Muutosvastarinta

[Ronin]

Alkuperäisen kriittisen kelailun tuloksena saatu päätelmä muuttuu helposti dogmaattiseksi totuudeksi, jota toistellaan sitten automaattisesti ilman että sitä tulisi ajateltua joka kerralla uudelleen. Mä olen alkanut jäämään itselleni kiinni siitä että puhun juttuja omina mielipiteinäni ja kesken sanomisen ymmärrän että eihän tämä enään ole oma looginen mielipiteeni, se oli sitä joskus vaikka vuos sitten kun viimeeksi sain sen tulokseksi ajattelusta.

Sama vika ja olen huomannu selvää taantumista pääkopan sisällä mikäli en edes suht.säännöllisesti harrasta keskustelua. Siis ihan keskustelun vuoksi, koska käsittääkseni argumentaatio on paitsi taito siinä missä muutkin, myös hyödyllinen työkalu kun selvittää uusia asioita itselleen. Eli kun jokin asia haastaa oman maailmankatsomuksen, sitä vastaan koittaa argumentoida säilyttääkseen visionsa, mutta jos välttää pahimmat argumentaatiovirheet ja uusi asia onkin validi, voi maailmankuva jopa laajentua. Jotain tällaista... ehkä...

[Jumakun]

Erittäin mielen kiintoinen kekustelu ja mielenkiintoisia esimerkkejä edellä.

Uusien ideoiden tuomisen ongelmana näkisin tulevaisuuden arvioinnin vaikeuden. Se että ei tiedetä täysin kuinka kyseinen muutos esim. organisaatiossa vaikuttaa eri osapuoliin. Tämä epävarmuus lietsoo sitten muutoksenvastustusta. Lisää löylyä tulee kiukaalle mikäli joku huomaa oman asemansa huononevan. Usein tällaisessa tapauksessa ne jotka eivät nää hyötyvänsä uudistuksesta (eivätkö ehkä näe hyötyä suurena kokonaisuutena) ovat eniten äänessä ja loput, vaikka hyväksyisivätkin, hymäilevät vain hiljaa vieressä.

Sen lisäksi että uudistus on paperilla hyvän näköinen sen pitäisi toimia myös käytännössä. Tähän käytännön toimintaan pitäisi myös paneutua eikä tyytytä siihen että muutokset tulevat vain päällisin puolin näkyviin. Tällä tarkoitan sitä että uudistuksien jälkeen huolehditaan siitä että kaikki joihin uudistus koskee omaksuvat uudistukset myös omiin toimintatapoihinsa, eivätkä tottumuksesta palaa edelliseen malliin tai unohda koko uudistusta. Todelliset hyödyt voivat näin ollen jäädä saavuttamatta ja asiaa hieman tuntemattomille tulee tunne että tehdään muutosta muutoksen vuoksi.

Lisäksi vastustusta lisää nähdäkseni myös uudistusten tiheys ja se kuinka hyvin edelliset uudistukset ovat parantaneet oloja, tai jos muutokset eivät ole kaikille näkyviä, kuinka hyvin niistä on tiedoitettu. Jos edellisiä uudistuksia on tiheään ja niiden hyötyjä ei ole nähtävillä (pahimmillaan vain haitat nähdään), on mielestäni luonnollista että ko. ihmiset vastustavat helposti tuleviakin uudistuksia, ellei välitöntä hyötyä ole näköpiirissä.

Itse olen huomannut että nuoremmat ovat yleensä myötyväisempiä uudistuksiin kuin vanhemmat johtuen varmaankin tästä "urautumisesta". Voihan tähän osallistua "Ennen oli kaikki paremmin" syndroomakin. Pidetään kiinni siitä mikä on tuntunut hyvältä eikä haluta ottaa riskiä tulevasta muutoksesta.

PS: Hyvää pohdintaa Nauses. Itsekkin yritän uudistaa/tarkistaa näkökantojani aina sillointällöin.

[Mano]

Bongasin Kirsti Longan ja Esa Saarisen Muodonmuutos -kirjasta (WSOY 2000) hiukan pidemmälle viedyn jaottelun ihmisten tietoon liittyvän refleksiivisyyden tasoista. Seuraa pitkä lainaus (s. 146-148):

Ensimmäinen taso: tieto samaistetaan sen kanssa, mitä tietäjän uskomusjärjestelmä tietona esittää. Tieto oletetaan ehdottomaksi, yksikäsitteiseksi ja konkreettiseksi. Tällainen tietämisjärjestelmä esiintyy puhtaana vain lapsilla.

Toinen taso: Tieto on saavutettavissa mutta se ei ole välittömästi todettavissa eikä kaikin osin henkilön omasta uskomusjärjestelmästä käsin oikeutettavissa. Tietäjän tehtävänä on löytää oikea vastaus, jonka puolestaan esittää auktoriteetti kuten pappi, lääkäri tai professori. Tällainen tietäminen on tavallista murrosiässä.

Kolmannella tasolla ihminen myöntää, että joillakin alueilla totuus on tilapäisesti myös auktoriteettien tavoittamattomissa. Näiltä osin ainoa totuuden arviointiperuste on tunnetotuus, se mikä tuntuu oikealta. Tälle tasolle sijoittuvat Kitchenerin ja Kingin tutkimuksissa usein lukion kahden viimeisen luokan opiskelijat.

Neljännellä tasolla tietäminen hahmottuu osin perimmäisesti epävarmana. On olemassa ongelmia, joihin ei ole vastausta, koska on vaikea määritellä, milloin riittävä vastaus olisi saavutettu. Tällainen epävarmuuden jossain määrin tunnustava tietäminen on yleisintä jonkin aikaa yliopistossa opiskelleilla opiskelijoilla.

Viidennellä tasolla ihminen uskoo, että tieto on suhteutettava viitekehykseensä. Tieto on siten suhteellista.

Kuudennella tasolla erilaisia viitekehyksiä järkevästi voidaan vertailla keskenään. Tämä taso Kingin ja Kitchenerin tutkimusten mukaan esiintyy yleensä pidemmälle ehtineillä yliopisto-opiskelijoilla.

Seitsemäs taso: Tietäminen on epävarmaa ja tulkinnanvaraista mutta tästä huolimatta voidaan esittää perusteltuja väittämiä siitä, mistä viitekehyksestä katsoen saavutetaan parhaita ratkaisuja tarkasteltuihin ongelmiin. Tällainen päättely on harvinaista vielä yliopisto-opiskelijoillakin.

Nämä eivät oikeastaan liity tapoihin käsitellä uutta informaatiota, vaan kertovat henkilön suhtautumisesta tietoon ylipäätään - voisi ehkä sanoa, että kyvystä ajatella kriittisesti. Nuo Mikan listaamat asiat taas näyttäisivät olevan tapoja purkaa kognitiivinen dissonanssi. Minusta niitä ei tarvitsisi hahmottaa tasoina, vaan pikemminkin vaihtoehtoisina tapoina ratkaista tilanne. Jos kolmosvaihtoehtoa pitäisi ainoana kypsää vaihtoehtona, siitä seuraisi se ongelma, että kolmosvaihtoehto vaatii ajatustyötä, ja meillä on rajallisesti aikaa ja muita resursseja sen työn tekemiseen. Erilaisia älyllisiä haasteita omalle maailmankuvallemme kuitenkin tulee jatkuvasti monesta suunnasta, eikä kellään riitä aika ja energia niiden kaikkien ottamiseen vakavasti.

[Mika]

Mano, kiitos, mielenkiintoinen viesti. Suosittelisitko tuota kirjaa? Jos, käyn heti huomenna kirjastossa kurkkimassa.


Tuo alkuperäinen teksti on nähdäkseni tarkoitettu enemmänkin tilanteeseen, jossa kyseisellä tiedolla tai informaatiolla on merkitystä sen kohteelle. Absurdina esimerkkinä voisi toimia "maahanmuuttokriittinen" henkilö pakolaisleirillä vapaaehtoistyössä.

[Mano]

Vaikea sanoa. Luin kirjan monta vuotta sitten ja tuo kohta jäi mieleen, niin kaivoin sen esille tätä ketjua varten. Jos ei ole Longalta tai Saariselta aiemmin mitään lukenut niin ei siitä varmaan haittaakaan ole. Molemmat ovat kuitenkin asiantuntevia henkilöitä, joiden elämäniloinen ja pirteä ote on toisinaan aika paikallaan. Vaikka kirjan taitto on minusta aika kamala.

[Mika]

Ihan mukava teksti (kiitos linkistä, marks!).

Eräässä Suomen sairaalassa tuli kymmenisen vuotta sitten tietohallinnon uudistus, joka tarkoitti myös sitä, että kaikille hoitajille tuli tehtäväksi kirjata tehdyt työt ja antamansa lääkkeet henkilökohtaisesti tietokoneelle.
Tämä tarkotti sitä, että muutamassa kuukaudessa periaatteessa kaikki sairaanhoitajat, jotka olivat yli 50 vuotiaita, ja joilla oli siihen mahdollisuus, hakeutuivat toisiin tehtäviin, kokonaan pois alalta tai eläkkeelle, koska kokivat tietokoneen käytön opettelun ja kirjausten vastuullisuuden liian suureksi.

[Mika]

Tämä on kyllä ravitsemusasioissa tullut huomattua...

What would happen if you developed a strong opinion on an issue, and later found that the majority of people disagreed with you?

You might think that such a revelation would encourage you to rethink your beliefs. But a new study suggests people often react just the opposite: people grow more confident in some beliefs when they find out later that a majority of people disagree with them.

[Mika]

Onhan se näinkin.

Esimiehen kannattaa käyttää muutosvastarintaa voimavarana.

”Muutosvastarinta on johdolle mahdollisuus saada uutta polttoainetta suunnitteluun ja päätöksentekoon. Aina on asioita, jotka jäävät liian vähälle pohdinnalle tai tulkitaan väärin. Muutosvastarinta on oivallinen tapa tehdä ne näkyväksi”, sanoo muutoksen johtamista tutkinut Aalto EE:n toimitusjohtaja, professori Pekka Mattila.

Vaikka muutos onkin huolellisesti mietitty, aina voi paljastua asioita, joita ei ole otettu huomioon.

[Mika]

Tämä on kyllä aina hauska ja ihan taatusti ikuisesti jatkuva ilmiö.

Alla oleva kuva on se klassinen lasi, jossa on puoliksi vettä. Useinhan tuosta on kyse vähintään jossain määrin, monasti varmasti lähinnä vain tuosta.

[tapsaattori]

Yks toinen syy voi olla se että uudistus on vaan aikusten oikeesti ihan perceestä..

Ja ikäänkuin muutosvastarinta ilmiönä jotenkin todistaisi asiassa niin että muutos onkin todellisuudessa tosi hyvä

[Atticora]

Niinpä vain perehtymällä käsillä olevaan muutokseen riittävän syvällisesti on mahdollista aikuisten oikeasti erottaa mistä omalla kohdalla on kyse.

[tohtorismies]

Yks toinen syy voi olla se että uudistus on vaan aikusten oikeesti ihan perceestä..

Ja ikäänkuin muutosvastarinta ilmiönä jotenkin todistaisi asiassa niin että muutos onkin todellisuudessa tosi hyvä

Tämä on totta, paljonhan tehdään uudistuksia organisaatioissa ohan uudistusten vuoksi. Vaikka ne olisivat kuinka toimimattomia niin niitä tehdään.

Sitten jos muutosta kritisoidaan niin se on kritisoijan vanhakantaisuutta.

[Mika]

Tuossa vaikuttaa samaan aikaan sellainen ilmiö, että se kritisoija ihan oikeasti uskoo aina olevansa oikeassa -- hän voi sanoa että hän "haluaa oppia uutta" tai "voi olla väärässä", mutta ei hän niin todellisuudessa ajattele. Useammin kuin harvoin nämä kritisoijat eli kansankielellä karjalaiset itkijämummot ovat kroonisesti negatiivisia ja valittavat ihan kaikesta, mikä tietenkin syö heidän uskottavuutensa lähes kokonaan.

Mutta hupia heistä on. Peppukipuilun seuraaminen on hauska harrastus.

[tohtorismies]

On tuossa @Mika ihan oikea pointti sulla.

Onko se muutos sitten poikkeuksetta hyvää esimerkiksi siellä työelämässä?

[tohtorismies]

Itse uskallan olla niin radikaali ja väittää että ei.

Itse olen siitä onnellisessa asemassa että vaikka se työnteko harmittaako välillä niin mulla muuttuu koko ajan työkohteet, työkalut ja tahtoo vielä olla niinkin että vaikka näennäisesti samaa hommaa tehdessä muutoksia tulee jatkuvasti. Ja pomotkin on vielä hyvät.

Mutta eihän se muutos ole aina hyvästä ainakaan minusta. (Voi leimata elämäänsä tympääntyneeksi).

Aivan alasta riippumatta muutoksia tehdään monissa paikoissa aivan muutoksen vuoksi vaikka tasan tarkalleen tekijöillä itsellään on monesti huomattavan kova kokemus käytettävistä työkaluista(ohjelmistot,perinteiset työkalut jne) ja useammalta työmaalta. Mutta tekijöiden mielipiteet ohitetaan koska teh muutos on hyvästä.

Vaikka toki siihen muutosvastarintaankin tulee törmättyä ja hupaisaahan se on. Tai ennemminkin säälittävää.

Muutosvastarintaa käytetään hyvinkin ärsyttävästi sellaisena natsikortin tapaisena nykyään. Oma näkemys ja kokemus kun loppuu niin muutosvastarinta on hyvä nykäistä taskusta.


Mutta tämä nyt on taas yhden vanhenevan jäärän subjektiivinen näkemys.