Etsitkö kamppailuharrastusta? Aloita suoraan tästä uusi aihe valmiiden kysymysten kanssa ja odota, kun konkarit vastaavat sinulle.
✋:. Meistä on hienoa, kun selailet Potkun, Pohjoismaiden suurimman kamppailulajiyhteisön keskusteluja. Toivottavasti löydät mielenkiintoisia keskusteluja ja otat reippaasti osaa niihin. Samassa voisit sallia Ad Block -ohjelmasi näyttää mainoksia Potkun sivuilla, jotta voimme jatkossakin ylläpitää näitä keskusteluja. Voit myös liittyä etupotkijaksi, jolloin yksi etusi on mainokseton Potku. Kiitos kun ymmärrät. 🙇♂️
Tyttö kirjoitti:
Mulla ensimmäisiä kokkailumuistoja on, kun äiti antoi mulle luvan tehdä lihakeittoa. Neuvoi, että liha löytyy pakastimesta "sieltä ja sieltä". Jotain meni kuitenkin vikaan, kun onnistuin ottamaan pakastimesta naudan sisäfilettä (enhän mä silloin mitenkään tunnistanut, että mikä oli mitäkin). Siitä sitten iloisesti keittoa vääntämään ja äiti oli niin **###piippiip** vihainen. Oli säästänyt lihaa johonkin parempaan tilaisuuteen. Kallistakin liha silloin oli, eikä meillä sellaista joka päivä syöty. Toisaalta oli myös vähän äidin ohjeistuksenkin vika. Monet naurut on tuosta tullut kyllä jälkeenpäin, ei joka perheessä sisäfileestä lihakeittoa tehdä.
Ensimmäinen "kokkaus" muistoni on vähän samankaltainen. En kyllä ole ihan varma muistanko sitä itse, mutta mokomalle on tullut naurettua senverran runsaasti etten kyllä ole sitä ihan heti unohtamassa.
Oli muistaakseni joulu ja meidän ei niin kovin rikkaaseen perheeseen(lehdenjakaja+yo-opiskelija+3 skidiä) oli ostettu poikkeuksellisesti purkillinen kaviaaria.
Mun ruoanlaitto on aina ollut aika intuitiopohjaista, mutta ilmeisesti suunta on sentään vähän järkevämpään päin kun tosiaan tuolloin sekotin kaviaarista ja persikkanektarista "päärynämehua", vanhemmat tykkäs
Niin ja teen häkkislientä jokaisesta joka uskaltaa tulla kommentoimaan jonkun safkan väärää kirjoitusmuotoa
Jonkun verran kotona keittelen liemiä,kuppiloissa aika vähän keitellään liemiä,kokit on niin "kalliita" ettei ole työnantajilla "varaa"(lue halua) teettää niillä aikaa vieviä hommia.
Kalaliemen keittoon ei mene aikaa kuin parikymmentä minuuttia,siitä ei irtoa mitään makua,vaikka kuinka keittäisi.
Atomic kirjoitti:
Viikon aikana sinne sitten laitettiin kaikkia "jämiä" lihoista leikatut kalvot, kasviksia, punaviiniä, aikalailla kaikkea niin että heikoimpia hirvittäisi .
No hei, niissä on se Maku. Ja jumalauta, glutamaattiuskovaisia turskalla poskelle - tosin, onhan sitä luontaisestikin (mm. parmesaanissa jne.), mutta ei sitä lisäillä tarvitse. Puurouttaa makuja, heikentää nyansseja ja ylipäätään tekee ruoasta lappamiskamaa nautiskelu- ja tutkiskelukohteen sijaan.
(Vinkki kalaliemestä: Savukalojen, etenkin savusilakoiden, jämät liemipohjaan mukaan. Rokkenrol!)
Joo, eiköhän sitä kamaa sinne pataan lisätty maun takia, ei sitä pataa minään kompostina pidetty.
Itsehän olen sen verran tarkanmarkankaveri että jos esim. marketeissa on kalatarjous ja sälli paikalla fileeraamassa kaloja, pyydän pelkkiä fileeraus jämiä (ja ne ei edes yleensä maksa mitään;) )
Jos on ollut p*ska fileereeja niin lihaakin on ruodoissa reilusti. Sitten vaan ruodot savupönttöön ja perkaan kypsästä kamasta lihat pois. Tulee loistavaa pastakastike ja piirakka kamaa. Ruodoista keittelen liemen.
Tohon glutamaattiin olen itselleni löytänyt sellaisen yhteyden että jos tulee popsittua ruokia runsaammin missä sitä myrkkyä on, niin jo pierettää ja pistelee mahaa. Eli veikkaan että jos jengi yrittäisi vältellä glutamaattia, niin meiltä vähenisi Suomesta aika paljon noita muka laktoosi-intoleraatikkoja.
MikkeM kirjoitti:
Jonkun verran kotona keittelen liemiä,kuppiloissa aika vähän keitellään liemiä,kokit on niin "kalliita" ettei ole työnantajilla "varaa"(lue halua) teettää niillä aikaa vieviä hommia.
Kyllä tasokkaissa ravintolakeittiöissä itse liemiä keitellään, mutta ei läheskään kaikissa keittiöissä yksinkertaisesti ole kannattavaa keittää itse liemiä. Se on kuitenkin 50 litraisia tai isompia laakeja mitä kannattaisi kerralla keitellä, eikä stimmejä(siis semmosia tosi isoja koneistettuja kattiloita) mahdu aina keittiöihin. Eikä ne halpojakaan ole. 10-20 litrasissa kattiloissa on yhtä kerpelettä keitellä liemiä kun on sille hellatilalle muutakin käyttöä työpäivän aikana.
Working is the biggest problem of the drinking class
Kiitosta vaan niin turkasesti.
Muahan ei oo kukaan ikinä opastanu tässä mämmiosastossa, eikä sattuma ole suonut opastajaa.
Niinku tässä liemiasiassa, oon vaan huomannu että sopat maistuu paremmilta hiukan hapettuneena.
Josta olen lähtenyt kokeileen.
Tuo ammattilaiskäytäntö kastikkeitten suhteen on uutta vaikkei varsinaisesti, pontikkapuolella on samankaltasta näkemystä..
Faija kun tosiaan tislaili ihan miltei ammatiksensa.
Mutta silti, kiitos jätkät!
Ehkä saan kastikkeista vielä kiinni, ne on se mun heikoin kohtani.
Ne.. ei vaan avaudu.
Maut ei löydä tasapainoa, en osaa, en hahmota sitä kokonaisjuttua.
Mites ois ihan kunnon reseptiketju?
Ei silleen kuin hahmotus on, että tonverran vettä ja senverran talkkunaa..
Vaan semmonen jätkä-versio.
Jossa otetaan huomioon raaka-aineitten luonne ja keittiö-ilmapiiri..
Mulla kun on avotuli-pakkomielle, haaveilen avotakkaa tohon keittiön-nurkkaani.
Minusta elävä tuli, jopa kaasulla, antaa ihan erilaisen tunnun koko sessioon ja sitäkautta myös..
ruokailun kokonaiselämyksellisyyteen.
Onpas muuten sitte köhvelö ilmaisu.
Mutta mulla on villasukat jalassa, olen kosketuksissa femiinipuoleeni.
Tai jotain.
Lasketaaks viinanpoltto, viinin ja siiderin valmistus sekä oluenpano kokkaamiseks? Oon jotain safkaakin yrittäny niinkus lohipizzaa... kuulostaaks pahalta? On kans. Vitsi, vitsi...
Oot sitten ihan ravintola-alan yritäjä Atomic? Ei käy katteeks, sano kirjanpitäjä. Ei vaan muutaman alan yrittäjän etenemistä seurannut eikä vapaa-aika pääse yllättämään.
Yks juttu tuli mieleen. Hyvän makuista ja pahan näköistä. Sinne taikinan ja hillon väliin murskattua turkinpippuria. Salmari-omenapiirakka.
...ei siinä auta hillo, jos on polttanut jo letut... (Raappana)
halmehe kirjoitti:
Oot sitten ihan ravintola-alan yritäjä Atomic? Ei käy katteeks, sano kirjanpitäjä. Ei vaan muutaman alan yrittäjän etenemistä seurannut eikä vapaa-aika pääse yllättämään.
En ole enään. Neljän ravintolan, yhden juhlapalvelun ja yhden pienen hotellin jälkeen tajusin lopettaa. Eka vatsahaava 24-vuotiaana ja burnout 28-vuotiaana, ei ollut sen arvoista. Nyt aloittelen urheiluhierojan hommia ja nautiskelen kokkaamisesta muuten vaan.
Salmari-omenapiirakka kuulostaa vähintäänkin eksoottiselta, mutta en lähde tyrmäämään .
Tuli yllärinä lapa ja niska. Hirvestä. Lapa meni ihan ok, mutta niska teetti enemmän töitä veitsen kans. Yritin kattella Kolmosen opuksesta, kun siinä avataan kauriilta vastaava. Kuulin jotta niskasta jotkut osaavat tekee jopa tähtiluokitukseen yltävää muonaa. Huomasin, et tollanen 4h lämmittäminen alkaa toimia. 2h oli vielä aika purkkaa. Vinkkejä?
...ei siinä auta hillo, jos on polttanut jo letut... (Raappana)
Mitä nettisivuja suosittelisitte, jos haluaisi ruoan laittamisessa nähdä mahdollisesti vähän vaivaa, mutta ei kuitenkaan ehdi viettämään tunteja hellapoliisina? Lontoo käy kieleksi hyvin. Ja jos sivulla on myös muita kuin lihaohjeita, sekin olisi mainiota.
. Toivotaan parasta ja pelätään pahinta 
. Hiiva herätetty tuosta 
