L.K. kirjoitti: Tekopyhä? Jaa..ei ainakaan meillä kukaan ole pitänyt mitenkään ihmeellisenä kun on selitetty miksi tehdään niin (eli veitsiä ei ojenneta käteen jne.).
Se on hyvä niin. Pääasia lienee että harjoittelee itselleen sopivalla tavalla. Idea on erottamisessa tekniikasta. Ei siinä miten sen tekee. Minä koen omalla kohdallani että se että kumartuilee laittelemaan veistä lattialle tuhlaa niin paljon aikaa että siitä saattaa tulla rutiiniin muuten kiirettä. Kun on kiirettä, tekniikat yhdistyvät. Niinpä minä uskon omalla kohdallani viivyttelyyn, etäisyyskontrolliin ja tiedostamiseen lähes ainoana järkevänä erottelutapana. Lyhyesti siis, uskon että veitsen asettamisessa lattialle on se vaara mitä sillä yritetään poistaa, mutta erilaisessa teknisessä muodossa. Ja vaikkei kukaan sitä veistä laittaisikaan tositilanteessa maahan, saattaa mieli henkisesti viedä ihmistä siihen suuntaan jopa tositilanteessa. Saattaa tulla kevyttä kumaraa tms. Taipumusta. Toki kaikki tämä riippuu siitä miten tuo asia harjoitellaan fyysisesti, pään sisällä ja ihmisestä muutenkin.
Olen viimeaikoina jonkin verran täällä jauhanut siitä miten ei aina ole takuita että harjoite harjoittaa asiaa johon pyritään ja varsinkin sitä että joillain ihmisillä ne harjoittavat asiaa paremmin. Omalla kohdallani pidän veitsen laittamista lattialle paperilla hyvänä juttuna. Jollain muulla se varmasti toimii hyvin myös käytännössä ja on ehkä jopa järkevin tapa harjoitella. Tärkeintä on se mitä sillä ajetaan takaa.
Tätä takaa-ajamista kai tällä tarkoititkin? :
Tajuaminen on tärkeää toki, siinä tulee taas juuri se että asiat selitetään hyvin.
Tämä riippuu siitä mitä harjoitellaan. Jos kyseessä on pieni osasuoritus, esim jokin tähän esimerkkiin sopiva kaato (joita kyllä on), on mahdollista kaataa ja nostaa ylös, kaataa ja nostaa ylös... ja säästää hemmetisti aikaa, harjoitellen sitä oleellista asiaa kaadossa monilla toistoilla. Sitten taas kun kaadon laittaa kontekstiin, esim osaksi jotain skenariota ja jatkotekniikat perään, ei enää kannata kiirehtiä. Mutta itse kaadoissa ja vastaavissa on fiilis ja oikeanlainen kehonjalostus tärkeitä. Nämä harjoittuvat paremmin kun nostaa kaverin ylös ja saa enemmän toistoja. Sama voi koskea esim aseenriistoja, mutta toki näissä on vaara suurempi.Minusta kylläkin tuo ajankäyttö-aspekti huonojen tapojen avulla on taas vähän huono homma. But that´s just me.
Kuitenkaan ei puhuta minusta mistään dramaattisista aikasäästöistä..?
Sellainen joka tiedostaa vaarat ja omaa itsekriittisyyttä siitä ettei nyt sittenkin aja vahingossa epätoivottuja juttuja selkärankaan voi harjoitella nopeammin.
Entäs ampuma-ase? Mjölniriltä kun kyselin tyyliin että "eikös joskus ollut jossain tapahtunut näin?", taisi hän valaista että niin on tapahtunut monta kertaa eri puolilla maailmaa. Muistatko Mjölnir tapauksia?Clancy B. kirjoitti: sellainen tuntuma olisi että jos joku "meistä" joutuu teräaseella uhatuksi tai jopa hyökkäyksen kohteeksi, ja veitsi päätyisi omaan haltuun jossain vaiheessa tilannetta, niin enpä usko että kukaan ojentelee sitä takaisin hyökkääjälle/uhkaajalle.
Sen uskominen ei ole ollenkaan vaikeaa. Olen itse kokenut harjoittelussa että asiat jäävät tavaksi. Sen takia pitää tiedostaa näitä juttuja ja on hyvä jos harjoittelutavat ovat järkevät. Esim ns seremoniallisissa harjoitusmuodoissa viivyttelyineen saa tällaisia asioita eroteltua ja jännitteet elämään. Tämäkin tosin on viimekädessä harjoittelijasta kiinni.
Itse harjoittelin yksikseni meidän alku-tapahtuma-loppu -peruskuvion huolella ja rauhallisesti silloin kun opettelin meidän alkupään perusparitekniikoita. Ennen sitä harjoitusta oli niin vaikeaa tehdä "seremoniallisesti" kokemattomien kanssa ja meni arpomiseksi. Harjoitellessa yksikseni teknistä osuutta, laitoin sen myös seremonialliseen kontekstiin "henkisenä varjonyrkkeilynä" ison osan ajasta ja itseluottamus tekemisessä kasvoi ja koko hommaan tuli fiilistä. Tekniikatkin sujuivat paremmin sitten parin kanssa.
Vetäjänä näen kyllä miten epävarmuus muodollisuudessa heijastuu sinne tekniikkaan ja tiedänhän tämän omastakin menneisyydestä. Koska vetäjänä en voi luottaa siihen että muut harjoittelisivat mainitsemallani tavalla, olen teettänyt (tilanteen kysynnän vuoksi) erittäin simppeliä paritekniikkaa, joka nostaa sitä ympäröivän muodon suurempaan rooliin. Vieläpä siten että ensiksi toistettiin tätä simppeliä tekniikkaa itsenäisenä, jotta homma sujuu vieläkin mutkattomammin.
Ottelijaksi, portsariksi, katujen putsaajaksi tms. hän ei toki olisi unelmaoppilas. 
