelemaan muutakin kuin syömistä ja juomista. (ja sitä ennen kesälomalta töihinpaluu, voi yök ) piti olla vapaavuoro painin merkeissä, mutta saatiinkin ihan kokonaiset hyvät vapariharkat, huippua!

Kisakausi lähestyy, kesähöntsöily ja lukkopaineilu vaihtuu pystypainiin jossa täytyy muistaa toisen tassut ja polvet. Tehtiin paljon erilaisia harjoitteita joissa sukelleltiin toisen syliin/jalkoihin hanskan alta kunnon faitterihenkeen (siis että sitä kaveria pitää varoa ettei tule neukkuun, ja toisaalta rauhassa annettiin paikkaa niin että tulee tavaksi uskaltaa kun oppii tekemään ja katselemaan kohtia). Neljän piireissä myös alasvientiyritys vs pystyssä pysymisen koittaminen niin että yksi oli keskellä ja aina tuli veres vastustaja. Jestas että on huono kunto! Todella tarpeellista, järkyttävän raskasta treeniä.

Tällä kertaa painittiinkin, aloituksena "kesken alasviennin" että toinen on jo jaloissa, toinen koittaa estää ja sitten siitä painiksi, pitkästä aikaa hanskojen kanssa. Valtava ekstra harjoitteluun, kun lähtöpositio onkin tuollainen asetelma! Siitä päätyykin ihan eri positiohin ja tilanteisiin ja huomaa myös toisaalta miten huonosti tuo vaihe ja alue on hanskassa.

Ymmärrän nyt myös mitä Karhu-mami tarkoitti jonkin loksahtamisella kohdalleen! Kisoista sai itsevarmuutta ja rohkeutta, jokin on vihdoin mennyt aivoon ja lisäksi alan hoksata että harjoitellessa on niinkö meininkikin yrittää ja erehtyä ja yrittelemällä myös onnistua. Eikä vaan veri suussa jumata siinä minkä parhaiten osaa niin ettei vaan häviäisi, ainakaan enemmän kuin on pakko. Palkinnoksi sain kehuja niin että hipsutan viisi senttiä maanpinnasta monta päivää, painista on kuulemma tullut fiksumpaa ja jäntevämpää je kehitystä on tapahtunut yhtäkkiä valtavasti ja vaikka ja mitä. Kehuja näytti vilpittömän yllättyneeltä. Kirjoitan tän nyt ylös sitä lähitulevaisuuden päivää varten kun KAIKKI menee taas surkeasti ja minusta ei ole MIHINKÄÄN. IKINÄ.

Vielä iltakäely n 45 min koirien kanssa, vetreyttänee. Kesällä tuli aina harkkojen jälkeen uitua, harmi ettei enää tarkene. Haaveilin ekasta (harjoitus)ottelusta, kuulemma olis nyt syksyllä jo ihan hyvä ottaa sellainen. Ooh.

[Karhu-mami]

ma 6.9.
Ymmärrän nyt myös mitä Karhu-mami tarkoitti jonkin loksahtamisella kohdalleen! Kisoista sai itsevarmuutta ja rohkeutta, jokin on vihdoin mennyt aivoon ja lisäksi alan hoksata että harjoitellessa on niinkö meininkikin yrittää ja erehtyä ja yrittelemällä myös onnistua. Eikä vaan veri suussa jumata siinä minkä parhaiten osaa niin ettei vaan häviäisi, ainakaan enemmän kuin on pakko. Palkinnoksi sain kehuja niin että hipsutan viisi senttiä maanpinnasta monta päivää, painista on kuulemma tullut fiksumpaa ja jäntevämpää je kehitystä on tapahtunut yhtäkkiä valtavasti ja vaikka ja mitä. Kehuja näytti vilpittömän yllättyneeltä. Kirjoitan tän nyt ylös sitä lähitulevaisuuden päivää varten kun KAIKKI menee taas surkeasti ja minusta ei ole MIHINKÄÄN. IKINÄ.

Vielä iltakäely n 45 min koirien kanssa, vetreyttänee. Kesällä tuli aina harkkojen jälkeen uitua, harmi ettei enää tarkene. Haaveilin ekasta (harjoitus)ottelusta, kuulemma olis nyt syksyllä jo ihan hyvä ottaa sellainen. Ooh.

Wautsi! Taisi olla huippu kisareissu monella tapaa, niinkuin mullekin. Hienoa kun olet saanut kehuja ja kannustusta, ihan aiheesta varmasti!
Missäs me se harjoitusmatsi pidetään...? Paitsi mä olen niiiiiiiiin surkea nyrkkeilijä, saisit takoa mua ihan rauhassa.

[Kurki]

Karhu-mami: kuulemma kisakausi alkaa näillä näppäimillä, että salikisoihin vaan d-säännöillä. Minnekäs sovitaan? Kyllä sunkin täytyy jo nyt syksyllä kokeilla, viimeistään meidän seuran kisoissa! Tosissaan puhuen olisi varmaan ihan hyvä kun ollaan saman kokoisia ja harjoiteltu saman aikaa. Ajatuskin jännittää, vastustajasta riippumatta. En itse osaa pystyjuttuja yhtäänyhtään, aloitan nyt potkiksen alkeiskurssin tähän oheen jos vaikka ihan perusteista huolella opettelisi juttuja. (itse asiassa luulin että tiistaina jo pääsee kokeilemaan, mutta olikin vain näytös, höh) Työt vaan mättää, seuraavat pari viikkoa treeneihin pääsy on ihan olematonta.

[Kurki]

ke 8.9.
Treeneissä taas aivosolut sauhuten. Lyötiin pistareita ja mentiin välillä syliin/jalkoihin. Sitten alasvientejä erilaisia, harjoiteltiin myös sitä kuinka laitetaan hanttiin kun yleensä pääpaino on viejän roolin harjoittelussa. Huomasi kyllä sen harjoitellessakin. Aika paljon meiningillä whatever works eli ei ennaltamäärättyä tekniikkaa vaan pääasia saada kaveri mattoon. Vähän muksittiin samalla, ei nyt hurjasti mutta muistuteltiin että sekin optio on olemassa ja huomioitava. Lopuksi seinäpainia ja muutama ihan uusi juttu. Hauskaa miten kevyesti toisen saa ilmaan kun tekniikka ja oivallus välillä naksahtaa kohdileen. Harjoitusten oleellisimman opetuksen minulle voi kiteyttää kahteen sanaan: perse alhaalla. Eron kyllä huomaa.

Kivana lisänä sain vihdoin ihan lajivaatteet, on aikas kiva treenailla kunnon kamoissa. (kuulostaa pahalta tuo, jos on tällainen aivokulku kuin minulla...) Kiva myös kun on muitakin tyttöjä, en usko että pojat kehuis hienoja shortsejani

Välipäivinä vain koirien kanssa käveleskelyä, kukahan kävisi ostamassa minulle edes siedettävät lenkkarit että tulisi hölkättyäkin? Reipas kävely ja käsien huitominen ja pyörittely yms kyllä tuntuvat toimivan palautteluina paljon tyhjää paremmin.

[Karhu-mami]

Karhu-mami: kuulemma kisakausi alkaa näillä näppäimillä, että salikisoihin vaan d-säännöillä. Minnekäs sovitaan? Kyllä sunkin täytyy jo nyt syksyllä kokeilla, viimeistään meidän seuran kisoissa! Tosissaan puhuen olisi varmaan ihan hyvä kun ollaan saman kokoisia ja harjoiteltu saman aikaa. Ajatuskin jännittää, vastustajasta riippumatta. En itse osaa pystyjuttuja yhtäänyhtään, aloitan nyt potkiksen alkeiskurssin tähän oheen jos vaikka ihan perusteista huolella opettelisi juttuja. (itse asiassa luulin että tiistaina jo pääsee kokeilemaan, mutta olikin vain näytös, höh) Työt vaan mättää, seuraavat pari viikkoa treeneihin pääsy on ihan olematonta.

Milloin ne teidän salikisat on? Ja miksi sä asut niin kaukana?

[Kurki]

Kisat meillä on kai vasta joulukuussa, ajattelin kyllä jo aikaisemmin kokeilla. Valmis ei ole, mutta painikisoista tuli rohkeutta käydä hakemassa oppia ja kokemusta ja elämystä ja omaan kotitreenin motivaatiota kisaamisenkin kautta. Enkä tiedä: voihan olla että nyt jännittää kokemattomuuttaankin, mutta eipä pääse tulemaan sitä kynnystä odottaa ikuiseen ja kasata sillä paineita.

Ja, samat sanat Karhu-mamille, miksi sinä!?

[Kurki]

pe. 10.9.
Täytyy erikseen mainita että intensiivinen puutarhatyöskentely perustöissä välineinä lapio ja kottarit, ei mitään hienosäätöä, käy useamman tunnin suorituksena jonkinmoisesta jumpasta. Varsinkin jos sen yhdistää parin tunnin reippaaseen kävelylenkkiin.

su 12.9.
Vaparitreenit. Pistareita, lyöntien välissä syliin/jalkoihin, vapaampaa tekniikkaa ja erilaisia yhdistelmiä. Sitten isoilla hanskoilla muksittiin yhdistelmiä, tehtiin vähän alaotkuja ja lopuksi alasvientejä takaapäin. Paljon settiä jälleen jossa jossain kohtaa kesken muun touhun pyrittiin iholle ja viemään kaveri mattoon, tai ainakin alkuun siinä. Syksyn teema on alkanut jo kirkastua, paljon kesää enemmän pystyä, pystypainia ja alasvientejä. Yhdistellään ja keksitään ja sovelletaan.

Tykkään vaparista ihan hulluna. Yksi valtava syy siihen on, että saa rymytä rauhassa ja koittaa ensin päästä tavoitteeseensa jotenkin (no ei nyt miten tahansa, muttei kovinkaan hienosäätäen) ja sitten kun alkaa muodostua kuva siitä mitä ollaan harjoittelemassa ruvetaan säätämään hienomekaniikkaa tai edes jotain järkeä kohdalleen. En opi katsomalla enkä pienellä teholla harjoittelemalla, en osaa katsoa meneekö oikein tai minkä teen eri tavalla, mutta kehomuisti ymmärtää päätä enemmän asiat jotka on saanut tarpeeksi oikein tehtyä, ja se muistijälki auttaa kehittämään. Tähän tarvitaan aika paljon kontaktia ja sitä että pari vaikeuttaa tehtävää jonnin verran. Lopputulema ei myöskään ole kaunis, mutta harjoitusmenetelmä on itselle palkitseva.

Välipäivinä lisää pihatöitä ennen töihin menoa ja töissä melko fyysistä rymyä, ei paljon juoksuta iltavuoron jälkeen. En viitsi enää n. tunnin koirakävelytyksiä kirjata, vaikkakin palautteluna toimivat kyllä ihan kivasti. Koirienkin takia pitäisi vähän saada säännöllisemmin pidempää settiä, mutta voi vuorokauden tunnit ja itsekäs lemmikin omistaja! Onneksi edes pihalla auttavat töissä

to. 16.9.
Potkunyrkkeilyn alkeiskurssi! Pystyssä olen mattoakin sukempi ja vaparin jutut tuntuvat usein tosi vaikeilta kun on niin aloitteleva itse toisin kuin isoin osa porukasta. Ei ole turhaan jumpattu, tuntui tosi kivalta ja kevyeltä vaikka ei selkeästi kaikkien mielestä ollut. Hauskaa välllä harjoitella niin ettei pää ihan villinä savua ja polvet tutise

Teemana etupotku (ja sen blokki), kaksi edelliskertaa olen missannut samoin kuin muut treenit töiden takia, mutta leikin että pärjään mukana. Parini oli huippukiva, mutta alussa oli ihan varma että menen rikki ja pyysi monta kymmentä kertaa anteeksi. Hauskaa ja hassua! Ainakin ihan uus juttu Tosi kivaa opetella rauhassa alusta asti, kun aikaisemmin on enemmänkin vain lyöty varusteet päälle ja opeteltu kantapään kautta. Sen verran sentään piti, että kokeneen seurakaverin kanssa otettiin harjoituste jälkeen ihan pari (tosi) kevytkontaktista erää nyrkkeilyä. En oikein osunut, mutta tasapuolisuuden nimissä minuun osuttiin senkin edestä. Huippukivaa, pitää intoa yllä kun pääsee sparraamaan, vaikka kuinka kevyesti!

[Kurki]

Viikonloppu pihatöissä (joitakin tunteja lapiohommaa) ja koirien kanssa aika kivoilla lenkeillä, ehkä +2h/päivä.

su 19.9. Vaparitreenit
Alkuun aika akrobaattista menoa, en osaa kärrynpyörää, käsilläseisontaa, päälläseisontaa, minkäänlaisia voltteja jne. Kävi selväksi, ettei ole vahingossa tullut opittua niin hyvää kehonhallintaa tässä treenin aikana, mikä olisikin ollut aika kova veto ihmiseltä jolle on lapsesta saakka ollut tosi vaikeaa edes heittää kuperkeikkaa, saati takaperin.

Sitten pariharjoitteita, toinen lyö rauhallisia koukkuja, toinen vastailee väistöin, blokein, lyönnein/sarjoin, syliin tulemalla jne. Sama suorilla. Silmän kehittelyä, tekee hyvää. Sparri on vielä kivempaa, mutta tuossa pysyy niin paljon paremmin rauha ja järki että hyötyero on suuuuri. Sitten tehtiinkin alasvientejä, enimmäkseen niin että kun vain 5 ihmistä niitä treenasi, oli yksi kierroksen verran vastassa ja toiset jonossa tulivat jokainen vuorollaan maaliksi. Ensin hyvin kevyellä vastuksella, parin kierroksen päästä kovennettiin jne. En tiedä mikä oli allekirjoittaneella vikana vai onko kunto tosiaan niiiin huono, otti voimille kovaa. Väsyneenä sitä hölmöileekin, tulee huonosti alas ym. Löin pääni pari kertaa tosi kovasti ja teloin muutkin paikat aika lahjakkaasti. Viimeinen vajaa puoli tuntia menikin enemmän katseluun ja jääpussin kanssa polven ihmettelyyn, ei onnistunut lopun seinäpainikaan.

On kannattanut hehkuttaa tänne, nyt on mitä muistella koska olo ei tosiaankaan ollut tämän jäljiltä kovin hehkuva. Maanantain painit jäi välistä, kun olin niin kipeä ja surkea. Autolla ajaminenkin on uskomattoman vaikeaa jos käsissä ei ole yhtään voimaa, pää ei käänny eikä selkäkään oikein liiku ja jalat ovat tosi jumissa. Oli ekoja kertoja kun en mennyt harjoituksiin vaikka olisin päässyt, söin sen sijaan roskaruokaa ja vakuutin itselleni että voin silti jonakin päivänä oppia jotakin. Jopa tehokkaammin kuin etukäteen lannistuneena ja huonosti liikkuvilla, kipeillä lihaksilla. Kauanko menee että huonokuntoisesta ja -voimaisesta rakennetaan sellainen supernainen joka pysyy kelkassa miesten vaparitreeneissä? Puoli vuotta ei ainakaan laiskalle tunnu riittävän, edes siihen ettei olisi aina jostain kohtaa kipeänä.

Onneksi sain kivoja uutisia, niistä sitten lisää treeni-intoa! Toivottavasti tämän päivän harjoittelu sujuu paremmin! Ainakin kipuilu on jo vähän helpottanut kunnon koiralenkeillä ja töissä riehumisella, millä määritellään mikä on kevyt, keskiraskas tai raskas fyysinen työ? Ja pirullako sen sitten ottaa muussa treenissä huomioon. Huh.

[Karhu-mami]

Tsemppiä Kurki!
Uuteen nousuun....!

[Kurki]

Kiitos Karhu-mami! Kyllä tää tästä Eilisen treeni oli kuin minulle suunniteltu palauttelu (myös henkiselle puolelle )

ke 22.9. vaparitreenit
Pari tuntia koirakävelyä päivällä, illaksi treeneihin. (nää rupeamat on muutes yleensä aina sellaisia reilun 1,5h pituisia, enimmäkseen alle 2h)
Omat lämmöt, oli kiva rauhassa kokeilla mihin kaikkialle vielä koskee ja kuinka paljon, ja rauhassa availla pahimpia kohtia. Alussa tuntui ettei ehkä ole kunnossa vieläkään, mutta etukäteispäätös lopettaa heti jos alkaa tuntua pahalta auttoi. Lisälämpöjä kevyellä tehtäväpainilla (esim. toinen pitää saidissa, siitä guardi kiinni, toinen sweeppaa jne ja vastaavia). Sweeppejä half guardista erilaisia, meitä oli vain 4 + vetäjä, pointsit vetäjälle joka oli armeijasta lomalla ja viitsi katsoa meidän perään, oltiin kaikki aika/ihan pihalla. parini sai jossain kohtaa hihityskohtauksen ja kertoi muutenkin olon olevan kuin pannukakku jne.

Tuntui ihan kauhean vaikeilta kun katsoi, mutta yhtäkkiä huomasi että näissä on ihan selkeä järki! Ettei jokaista asiaa tarvitse miettiä ja muistella erikseen, vaan lähtee vaan tekemään jonkun ajatuksen kanssa ja muistaa muutaman perusasian, niin menee! Kiva fiilis! Loppuun vielä pari erää painia, en vielä osaa niin hyvin että saisin painiessa kovinkaan hyötykäytettyä, mutta sekin aika voi vielä tulla vastaan. Nyt oli kuitenkin eka kerta kun tehtiin niin että sain langan päästä oikeasti kiinni tai ainakin tunsin saavani. Kevyet, tosi ihanasti palauttavat treenit joissa sai myös itseluottamustaan takaisin. Kivaa!

[Kurki]

to 23.9.
Pari tuntia sienestystä koirien kanssa, sitten potkunyrkkeilyn alkeiskurssia
Teemana kiertopotku ja blokki siihen. Lisäksi kertailtiin viime kerralla opeteltua yläkoukkua (en ollut siellä...). Hetki potkittiin ilmaan, ihan varovasti mallailtiin pariin ja sitten rohkeammin tyynyihin. Blokkia varovasti kaveriin. Olis tietysti hyvä käyttää suojia itsen, mutta enpä tajunnut laittaa jalkaan ja harjoitukset tehdään kuitenkin sen mukaan että porukalla ei vielä ole varusteita. Lisäksi koukkuja ja blokkeja ensin vähän ilmaan, sitten lyötiin pistareihin. Joka välissä myös pikkuisen jumppailtiin niin että syke ei liikaa päässyt laskemaan ja jos vaikka kunto porukalla nousisi. Oli kivaa, ja jaksoin niin reippaasti että olin ihan ylpeä itsestäni Jopa kottikärrykävelyssä hypyt kävelyn sijaan alkaa sujua. Meni hyvänä perustekniikkatreeninä ja jumppailuna, hauskaa välillä kuntoilla niinkin ettei hyydy tai ryydy, ei juuri mustelmoidu edes eikä jälkeenpäin satu mihinkään (olis ollu hauska vähän kyllä rymytä enemmänkin... :p ) Jälkiveryttelyksi vielä reilu puoli tuntia koirien kävelytystä.